Carlson haastaa Trumpin MAGA-linjan

Yhdysvaltain kuuluisimpiin televisioesiintyjiin kuuluvan toimittajan Tucker Carlsonin ja presidentti Donald Trumpin välit ovat kiristyneet Iranin sodan, Israelin vaikutusvallan ja Epstein-asiakirjojen ympärillä. Carlson ei kuitenkaan ole hylkäämässä MAGA-liikettä, vaan pyrkii määrittelemään liikkeen America First eli ”Amerikka ensin” -ajattelun uudelleen.

Samalla Carlsonin julkistama tuore poliittinen tavoiteohjelma on herättänyt kysymyksen siitä, tähyääkö vaikutusvaltainen konservatiivikommentaattori jo vuoden 2028 presidentinvaaleihin. Sen hän on kuitenkin itse – ainakin toistaiseksi – kiistänyt.

Carlsonin ja Trumpin välirikko ei ole syntynyt siitä, että Carlson olisi siirtynyt poliittisesti vasemmalle. Pikemminkin kyse on kahden MAGA-liikkeen eri suuntauksen törmäyksestä. Carlson katsoo Trumpin etääntyneen America First -linjauksista ja jopa pettäneen sen, mitä presidenttiehdokkaana ollut Trump aikanaan lupasi toteuttaa.

Erityisen ratkaiseva kysymys on ollut Iranin sota. Carlsonin mukaan Yhdysvaltojen ei pitäisi lähettää sotilaitaan ulkomaisiin konflikteihin eikä antaa muiden valtioiden tai eturyhmien määrittää Washingtonin ulkopolitiikkaa. Kun Trump lähti sotaan Irania vastaan yhdessä Israelin kanssa, Carlson näki siinä juuri sen politiikan, jota America First -ajattelun piti hänen mukaansa vastustaa.

Israelin rooli Yhdysvaltain ulkopolitiikassa on noussut Carlsonin ajattelun keskiöön. Hän on arvostellut Israelin vaikutusvaltaa Washingtonissa ja katsoo, että Yhdysvaltojen pitäisi tehdä ulkopoliittiset ratkaisunsa itsenäisesti. Tämä erottaa Carlsonin Trumpista ehkä selvemmin kuin mikään muu yksittäinen kysymys.

Epsteinin varjo kummittelee yhä

Toinen kiistanaihe on Jeffrey Epsteinin tapaukseen liittyvien asiakirjojen käsittely. Carlsonin mielestä Trumpin lupaus niin sanotun ”syvän valtion” ja eliitin vallan murtamisesta menettää merkitystään, jos hallinto ei ole valmis avaamaan kansalaisille kiistanalaisia asiakirjoja. Carlson on yhdistänyt tähän laajemman vaatimuksen valtion salaisuuksien avaamisesta, mukaan lukien presidentti John F. Kennedyn murhaan, syyskuun 11. päivän kaksoistornien tuhoamiseen ja tiedustelupalvelujen toimintaan liittyvät aineistot.

Carlsonin 5. elokuuta julkaisema kymmenkohtainen ohjelma kertoo, millaista vaihtoehtoa hän Trumpin linjalle hahmottelee. Ohjelman avainsanoja ovat oikeudenmukaisuus, suvereniteetti, tuottavuus, terveys, rehellisyys, perhe, koulutus ja kansallinen yhtenäisyys. Kokonaisuus on talouspolitiikassa populistinen, ulkopolitiikassa interventionvastainen, maahanmuutossa tiukka ja kulttuurikysymyksissä konservatiivinen.

Uutta ja vanhaa populismia

Taloudessa Carlson kannattaa amerikkalaista tuotantoa, maataloutta ja teollisuutta ja suhtautuu kriittisesti finanssitalouteen. Tässä hän on osittain lähellä Trumpia, jonka tullipolitiikan tavoitteena on ollut vahvistaa Yhdysvaltain omaa tuotantoa.

Carlson vie ajatusta kuitenkin pidemmälle: hänen kritiikkinsä kohdistuu myös finanssikeinotteluun ja talousmalliin, jossa konkreettinen tuotanto jää taka-alalle.

