Tätä kansakuntaa ei johda kukaan, ei ainakaan kukaan pätevä, viisas ja eteensä katsova valtiomies tai -henkilö. Suomelta puuttuu johto ja johtoajatus. Maan ja kansan tulevaisuus asetettiin yhden kortin eli Yhdysvaltojen varaan. Se kortti on nyt siellä, pelimies Trumpin hyppysissä.
Samaan aikaan, kun Euroopan johtajat ja media jatkavat yhä äänekkäämmin pelottelua Venäjän hyökkäyksellä, ne ilmoittavat pelkäävänsä rauhaa. Kerrotaan ikään kuin varmana tietona, että jos sota Ukrainassa loppuu, Venäjä tulee hyökkäämään muualle Eurooppaan. Siksi lännen jo häviämää sotaa on jatkettava ja Ukrainaa tuettava valtavilla rahasummilla, joita ei ole eikä tule.
Eurooppa on hukassa, aivan erityisesti sen reunimmaisena Suomi. Kahden presidenttinsä, Niinistön ja Stubbin johdolla tämä maa on pelannut itseään vastaan. Ja onnistunut!
Stubb, joka vaalikeskustelussa ilmoitti, ettei vastaisi jos Putin soittaisi, ehdottaa nyt, että Moskovaan pitäisi olla yhteydessä. Kenen, hänenkö, sulavakielisen mielistelijän ja öykkärin – ilmansuunnasta riippuen?
Stubb samoin kuin Naton johtajan ja monen eurooppalaisen poliitikon kohtalokas virhe on Donald Trumpin aliarvioiminen. On uskottu nuoleskelun tehoavan narsistiseen presidenttiin näkemättä sitä, että Trump on tehnyt loistavia diilejä maksattamalla mm. Euroopan mailla Ukrainalle lahjoitettavan aseistuksen ja pyrkimällä nyt loistavaan diiliin Venäjän kanssa.
***,
Suomen ulkoministeri ampuu läpiä päähänsä. Tämän Valtosen mielestä Venäjän uhka ei pääty rauhansopimukseen – paitsi, jos saadaan aikaan ”oikeudenmukainen” rauha, eli jos Venäjä tavalla tai toisella saadaan ajetuksi tappioon.
Maailmanpolitiikan ja sodan asiantuntijat ovat kertoneet jo yli vuosi sitten, että läpeensä korruption mädättämä Ukraina on hävinnyt sodan huolimatta siitä, että sinne on kauhottu mittaamaton määrä rahaa ja aseita. Suomen ulkopolitiikka on tosiasioista piittaamatta ollut toista mieltä. Vasta aivan äsken on ryhdytty rivien väleissä vihjailemaan, että sota voi päättyä väärin.
En tiedä, mitkä ovat ministerin, erityisesti juuri ulkoministerin pätevyysvaatimukset. Kyky uhota itse aiheutetussa epätoivossa ei taida riittää. Sama koskee tasavallan presidenttiä, jonka loisteliaat puttaukset ja nousu kansainväliseen valokeilaan johtivat pimeyteen ja hiljaisuuteen.
***
Tätä kansakuntaa ei johda kukaan, ei ainakaan kukaan pätevä, viisas ja eteensä katsova valtiomies tai -henkilö. Suomelta puuttuu johto ja johtoajatus. Maan ja kansan tulevaisuus asetettiin yhden kortin eli Yhdysvaltojen varaan. Se kortti on nyt siellä, pelimies Trumpin hyppysissä.
Euroopan unioni on hajoamassa, samoin Nato. Näille molemmille ja sen lisäksi Yhdysvalloille Suomi on luovuttanut itsenäisyytensä. Miehitetyllä maalla ei ole sananvaltaa omiin asioihinsa. Kuvitelmat sortuvat, kuplat puhkeavat.
Eu yrittää sirkustempuilla löytää rahaa heitettäväksi Ukrainan mustaan aukkoon. Viimeinen keino on yhteisvelka ikään kuin ei ymmärrettäisi, mihin kuiluun ollaan suistumassa tai jo suistuttu. Hätäkokousten päättymätön sarja kertoo avuttomuudesta. Saksan hillitön varustautuminen ”puolustukselliseen hyökkäyssotaan” on synkkä näky menneisyydestä ja tulevaisuudesta.
***
Mikä meidät, pienen maan, pelastaisi? Uusi hätätilahallinto? Kriisin ratkaisun ajaksi vt. presidentiksi Heikki Talvitie, ulkoministeriksi koipallojen seasta Paavo Väyrynen? En tiedä, en osaa sanoa. Kansallinen herätys on tarpeen joka tapauksessa. Näin ei voida jatkaa.
***
Naapuriseuran pikkujoulussa lauantaina 29.11.2025 keskustelin pitkään Venäjän suurlähettiläs Pavel Kuznetsovin kanssa. Tupakoimme ja puhuimme hänen työhuoneessaan surumielisessä mutta hiukan toiveikkaissa tunnelmissa.
Suurlähettiläs suri sitä, että hänen elämäntyönsä Suomen ja Venäjän yhteiselosta on tuhottu. Mutta toivoa silti on! Jos yhteys syntyy, jos ja kun aloitetaan keskustelu, kommunikointi, on mahdollista jossain määrittelemättömässä ajassa palata siihen, missä oltiin: asiallisiin suhteisiin, diileihin, kaupankäyntiin, normaaliin naapuruuteen.
”Sitä minä hartaasti toivon ja siihen tahdon uskoa”, Kuznetsov sanoi. Minä taas tiedän, että kaikesta suomalaisten vihamielisestä retoriikasta huolimatta venäläiset ovat valmiita puhumaan, sovittelemaan ja sopimaan. Onko Suomella siihen valmiutta, halukkuutta, rohkeutta?
57 kommenttia julkaisuun “RAUHAN PELKO”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Neuvostoliiton/Venäjän kaikkien läntisten rajanaapureiden kanssa on kuluneen 100 vuoden aikana pätenyt kaava: Venäjän liittolaiseksi on jouduttu, lännen liittolaiseksi on pyritty.
”Poikkeus vahvistaa säännön!”
Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliiton liittolaiseksi oli ”tunkua”..:)
Mistä tämä lännen liittolaiseksi pyrkiminen on osoitus? Osoittaako se tervettä järkeä, vai ideologista harhaa? Mihin se into perustuu, kenen intressi se on, ja miksi? Olisiko parempi olla lähinaapurin kanssa sovussa, kuin hakea tukea ja turvaa matkan päästä?
Historia osoittaa että tarpeen vaatiessa kun asiat menevät omalta kannalta ”poskelleen”, niin etäällä olevat kaverit jätetään. Tämän on historia osoittanut. Ei historia toista itseään, vaan typerät ihmiset toistavat historiaa. Näin on käynyt Suomessa ja Ukrainassa, joka on faktisesti tuhottu tämän nk. ”Lännen” hyvisten aktien seurauksena. Tilanne joka olisi voitu välttää.
Hauras, -niin hauras on heidän aatteellinen todellisuutensa, ettei se kestä käytännön totuuksia.. Viittaan tässä erään toisen professorin YouTubesta sensuroituihin videoihin.
Kertoisitko nyt Heikki Paloheimo, mikä sinun keskeisin argumenttisi on, niin ehkä tällä foorumilla päästäisiin keskustelun alkuun.
Kuulin erikoisen tuoreen profetian. Yleensä Suomea ja Venäjää koskevat profetiat ovat enemmän tai vähemmän russofobisia tuotoksia ja kertovat ehkä enemmänkin profetian kertojan omista asenteista ja peloista kuin mistään muusta. Tässä (Teemu Tapion) on melko vähän russofobiaa, mutta sitä enemmän kritiikkiä Suomen ja EU:n sotaintoilua kohtaan.
