Ajan merkit: Paikallispuolustusta ja viranomaisyhteistyötä harjoitellaan

Paikallisjoukot harjoittelevat paikallispuolustusharjoituksissa alueellisia suojaus- ja taistelutehtäviä sekä johtamista, tiedonvaihtoa ja tilannekuvan jakoa alueen viranomaisten kanssa.

Paikallispuolustusta harjoitellaan koko maan alueella 1.–8. syyskuuta. Harjoitukset kehittävät yhteistä turvallisuutta, viranomaisyhteistyötä ja kykyä varautua häiriötilanteisiin eri puolilla Suomea. Yhdessä harjoitellaan esimerkiksi erilaisia pelastustoimintaan ja väestönsuojeluun liittyviä tilanteita. Harjoituksista kertoo Maavoimat tiedotteessaan.

Paikallispuolustusharjoituksiin osallistuu joukkoja Puolustusvoimista sekä Rajavartiolaitoksesta noin 6000 sotilasta. Puolustusvoimien lisäksi mukana on poliisin, pelastustoimen sekä sosiaali- ja terveysalan viranomaisia, kaupunkeja ja kuntia sekä useita muita toimijoita. 

– Harjoittelemme sotilaallisen maanpuolustuksen lisäksi muiden viranomaisten kanssa esimerkiksi erilaisia väestönsuojeluun, evakuointeihin ja pelastustoimintaan liittyviä tilanteita. Yhdessä harjoittelemalla varmistamme, että meillä on kyky turvata kansalaisten arki kaikissa tilanteissa. Alueellinen yhteistyö ja koordinaatio Puolustusvoimien, paikallisten viranomaisten ja toimijoiden kesken on erityisen tärkeää ja näkyy harjoituksissa vahvasti. Paikallispuolustus on kiinteä osa kokonaismaanpuolustusta, jossa kaikilla kansalaisilla on rooli, toteaa Maavoimien operaatiopäällikkö prikaatikenraali Sami-Antti Takamaa.  

Paikallisjoukot yhteistä turvallisuutta vahvistamassa

Paikallispuolustuksen kulmakivenä toimivat paikallisjoukot. Ne muodostuvat muun muassa paikallispataljoonista ja niiden johdossa olevista yksiköistä, joiden vastuualueena on pääsääntöisesti yksi maakunta. 

– Reserviläisillä on paikallisjoukkojen toiminnassa merkittävä rooli. Siksi on tärkeää, että he pääsevät säännöllisesti ylläpitämään ja kehittämään osaamistaan näissä harjoituksissa. Pääosa reserviläisistä sijoitetaan paikallisjoukkoihin koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella, mutta mukaan voi hakeutua myös ilmoittamalla halukkuudestaan omalle aluetoimistolle, prikaatikenraali Takamaa vinkkaa. 

Paikallisjoukot harjoittelevat paikallispuolustusharjoituksissa alueellisia suojaus- ja taistelutehtäviä sekä johtamista, tiedonvaihtoa ja tilannekuvan jakoa alueen viranomaisten kanssa. Poikkeusoloissa tehtäviä ovat strategisten kohteiden suojaaminen, alueiden valvonta, taistelutehtävät ja vastustajan erikoisjoukkoja vastaan toimiminen.

Paikallispuolustusharjoitukset ovat osa Maavoimien vuosittaista koulutus- ja harjoitustoimintaa. Harjoitus- ja viranomaisyhteistyön kokonaisuuden suunnittelua johtaa Maavoimien esikunta.  

Näin eri alueilla harjoitellaan 

Harjoituksia järjestetään koko maan alueella 1.–8.9.2023. Asutuskeskuksissa näkyy sotilasajoneuvoja, ja osaan harjoituksista liittyy lentotoimintaa. Harjoitusjoukot käyttävät sivullisille vaarattomia, mutta melua aiheuttavia paukkupatruunoita.

Pohjoinen

  • harjoituksen ajankohta: 4.–8.9.2023
  • harjoitusalue: Rovaniemi, Sodankylä
  • joukkoja: noin 550
  • ajoneuvoja: noin 80
  • osallistuvat viranomaiset: Lapin poliisilaitos, Lapin hyvinvointialue, Sodankylän kunta, Ilmatieteen laitos, Lapin lennosto, Lapin rajavartiosto
  • harjoituksen johtaja: eversti Ari Mure
  • harjoituksen tiedottaja: Taina Pirinen, p. 0299 452 346, taina.pirinen@mil.fi 

Vyötärö 

  • harjoituksen ajankohta: 2.–8.9.2023
  • harjoitusalue: Kajaani, Kuusamo, Kuhmo (Vuosanka)
  • joukkoja: noin 1300
  • ajoneuvoja noin: 130 
  • osallistuvat viranomaiset: Oulun poliisilaitos, Kainuun pelastuslaitos, Pohjois-Pohjanmaan pelastuslaitos, Kainuun hyvinvointialue, Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, Kajaanin kaupunki, Kuusamon kaupunki, Kuusamon seurakunta, Finavia, Kainuun rajavartiosto
  • harjoituksen johtaja: eversti Ari Lehmuslehti
  • harjoituksen tiedottaja: Satu Hujanen, p. 0299 451 113, satu.hujanen@mil.fi

