Tähdet syttyivät aamun koittaessa.
Tuikkeessaan kuin ivan häive.
Voi ihmiskuntaa, maan matosia,
vihan ja sodan labyrinteissaan.
Heikot vihaavat,
vahvat sydämet uskaltavat rakastaa.
Syksyn kirkasta rauhaa,
uuden kevään kajastusta,
ajan kiihtyvässä virrassa.
Kaikkea, mikä elämää kantaa,
toivoa antaa, pimeyden voimia vastaan.