Professori Juhani Suomi pitää ydinasepelotetta turvallisuusharhana. Suomi arvostelee myös puolustusministeri Antti Häkkästä (kok.) koko asian vähättelystä, jos lainsäädännöstä poistetaan kaikki ydinaseita koskevat rajoitukset.
”Ylipäätään hän pyrki vähättelemään otetun askelen merkitystä varoittelemalla dramatisoimasta päätöstä ja kehottamalla suhtautumaan siihen rauhallisesti”, toteaa Suomi kirjoituksessaan Geopoliittisen seuran sivustolla.
Häkkänen kertoi 5.3.2026 Orpon hallituksen ehdottavan lainmuutosta, joka mahdollistaisi ja tekisi sallituksi ydinräjähteiden tuomisen Suomeen ja samalla myös niiden kuljettamisen ja hallussapidon Suomessa tietyin edellytyksin.
Suomi muistuttaa, ettei Häkkänen suostunut ottamaan kantaa kysymykseen, missä tilanteissa lakimuutokseen voitaisiin turvautua. ”Häkkänen kieltäytyi niin ikään ottamasta kantaa kysymykseen, millaisiin ydinaseisiin lakimuutosta voitaisiin soveltaa”.
Suomi huomauttaa myös, että nyt halutaan raivata viimeisetkin esteet amerikkalaisten ydinaseiden maahantuonnilta. Muita vaihtoehtoja ei professorin mukaan juuri jää, koska hallitus käänsi korostetusti selkänsä Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ehdottamalle uudelle eurooppalaiselle ydinpelotteelle.
”Aiemmin pidettiin jo huolta siitä, ettei Nato-jäsenyyttä koskevaan hakemukseen eikä liioin DCA-sopimukseen tullut minkäänlaisia ydinaseita koskevia varaumia, koska korostettiin ydinenergialain tekevän ydinaseiden Suomeen tuomisen mahdottomaksi. Nyt samainen laki halutaan siis kuitenkin vesittää”.
Professori Suomi piti Häkkäsen puheita ”tarkoituksenmukaisena kaunisteluna”, kun puolustusministeri selitti ydinaserajoitusten poistamisen parantavan Naton ennaltaehkäisevää pelotetta.
”Tähän astikin sotilasasiantuntijat ovat lähteneet siitä, että Suomea – kuten muitakin Pohjoismaita – voidaan puolustaa myös ydinaseilla tuomatta niitä näiden valtioiden alueille. Varsinkin kun sellaisen puolustamisen on laskelmoitu tapahtuvan lähinnä pitkän ja keskipitkän kantaman ohjuksilla.”
”Jos taas uuden avauksen taka-ajatuksena on esimerkiksi sallia ydinaseiden läpikulku Suomen ilmatilan kautta tai suoda niitä kuljettaville lentokoneille välilaskumahdollisuus Suomessa, ei sadassa vuodessa ole opittu juuri mitään.”
Suomi muistuttaa Suomen maaperää tarjotun jo 1920-luvulla toistuvasti Neuvosto-Venäjää vastaan kohdistuvien sotilaallisten operaatioiden tukialueeksi. Mitään hyötyä siitä ei Suomen turvallisuudelle koitunut, vahinkoa sitäkin enemmän. ”Nyt halutaan koettaa kepillä jäätä uudelleen”.
Suomi kiinnittää huomioa myös valikoituihin ”tutkijatietoihin”.
”Tasoa kuvastaa erään tutkijan jyrähdys: rajoitusten poistamisella ja sillä, tuleeko Suomeen ydinaseita ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Toinen asiantuntija korosti, ettei näe viitteitä siitä, että Naton pöydässä edes keskusteltaisiin ydinaseiden tuomisesta Suomeen”.
Professori Suomen mukaan joku voisi kysyä, mihin lainmuutosta sitten ylipäätään tarvitaan.
Suomi on pannut merkille myös sen, että tapansa mukaan tasavallan presidentti Alexander Stubb kulki taas joukon kärjessä korostamalla ”toivovansa valtakunnan päämiehenä, että meillä ei ole minkäännäköisiä rajoitteita meidän ydinasesuunnitteluun”. Suomi huomauttaa, että tähän asti suunnittelu ja ydinaseita koskevat päätökset ovat yleensä olleet tiukasti harvojen ydinasevaltojen käsissä.
