Minun oli pakko valita hiljaisuus.
Aloin elää kuin ei olisi televisiota, radiota, ei ääniä eikä kuvia, jotka masentavat, vievät elämänvoimaani.
Tietokone kirjoituskoneena ja asioiden hoitamiseen on tarpeellinen. Sieltä katson valitut uutiset.
Joskus vilkaisen Yleä, joka jatkaa itsepäisen typerästi linjaansa; mistä kerrotaan, mistä vaietaan, mistä totuutta vääristellään ja mistä valehdellaan.
Kaupoissa yritän kääntää lehtien lööpeistä katseeni pois. Katselen ihmisiä kassajonossa, juttelen tuttujen kanssa. Heitä näen usein pienellä paikkakunnalla.
Illat luen kirjoja kissa vierelläni. Minun on suhteellisen hyvä olla.
Silti joskus iskee ahdistus Gazan kansanmurhasta, sotaa Venäjää vastaan lietsovien idioottien aivotoiminnan loppumisesta, jonka päämäärä yhä selvemmin näyttää olevan kolmas maailmansota.
Tämähän ei ole kuin kolmas kerta kun Venäjälle hyökkäystä suunnitellaan. Kaksi epä- onnistui. Nyt siintää lännen sotaglobalistien unelmissa taas Venäjän luonnonrikkaudet.
Mieleeni tulee Tolstoin Sota ja rauha, Moskovan palo ja Andrei Bolkonski. Kun hän vaimonsa ja lapsensa kuoltua synnytykseen matkusti Rostovien tilalle.
Tien varrella oli vanha tammi, joka oli muhkuraisiin oksiinsa saanut heleän lehtiverhon. Vanhan puun uusi elämä herätti Bolkonskin eloon surustaan, kevääseen ja uuteen tunteeseen, jonka kohteena oli Natalia Rostov. Bolkonski kuoli rintamalla karkoittaessaan ranskalaisia synnyinmaastaan.
Valon lisääntyessä siintää ajatuksissa yhä useammin kevät. Muuttolintujen aurat huhtikuun taivaalla, riemun, jonka vain keväällä voi kokea.
Montako kevättä, kesää vielä. Ajatus hiipii väistämättä. Silti odotan kevättä.
Vaikka sitä viimeistä.
4 kommenttia julkaisuun “Voimaa hiljaisuudesta”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kyllähän se väkisin mieleen tulee. Pari-kymppisenä luuli tämän olevan ikuista. Luulot on karisseet. Onneksi päivää ei tiedä mutta sen jo tietää ettei sitä kiirehtiä kannata. Tulee joka tapauksesa joten sitä kannata hautoa. Kolmas maailman sota taisi alkaa 11.9.2001. Arabivihollinen ei riittänyt The Neoconeille joten tehtiin vanhasta kunnon vihollinen jota kukaan 1000 vuoteen ole pystynyt sodassa voittamaan. Eikä pysty nytkään. Taitaa epäjärjestys alkaa vaivaamaan länttä joten vaihtoehtoja on kaksi. Sisäinen kaaos tai sota Venäjää vastaan joka johtaa myös kaaokseen. Tuskin kukaan niitä ydinaseita alkaa kayttämään. Ihan perineteisenä suomen herra taitaa taas kalauttaa sen päänsä siihen kuuluisaan karjalan mäntyyn. Venäjällä sen sijaan vallitsee järjestys. Onhan niitä ns pakolaisia sielläkin ties kuinka paljon mutta Venäjällä on joukot jotka huolehtii järjestyksestä, ellei olisi se olisi alkanut sisällis-sotaan jo 1999 tai 2000. Jostain pimemenosta ilmestyi mies joka sai asiat järjestykseen Venäjällä. Joku tainnut ehdottaa Jumalankin olevan sen miehen takana, mutta minun teologian opinnot ei riitä sitä arvioimaan.
Viisaita ajatuksia.
Ihminen pärjää mainiosti ilman politiikan pellesirkusta, jonka valtamedia nostaa elämän keskiöön. Tämän vaikutuspiirin paskamyrskysilmästä voi vapautua lopettamalla valtamedian propagandatuuttauksen seuraamisen kokonaan tai annostellen sitä säästeliäästi vain todetakseen, ettei mikään ole muuttunut.
Avasin radion, käynnissä Maija Hölönheimon jo pienen ikuisuuden pyörinyt ohjelma: ”Blaa-blaa..Euroopan komissio..blaa-blaa.. Euroopan komission..blaa.. kilpailukyky.. blaa-blaa.. Euroopan komissiossa-blaa..” Naps, hiljaisuus. Pieni tovi ja naps: ”Blaa..Euroopan komissiolla.. blaa-blaa..” Ei helvetti! Hölisköön keskenään, saatana.
Hiljaisuus, parasta musiikkia.
Hiljaisuudessa sielu lepää.
Ps. Toimitukselle kiitos hyvistä kuvista 🙂
Terveisiä loma-asunnolta Pohjois – Savosta. Täällä on oikein kaunis talvinen aamupäivä ja luonnon rauha todellakin tekee hyvää. joo on se hassua, kun jo vähän yli viiskymppisenä hiipii mieleen juuri tuo, että kuinkakohan monta kevättä, kesää, syksyä talvea tässä enää saa nauttia normaalista elosta tai elosta ylipäätään.