Suomi on lännen poliittisten valtakeskusten sekä talous- ja rahoituspiirien kontrolloima vasallivaltio, joka on itsenäinen ainoastaan pinnallisesti. Vielä kylmän sodan aikana Suomen itsenäisyys ja taloudellinen kehitys perustuivat geopoliittiseen tasapainoon eri suurvaltojen välillä.
Puolueettomuuspolitiikan tarjoamat useammat vaihtoehdot merkitsivät geopolitiikassa ja omassa kaupankäynnissämme luonnollisesti suurempaa vaikutusvaltaa ja riippumattomuutta.
Länsi on tehnyt Suomesta alistuneen raaka-ainereservaattinsa vääristelemällä suomalaisten historiallisen ymmärryksen ja murtamalla suomalaisten tietoisuuden geopoliittisen tasapainon merkityksestä Suomen nousulle itsenäiseksi ja vauraaksi valtioksi.
Suomen länsimielisten puolueiden poliitikot ja valtamedia ovat tehneet suuren työn informaatiosodankäynnin kampanjan onnistumisessa.
Kuten Yhdysvaltojen ulkoministerin Colin Powellin entinen kansliapäällikkö Lawrence Wilkerson on paljastanut, Yhdysvallat rahoitti avokätisesti poliittisia vaalikampanjoita Itä- ja Pohjois-Euroopan puolueettomissa maissa saadakseen ne liittymään Natoon. Todennäköisesti näin tapahtui myös Suomessa.
Suomen ulkopoliittisessa historiassa on ollut kaksi pääsuuntausta; länsisuuntaus ja puolueettomuus. Nykypäivän yhden totuuden Suomessa sallitaan ainoastaan länsisuuntaus. Valtamedia osallistuu aktiivisesti ulkopoliittisen historiamme toisen pääsuuntauksen eli puolueettomuuden ja sen kannattajien mustamaalaukseen.
Virallinen Suomi, jolle Yhdysvallat ja EU ovat nyt ainoa vaihtoehto, on tehnyt maamme täysin riippuvaiseksi lännestä. Tämä puolestaan tekee helpoksi Suomen alistamisen lännelle.
Suomi ei nöyristellyt Neuvostoliittoa kylmän sodan aikana. Suomi harjoitti itsenäisenä valtiona molemmille edullista kahdenvälistä politiikkaa ja kaupallista yhteistyötä.
Suomella oli oma lainsäädäntö, omat rajavalvonta, oma raha, oma ulko- ja kauppapolitiikka. Neuvostoliiton asevoimia ei Porkkalan vuokra-alueen luovutuksen jälkeen enää koskaan saapunut Suomen maaperälle esimerkiksi sotaharjoituksiin.
Kylmän sodan aikana suomalaisyritykset loivat vaurautta suomalaisille eikä Suomi tehnyt mittavia tulonsiirtoja ulkomaille. Ero nykytilanteeseen on suuri.
Lännelle alistunut USA-EU-Nato-Suomi tuo nykyisin merkittävän osan lainsäädännöstään ulkopuolelta eli Euroopan unionin lainsäädäntökoneistosta. Suomella ei enää ole itsenäistä ulko-, raha- ja kauppapolitiikkaa, Suomi ei enää valvo kaikkia rajojaan ja saa omakseen kaikkia tullimaksuja. Suomi joutuu maksamaan tulonsiirtoja muille EU:n jäsenvaltioille. Suomi on luovuttanut Yhdysvalloille 15 tukikohtaa alueeltaan.
Suomi joutuu yksityistämään valtio-omisteisia yhtiöitään velkaannuttuaan länteen. Ulkomaalaiset kaivosyhtiöt kotiuttavat Suomesta taloudelliset voitot ja jättävät kaivosjätteet taakseen.
Miksi kukaan voi kannattaa tätä kurjaa todellisuutta Suomelle ja suomalaisille?
Onko sinun Suomesi Urho Kekkosen Suomi vai Alexander Stubbin Suomi?
2 kommenttia julkaisuun “Sakari Linden: Miksi Suomi on eksyksissä?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Minun Suomeni on ehdottomasti Urho Kekkosen Suomi! ”En päivääkään vaihtaisi pois,.-..”
Kannatan Suomen puolueettomuutta, mutta en ole koskaan oikein pitänyt sanasta puolueeton. Se tuo mieleeni ajatuksen tahdottomuudesta ja jopa nöyristelystä. Mielestäni Suomen pitäisi olla ensiksikin itsenäinen (ei EU:ssa) ja toiseksi sotilaallisesti liittoutumaton ketään vastaan (irti Natosta ja muista sotilaallisista sopimuksista). En nyt keksi, mikä olisi parempi sana kuin puolueeton.
Sitoutumaton voisi olla hyvä sana. Kyllä ulkopoliittistakin kantaa voisi ottaa, mutta ei kärkevästi eikä varsinkaan etukäteen jonkin ryhmittymän puolelle asettuen kuten nykyään. Nykyinen vastakkainasettelun aika on tyhmää (varsinkin Suomen kaltaisille maille) ja vastenmielistä. Totuudet, oikeudenmukaisuudet, diplomatia sekä rauhanvälittäjänä toimiminen ja hyväntahtoisen kansainvälisen kanssakäymisen edistäminen ohjaisivat sitoutumattoman Suomen ulkopolitiikkaa minun Suomessani.