Entistä pääministeriä Sanna Marinia, joka on aikaisemmin luonnehtinut itseään pasifistiksi professori Suomi pitää ”ehkä yllättävimpänä aselippua heiluttaneista”. Marinin mielestä Suomella ei pidä olla ”turhia esteitä” ydinaseille.
1 kommentti julkaisuun “Juhani Suomi pitää ydinasepelotetta turvallisuusharhana”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tosi vaarallista peliä meille suomalaisille, mutta myös koko ihmiskunnalle. Jos venäläiset pyrkivät estämään suunnitelman, he ovat ymmärrettävällä tavalla oikealla asialla. Miten pitkälle Venäjä sitten menee, sitä emme vielä tiedä. Joka tapauksessa Yhdysvallat vastaavassa tilanteessa ei tyytyisi diplomatiaan ja omien ohjustensa uudelleensuuntaamiseen, vaan – jos muu ei auttaisi – kävisi pommittamassa liian lähellä omia rajojaan (Suomessa) sijaitsevat mahdolliset ydinaseiden sijoituspaikat.
Kiinnittäisin kuitenkin huomiota toiseenkin näkökulmaan. Suomi on viime vuosien ja vuosikymmenien politiikallaan pyrkinyt johdonmukaisesti demonisoimaan Venäjää sekä rakentamaan kiihtyvällä vauhdilla yhä voimakkaampia henkisiä ja konkreettisia muureja kansakuntiemme välille. Se on tietenkin surullista inhimillisessä mielessä, mutta myös – maantiede ja Venäjä-yhteistyön mahdollisuudet huomioiden – taloudellisesti järjetöntä.
Väitteet Venäjän vaarallisuudesta sotilaallisesti liittoutumattomalle Suomelle ovet tietenkin hölynpölyä. Silti Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto ovat taas Kekkosen aikojen jälkeen kaiken aikaa hivuttaneet Suomea ensin Neuvostoliittoa ja sitten Venäjää vastaan. Ei siinä ole ollut missään vaiheessa kysymys totuuksista tai oikeudenmukaisuuksista, vaan rasistisesta russofobiasta ja lännen ylivallan ihailusta.
Kansalle syötetty väärä käsitys Ukrainan tapahtumista 2010-luvulta alkaen toimi Suomen Venäjä-vastaiselle eliitille vipuvartena ja tekosyynä tunnustautua avoimesti Venäjän viholliseksi. Mitä ilmeisimmin uskottiin (vai uskotaanko edelleen) vahvasti siihen, että USA-Nato onnistuu kaatamaan Venäjän Ukrainan avulla. Asian varmistamiseksi alettiin itsekin satsata hankkeeseen aselähetyksin ja propagandalla sekä taloudellisin ja poliittisin keinoin.
Varmaan päättäjiemme mieliin on alkanut hiipiä sekin ajatus, että Ukraina-hanke ei ehkä kuitenkaan onnistu tavoitteissaan. Nyt pitäisi vihollisuuksien jälkeen ruveta hillitsemään propagandaa ja luomaan pohjaa edes muodollisesti normaaleille Venäjä-suhteille. Sen sijaan Suomi on päättänyt ydinasehankkeillaan vahvistaa eristäytymistään. Jos muu länsi alkaa jossain vaiheessa palauttaa Venäjä-suhteitaan, Suomi uhkaa jäädä kovin yksin.
Tosin aina on se mahdollisuus, että käännetään oikeasti kurssia. Se ottaisi varmasti koville Venäjä-vihaan vihkiytyneille johtajillemme, mutta hehän voivat antaa tietä vähemmän Venäjä-vihaa lietsoneille. Hyvä tilaisuus, jota ei kannattaisi hukata, olisi mahdollinen yleiseurooppalainen tai jopa yleiseuraasialainen turvallisuussopimus Ukrainan rauhanneuvottelujen yhteydessä tai niiden jälkeen.