Yhdysvallat on perustamassa pohjoismaihin kaikkiaan 47 tukikohtaa.
Päätös sotilastukikohdista perustuu pohjoismaiden ja Yhdysvaltojen keskinäisiin DCA-sopimuksiin eli ns. puolustusyhteistyösopimuksiin. Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska luovuttavat sopimuksilla omia alueitaan Yhdysvaltojen asevoimien suvereeniin käyttöön tukikohta-alueiksi.
DCA-sopimus on kunkin pohjoismaan kahdenvälinen sotilaallinen yhteistyösopimus Yhdysvaltojen kanssa. Sopimukset ovat keskeinen osa Yhdysvaltain uutta strategista puolustusjärjestelmää, joka koskee ennen kaikkea arktista aluetta, mutta myös Itämerta.
Yhdysvallat ei salaa millään tavoin sitä, että uuden tukikohtaverkoston rakentamisessa pohjoismaihin on kyse strategisesta pelotteesta ennen muuta Venäjää, mutta myös Kiinaa vastaan. Kiinan kiinnostuksen arktista alueitta kohtaan väitetään kasvaneen viime vuosien aikana.
Lähivuosien aikana Yhdysvaltojen odotetaan siirtävän sekä sotilaita, aseita ja asejärjestelmiä sekä runsaasti erilaista logiistikkaa pohjoismaihin. Kyse on myös raskaiden aseiden ja asejärjestelmien ennakkovarastoinnista Yhdysvaltain tukikohta-alueille. ”Strategista pelotetta” voidaan tarvittaessa käyttää myös hyökkäykseen.
Suomi, Ruotsi ja Tanska allekirjoittivat kukin oman DCA-sopimuksensa joulukuussa 2023. Norja jo vuonna 2022.
Suomeen Yhdysvaltojen tukikohtia perustetaan viisitoista (15), Ruotsiin seitsemäntoista (17), Tanskaan kolme (3) ja Norjaan kaksitoista (12).
Norja poistanut ja höllentänyt aiempia rajoituksia Nato-maiden sotilastoimilta
Norja oli yksi sotilasliitto Naton perustajajäsenistä vuonna 1949. Norjan hallitus kuitenkin rajoitti erityisesti kylmän sodan aikana ulkomaisten asevoimien toimintaa tietyissä osissa Norjaa eri tavoin. Norja kielsi myös ydinaseiden sijoittamisen maan alueelle rauhan aikana, samoin Nato-maiden tukikohtien perustamisen alueelleen ja ulkomaisten sotilaiden pysyvän läsnäolon maassa.
Nykyisin kaikki aiemmat Norjan yksipuolisesti ilmoittamat rajoitteet ovat kuin veteen piirretty viiva. Naton kanssa rajoitteista ei ole koskaan yhdessä sovittu.
Vielä 1950-luvulla, kylmän sodan kuumimpina vuosina, Nato-liittolaisten sota-alukset eivät saaneet operoida lainkaan Narvikin pohjoispuolella. Eivät myöskään liittolaisten ilmavoimat. Lisäksi esimerkiksi Nato-liittolaisten sotilaslentokoneiden kaikkinainen liikkuminen ja myös kauttakulku Narvikin eteläpuolella oli luvanvaraista. Lupa oli saatava ennakkoon Norjan ulkoministeriöltä. Näin ei ole enää.
Norja on muuttanut käytäntöjään useampaan kertaan, mutta aina samaan suuntaan. Rajoituksista huomattava osa on poistettu ja jäljelle jääneitä rajoituksia on höllennetty.
Syynä poistamiseen ja höllentämiseen on ollut ennen kaikkea kova paine Nato-liittolaisten taholta ja erityisesti Yhdysvalloista. Ne olivat tyytymättömiä siihen, että eräät Norjan alueet oli kokonaan suljettu ulkomaisilta joukoilta eikä niissä siksi järjestetty myöskään yhteisiä sotaharjoituksia Norjan asevoimien kanssa.
