PÖYTÄLAATIKKOPUHE

Suomen Tasavallan presidentti Sauli Väinämö jätti virkansa 1.3.2024 Cai-Göran Alexanderille.

Sauli Väinämöstä, entisestä puolivallattomasta leskimiehestä, joka 12 vuotta aikaisemmin oli kansan enemmistön tahdosta kiskaistu rullaluistimilta presidentinlinnaan, tuli vallan presidentti. Ukkomies hän jo oli.

Nimettömän lähteen mukaan Sauli ja Jenni aikovat perustaa kalamyymälän Haukion Kala.

Erikoisuutena myymälässä ovat 12 presidenttiparin saamaa jouluhaukea, joita on säilytetty syväjäässä linnan erikoispakastimissa. Ne myydään eniten tarjoaville, ja myynnistä syntyneet tuotot lahjoitetaan Gazan lastensairaaloiden jälleenrakentamiseen.

Samainen lähde on saanut haltuunsa Sauli Väinämön pöytälaatikkoon jääneen puheen, jonka hän oli viime hetkillä hylännyt ja kirjoittanut tilalle vähemmän radikaalin, nykyvirtauksia myötäilevän esityksen, josta ei joudu Yhdysvaltain suurlähetystöön puhutteluun.

Koska aito ja rehellinen pakinoitsija ottaa kaikki näkökulmat huomioon mitään salaamatta, on paikallaan julkistaa tämä hieno puhe, josta käy ilmi, ettei Sauli Väinämö olekaan niin huono mies kuin moni on luullut. Häneltä vain puuttui rohkeus paljastaa syvimmät tuntonsa ja kaksi salaisuutta.

Tämä haltuuni luottamuksellisesti uskottu pöytälaatikkopuhe sisältää merkittävää filosofointia erehdyksistä ja oppimisesta, mutta myös vastaukset kysymyksiin, miksi Suomi liittyi Natoon, ja oliko Sauli Väinämö Vladimir Vladimirovitsin kuiskaaja.

***

”Arvoisa puhemies, arvoisa Supo-Matias, arvoisat Suomen kansan edustajat.

Minä olen muuttunut, enkä kuitenkaan ole muuttunut.

Elän uudenlaista ajanjaksoa, jossa minulla on pakottava tarve purkaa mieltäni ja kertoa muuttuneesta ajattelustani, mikä pohjimmiltaan ei kuitenkaan ole muuttunut. Mielessäni sota, rauha ja turvallisuus ovat eri kolikoiden kääntöpuolia, joita ei ole syytä valita kruunaa ja klaavaa heittämällä, kuten nyt vähän näyttää käyneen.

Monet yöt olen miettinyt ajatteluani ja tekemisiäni. 12 vuotta on pitkä aika, ja kuitenkin niin lyhyt. Siinä ajassa ehtii tehdä paljon pahaa, mutta ei välttämättä riittävästi. Olen tehnyt monia, jälkikäteen ajatellen virheellisiä päätöksiä, jotka ovat ajaneet maamme tilaan, jossa se tällä hetkellä valitettavasti on.

Olen siis tehnyt virheitä. Mutta virheistä oppii. Pienistä virheistä vähän, isoista enemmän. Minä olen oppinut paljon.

Käsittääkseni ja valitettavasti myös seuraajani tulee jatkamaan tuota oppimisen polkua, jolle Suomen olen omalta osaltani saattanut. Osoitan tämän puheeni myös teille, Cai-Göran, jotta välttyisitte pahimmalta.

Toivon teidän oppivan minun, mutta myös omien virheittenne kautta, ja ehkä muuttuvan samalla tavalla kuin olen huomannut käsityksenne eri asioista muuttuvan.

Minä en kuitenkaan ole muuttunut. Olen edelleen sama.

Tällä tarkoitan ihmismielen sisintä, tunteita ja tuntemuksia. Minua ei ole luotu valokeilaan patsastelemaan, sen ovat varmasti kaikki huomanneetkin. Minulla on silti paljon hyviä ajatuksia, sanat vain usein juuttuvat kurkkuuni tai muuttuvat kryptisiksi lauseiksi, jotka kirjastoviisas vaimoni usein minulle on selittänyt.