Kehä

  • harjoituksen ajankohta: 3.–8.9.2023
  • harjoitusalue: Helsinki, Vantaa, Espoo, Kauniainen, Kirkkonummi
  • joukkoja: noin 800
  • ajoneuvoja noin: 150
  • osallistuvat viranomaiset: Helsingin poliisilaitos, Helsingin pelastuslaitos, Helsingin kaupunki, Suomenlahden merivartiosto
  • harjoituksen johtaja: eversti Vesa Laitonen
  • harjoituksen tiedottaja: Meri Leppänen, p. 0299 421 235, meri.leppanen@mil.fi 

Etelä-Pohjanmaa

  • harjoituksen ajankohta: 1.–8.9.2023
  • harjoitusalue: Seinäjoki, Vaasa, Ilmajoki
  • joukkoja: noin 800 
  • ajoneuvoja: noin 200
  • osallistuvat viranomaiset: Pohjanmaan poliisilaitos, Pohjanmaan pelastuslaitos, Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Pohjanmaan ELY-keskus, Länsi-Suomen aluehallintovirasto, Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Seinäjoen kaupunki, Länsi-Suomen merivartiosto, Tulli
  • harjoituksen johtaja: eversti Marko Kivelä
  • harjoituksen tiedottaja: Henna Mäntylä, p. 0299 443 303, henna.mantyla@mil.fi 

Kanta-Häme

  • harjoituksen ajankohta: 2.–8.9.2023
  • harjoitusalue: Forssa, Riihimäki, Hämeenlinna, Hattula, Lahti, Pirkkala, Jyväskylä
  • joukkoja: noin 960
  • ajoneuvoja: noin 120
  • osallistuvat viranomaiset: Hämeen poliisilaitos, Kanta-Hämeen pelastuslaitos 
  • harjoituksen johtaja: eversti Petri Toivonen
  • harjoituksen tiedottaja: Vili Riuttanen, p. 0299 442 414, vili.riuttanen@mil.fi 

Etelä-Kymi

  • harjoituksen ajankohta: 4.–8.9.2023 
  • harjoitusalue: Hamina, Kotka
  • joukkoja: noin 1700 
  • ajoneuvoja: noin 200
  • osallistuvat viranomaiset: Kaakkois-Suomen poliisilaitos, Kymenlaakson hyvinvointialue, Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Haminan kaupunki, Kotkan kaupunki, Virolahden kunta, Miehikkälän kunta, Pyhtään kunta, Tulli
  • harjoituksen johtaja: eversti Petri Olli
  • harjoituksen tiedottaja: Päivi Visuri, p. 0299 431 107, paivi.visuri@mil.fi 

Seuraa harjoituksia:

Paikallisturvallisuus.fi
Facebook.com/maavoimat
Twitter.com/maavoimat    
Instagram.com/maavoimat  

Katso miten voit hakeutua alueesi paikallisjoukkoihin: https://intti.fi/paikallisjoukot 

+++

 

13 kommenttia julkaisuun “Ajan merkit: Paikallispuolustusta ja viranomaisyhteistyötä harjoitellaan

  1. Eikös se yksi kenraalitoveri jo vuosi sitten päätellyt, että Venäjän ammukset ovat loppuneet. Näihin ylimmän asiantuntemuksen tietoihin perustuen joukot voisivat lähteä saman tien kohti Pietaria. Kukaan ei voisi panna vastaan kun ei ole ammuksia millä sen tekisi.

    Kansaa kasvatetaan nyt sekä vihaamaan että pelkäämään. Pelko hallitsee ihmisiä ja sen avulla heidät alistetaan. Pelätään ilmastoa, viruksia ja rajanaapuria ja paikallisjoukkoja voi uudesti syntyneenä suojeluskuntana käyttää yhtenä pelottelun ja alistamisen välineenä.

    Suomessa ei katsota taakepäin missään asiassa ja siksi kokemuksesta ei oteta oppia kun siitä ei välitetä. Jopa Australia joka oli koronakauhun natsimaisin maa on järjetänyt parlamentissa kuulemisia jossa lääkeyhtiöiden edustajat on pantu tiukoille ja tulokset ovat paljon puhuvia. Ei tulisi kuuloonkaan Suomessa, länsioligarkian uskollisin salkunkantajamaa.

    1. Aikajana on mystisesti kadonnut ihmisiltä ja tämä katoaminen on tapahtunut tämän korona hysterian aikana. Hyvä esimerkki on uutisointi jossa tänään kirjoitetaan näin ja viikon päästä täysin päinvastaista, mutta kukaan ei muista mitä oli viikko sitten. Ukrainan tapahtumista löytyy paljon esimerkkejä tästä, mutta ajankohtaisempi on pörssisähkö. Lähes kaikki ihmiset, joiden kanssa olen jutellut tänä kesänä, ovat ylistäneet pörssisähköä ja sen edullisuutta, unohtaen täysin viime syksyn ja sama on taas edessä, entistä pahempana.