Tapio väittää profetiassaan, että Venäjän johto kiehuu raivosta Suomen ja EU:n johtoa kohtaan. Venäjällä kuulemma leviää sellainen mieliala, että pitäisikö niille antaa sitä, mitä tilaavat. Jotain sellaista Tapio korostaa.
Sattui silmään tällainen tuore analyysi tunnetuilta professorilta.
https://www.youtube.com/watch?v=jGWJ_GPDvXM
Sen valossa on todella vaikea ymmärtää sitä itsetuhoisen politiikan harjoittamista, mihin Suomen hallinto Valtosineen Stubbeineen ja muine Orpoineen edelleenkin syyllistyy poliittisissa ja intellektuaalisissa harhoissaan.
Onko virheiden myöntäminen ja korjausliikkeisiin ryhtyminen todella niin vaikeata, vai eikö siihen anneta lupaa. Jos ei, niin mikä on palkinto, jonka odotuksissa eletään?
Kuviteltu voittohan on jo kääntynyt tappioksi reaalimaailmassa. Näkemykseni mukaan Suomen hallinto on täysin kyvytön hoitamaan niitä tehtäviä, joita kansakunta siltä odottaa.
Uskon, että syynä Stubbille, Orpolle, Valtoselle ja Häkkäselle on se, että pelkäävät oman poliittisen aseman häviämistä ja häpeää, jota ne eivät jaksa kantaa. Voi olla myös pelkoa siitä, että jos ja kun Suomi romahtaa, niin syylliset löytyvät ja tuomiolle joutuvat.
Sallittaneen jatkoksi vielä lisätä pari muuta linkkiä saman professorin ulosannista, joissa hän puhuu sujuvasti ja ymmärrettävästi faktoihin perustuen, siitä missä meni ja menee pieleen.
https://www.youtube.com/watch?v=qiBKbDt5Odk
https://www.youtube.com/watch?v=X77XKyovmCs
Ensimmäinen näistä täydentää sopivasti aikaisempaa nato-allianssia käsittelevää, ja panee asiat pragmaattiseen järjestykseen. Ei Toinen osoittaa mikä Suomen tuleva kohtalo on, mikäli nykyinen pelin henki ei Suomessa muutu. Esimerkkinä Irak, Libya, Afganistan, Syyria, ja viimeisenä Ukraina. Tähän voisi jatkumoon hyvällä syyllä lisätä Suomen, seuraavana valtiona, jonka aikoinaan hyvin kehittynyt sosiaalinen ja taloudellinen perusinfra tuhotaan. Tästähän mm. TP. Stubb on aikoinaan sanonut, että ”There are no alternatives” globalistisissa tai imperialismia ihannoivassa intohimossaan, tarkoittaen kenties kansallisvaltioiden tuhoutumista. Nykyinen kehitys kuitenkin, joita professorin puheissa käsitellään, osoittaa, että on aina olemassa vaihtoehtoja, joidenkin kalloon ne eivät vain mahdu. Osittain kysymyksessä on rakettitiede, josta Prof. Mearsheimer puhuu erittäin ymmärrettävällä tavalla.
Esitysten valossa on todettava, paitsi että kehityskulku Suomessa on ollut EU-liittämisen jälkeen negatiivista jo pidemmällä ajanjaksolla niin kahden viimeisen hallituksen aikana kansakunnan kehityksen kannalta suorastaan katastrofaalista, joka heijastuu jo yksilötasoillekin eri muodoissaan.
Tämä väistämättä herättää kysymyksen siitä, millä perusteilla hallinto katsoo statuksensa olevan enää legitiimi, koska tulevaisuuden projektiot ovat harjoittamansa politiikan johdosta kansakunnalle ja kansalaisille mitä ilmeisimmin tuhoisia.
Kaikki nuo linkit on sensuroitu tai mikään niistä ei näy ainakaan minulle.
”Isoveli valvoo”…Yhdessä 1/2-tunnin videossa proff. Jeffrey Sachs hämmästeli Suomen Natoon liittymistä…
Tässä käydään asiallista debattia, johon Suomessa ei mediapoolin julkisuudessa kyetä. Rautalangasta väännetään asiat selkeällä tavalla ojennukseen. Peruskurssi Suomen hallinto-organismeille. Pitäisi mennä jakeluun, olivat nupit kuinka umpiluuta hyvänsä.
https://www.youtube.com/watch?v=zPkkaF3kbh0#
Näin näyttää olevan. Videot eivät enää ole linkkien takana nähtävissä. Tili on suljettu.
Nopeata toimintaa. Näin toimii ilmaisu ja sananvapaus Eurooppalaisessa ”demokratiassa..”
Miss Valtonen saa ”kuulla kunniansa” Venäjän YK:n edustajalta..
https://www.youtube.com/watch?v=OsvPnKiLDkg
Ohessa linkki siihen, mitä tämä ”Rauhan Kyyhkynen”, -Bilderbergiläisten uusi missi Elina Valtonen, selittää kansainvälisillä areenoilla käsityksiään Suomen nimissä, ja puhuu vielä ihmisoikeuksista, kun omassa ”kotimaassaan” tai ainakin siinä minkä nimissä hän puhuu, niitä rikotaan systemaattisesti valtionhallinnon itsensä toimesta. Nykyisen hallinnon puitteissa Suomessa ei ole asian edellyttämään toimintaan kykenevää valtiollis-kansallista organismia, joka niitä asioita käsittelisi.
YK:n turvallisuusneuvoston kokouksessa ei kaiketi ollut enää ainoatakaan yksilöä, joka olisi kysynyt Valtoselta ”Miksi Suomi luopui mm. noudattamista Pariisin rauhansopimusta vuodelta 1947.” Muusta puhumattakaan.
En halua puuttua tässä detaljeihin siitä, miten Valtosen leuat missäkin asiassa lepattavat. Oleellinen kysymys on sekin, missä ympäristössä ja kuka siellä, tämän puheen on laatinut, joko rahasta tai aatteet. Näitä puhuvia päitä on nyt jo liikaa.
https://um.fi/current-affairs/-/asset_publisher/gc654PySnjTX/content/ulkoministeri-valtosen-puheenvuoro-yk-n-turvallisuusneuvoston-kokouksessa
Kun rauhanaatteen puolesta propagointi näyttää elävän hyvää elämää, niin lisäisin tähän joitain omia mietteitäni. Toimitus voi puolestani panna nämä omaksi osiokseen näkemyksensä mukaisesti tai olla panematta. Ajanhetki tapahtumineen antoi kuitenkin aihetta seuraaviin mietteisiin, jotka ovat tässä alkuperäisessä muodossaan.
Tänään 07.12.2025 jonkin aikaa sitten katselin YLE Areenasta edellisillan antia. Joulukuinen kausikarnevaali/asuesittely, julkkisten ja nk. eliitin muotiesiintyminen jne. on taas kerran läpikäyty alustavine jälkiselvittelyineen lööppilehdistössä.
Hyvin on viihteen puolelle mennyt, joka tietysti kuuluu asiaan, jotta todellisuutta ei tarvitsisi ajatella ja olisi hyvä olla. Tapahtumasta käytetään myös nimitystä ”Linnan juhlat”. Jotkut nimittävät sitä jopa itsenäisyyspäivän juhlaksi, kun se ajallisesti ”sattuu” samalle päivälle. Näkemykseni mukaan menetetyssä itsenäisyydessä ei ole mitään juhlimista, enkä siksi oikein ymmärrä, millä perusteella tapahtumaa Suomen nykytilanteessa edes kutsuttaisiin itsenäisyyspäivän juhlaksi valtakunnallisen ”Joulukuun kaamoskarnevaalin” sijasta.
Jotenkin paremmin olisi ymmärrettävissä jos kysymys olisi muistojuhlasta sen hetken kunniaksi, kun jotkut tilanteen mukaiseen luovaan ajatteluun kykenevät joulukuussa 1917 vallan Venäjällä vaihduttua väkivaltaisesti, -ymmärsivät laatia Suomen Tasavallan itsenäisyysjulistuksen jo vallinneen ”Autonomian” ajan päätteeksi, ja tarjota sitä valtaan nousseen Leninin harkittavaksi, johon asiakirjaan tämä sitten panikin signatuurinsa hyväksymisensä merkiksi. Se olikin sitten siinä, -ilman tappioita. Mitä nyt sitten ”monarkistit” henkisesti kärsivät..
