Armas Mashin on 1964 syntynyt petroskoilainen toimittaja ja kääntäjä, joka puhuu kahta äidinkieltä, venäjää ja suomea. Hän valmistui Petroskoin valtionylipostosta 1986 ja on toiminut Karjalan tasavallan suomenkielisissä medioissa siitä lähtien. Nykyään kulttuurilehti Carelian päätoimittaja. Venäjän lehtimiesliiton ja Venäjän kirjailijaliiton jäsen. Hänellä on Karjalan tasavallan ansioituneen lehtimiehen arvonimi.
Asun Petroskoissa Karjalan tasavallassa. Jos minulta kysytään avainsanaa kotiseutu Karjalan vaiheisiin, sanon raja. Karjalan tasavallan länsiraja on Venäjän valtionraja.
Suomi on ystävä ja suomalaiset hyviä naapureita, uskottiin pitkään Venäjällä. Hyvä naapuruus näkyi parhaiten rajaseudulla, muun muassa Karjalassa. Monella meistä on ollut ystäviä, liike- ja työkumppaneita, sukulaisia tai tuttavia Suomessa. Suomen läheisyyttä pidettiin Karjalan valttina ja voimavarana. Valtti muuttui haasteeksi, kun Suomi eristäytyi Venäjästä ja liittyi Natoon. Suhteiden katkeaminen teki kipeää ihmisille ja yrityksille.
Suomen Nato-jäsenyys huolestuttaa meitä: Niiralasta Petroskoihin on parisataa kilometriä linnunrataa. Suomalaisia tapaa nykyään ani harvoin Petroskoissa emmekä itse pääse Suomeen. Vaimoni ja minä olimme viimeksi Suomessa alkuvuodesta 2020 ennen koronaa.
Olin sillä matkalla ystäväni Sergei Veriginin kanssa. Hän on Petroskoin yliopiston historian professori ja Venäjän johtavia sotahistoriantutkijoita. Kävimme tapaamassa pitkäaikaisia suomalaisia yhteistyökumppaneita. Tämä tuloksekas yhteistyö on katkennut nykyään. Emme me sitä katkaisseet.
Karjalassa on aina tervehditty rajat ylittävää yhteistoimintaa, joten Suomen nykyinen Venäjä–asenne harmittaa meitä. Suomalaiset ovat tavanneet suomea osaavia ihmisiä hyväntahtoisen vastaanoton ohella meillä Karjalassa. Suomen kielen viljely on sekin Karjalan erikoisuus. Karjalan, vepsän ja suomen kielen asema on taattu ertyisellä lailla Karjalan tasavallassa. Toimin näillä kielillä ilmestyvän kulttuurilehden toimituksessa. Vaimoni on suomen kielen diplomiopettaja, ja tyttäremme Eila lukee suomea ja englantia koulussa toisella luokalla. Suomen kielen taidolle annetaan arvoa Karjalassa ainakin toistaiseksi.
Karjalassa haetaan uusia kumppaneita ja mahdollisuuksia Suomi–suhteiden tilalle nykyään. Tunnen petroskoilaisia,joilla on uusia suhteita Kiinaan saakka. Suomen sulkeutuminen on lisännyt kotimaista matkailua Karjalaan, esimerkiksi rajanläheiseen Sortavalaan.
Suomi–suhteet puhuttavat meitä karjalaisia. Toisten mielestä entinen hyvä naapuruus on auttamatta mennyttä, toiset toivovat sen palautuvan ajan mittaan. Mitä pitempi jääkausi on, sitä vaikeampi järjestää uusia suhteita tulevaisuudessa, joka on epävarma. Suomen Nato-jäsenyys nähdään pahimmaksi peikoksi maittemme välillä.
Mielestäni uusia naapurisuhteita ei voida rakentaa vanhalle pohjalle. En hyväksy venäläisvihaa enkä meihin kohdistuvaa haukkumista ja syrjintää, jotka tuntuvat yhä kasvavan Suomessa. Hyvä naapuruus on tasa-arvoa, luottamusta ja naapurin arvostamista. Naapuri joka heittää ystävyyden roskiin, ei ole ystävä.