Varsin pian Norjan hallitus myöntyi mm. Tromsön alueella yhteisharjoituksiin Nato-liittolaisten ja norjalaisten joukkojen kesken.
Mutta esimerkiksi pohjoisessa oleva Finnmarkenin alue pysyi koko kylmän sodan ajan kokonaan Nato-liittolaisten sotaharjoitusten ulkopuolella ja Venäjän rajaa ”suojeli” paikoin 250 kilometrin puskurivyöhyke, jonne esimerkiksi muiden Nato-maiden sotilaslentokoneilla ei ollut pääsyä eikä myöskään yhteisiä maavoimien sotaharjoituksia liittolaisten kanssa siellä järjestetty.
Vasta vuonna 1995 Norja salli muiden Nato-maiden maavoimien osallistua sotaharjoituksiin osassa Finnmarkenia. Myös liittolaisten ja Naton kumppanimaiden sotilaslentokoneet saivat vähitellen Finnmarkenin alueella lisää liikkumatilaa. Nyt myös esimerkiksi Suomen Hornet-hävittäjät voivat lentää alueelle omista, Suomessa sijaitsevista tukikohdistaan.
Jäljellä on kuitenkin yhä eräitä rajoituksia. Yhdysvaltain tiedustelukoneet eivät edelleenkään saa kerätä täysin vapaasti tiedustelutietoa Venäjästä Norjan raja-alueelta käsin. Nato-maiden signaalitiedustelun lentoja itäisen Finnmarkenin alueella ei sallita.
Suomi ei asettanut Nato-jäsenyydelle ainoatakaan rajoitusta
Suomi poisti jo Nato-jäsenyysprosessin aikana omat rajoituksensa Nato-maiden tiedonkeruulle Venäjältä. Suomi on avannut ilmatilansa koko itärajansa osalta Yhdysvaltain ja Ruotsin ilmavoimien signaalitiedustelulennoille, joilla kartoitetaan Venäjän sotilaallista aktiviteettia lähialueilla.
Pääministeri Sanna Marinin (sd) johtama hallitus salli amerikkalaisten tiedustelukoneiden aloittaa säännölliset lennot Suomen itärajaa pitkin jo maaliskuussa 2023.
Nyt myös Norjassa pohditaan sitä, ovatko kylmän sodan aikana määrätyt rajoitukset muiden Nato-maiden sotilaalliselle toiminnalle itäisen Finnmarkenin alueella lähellä Venäjän rajaa enää lainkaan tarkoituksenmukaisia.
Erityisesti Suomen Nato-jäsenyys ilman minkäänlaisia varaumia tai reunaehtoja näyttää vauhdittavan ainakin alueellisten rajoitusten purkamista kokonaan myös Norjassa.
Alueellisia rajoituksia Nato-liittolaisten sotilaalliseen toimintaan Venäjän rajan lähettyvillä ovat perinteisesti kannattaneet ennen muuta kriittisesti Natoon suhtautuneet vasemmistolaiset Norjassa. He ovat kuitenkin joutuneet ahtaalle mm. siksi, että Suomessa sekä sosialidemokraattisen puolueen että vasemmistoliiton johto olivat hyväksymässä Nato-jäsenyyden ilman minkäänlaisia ehtoja ja ilman minkäänlaisia rajoituksia.
Ennen kaikkea Yhdysvallat on tyytyväinen kehityksen nykyisestä suunnasta. Ja siksi myös sen asevoimat ovat saaneet laajoja alueita käyttöönsä Norjassa. DCA-sopimuksen yhteydessä Yhdysvaltain asevoimat saivat suvereeniin käyttöönsä neljä sotilasaluetta ja yllättäen helmikuussa 2024 ilmoitettiin vielä kahdeksasta uudesta alueesta, joille Yhdysvallat voi perustaa uusia tukikohtia.