Tämä ei ole kuitenkaan vallitsevan poliittisen doktriinin mukaista. Itsenäisyyden saavutustaisteluksi tarjoillaan sensijaan mm.ylen propagoinnissa, marraskuussa1939 alkanutta talvisotaa jatkoineen, jonka ajatuksen henkisesti vajaat ovat täydellisesti nielleet, kuten myös nk. eliitti hännystelijöineen. Niillä ällin pitäisi riittää parempaankin, -etenkin kun kysymyksessä olivat tapahtumat joiden puitteissa silloiset suurvallat järjestelivät keskinäisiä suhteitaan, sekä niihin liittyviä intressejään omia halujaan ja tarpeitaan silmälläpitäen. Ne tapahtumat ovat kyllä riittävän hyvin dokumentoitu. Siis Saksa, Ranska, Englanti ja Neuvostoliitto, johon sotkuun Suomi tuli vedetyksi mukaan, menetti alueitaan ja joutui sotkorvauksiin typerien poliitikkojensa ansiosta. Sai kuitenkin ihme kyllä hävinneenä osapuolena hyvitykseksi uskomattoman edulliset kaupalliset suhteet, ja halvan energian, joissa puitteissa se nousi maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta moderniksi teollisuusvaltioksi, jonka puitteissa luotiin mahdollisimman monia kansankerroksia koskeva hyvinvointi ja luottamus tulevaisuuteen. Sellaisissa olosuhteissa oli, ja olisi vieläkin hyvä elää ja olla, kasvattaa ja kouluttaa lapsensa ja tehdä työtä omaksi ja kansakuntansa hyväksi.
Nyt tämä kaikki saavutuksineen on globalistien aatemallin mukaisesti onnistuneesti tuhottu, Suomen tappioksi tietysti, joka näkyy siitä henkisestä ja taloudellisesta rappiotilasta, jossa maa nyt rypee.
Finlandia hymni on ollut aina lähellä sydäntäni, ja V.A. Koskenniemen sanoituksin. Ei ainoastaan siksi, että pidän enemmän ”Sibeliuksen” musiikista kuin Wagnerista, siitäkin huolimatta että hän oli vapaamuurari. Asiat asiana ilman kehyksiä. Mutta myös siksi, että V.A. Koskenniemen sanoihin liittyy myös läpi aikakausien viriävä toivo ja usko tulevaisuuteen. Erityisesti tänä päivänä, niissä olosuhteissa kun Suomi nyt on, sanoissa on nykypolville selkeä haaste vaateineen sisäistettäväksi, jos kansakunnan hyvinvointi on etusijalla. Pitää vain ymmärtää missä orjuuden ja sorron lähteet ovat ja missä ne eivät ole. Toistaiseksi tästä ymmärryksestä ei ole indikaatioita siellä missä niiden pitäisi olla.
Orastava toivo sisältyy myös jäljempänä olevaan Eino Leinon runoon vuodelta 1915. Ihmeellistä miten hyvin nämä molemmat, Eino Leinon runo, ja V.A.Koskenniemen sanoitus, Sibeliuksen Finlandia hymniin merkityksineen, ovat ajankohtaisia nytkin, vaikka jo yli sata vuotta on kulunut runon syntyhetkistä, ja päivälleen 85 v. siitä kun V.A. Koskenniemen sanoitus sai ensiesityksensä.
Siis Eino Leino:
”Jos on suurta tehty missä,
sit’ on tehty sydämissä,
kautta tarmon, kautta kunnon,
hyvän kautta omantunnon;
siell’ on Suomen juuret meillä,
jotka kestää elon teillä,
kestää, vaikk’ on vaara vakaa,
kuuluu vuosisatain takaa.
Terve teille, Suomen suuret,
joill’ on synnyinmaassa juuret,
syvät niinkuin Suomen puilla,
syvemmät kuin meillä muilla;
kuka enin kärsi, vasta
häll’ on tieto maailmasta,
tunto isänmaankin oman,
armahan ja onnettoman.
Vapaus, sana meille soipa,
Väinön virsi kaikkivoipa,
kauas kuulu, kauas kaiu,
Suomen rantamilla raiu!
Vapaus, teille vankilasta,
muille kerran koituu vasta,
mutta elää vapaa henki
halki Suomen surujenki.”
Edellisen valossa asetelma, jossa melkein kaikki Suomen globalistit puolisoineen ovat samassa rivissä, päät pystyssä kuuntelemassa hartaan näköisenä mieskuoron esitystä Finlandia hymnistä V.A. Koskenniemen sanoihin, on todella groteski. Katsokaa TP Stubbin pään asentoa. Vain kaksi on joukosta poissa, ja tietysti Sanna Marin. Ehkä sekin epäkohta vielä korjaantuu. Jotkut näkivät sen jo ajantasaisena mutta YLE areenassa se on nähtävissä illan ”kohokohtien” joukossa.
Kansakunnan paremman tulevaisuuden toiveissa ja odotuksissa, uskoa sekä voimia kaikille Naapuriseuran jäsenille ja sen ystäville.
Pidän 6.12. vietettävää itsenäisyyspäivää ”porvarien” ikiomana, sillä ymmärtääkseni (jonkun) maan itsenäisyys perustuu sen julistuksen saaman kannatukseen. Suomen kohdallahan kaikki riippui Leninin allekirjoituksesta, sillä mm. Ranska ja Englanti näin ehdollistivat omat allekirjoituksensa.
”Suomen senaatin itsenäisyysjulistus oli P. E. Svinhufvudin senaatin (silloisen hallituksen) 4. joulukuuta 1917 antama esitys, jossa julistettiin Suomen itsenäiseksi Venäjästä ja otettiin valtiolliset oikeudet itselle; eduskunta hyväksyi tämän esityksen äänin 100–88 6. joulukuuta 1917, jota päivää vietetään Suomen itsenäisyyspäivänä, vaikka julistus oli vasta osa itsenäistymisprosessia ja kansainvälistä tunnustusta haettiin vielä.”
Kiitokset täydennyksistä VOM. Pointtini ei oikeastaan ollut detaljeissa, jotka sinänsä ovat oleellisia, vaan siinä, että kuten silloin, myös nyt, muutos on meneillään. Löytyykö innovatiivista käyttäytymistä, vai loiskuvatko samat liemet kalloissa entiseen malliin, joka malli on jo tullut tiensä päähän. Jotkut vain eivät siihen tahdo sopeutua koska oma status on siihen niitattu. Valtiollisen ja poliittisen epäonnistumisen tunnusmerkkinä ovat Euroopan Unioni ja NATO, jotka molemmat tukehtuvat pian jatkumoon tarvittavan hapen puutteeseen. Multipolaarisen maailman dynamiikka jyrää yli sammaloituneiden jäänteiden.
Venäjän helmikuun (Venäjällä käytössä olleen juliaanisen kalenterin mukaan) vallankumous oli porvarillinen, vaikka sen takana olivatkin paljon suuremmat kansanosat. Siksi Suomen sosiaalidemokraatit halusivat tässä tilanteessa kokonaan eroon Venäjästä eli Suomen itsenäisyyden. Suomen porvaristo halusi kuitenkin pysyä ”äiti-Venäjän” sylissä, koska vihatusta tsaarista päästiin eroon ja valtaan tuli porvarillinen hallinto. Tämä kertoo jotain siitä, että ei ryssäviha sortokausista huolimatta vielä silloin ollut ehtinyt kovin syvälle juurtua ainakaan porvariston mieliin.