Terveys- ja koulutuspolitiikassa Carlsonin ajattelu puolestaan muistuttaa vahvasti Robert F. Kennedy nuoremman populistista linjaa. Hän kritisoi ultraprosessoitua ruokaa, lääkkeiden laajaa käyttöä ja teknologian hallitsevaa asemaa arjessa. Koulutuksessa hän vastustaa tutkintokeskeisyyttä, ”ruutujen ylivaltaa” ja niin sanottua woke-opetusta.

Carlsonin ohjelmassa on myös Trumpia laajempi yhteiskunnallinen tavoite. Hän pitää syntyvyyden laskua ja perheiden perustamista Yhdysvaltain tulevaisuuden kannalta keskeisinä kysymyksinä. Maahanmuuton hän puolestaan yhdistää tekoälyn mahdollisesti aiheuttamaan työpaikkojen vähenemiseen: jos teknologia mullistaa työmarkkinat, Carlson kysyy, miksi Yhdysvaltoihin pitäisi samaan aikaan tuoda lisää työvoimaa ulkomailta.

Ohjelman ehkä jyrkin ero Trumpiin liittyy sotilaalliseen voimankäyttöön. Carlson kannattaa Yhdysvaltojen pidättäytymistä ulkomaisista sodista ja on mennyt jopa niin pitkälle, että hän on puhunut siviileille esitettävistä anteeksipyynnöistä ja korvauksista. Trumpin ”peace through strength” eli ”rauha voiman avulla” -ajattelussa sotilaallisen voiman lisääminen on puolestaan keskeinen väline.

Carlsonin linja on lähempänä ajatusta rauhasta nimenomaan puuttumattomuuden kautta.

Tästä huolimatta Carlsonin ohjelmaa ei voi pitää uutena liberaalina liikkeenä. Hän on edelleen tiukan maahanmuuttopolitiikan, kulttuurikonservatismin, nationalismin ja woke-kritiikin kannalla. Muutos koskee ennen kaikkea sitä, kuka saa määritellä nämä tavoitteet ja millä tavalla niitä pitäisi toteuttaa.

Katse vuoden 2028 vaaleihin

Carlson ei ole ilmoittanut olevansa presidenttiehdokas eikä ole perustanut ainakaaan toistaiseksi uutta puoluetta. Hänen ympärilleen on kuitenkin muodostunut poliittinen verkosto, jossa on mukana muun muassa republikaanisesta puoleesta lähteneet tai sivuun pannut Marjorie Taylor Greene, Thomas Massie ja Joe Kent. Tämä on ruokkinut spekulaatioita siitä, voisiko Carlsonin ohjelma toimia perustana laajemmalle Trumpin jälkeiselle liikkeelle.

Toistaiseksi Carlsonin tavoitteista ei ole varmaa tietoa. Hänen ohjelmansa voidaan tulkita yhtä hyvin yritykseksi vaikuttaa MAGA-liikkeen suuntaan kuin ensimmäiseksi askeleeksi kohti vuoden 2028 presidenttikilpaa.

Poliittisesti kiinnostavinta onkin ehkä se, ettei Carlson asetu yksinkertaisella tavalla Trumpia vastaan. Hän haastaa Trumpin siitä, kuka edustaa aidointa America First -linjaa. Carlsonin projekti on yritys ottaa MAGA-liikkeen alkuperäinen lupaus takaisin ja viedä se hänen mielestään loogiseen päätökseen.

Vuoden 2028 kannalta kysymys ei siksi välttämättä ole vielä siitä, asettuuko Carlson ehdolle. Ensin ratkaistaan, kumpi saa määritellä Trumpin jälkeisen MAGA-liikkeen suunnan: Trumpin oma poliittinen koneisto vai Carlsonin ympärille rakentuva interventionvastainen ja populistinen siipi. Mielenkiintoa lisää se, että hän itse on torjunut ajatuksen presidenttiehdokkuudesta.

Lähteet: Time, The Independent, Daily Mail, Huffpost

Kuva: Tucker Carlson, lähde: Wikimedia Commons, lisenssi CC-BY-SA 4.0