***

Seuraan päivittäin tarkoin koska presidentti Biden muistaa tunnustaneensa Nord Stream-räjäytykset jo etukäteen, tai presidentti Putin kertoo palauttavansa Karjalan, tai presidentti Xi tekee tarjouksen Natosta, tai miten ex-presidentti Trump tulee järkiinsä. Viimeistä skenaariota epäilen.

Mutta nyt tasavallan presidenttiyden päättyessä ja tavallisen presidenttiyden jatkuessa haluan tehdä tunnustuksen, karistaa mieltä painaneen lohkareen harteiltani. Olin nimittäin todellakin Putin-kuiskaaja. Se johtui siitä, että pelkäsin kuuntelulaitteita ja puhuin Putinille kuiskaamalla. Hän ei ilmeisestikään kuullut, mitä supatin, ja maamme suhteiden alamäki saattoi alkaa siitä.

Suomi on ollut joukkuetoimija. Minun kahtena kautenani on siirrytty yhä enemmän johtajatoimijuuteen, mikä on osoittautunut virheeksi, se myönnettäköön. Ensimmäinen virheaskel oli isäntämaasopimuksen suhmurointi ensimmäisen kauteni alkupuolella.

Toinen, vielä suurempi erhe oli langeta Valkoisessa talossa presidentti Bidenin seireenimuminoihin.

Kaikki tapahtui oikeastaan siksi, että en saanut laisinkaan selvää Bidenin puheesta. Sitten joku työnsi käteeni hienon kynän ja sanoi, että nimi tähän. Luulin että vieraskirjaan ja kirjoitin. Ja tässä sitä nyt ollaan, siis Natossa.

Mutta opin ovaalihuoneessa todella paljon, josta pitää olla kiitollinen Amerikalle ja Kaikkivaltiaalle, joka jatkuvasti näyttää siunaavan Amerikkaa.

Minun vahtivuorollani on otettu kukonaskelia pois rauhanrakentaja-Suomesta. Nato ja DCA tekevät maastamme Yhdysvaltojen itälähiön. Suomi on täten päässyt muiden Eu-vasallien kanssa päättämään yhteisistä asioista.

DCA:sta on sanottava, että tuo sopimus on todellakin kahdenvälinen, Yhdysvallat saa ja Suomi-neito antaa.

Kaikki tämä on tehty liki yksimielisesti, gallupkysely sen todisti. Olen pitänyt itseisarvona, että eteneminen tapahtuu salassa ja välttäen ristiriitoja. Niihin ei pienellä maalla ole oikein varaa.

***

Arvoisat Suomen kansan edustajat

Moni teistäkin on jäänyt ihmettelemään, miten Suomi on joutunut tähän alennustilaan, vaikka olemme maailman onnellisin kansa.

Jotain kummaa siinä on, kun Kekkosen jälkeen on ollut vain toistaan huonompia presidenttejä, eikä meno näytä hellittävän ainakaan seuraavaan kuuteen vuoteen.

Suomalainen vaatimattomuus on huonoimmallekin presidentille siunaus. Suomalainen luonne on tottunut hyväksymään kärsimykset liikoja nurisematta. Kiitän tästä Suomen kansaa.

***

Arvoisa seuraajani

Kansan epätoivo, sen Tekin olette havainnut vaalikentillä. Vaalitelttojen liepeillä se kaduttaa ja surettaa, masentaakin. Mutta syntyy arvo, joka jättää pysyvän jälkensä; alati syvenevän tunteen: he luottivat minuun, mutta petin. Tämän tulette kokemaan – kansan kosto on arvokas ja unohtumaton kokemus.

Kansalle haluan esittää vilpittömän anteeksipyyntöni, kohdalleni osui sarja onnettomia päätöksiä, joista tosin opin, kuten taisin jo kertoakin.

Teille, uusi presidenttimme: olemme tukenanne tiellänne kehittyä kansan kokoiseksi tehtävässänne. Olen omalla työlläni jättänyt teille uskoakseni riittävän määrän haasteita, joista tiedän teidän pitävän.

Toivotan Teille voimia ja viisautta näinä arvaamattoman hulluuden aikoina. Toivon Teidän välttävän kansan koston, luottamuksen oikeudettomasta ja vastuuttomasta pettämisestä.”