Norjan puolustusvoimien operaatiopäämajan entinen komentaja, kenraaliluutnantti Rune Jakobsen vaati viime vuoden elokuussa kaikista rajoituksista luopumista ”signaalina Venäjälle”.
Puolustuspolitiikkaan erikoistunut analyytikko Per-Erik Solli Norjan ulkopoliittisesta instituutista puolestaan toteaa, ettei nykytilanteessa ”kaikkein tärkeintä” enää ole rajoittaa Nato-liittolaisten sotilaallista aktiviteettia Venäjän lähellä, vaan se, että ”Venäjä pidetään omalla puolellaan rajaa”.
Kylmän sodan aikana Norjan koko vasemmistossa vielä vastustettiin laajasti monia Nato-maiden sotilaallisia toimia, mutta näin ei ole enää. Sollin mukaan rajoitukset olikin tarkoitettu ei vain Venäjän, vaan myös Norjan vasemmiston rauhoittamiseen.
Myös Britannialle tukikohta Norjaan
Viime vuoden maaliskuussa myös Britannia perusti sotilastukikohdan Pohjois-Norjaan. Sinne on tarkoitus sijoitetaa enemmän tai vähemmän pysyvästi tuhat brittien merijalkaväen erikoisjoukkojen sotilasta eli kommandojoukkoja.
Tukikohdan nimi on Camp Viking ja sitä käytetään brittisotilaiden arktisen sodankäynnin harjoitteluun. Brittijoukkojen ohella sitä voivat käyttää myös muut Nato-maat. Brittitukikohta on ns. eteentyönnetty tukikohta ja samalla tarvittaessa arktisen sodankäynnin logistinen keskus.
Brittien eliittijoukkojen tukikohta on 40 mailia Tromsöstä etelään lähelle pientä Överbygdin kylää. Vieressä on Norjan oma Skoldin varuskunta.
Britanniassa uusi tukikohta uutisoitiin ”arktiseksi keihäänkärjeksi”. Britannian median mukaan tukikohta perustettiin ”laajentumishaluista” Venäjää vastaan. Suomessa brittien tukikohdan perustamisesta Norjaan ei uutisoitu lainkaan.
Koska Norja tukikohtapolitiikkansa mukaisesti ei salli maahan sijoitettavia ”pysyviä ulkomaalaisia joukkoja”, tukikohtasopimukset on tehty kymmeneksi vuodeksi. Samalla tavalla ”määräaikaisia” ovat DCA-sopimukset myös muiden pohjoismaiden, myös Suomen kanssa.
Sopimukset tosin jatkuvat automaattisesti, ellei jompi kumpi sopimusosapuoli päätä vuotta ennen ensimmäisen sopimuskauden päättymistä irtisanoa sopimusta.
Venäjä kutsui Suomen suurlähettilään puhutteluun DCA-sopimuksen takia
Suomi päätti antaa peräti 15 omaa aluettaan Yhdysvaltojen asevoimien käyttöön ja Yhdysvaltain suvereeniin määräysvaltaan allekirjoittamalla sotilaallinen yhteistyösopimus eli DCA-sopimus Yhdysvaltain kanssa vuoden 2023 joulukuussa. Sopimus tarvitsee vielä voimaan tullakseen eduskunnan hyväksynnän. Sen sopimus saa tänä keväänä.
Heti allekirjoituksen jälkeen Venäjän ulkoministeriö kutsui Suomen suurlähettilään Antti Helanterän puhuteltavaksi ja suurlähettilään pyydettiin välittää Suomen hallitukselle Venäjän tiedonanto.
Venäjän ulkoministeriön tiedottajan Marija Zaharovan mukaan Suomen suurlähettiläälle kerrottiin Venäjän pitävän huomionarvoisena sitä, ettei sopimus Yhdysvaltain kanssa sisällä minkäänlaisia rajoituksia aseistukselle, jota Yhdysvallat voi sijoittaa Suomen alueelle. Ei edes ydinaseisiin kohdistuvia rajoituksia.