Elämää ei voida laittaa tauolle. Suomi–suhteet joko palautuvat tai unohtuvat kokonaan. Itse rakennamme omaa elämäämme, satoi tai paistoi.
9 kommenttia julkaisuun “Elämää ei laiteta tauolle”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Itselläni on isän puoleinen suku kotoisin myös Karjalasta, Salmin kirkonkylästä ja Orusjärven pitäjästä. Sieltä tuli lähtö, kun sota alkoi. Sen jälkeen suku luonnollisesti lisääntyi ja laajeni ympäri Suomea. Kerran on tavattu yhdessä ja muisteltu menneitä. Uskon, että suurin osa suvusta kantaa mielessään positiivista mielikuvaa Karjalasta, vaikka ei olisikaan käynyt siellä kertaakaan. Kunhan tämä Suomen rajahulluus joskus loppuu, niin päästään taas matkustamaan puolin ja toisin Viipuriin ja Pietariin, lähimpiin Venäjän kaupunkeihin.
Suomen nykyinen poliittinen johto ei ajattele nokkaansa pitemmälle. Valittu tie on tuhoon tuomittu, mutta varoitukset kaikuvat kuuroille korville. Ikään kuin puhuttaisiin kieltä, jota toinen ei ymmärrä. Tilanne on kärjistynyt erityisesti kokoomuksen ja persujen ansiosta. Persut nyhtävät kaiken irti, mihin saavat kouransa ulotettua. Ajatelkaa ihmiset, millaista Suomea ollaan nyt luomassa. Paljon ei ole aikaa jäljellä.
Tiedoksi Venäjän puolelle, että pääosin Suomen kansan Venäjä-vihamielisyys (joka on aitoa ja erittäin yleistä) johtuu valtamedian vuosikausia – oikeastaan vuosikymmeniä – harjoittamasta aivopesusta, joka on mennyt kaiken aikaa yhä pahemmaksi. Kaikki Venäjä-uutisointi on kielteistä kun taas Natosta, EU:sta tai Yhdysvalloista kerrotaan vain myönteiseen sävyyn.
Ikävä kyllä Suomessa on myös perinteistä russofobiaa, jota mielestäni median lisäksi mm. koululaitos ja armeija ylläpitävät. Itsestäni russofobia karisi Ukrainan kriisin alkuaikoina, kun huomasin miten Venäjä-vastaisesti sekä vastoin totuutta ja oikeudenmukaisuutta siitä kerrottiin. Esimerkiksi Kiovan vallankaappausta kannatettiin intohimoisesti. Jossain vaiheessa lakkasin seuraamasta valtamediaa, oli niin ikävää seurata jatkuvaa valehtelua ja vääristelyä kaikesta Venäjään liittyvästä ja varsinkin juuri Ukrainan kriisistä.
En nyt puutu siihen – enkä lopulta edes oikein ymmärrä – miksi valtaeliittimme on omaksunut jyrkän Venäjä-vastaisen asenteen. Onko sillä muitakin tavoitteita kuin pönkittää Yhdysvaltojen johtamaa yksinapaista maailmaa ja miksi se omaksi vahingokseen (tai ainakin Suomen vahingoksi) vihaa Venäjää (ehkä venäläisiäkin), en tiedä. Joka tapauksessa Suomessa on toiminut jo pitkään Mediapooli, jonka kautta valtio ohjeistaa mediaa sekä lain yläpuolella häärivä Naton hybridikeskus.
Enemmistö Suomen kansasta uskoo ja omaksuu kaiken, mitä valtamedia, ns. asiantuntijat ja russofobiset poliitikot heille syöttävät, lopputuloksena viha ja pelko Venäjää kohtaan. Sitten kierre jatkuu niin, että vaaleissakin valitaan vain russofobisia ehdokkaita (jos muita on edes ehdolla).