Kun sitten boshevikit tekivät lokakuussa (jul. kal.) sosialistisen vallankumouksen, osat vaihtuivat Suomessakin nopeasti. Nyt porvarit halusivat eroon Venäjästä ja Suomen itsenäiseksi. Tästä syystä Suomen ”tynkäsenaatti” (johon sosiaalidemokraatit eivät osallistuneet) julisti Suomen itsenäiseksi joulukuussa (nykyisen kalenterin mukaan). Toivottuja suvereenin Suomen itsenäiseksi tunnistamisia ei kuitenkaan tullut maailmalta ainuttakaan. Ei edes ”rakas naapuri” Ruotsi halunnut tunnustaa Suomea. Näin porvarillinen senaatti oli pakotettu menemään Venäjän hallitsijan Leninin puheille ja anomaan tältä Suomen itsenäiseksi tunnistamista. Lenin pistikin nimen paperiin 31.12.1917 (nyk. kal.). Tämän jälkeen Suomen itsenäiseksi tunnustamisia alkoi sadella maailmalta.
Suomen nykyinen itsenäisyyspäivä 6.12.1917 on siis väärä. Oikea päivämäärä olisi joko 31.12.1917 tai 1.1.1918. Tuplasti vääriä ovat molemmat siksi, että itsenäisyydestä on jäljellä enää muisto. Se menettiin laukaustakaan ampumatta EU:iin, euroon ja Natoon liittymällä. Lopullisen sinetin itsenäisyyden lopulle laittoi DCA-sopimus, joka de facto tekee Suomesta sotilaallisesti miehitetyn maan. Kaiken lisäksi Suomen hallitsijat ovat kolmeen otteeseen (tiedostamattaan) tarjonneet itsenäisyyttä pois myös itäiselle naapurille. Ensimmäisen kerran se oli katkolla talvisodassa (Erkon sota) ja toisen kerran jatkosodassa. Ainoastaan Venäjän perillisen Neuvostoliiton hyvä tahto pelasti Suomen. Sikäläiset hallitsijat ilmeisesti katsoivat, että on parempi käydä kauppaa ja pitää yllä hyvät välit kuin vihata tai valloittaa itsepäiset ”tsuhnat” ikuiseksi riesaksi.
Entäs se kolmas kerta? Sehän on juuri nyt meneillään. Suomen poliittinen johtoa tekee kaikkensa, jotta Venäjä hyökkäisi tänne ja tekisi lopun näennäisestä itsenäisyydestämme. No, Venäjä ei varmasti hyökkää Suomeen. Mitä se sillä voittaisi? Kuten ennenkin Venäjä haluaa hyvät välit ja kauppasuhteet Suomen kanssa. Vaarana on kuitenkin se, että Euroopan ”halukkaat”, jotka pitkälti määräävät Suomenkin asioista, järjestävät sodan Venäjä kanssa. Silloin olemme siinä automaattisesti mukana ja se on silloin Finis Finlandae.
Ai niin unohtui kokonaan pois neljäs kerta, kun ”Suomen herra” halusi antaa oman päätäntävallan pois. Se tapahtui sisällissodan aikana, kun senaatti allekirjoitutti (sotilaallista apua saadakseen) Saksan asiamiehellään paperin, joka toteutuessaan olisi tehnyt Suomesta Saksan vasallin. Onneksi Saksa hävisi maailmansodan ja sopimuspaperi raukesi.
Kiitokset Pekkah, asianmukaisista täydennyksistä.
Helsingin Sanomien muut lehdet -palstalla Demokraatin jotenkin fanaattinen päätoimittaja Petri Korhonen ennakoi alenevaa kysyntää omalle kiihkoilulleen: ”Suurvallat toistelevat tarkoituksella omia narratiivejaan, joilla ne kuorruttavat raadolliset tekonsa ja ahneet tarpeensa. Kun valetta toistaa riittävän pitkään ja alkuperäiset kokemusasiantuntijat vähenevät, sitkeimmän sumuttajan tarina jää tekoälyohjelmien muistiin ja vähitellen nousee totuudeksi tapahtuneesta.”
Vaikka tutkija Noora Kotilainen Kansan uutisissa edustaa toisenlaista suhtautumista ja sanoo, että ”Suomalaiselle medialle on luvassa tulevina vuosina itsetutkiskelua ja likapyykin pesua”, on hänenkin huolenaiheensa ilmeisesti lähinnä, että ”kaventunut keskusteluilmapiiri on johtanut yksipuoliseen analyysiin ja harhaiseen tilannekuvaan – katteettoman toiveikkaisiin odotuksiin Venäjän heikkoudesta ja Ukrainan voitokkuudesta.” En ole tuota alkuperäistä KU:n juttua lukenut, mutta eiköhän ongelma ole suomalaisten sumuttaminen Ukrainan sodan taustoista ja todellisista syistä, siitä kuka tai mikä alkuperäinen aggressori oli, eikä se että suomalaisilla on ollut vääränlaisia odotuksia Venäjän heikkoudesta. Siis se, että suomalaisilla ylipäänsä on jotain odotuksia asian suhteen ollut.
Pääasiallinen ongelma on tosiaan ”suomalaisten sumuttaminen Ukrainan sodan taustoista ja todellisista syistä”. Se on ongelma meidän mielestä sekä esimerkiksi Suomen tervehtymisen ja Ukrainaan saatavan rauhan näkökulmasta.
Mutta sumutushan tehtiin tahallisesti eli sumutuksen agitaattoreiden näkökulmasta kaikki on mennyt Suomessa erittäin hyvin. Nyt heilläkin tosin on ongelma. Ei se, ettei kansa tiedä totuutta, vaan totuuden paljastumisen pelko.
Suomessa ja monissa muissa maissa sumutuksen takana on kylläkin niin iso määrä poliitikkoja ja ns. asiantuntijoita sekä melkein koko media, että totuus ei saavuta luultavasti koskaan yleistä mielipidettä. Jollain aikataululla totuuttakin aletaan raottaa, mutta en usko sen muuttavan aivopestyjen laajojen kansanjoukkojen ajatusmaailmaa.
Joskus näiden aikojen tapahtumat muuttuvat historiaksi oppikirjoihin, mutta vielä silloinkin saatetaan vaieta ja vääristellä em. taustat ja syyt. Ihmisten muistiin ja käsityksiin jää hatara mielikuva mielivaltaisesta Venäjän hyökkäyksestä, jota läntinen maailma – Suomi mukaan lukien – yritti urhoollisesti torjua Ukrainan viatonta kansaa auttaen. Toivottavasti olen väärässä.
Et ole väärässä, valitettavasti.
Iltalehti kirjoittaa 4.12. Saksan armeijan ylitarkastaja Freudingin valittavan, että yhteys USA:n puolustusministeriöön on ”todella katkaistu”. Ennen hän saattoi soittaa sinne ”päivin öin”, toisin on nyt. Tyypin mielestä tämä on tapahtunut erittäin huonolla hetkellä, koska Euroopassa varaudutaan Venäjän mahdolliseen hyökkäykseen vuosikymmenen lopulla. (!)
Mistä lähtien on varauduttu? Mistä kristallipallosta aikataulu on saatu?
No ainakin Euroopan komissiolta, joka on julkaissut esityksen puolustussuunnitelmaksi torstaina 4.12. Komissio antaa EU-maille viisi vuotta aikaa valmistautua sotaan. (!!) Komissio esittää, että EU:n puolustuksen pelotevaikuttavuutta tulee vahvistaa ja Euroopan tulee kyetä puolustautumaan mahdollisia hyökkäyksiä vastaan vuoteen 2030 mennessä. – Militarisoitunut Venäjä on jatkuva uhka Euroopan turvallisuudelle lähitulevaisuudessa, komission esitysluonnoksessa sanotaan, kertoi Politico.
Ensin länsi militarisoi Venäjän uhkailemalla Natolla, ja sitten ruvetaan hankkimaan uutta sotaa.