Huomionarvoisena Venäjä piti myös sitä, että Suomeen tulevat Yhdysvaltain asevoimat toimivat Suomen lainsäädännön ulkopuolella.
Zakharova totesi Naton vahvemman sotilaallisen potentiaalin sijoittamisen Venäjän rajojen läheisyyteen muodostavan uhan Venäjän turvallisuudelle. Ulkoministeriön tiedottajan mukaan Venäjä ei siksi aio myöskään jättää vastaamatta tarpeelliseksi katsomillaan toimillaan Suomen ja sen Nato-liittolaisten ”agressiivisiin päätöksiin”. Sama todetaan myös Venäjän tiedonannossa.
Samoin se, että vastuu ”hyvän naapuruuden alueen” muuttamisesta ”mahdollisen konfrontaation vyöhykkeeksi” on kokonaan Suomen nykyisillä päättäjillä.
Kirjoittaja Jaakko Laakso oli vuosina 1991 – 2011 kansanedustaja ja eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsen. Laakso oli myös puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja vuosina 1991 – 2007.
13 kommenttia julkaisuun “Yhdysvalloille pohjoismaihin 47 sotilastukikohtaa”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Se on menoa nyt. Suomen masinoima rajakiista Venäjän kanssa palvelee vain yhtä tarkoitusta. Sillä halutaan sohia Venäjää Yhdysvaltojen vaatimuksesta. Halutaan lisätä kunnolla jännitteitä täällä, kun Ukrainan tulipesä alkaa hiipua.
Koti, uskonto ja isänmaa teesit ovat kunnossa, vaikka ovatkin hengelle hupia. Luulin monta kymmentä vuotta, että öljyn saanti alkaa ähkimään. Sitä näyttää kuitenkin riittävän maapallon tuhoon asti. Lisäksi pahan valtakunnan tukikohdat ovat mahdollisia pitää yllä ryöstetyillä öljyillä!!
Luin jostain että USA:ssa päätöksenteko on siirtynyt Valkoisesta talosta Pentagoniin ja että Valkoinen talo alkaa olla vain ”demokratian kulissi”. Onkohan sama kehitys käynnissä meilläkin kun Eduskuntatalo on alkanut tuntua 200 kumileimasimen kokoontumispaikalta?
USAn ja Naton läsnäolo lisäävät jännitteitä eivätkä tuo turvaa, etenkin kun USAn asevoimat ovat vaarallisen huonossa kunnossa ja asevarastot tyhjentyneet niin hälyttävästi, että Ukrainan tykistö ja ilmatpuolustus eivät enää toimi kunnolla.
Jopa USAn Trident ydinohjukset ovat epäluotettavia. Britannian ydinsukellusveneet käyttävät Trident ydinohjuksia, jotka on valmistanut yhdysvaltalainen Lockheed Martin -yhtiö.
Tänään BBC ja Sun uutisoivat Britannian ydinsukellusveneen Trident-koelaukaisun epäonnistuneen.
– Se lähti sukellusveneestä, mutta polskahti veteen aivan heidän viereensä, Sun-lehden lähde kertoo.
Myös Britannian edellinen ydinohjuskoe vuonna 2016 epäonnistui, kun Trident harhautui kurssiltaan, mikä käynnisti ohjuksen itsetuhomekanismin.
Miksi Suomi on rakentamassa turvallisuuttaan näin epäluotettavien asevoimien varaan?
Lähteitä:
https://www.bbc.com/news/uk-68355395
https://www.verkkouutiset.fi/a/britannian-ydinohjuskoe-epaonnistui-taas/
https://www.thesun.co.uk/news/26070479/trident-nuke-sub-missile-launch-fails/
”Kyse on myös raskaiden aseiden ja asejärjestelmien ennakkovarastoinnista Yhdysvaltain tukikohta-alueille. ’Strategista pelotetta’ voidaan tarvittaessa käyttää myös hyökkäykseen.”