Tämä kaikki on kovin surullista. Kansa on johdettu harhaan ja ikään kuin uhrattu, mutta on myös meitä henkisen tasapainonsa säilyttäneitä. Esimerkiksi minä vastustan kaikkea sotimista, mutta minulle ei tuota mitään vaikeutta ymmärtää, missä tilanteessa Venäjä on, kun koko läntinen maailma yrittää murskata sen.
Yhdyn Naalin sanomaan!
Haluan myös tiedottaa venäläisille, että Suomen kansa ei ole yksissätuumin vihamielisiä venäläisiä kohtaan. Meitä on ”jonkin verran” , jotka haluamme yhteistyön takaisin venäläisten kanssa, sujuvat rajayhteydet, matkailun takaisin, ja muutoinkin ystävälliset suhteet takaisin myös ylintä johtoa myöten.
Lisättäköön, että minä en koe Venäjää uhkana, vaan uhka tulee lännestä etenkin Natosta.
Jos on kiitettävää pitää kiitos myös lausua. Suomen urheilutoimitukset olivat ehkä yllättäen, ehkä ei, pitkään taho joka harasi vastaan. Urheilun tehtävä on yhdistää kansoja ja venäläistä urheilua ja urheilijoita kohdeltiin hyvin ja asiallisesti pitkään sen jälkeenkin kun politiikka ja poliitikan toimitukset olivat aloittaneet vihanpidon.
Vähitellen alkoivat urheilutoimituksetkin murentua sen myötä kun epäselvien dopingväitteiden avulla Venäjä suljettiin pois kilpailuista. Venäjän hiihtojoukkueella oli itävaltalainen koutsi joka oli valmis vannomaan, että hänen urheilijansa olivat puhtaita. Kuitenkin onnistuttiin masinoimaan osallistumiskielto erään loikkarin todistamattomiin väitteisiin nojautuen. Ja sitä rataa kiellettiin muidenkin lajien urheilijat.
Tällä hetkellä venäläiset ovat näkyvästi esillä enää tenniksessä, menestyen hyvin Australian avoimissa. Siellä isäntäväki ja kansainväliset toimitukset olivat hyvin ystävällisiä ja useat venäläiset olivat näkyvästi esillä paitsi urheilijoina myös humoristeina. Ja ellen väärin muista myös suomenkielinen selostus oli kiitettävän asiallinen.
Oikeisto on aina toitottanut, että politiikkaa ei saa sekottaa urheiluun, vaikka he nimenomaan ovat tehneet sitä kautta aikain. TUL perustettiin sisällissodan jälkeen 1919, koska SVUL erotti kaikki jäsenet ja seurat, jotka olivat taistelleet punaisten riveissä. Pääsy Olympialaisiin oli TUL:n jäsenellä ”kivan takana”, vaikka oli Suomen paras lajissaan.
Publikaanit ovat fakkiutuneita kaikilla elämän osa-alueilla. Järkeähän he eivät ole menettäneet, koska sitä ei ole ollutkaan!!
Olipa hauska nähdä Mashinin kirjoitus täällä. Eikös hänellä ole äidin puolelta suomalaiset sukujuuretkin. Toivottavasti raja taas aukeaa ja suhteet paranevat.
Vihaan ja syrjintään, russofobiaan perustuva hallinto ei voi kovin pitkälle kantaa, mutta kuinka kauan tuon hallinnon häviämiseen menee ja kuinka se tapahtuu… toivottavasti ei kauan ja rauhanomaisesti; joka tapauksessa rauhanomainen yhteiselo Venäjän kanssa vaatisi russofoobikkojen poistamisen hallinnosta, eroamisen Natosta ja EUsta ja Naton joukkojen poistamisen maasta (pitihän Natsisaksankin joukot poistaa WWII:n jälkeen).
Kiireellinen kysymys olisi se, miten pysäyttää Suomen johtaminen sotaan USAn proxyna ja vasallina. Yli 20 v sitten en olisi uskonut, että hävettäisi olla tämän maan (en sano Suomen, koska sitä ei enää ole) asukas, mutta niin on käynyt.