Täytyy toivoa, että romahtaa omaan mahdottomuuteensa koko paska ennen kuin Euroopan maat saavat sotavoimansa rakennettua mielestään riittäviksi. Jos on muutama vuosi aikaa, ehtii siinä tapahtua yhtä ja toista.
Eihän ole mitään todisteita Venäjän hyökkäysaikeista, vaan päinvastoin tukuttain venäläisten lausuntoja, joissa sellaiset puheet kuitataan hölynpölyksi ja tarkoitetuiksi Venäjän hyökkäysaikeista puhuvien omille kansalaisille, jotta nämä hyväksyisivät militarisaation aiheuttamat kustannukset.
Myöskään mikään järkisyy ei puolla ajatusta Venäjän hyökkäysaikeista. Ensinnäkin sellainen sota olisi Venäjälle itselleenkin hyvin vahingollinen eikä lopputuloksestakaan voisi olla varma. Toiseksi jos Venäjä valtaisi vaikka Suomen, miehitys olisi Venäjälle valtava rasite ja jatkuva riesa ilman vastaavaa hyötyä. Kolmanneksi – ja mikä kaikkein tärkeintä – Venäjä on kiinnostunut sotilaallisessa lähinnä vain omasta turvallisuudestaan.
Tällä en tarkoita sitä, etteikö Ukrainan lisäksi jokin muukin sota tai kahakka Éuroopassa olisi mahdollinen. Sen aloittaja vain ei ole Venäjä ainakaan ilman pätevää syytä. Sellainen syy olisi esimerkiksi Suomeen tuodut ydinaseet niiden ampumiseen tai kuljettamiseen kykenevine kalustoineen, Kaliningradin saarto tai Venäjän merenkulun estäminen. En ole perehtynyt, mutta olisiko myös Georgian, Moldovan tai Serbian Nato-jäsenyys sellainen, jota Venäjä ei voisi sallia.
sotilaallisessa mielessä piti olla
”Eihän ole mitään todisteita Venäjän hyökkäysaikeista,…”
Venäläiset kysyvät, miksi he hyökkäisivät Eurooppaan? (Todellisuudessa Ural-vuoren länsipuolella olevaa osaa Venäjästä on aina pidetty Eurooppaan kuuluvana.) Heillä on maita ja mantuja tarpeeksi, sekä kaikkia raaka-aineita, mitä voi kuvitella olevan olemassa.
Iltalehti kirjoittaa 4.12. Saksan armeijan ylitarkastaja Freudingin valittavan, että yhteys USA:n puolustusministeriöön on ”todella katkaistu”. Ennen hän saattoi soittaa sinne ”päivin öin”, toisin on nyt.
Tyypin mielestä tämä on tapahtunut erittäin huonolla hetkellä, koska Euroopassa varaudutaan Venäjän mahdolliseen hyökkäykseen vuosikymmenen lopulla. (!)
Mistä lähtien on varauduttu? Mistä kristallipallosta aikataulu on saatu?
No ainakin Euroopan komissiolta, joka on julkaissut esityksen puolustussuunnitelmaksi torstaina 4.12. Komissio antaa EU-maille viisi vuotta aikaa valmistautua sotaan. (!!)
Komissio esittää, että EU:n puolustuksen pelotevaikuttavuutta tulee vahvistaa ja Euroopan tulee kyetä puolustautumaan mahdollisia hyökkäyksiä vastaan vuoteen 2030 mennessä. – Militarisoitunut Venäjä on jatkuva uhka Euroopan turvallisuudelle lähitulevaisuudessa, komission esitysluonnoksessa sanotaan, kertoi Politico.
Ensin länsi militarisoi Venäjän uhkailemalla Natolla, ja sitten ruvetaan hankkimaan uutta sotaa.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/78925704-d7f1-41b3-a89f-a09117f0d01b
Nato-maan kenraali: USA katkaisi yhteydet
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/232c3e12-a356-4be4-9345-4479850bb49a
Politico: EU:sta halutaan sotavalmis vuoteen 2030 mennessä
Yhdysvaltojen motiivi Ukraina-projektissaan oli taloudellisen hyödyn tavoittelu ison geopoliittisen kuvion kautta. Nyt Yhdysvallat näyttää laskevan olevan itselleen edullisempaa vaihtaa puolta Venäjän vihollisesta Venäjän kumppaniksi. Raha kelpaa sille aina. Nyt sitä tulee mm. kalliin energian ja aseiden myymisestä Eurooppaan, mutta rauhansopimuksen myötä myös Venäjä-projekteista ja Ukrainan taloudellisesta hyväksikäytöstä eli sen luonnonvaroista ja jälleenrakentamisesta.
Suomi ja vastaavat haluavat jatkaa sotimista, koska niiden pääasiallinen motiivi ei ole raha, totuus tai oikeudenmukaisuus, vaan jokin Venäjä-vastainen ideologia. Yhdysvaltojen takinkääntöä helpottivat presidentin vaihtuminen, ilmeisen tuloksettomat taloudelliset satsaukset projektiin, russofobian vähäisyys ja se, ettei Ukraina kiinnosta kansaa. Nyt Yhdysvallat virittelee jo uutta projektia ainakin luonnonvaroiltaan rikkaaseen Venezuelaan.
Euroopan sotakiihkoisista maista nuo takinkääntöä helpottavat seikat puuttuvat. Asiaa pahentaa vuosien ajan harjoitettu Venäjän demonisointi. Jos vaaleissa asettuu ehdolle rauhantahtoisia Venäjää vihaamattomia ehdokkaita, he eivät saa riittävää kannatusta päästäkseen vaikutusvaltaisille paikoille. Nykyisillä päättäjillä on siis paljon aivopestyn kansan kannatusta. Jos he ryhtyisivät ajamaan rauhaa, olisi heillä paljon selittämistä aiemmista puheistaan ja toimistaan.
Aiemmat puheensa ja toimintansa eivät kuitenkaan oikeuta heitä jatkamaan rauhan estämistä, vaan päinvastoin heidän kuuluisi kantaa niistä vastuu; vähintään poliittinen.
Kun Suomen talouden konkurssi lähenee lähenemistään ja tulevat eduskuntavaalit myös, niin tulee olemaan kova haaste saada kurjuus pysähtymään. Olen yrittänyt etsiä ja pohtia seuraavia poliittisia johtajia, mutta on tosi vaikea löytyy sellaisia, jotka pystyisivät laittamaan stopin tälle hölmöydelle. Todennäköisesti suurin osa nykyisistä tuholaisista jatkaa seuraavan vaalin jälkeenkin. Tänne kaivataan ehdottomasti sellainen maanjohtaja, joka laittaa ojennukseen kansan tuhoajat puolueesta riippumatta. Jotenkin on jäänyt mieleen vain yksi nimi, tosin hänkin edesmennyt, jolla oli tämä kyky ja taito, ja hän oli Urho Kekkonen. Eli uusi UKK tarvitaan.
Ruvetkaa miettimään kenestä voisi tulla uusi UKK.
Rauhanpelko on todellinen.
Nykyään yleinen rauhattomuus näyttäisi olevan muodissa.
Tarkistetaan sähköpostit, pörssikurssit, pörssisähkön hinta ja Tokmannin viikkotarjoukset, vaikka olisi S-Bonuskortti.
Mutta aika kuluu rattoisasti, kun poistelee päivän mittaan turhia sähköposteja ” Hei, vastaa asiakaskyselyymme, ei vie kuin viisi minuuttia”.
Tosiaan, mitä on viisi minuuttia ihmisen elämässä, varsinkin jos voi voittaa palkinnon?
Mutta toisaalta: Koska olet voittanut lotossa? No, en minäkään, koska en ole koskaan lotonnut.
Mutta rauhoitu, hyvä mies, hyvä nainen, voit vaikuttaa.