Tarvittaessa? Ottaen huomioon, että USA on jo vuosia sitten määritellyt Venäjän vihollisekseen, että Ukrainaan synnytettiin vallankaappaus, sisällissota ja sotilaallinen uhka Venäjän kukistamiseksi, että viimeistään Ukrainan kriisi on osoittanut millaisessa valheen valtakunnassa elämme ja että lännelle ei näytä olevan ongelma uhrata satoja tuhansia ukrainalaisia hegemoniansa alttarille, tuo ”tarve” saadaan aikaiseksi milloin halutaan.
”Venäjä ei aio … jättää vastaamatta tarpeelliseksi katsomillaan toimilla Suomen ja sen Nato-liittolaisten ’aggressiivisiin päätöksiin’.”
Jääkö vastaus vastaavien varustelujen (sotilaita, ohjuksia, ydinaseita, jne.) pystyttämiseen Suomen vastaiselle rajalle vai tuleeko jossain kohtaa raja (ydinaseet?), jonka ylittämistä Venäjä ei voi enää oman turvallisuutensa vuoksi sietää? Jos tulee, niin vaatiiko Venäjä poistamaan tuon uhkan (vrt. Kuuban kriisi).
Mitä sitten, jos Suomi (USA) ei suostu poistamaan tuota uhkaa? Lähettääkö Venäjä ohjuksensa tuhoamaan uhkan? Silloin länsipropaganda leimaa Venäjän syylliseksi kaikkeen ja yritykset kaataa Venäjä saavat jatkoa. Tämä voi jo olla, mutta toivottavasti ei ole, USA:n ajatushautomoiden suunnitelmissa.
Perustaako USA näitä tukikohtia puolustaakseen omaa maataan vai hyökätäkseen vihollisen kimppuun käyttäen hyödyksi toisen maan aluetta? Tai perustaessaan näitä tukikohtia vieraaseen maahan saadakseen taloudellisen hyödyn täydellisesti. Venäjän luonnonrikkaudet ja alueet ja niiden hyödyntäminen ovat se tukevin pointti, mikä jenkkejä kiinnostaa. Mikäli Venäjä ei olisi riittävän vahva puolustamaan itseään ja alueitaan, niin se olisi tuhottu amerikkalaisten toimesta ja aikoja sitten. Onneksi tilanne on toinen.
Musta huumori on ainut lääke jota voi nauttia näissä olosuhteissa. Voihan siinä käydä niinkin, että imperiumi läkähtyy suuruuden hulluudessaan ja omien voimavarojen ehtyessä. Älylliset voimavarat ovat jo ehtyneet, mutta se on pikemminkin vaaratekijä kuin rauhoittava sellainen. Se joukkio joka on luonut perustan Yhdysvaltain nykypolitiikalle on ns. kellarikerroksen sekopäät, näin republikaanien oman arvion mukaan. ”Crazies in the basement” oli porukka joka 70-luvulla alkoi muotoilla mahdollisimman hyökkäävää ulkopolitiikkaa mutta heitä ei silloin otettu vakavasti vaan pidettiin kahjoina joiden kustannuksella pilailtiin. 90-luvulla he aloittivat nousunsa ja pystyivät jo silloin vaikuttamaan Clintonin politiikkaan vaikka olivat oppositiossa. Vaikuttaminen tapahtui ns. syvän valtion kautta joka vaati, että Clinton jatkaa vastakkainasettelua Venäjän kanssa aivan kuten aiemmin Neuvostoliiton kanssa.