Pörssikursseihin on vaikea vaikuttaa, mutta pörssisähkö on toinen juttu. Rauhattomuutta aiheuttaa korkeat hinnat, mutta tuulten yltyessä mieli tyyntyy kummasti, kun voi lähes ilmaiseksi kytkeä lämmitykset täysille.
Fortumin osakkeenomistajat ovat puun ja kuoren välissä, mutta osingot rauhoittavat kummasti.
Tokmannista olen pannut merkille, että sieltä saa suklaata halvalla. Ja mikä rauhoittaisi juuri sen hetken paremmin kuin suklaan imeskely? Seuraava rivi tietenkin.
Oliko just joku itsenäisyyspäivä, vai oliko isänpäivä, vai mikä itepäisyyspäivä. Meni kyllä ohi koko juttu, paitti kun mikroaaltouunin kello näytti 22:00, aalloille ilmestyi ykkösnolla.
Hän oli hyvin rauhallisin mielin, ja koska maa-, ilma-, ja merivoimat pitää meistä huolen, hän nukkuu yönsä rauhallisin mielin, ja tähdensi, ettei suomalaisilla ole mitään hätää.
Näin se meidän polvihousupoika pitää meitit rauhallisina ilman turhia pelkoja.
Minulle iski kusihätä, joten paree lopettaa tähän…Mutta kas, kummasti rauhoitti, kun käväisi käsipäivää.
Ja tietoisuus siitä, ettei uhrannut aikaa niiden kaikkien kus… käsittämättömän hienojen ihmisten tanhujen seuraamiseen meidän viimeisimmän unilukkarin pippaloissa.
Suomalaiset! Meillä ei ole mitään hätää!
Paskahätää odotellessa.
Edessä on historiallinen myllerrys. Suomelle ei käy hyvin. Niinistö tuhosi Suomen. Ja Stubb viimeistelee.
Aivopesty kansa saa sen minkä kuvittelevat olevan parasta, mutta homma ei menekään kuten Strömsholmenissa.
Romahdus on suuri kuten koko Euroopassa ja myös Pohjois-Amerikassa. Venäjä, Kiina ja Intia ovat ne kolme maata, jotka antavat meille muille, mitä katsovat parhaaksi.
Vähän itsestään selvää, mutta sodan ja rauhan suhteen ajattelisin olevan kolmenlaista tilannetta tai mahdollisuutta sen lisäksi, että ollaan vain ystävällisiä ja sovitaan mahdolliset vaikeatkin asiat puhumalla.
Ensinnäkin epäoikeutettu sota etujen hankkimiseksi omalle viiteryhmälle toisen osapuolen kustannuksella. USA-Naton ja Ukrainan natsihenkisen väestönosan toiminnan Ukrainassa ja ukrainalaisia hyväksi käyttäen näkisin isossa kuvassa juurikin tällaisena, kohteinaan Venäjä ja maan venäjänkielinen väestö.
Toiseksi oikeutettu sota oman viiteryhmän oikeutettujen etujen suojelemiseksi. Ukrainan sisällissodan venäjänkielinen puoli kävi tällaista sotaa Kiovan vallankaappauksen jälkeen ymmärtäen myöskin tilanteen geopoliittiset Venäjän vahingoittamiseen tähtäävät pyrkimykset. Venäjän puuttuminen sisällissotaan ja Ukrainan asemaan oli ja on myöskin puolustustaistelua Venäjän suvereniteetin sekä Ukrainan entisillä ja nykyisillä alueilla asuvien venäjänkielisten ihmisten oikeuksien puolesta.
Kolmas mahdollisuus olisi olla sotimatta kaikissa tilanteissa. Tällainenkin valinta – jopa ilman mitään armeijaa – voisi olla menestyksellinen kunhan harjoitetaan naapurusten kesken ystävyyttä ja hyvää tahtoa. Ilmoitettaisiin etukäteen, että mehän emme sitten sodi emmekä tue muiden sotimista. Kunnioittakaa siis itsenäisyyttämme. Jos ette, olette kaikista kansakunnista halveksituin.
Hyvää Lauantaipäivää kaikille toisinajattelijoille !
Suomella ei ole enää omaa itsenäisyyttä EUhun ja Natoon liittymisen johdosta.
Kiitos, samoin”
Meni tuo lauantai ihan huomaamatta. Oliko jotain erikoista? Mutta hyvää sunnuntaita!
🙂 .)…
Olen kaksi päivää yrittänyt ymmärtää Hs:n 4.12. referoiman Foreign affairs -lehden Stubbin kirjoituksen ajatuksia siinä mielessä että niissä olisi jokin järki, eivätkä vain tuollaista oppirtunistista kosiskelua jollaiselta ne tuntuvat. Stubb on huolissaan muotoutuvasta maailmanjärjestyksestä. Hän sanoo että ”länsimailla on nyt viimeinen tilaisuus vakuuttaa muu maailma siitä, että ne pystyvät vuoropuheluun ja yhteistyöhön.” Muuten on Stubbin mukaan edessä entistä pahempia konflikteja.
Olen sitä mieltä, että viimeinen tilaisuus on mennyt ajat sitten. Länsimaat eivät ole kyenneet suhtautumaan globaaliin itään ja etelään sillä tavalla, että asia olisi noin vain korjattavissa. On riistetty, opetettu, ojennettu ja vaadittu ja nyt halutaan muka osoittaa että kyetään vuoropuheluun. Läntisen maailman johtava valtio on vuosikymmeniä lietsonut ristiriitoja ja epävakautta omien päämääriensä hyväksi. Kun Stubb vielä samaan esitykseen on saanut mahdutettua Suomen Nato-jäsenyyden siten, että kylmän sodan jälkeen ”Suomi teki vakavan virheen jättäytyessään vapaaehtoisesti pois Natosta”, paljastuu että hän pikemmin on pahoillaan tilanteesta, jossa joudutaan vakuuttelemaan muulle maailmalle, että kyetään ”vuoropuheluun ja yhteistyöhön.”
Ilmiselvästi niin EU:n, kuin yksittäisten valtioidenkin johtoportaissa alkaa levitä paniikkimieliala, Yksi hyvistä ennusmerkeistä on jatkuva kokoustelurumba….
EU.n kokoustelurumba ja paniikki eivät koske kuitenkaan Britanniaa.
The Spectator kirjoittaa “Putin is warning Britain – but we’re not listening”
https://en.interaffairs.ru/article/the-spectator-putin-is-warning-britain-but-we-re-not-listening/
Keir Starmerin puheen sävy ja Putinin vastaus Britannialle ovat merkki sodan eskaloitumisesta, niin että TP Stubbin sanatkin ennen itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia tulevat ymmärretyiksi.
En ole lukenut kyseistä kirjoitusta, mutta olen lukenut Markku Siiran sitä käsittelevän ansiokkaan blogin. Tosin tämän kohdan suhteen olen hänen kanssaan eri mieltä: ”Venäjällä vastaavia selkeitä hyökkäyksiä toisen valtion alueelle on kaksi – ja molemmat entisen Neuvostoliiton vaikutuspiirissä: Georgia 2008 ja Ukraina 2014/2022.”
Sinun kanssasi olen eri mieltä siitä, että lännen viimeinen tilaisuus olisi mennyt. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä tunnustaa väärinkäytöksiä ja ryhdistäytyä toisia maita ja kansakuntia arvostavalle linjalle. Minäkään en tosin usko, että esimerkiksi Stubb olisi siihen oikeasti valmis. Ainakin Venäjän suhteen hän on mitä ilmeisimmin kykenemätön kunnioittavaan ajatteluun aidosta ystävyydestä puhumattakaan.
Täytyy lieventää hieman tuota omaa kantaa. Kyllä mahdollisuus sopeutua uuteen järjestykseen on olemassa, mutta vähintään kaksi asiaa on esteenä että niin kävisi. Ensinnäkin länsimaiden voi olla vaikea saavuttaa sellaisten maiden luottamusta, joihin tähän asti on suhtauduttu ja edelleen suhtaudutaan ylemmyydentuntoisesti ja jotka nähdään lähinnä omien tavoitteiden välineinä. Toiseksi vaikuttaa, että Euroopan johtajat eivät halua muuttua/muuttaa asennoitumistaan. Vaikuttaa, etteivät he edes ymmärrä että omissa touhuissa voisi olla jotain korjattavaa.
”Tätä kansakuntaa ei johda kukaan, ei ainakaan kukaan pätevä, viisas ja eteensä katsova valtiomies tai -henkilö. Suomelta puuttuu johto ja johtoajatus.” Melkein kaikesta täysin samaa mieltä. Maunon kirjoitus antaa virikkeitä seuraaviin täydennyksiin:
Joku johtaa, mutta ei kansakunnan sisältä.
Kansallinen objektiivinen tosiasioihin perustuva selviytymisstrategia on loistanut puuttumisellaan Kekkosen jälkeisen Suomen politiikasta. Pitkäaikaisen rauhantilan sijaan on sen sijaan saatu hokema: ”Me kuulumme Länteen”. Ja ”johdon” strategiana on ollut syöksyä Euroopan Unionin pohjattomaan mutakuoppaan, ja saada Suomi liitetyksi Natoon hinnasta piittaamatta, joka on lisännyt paineita kalottialueilla. Näin pitkälle henkiset kyvyt riittivät oikeassa ohjauksessa. Entä siitä eteenpäin? Tuliko edes mieleen, että elämän pitäisi jatkua vielä näidenkin saavutusten jälkeen? Näin aavutetun nykytilan tunnusmerkkinä on EU:n mutakuopassa pers’aukisena rypevä konkurssipesä nimeltä Suomi, joka ei kykene itse määräämään edes mitä kellonaikaa sen alueella noudatetaan, muusta suvereniteetistä puhumattakaan.
Sama aatteellinen skitsofrenia on levinnyt myös puolustusvoimiin. Tämä käy ilmi nyt Ylen uutisoinnista, josta seuraavassa ote:
”Nato-Suomea johdetaan jatkossa Yhdysvaltain Norfolkista, mutta puolustusvoimien mukaan Suomi ei ole Yhdysvaltain komennossa.
Suomi, Ruotsi ja Tanska siirtyvät tänään perjantaina samaan NATO joukkoon Norjan ja Islannin kanssa.” Näin siis uutisoi Yle tänään 05.12.3025.
Suomea siis johdetaan Yhdysvaltain Norfolkista yhdessä, Ruotsin, Tanskan , Norjan ja Islannin kanssa mutta puolustusvoimien mukaan Suomi ei ole Yhdysvaltain komennossa. Jos ei ole Yhdysvaltain komennossa, niin kenen komennossa sitten? Lontoostako käskyt tulevat? TP Stubbin kravatin solmu viittaisi Lontoon suuntaan, vaikka hän golfaileekin presidentti Trumpin kanssa. Molemmilla lienee sama harrastus, kaiketi siksi, että kumpikaan ei osu ”liikkuvaan palloon”. Siksi pallo on asetettava kuppiin nenän eteen, josta sitä sitten voi mailalla huitoa”.
Mitä sitten tulee kriisiajan johtokeskuksiin niin mihin ”Swedut” ja Mikkelin päämaja ovat nyt unohtuneet. Lohdullista tässä hapansilakkasalaatissa on se, että se ei käytännössä tule toimimaan, vaan johto sotkeutuu, -jossei omiin sukkahousuihinsa, niin muuten johtokeskuksensa organisatooriseen näppäryyteen. Kaikki elementit asioiden pieleen menemiseksi on tässä koottu yhteen. Tästä ovat hyvänä esimerkkinä Ukrainan tapahtumat, ja muu koheltaminen vauhdilla muuttuvassa maailmassa.
Mitkä sitten olisivat pätevyysvaatimukset ministereille..? Omia harhojaan maailmalla kailottavilla näyttää olevan ainakin joidenkin osalta yhteinen nimittäjä: ”Saksalainen koulu”. Jos on juutalainen äiti, tai ulkomaisesta kalskahtava sukunimi, niin siitä tulee lisäpisteitä, ainakin ulkoministeriössä., josta ne sitten päätyvät erilaisiin hybridikeskuksiin, tai muihin suojatyöpaikkoihin.
Muulla ei sitten näytä olevan väliä. Ja sen kyllä huomaa, -jos ei muusta niin työn tuloksista.
Hyvillä mielin voi kuitenkin ajatella, että jotkut edelleen yrittävät ja jaksavat ylläpitää hyviä suhteita kanssaihmisiinsä olosuhteissa, jotka eivät sellaiselle ole kaikkein otollisimmat. Kiitokset siitä.
Kuka presidentiksi ja mistä löytyisi tervejärkisiä ministereitä Suomesta? Presidentti ja ministereitä löytyy meidän tervejärkisten suomalaisten joukosta runsaasti. Valtonen ulkoministerinä on tuonut hyvin esille kuinka epäpätevä hän on hoitamaan maan asioita ulkoministerinä. Nyt nähdään tulos ,kun Valtosen tapaiset räkänokat pääsevät valtaan. Suomella on ulkoministerinä Valtonen ,joka on agressiivinen suunsoittaja.
Suomalaiset poliitikot eivät ole Suomen vallanpitäjiä. He ovat vain todellisten vallanpitäjien kuuliaisia juoksupoikia tai juoksutyttöjä. Suomea johdetaan ulkomailta – on johdettu jo pitkään. Suomen itsenäisyyden palautus on nyt päätehtävä.
Näin on, mutta juoksupojasta ei ole johtamaan isoa puljua.
Nahlrooskin rahoitti hevonhammasta sadoilla tonneilla demokratian irvikuvaksi!!!!!!!!!!!!!
Martin Scheinin…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Martin_Scheinin
Totta tuo kaikki. Kirsikkana suomen omaisuskakussa näyttää olevan radio ja televerkon myynti, amerikkalaisille. Kyse on kuitenkin strategisesti olennaisen asian kaupasta. Digita tarjoaa kansalaisille vastineena porolive kanavaa. Itäisikö vai nauraisi?
”Maan ja kansan tulevaisuus asetettiin yhden kortin eli Yhdysvaltojen varaan.”
Niinpä, mutta vielä paljon sitäkin kohtalokkaampaa oli satsata kaikki sen varaan, että Venäjä onnistutaan romahduttamaan. Itse olen mielestäni oikeudenmukainen ihminen. Siksi olisin ehkä voinut periaatteessa jopa hyväksyä Suomen käyttäytymisen (vaikkakaan se ei olisi silloinkaan ollut järkevää), jos kansalle syötetty propaganda pitäisi paikkansa ja sotaan ei olisi siis ollut Venäjän usein mainitsemia juurisyitä.
Mitä nyt? Edelleen ajankohtaista on ainakin välttää sota eli pitäytyä kaikista false flag -iskuista ja vastaavista sekä tuomasta Suomeen liian vaarallista aseistusta. Hätätilahallitus olisi tosiaan hyvä ratkaisu Venäjä-suhteiden palauttamiseksi ja talousasioiden saattamiseksi oikeaan suuntaan. Ja edelleen toivon Suomen sotilaspoliittisen aseman ottamista esille Euraasian tai Euroopan turvallisuusjärjestelyistä keskusteltaessa.
Sitten on sekin tärkeä henkinen puoli. Venäjä-vihan propaganda pitäisi saada loppumaan ja totuutta pitäisi ruveta tuomaan esiin. Nopea ja oikea tie kohti parempaa tulevaisuutta olisi pyytää Venäjältä ja Ukrainan kansalta anteeksi kaikkea sitä vahinkoa, jota olemme propagandallamme, aseillamme ja rauhan vastustamisellamme aiheuttaneet.