Viimeisin älynväläys tältä suunnalta on käsite ”aggressiivinen puolueettomuus”. Tämän kohteeksi joutui Pakistanin pääministeri Imran Khan joka syöstiin vallasta vallankaappauksessa joka toteutettiin Yhdysvaltojen vaatimuksesta mutta maan omin voimin jossa sotilaspiirit määräävät. Yhdysvallat ei voinut sietää, että Pakistan halusi luoda hyvät suhteet kaikkiin maihin. Nyt hyvin suosittu Imran Khan istuu vankilassa tekaistujen syytteiden takia. Hänen puolueensa oli kuitenkin saamassa murskavoiton vaaleissa mutta vaalien tulosta ”paranneltiin” vallankaappaajien eduksi. Kun yli kaksisataamiljoonaisen kansan kohtaloa näin helposti voidaan manipuloida voisi se olla aiheena epätoivoon. Pakistan on kuitenkin omanlaisensa tapaus koska asevoimilla on niin suuri valta ja heihin on helppo vaikuttaa.
Yhdysvaltain kansalaisethan ovat ”hampaisiin asti aseistautuneet” omaan henkilökohtaiseen turvallisuuteensa vedoten. Liekö sitten ympäri maailmaa ylläpidettävien satojen tukikohtien verkosto heijaste kyseisen kansakunnan todellakin elävän ”pelon ilmapiirissä”, huolimatta ympäröivistä meristä.
Näinhän se näyttää olevan, kansallislaulun ”home of the brave”, rohkeiden koti, on täynnä pelokkaita ihmisiä.
Amerikkalaisten pelkoa USA:n ulkopuolella olevaa maailmaa kohtaan lisää heidän tietämättömyytensä siitä.
Suomessakin on monia poliitikkoja ja yksityisiä ihmisiä, jotka aidosti luulevat, että pelon lisääminen Venäjällä NATON ydinase-uhkan avulla lisäisi Euroopan turvallisuutta. Itse en usko, että se toimii niin.
Lisäksi asevarustelu on helkkarin kallista, ja olisihan tässä planeettakin pelastettavana ja muitakin uhkia, joiden estämiseen suurvallat voisivat yhdessä ryhtyä. Mutta sota on nyt priorisoitu kaikkea muuta tärkeämmäksi lännessä.
Lainaus Biden`in puheesta kongressille …
”Presidentti korosti myös sitä, että Ukrainan tukeminen on niin ikään sijoitus Yhdysvaltain omaan puolustusteollisuuteen.”
On kyllä tosiaan koetellut henkisiä voimavaroja seurata tätä prosessia, jossa suomalaiset ovat vaihtaneet hyvän ja turvallisen asemansa puolueettomana valtiona siihen, että annamme oman isänmaamme temmellyskentäksi niille maailmanlaajuisesti sotia käyville voimille, jotka haluaisivat nyt kovasti alistaa naapurissamme olevan ydinasevallan määräysvaltansa alle.
Olen miettinyt sitäkin, että minkälaista painostusta USA on mahtanut kulissien takana käyttää niihin poliitikkoihimme, jotka ovat olleet ”aggressiivisen puolueettomuuden ” kannalla Suomen alistamiseksi tällaiseen onnettomaan ja vaaralliseen asemaan?
Ilmeisin painostuskeino on tietysti ollut tämä suomalaisen valtavirtamedian alistaminen informaatiosodan välineeksi, jossa suomalaisten tietoisuutta on manipuloitu kohti yhä lapsellisempaa maailmankuvaa, jossa päinvastoin-kieli hämärtää käsityksen tosiasioista.
Yksi painostuskeino on se, että väitetään Suomen kansan olevan yksimielisesti Ukrainan tukemisen kannalla. Ja yksimielisesti olleen Natoon liittymisen kannalla. Kuka silloin uskaltaa nostaa päänsä esiin massasta ja huutaa: ”Olen eri mieltä!” Ei ainakaan kukaan valtamedian toimittaja, koska olisi pian entinen valtamedian toimittaja. Hieman kriittisesti ajattelevat tutkijatkin asettelevat sanansa tarkoin. Monet ihmiset jopa luulevat, että asian laita on niin kuin mediat sanovat: että Suomessa ei ole toisinajattelijoita.