Ja vielä yksi idea. Jos valtiojohtomme eroaisi ja järjestettäisiin uudet vaalit, niin olisihan sekin jonkinlainen tunnustus. Hätätilahallitus ja väliaikainen presidentti vaikka kahdeksi vuodeksi ja sitten uudet vaalit. Tosin aivopesty kansa äänestäisi samat heput takaisin ellei totuutta tuotaisi esiin ennen vaaleja erittäin vakavasti ja hyvin näkyvästi. Mitään tällaista ei tietenkään tapahdu eli kunhan ei ruveta sotimaan sentään.
Kommentti asian vierestä. Yle kirjoittaa, että Pekka Visurin ja Timo Hellenbergin uusi kirja Tulilinja – Ukraina ja uusi maailmanjärjestys ”kertoo, miksi Venäjän suurhyökkäys Kiovaan epäonnistui vuonna 2022.” Epäilemättä saattaa senkin kertoa, mutta Into-kustannuksen facebookin mukaan mm. ”Tapahtumien polttopisteessä on Ukrainan sota ja sen taustalla vaikuttavat historialliset ja geopoliittiset käänteet. Ulkopuoliset voimat ovat osallistuneet Ukrainan poliittiseen kehitykseen ja Kiovan valtakamppailuun alusta lähtien. Suurvallat ja EU ovat käyttäneet tilannetta omien geopoliittisten intressiensä ajamiseen.” Kiovan epäonnistunut valtaus ei esittelyn mukaan ole kirjan aihe. Hyvä tietysti, että Yle tekee kirjaa tunnetuksi ja kenties tämä on toimittajan ovela keino kertoa asiallisen kirjan olemassaolosta yleisölle. En itsekään kirjasta tiennyt ja otaksun että se on asiallinen.
Kuuntelin ehkä vajaa vuosi sitten Pekka Visurin luennon, taisi olla Paavo Väyrysen järjestämästä tilaisuudesta. Kiinnitin huomiota samaan eli Visurin väitteeseen tuosta Kiova-hommasta. Ainakin Janus Putkonen (ehkä myös Venäjää ymmärtävät amerikkalaiskommentaattorit) on kertonut Kiovan lähettyviltä vetäytymisen syynä olleen hyvän tahdon ele, kun Istanbulin neuvottelut olivat edenneet suotuisasti.
Ja siksi toisekseen eihän niin vähillä sotilailla olisi pystyttykään Kiovaa valtaamaan eli se ei voinut olla edes tarkoitus. Kuten ei ole ollut Venäjän tarkoitus missään vaiheessa vallata Ukrainaa. Eri asia sitten, että Ukraina ilmeisesti pienenee sitä enemmän, mitä kauemmin sota jatkuu.
Pikkuoligarkki Björn Wahlroos oli äskettäin Ylen haastateltavana. Haastatteljia kehräsi kuin kermaansa odottava kissa, miljardien tuoksu inspiroi. BW esitti Suomen talouden lääkkeeksi veronalennuksia oligarkeille samalla ilmoittaen, ettei hän niistä huolimatta aio tuoda omia miljardejaan takaisin. Yksi totuus haastatteluun kuitenkin mahtui: Suomi on Euroopan viimeinen bussipysäkki ja siksi se ei liiemmin kiinnosta. BW unohti kuitenkin mainita, että Suomi on omilla toimillaan tehnyt itsestään sellaisen, polttamalla kaikki sillat itään josta maa on aiemmin hakenut kasvuvauhtiaan. Sen verran BW oli havainnut, että puuteollisuudella menee heikosti kun edullista puuta ei saa tuoda.
Mikä on sitten se maa Euroopassa jonne autoteollisuus investoi ? Se ei ole Saksa josta teollisuus pakenee vaan Unkari. Unkariin investoidaan sekä idästä että lännestä. Kiinan autoteollisuus samoin kuin Saksan laajentavat Unkariin koska se on harvoja maita joka ei ole osallistunut sillanpolttotalkoisiin ja joka on pitänyt huolen siitä, että edullista energiaa on saatavilla.
Suomen hallitus ilmoitti viime viikolla uusista työllistämistuista. Niiden yhteissumma oli murto-osa siitä mitä Suomi kaataa Ukrainan mustaan aukkoon. BW ei nähnyt tässä tuhlauksessa mitään ongelmaa vaan päinvastoin ihmetteli miksei tuhlattavia rahoja löydy enemmän ja miksi Venäjän varoja ei voitaisi varastaa kuten EU kaavailee mutta josta talousasiantuntijat varoittavat koska sellainen voi laukaista lumivyöryn rahamarkkinoilla. Näin siis BW, aito globalistioligarkki.
Jos Suomessa sovellettaisiin Italian korruptiolakeja kaikki päättäjät jotka ovat lahjoittaneet verovaroja Ukrainaan joutuisivat syytteeseen osallisuudestaan lahjontaan. Italiassa jopa entinen pääministeri sai vankilatuomion toimista jotka olivat epäsuoria ja määrältään taskurahoja verrattuna Ukrainan lahjoihin. Italia tietää mitä mafian kitkeminen vaatii.
Selkeesti BW on globo oligarkki siis täys mätäpasko. Rikkaille veroaleet, hah varmaan auttaa yhtään mitään Suomen talouden eteen, koska ei ne lisärahat talouden kiertoon palaa.
Eikö nalle edes sitä tiedä, että EKP on lukkona tuossa Venäjän varojen ryöstössä. EKP ei salli sitä ja silloin sitä ei tapahdu.
Iltasatu 1: Olipa kerran pikku Mursu, jolla oli mandatummylly. Valtio antoi myllylle tehtäväksi jauhaa Postipankki yksityiseksi pankiksi. Hokkuspokkus, myllystä tuli Kalevalan Sampo, joka jauhoi rahaa Mursulle niin että hänestä kasvoi Iso Nalle. Sen pituinen se.
2: Olipa kerran pikku Suoma, joka uskoi ensin euroherrojen ja sitten Nato (Otan) herrojen lupauksiin mallin urasta. Suoma valittiinkin Pisa-mallioppilaaksi. Suoma tosin velkaantui pahasti, joten hänen on jo lähitulevaisuudessa ryhdyttävä myymään itseään. Mutta se ei haittaa sillä Otan-herrat valitsivat hänet maailman onnellisimmaksi tytöksi. Sen pituinen se.
”Olipa kerran pikku Mursu, jolla oli mandatummylly. Valtio antoi myllylle tehtäväksi jauhaa Postipankki yksityiseksi pankiksi.”
Näin Itsenäisyyspäivänä sallittanee vanhan miehen muistella..
Tuo sadun Valtio henkilöityi ”ei minkään sortin sosialistiin”, ja silloiseen Vas-liiton puheenjohtajaan, Suvi-Anne Siimekseen. Hänen kontolleen lankesi tuo tehtävä Lipposen 2. Hallituksen toisena VVM:nä. Minua tuo asia kismitti sekä filosofisesta, että henkilökohtaisesta näkökulmasta.. Filosofisessa mielessä Postipankkia olisi tarvittu menneinä vuosikymmeninä (, ja tarvittaisiinn edelleenkin,) hillitsemään Suomen pankkimaailmaa, sillä se oli ”Valtion pankki”, jonka toimia valvoivat Eduskunnan valitsemat Pankkivaltuusmiehet. Henkilökohtainen näkökulmani parustuu omaan kokemukseeni pankkitoimintojen erilaisuudesta. Niin sanottu ”Palkka pankkiin”-järjestelmä otettiin Suomessa käyttäöön ( KOP ja Postipankki)1960-luvun alussa. Yritys, jonka palveluksessa tuolloin olin, oli liikesuhteessa KOP:n kanssa. Tuli tarve saada laina omakotitalon rakentamista varten, mutta KOP ei asialle lämmennyt. Helsingin ”Makkaratalo” oli juuri valmistunut Postipankin konttoreineen. Menin asiani kanssa sen kamreerin juttusille, joka kertoi myöntävänsä lainan siirrettyäni vähäisen palkkan tulemaan heille.