      Johtuuko sitten tämä aikajanan katoaminen siitä, että ihmiset juoksevat karkuun elämää kokoajan kun pelkäävät punkeista venäläisiin kaikkea mahdollista vai onko tämä se eksytys jonka Jumala langettaa luopumuksen päätteeksi eli on käännetty selkä Jumalalle kun kirkkokin on nykyään Jumalaa pilkkaava portto kirkko porttoineen ja pride vouhotuksineen vai liittyvätkö kenties toisiinsa.

      Valhe on nykyään pop ja totuus rikollista, musta ja valkoinen vaihtaneet paikkaa.

      Herran Jeesuksen siunausta teille kaikille.

  2. Suomessa on paljon perinteistä Venäjä-vihaa. Itsekin kasvoin luonnostaan jonkin asteiseksi russofobiksi. Isäni oli ollut sodassa viisi vuotta, mutta ei meillä puhuttu Neuvostoliitosta tai venäläisistä mitään pahaa. Silti jokin – en osaa vieläkään sanoa mikä – kasvatti minusta russofobin itse asiaa sen kummemmin ajattelematta. Äidinmaidon perintönä äänestin aina Keskustaa, jne. Vasta vanhemmalla iällä aloin suhtautua asioihin hiukan kriittisemmin.

    Selkein yksittäinen tekijä lopullisessa ”heräämisessäni” oli varmaan uutisointi Ukrainan kriisin alkuvaiheista. Oikeudentuntoni alkoi soittaa hälytyskelloja, kun media ja poliitikkojen lausunnot olivat räikeästi vallankaappaajien puolella riippumatta mistään mitä Ukrainassa tapahtui, esim. siitä että oltiin väkivalloin
    sekä Yhdysvaltojen ja EU:n tuella syrjäyttämässä vaaleilla valittua presidenttiä. Nythän media, politiikka ja asenteet Suomessa ovat paljon tuotakin aikaa pahemmassa jamassa.

    Se on outoa, että ihmiset median ja politiikan piirissä ovat Venäjä-vihassaan niin yksituumaisesti. Täytyyhän osan heistä tietää edes jotain Ukrainan kriisin taustoista ja todellisuudesta. Varmaan sosiaalinen paine tukkii tällaisten ihmisten suut ja monelta menisi jopa työpaikka alta, jos kertoisi muille oman rehellisen näkemyksensä. On tietysti paljon myös niitä, jotka tajuavat esimerkiksi sen, että kyseessä on Yhdysvaltojen Venäjä-vastainen projekti, mutta siitä huolimatta tukevat tuota projektia.

    Mutta valtaosa suomalaisista uskoo sinisilmäisesti totuudeksi sen, mitä valtamedia, poliitikot ja ns. asiantuntijat heille kertovat. Eivät he välttämättä ole kovinkaan pahasti russofobeja, mutta mitä tulee Ukrainan kriisiin, he luulevat aivopestyinä olevansa totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolella vastustaessaan, vihatessaan ja jopa pelätessään Venäjää. Siksi mm. uutisessa mainitussa toiminnassa mukana olevat saattavat kokea olevansa mukana puolustamassa isänmaata pahan Venäjän aikomuksilta.

    ”Pakko” lisätä vielä sekin yksinkertainen totuus, että jännitteet ja asevarustelu Suomen ja Venäjän rajalla on yksin meidän suomalaisten (oik. median ja poliitikkojen) aikaansaannosta. USA-Nato Suomessa on piirittämässä ja uhkaamassa Venäjää. Tavoite on sama kuin Ukrainassa (siis Venäjän tuhoaminen) sillä erotuksella, että täällä ei vielä sodita. USA ei sietäisi rajoillaan mitään vastaavaa.

    Jos täällä syttyy sota (toivottavasti sentään ei syty), sen aiheuttajaksi väitetään tietysti Suomessa ja koko läntisessä maailmassa Venäjää riippumatta siitä, mitä on oikeasti tapahtunut. Joka tapauksessa mahdollisen sodan juurisyyt ovat mm. Ukrainan kriisin vääristelyssä(= perusteettoman Venäjä-vihan kasvattamisessa) ja siinä, että Suomi on sallinut itsestään tehtävän Venäjälle vakava sotilaallinen uhka. Kuinka vakava, riippuu USA-Naton käytännön toimista ja siitä, päätetäänkö Atlantin takana uhrata Suomi Ukrainan tavoin.

    1. Suomen uhraaminen voidaan toteuttaa vaikka sillä tavalla, että sotilaallinen uhka Suomesta käsin Venäjää (Pietaria, Murmanskia, Kaliningradia, jopa Moskovaa) kohtaan kasvatetaan niin sietämättömän suureksi, että Venäjä katsoo välttämättömäksi oman olemassaolonsa turvaamiseksi poistaa tuo uhka. Siinä tilanteessa länsimaiden media alkaisi kirkua Venäjän provosoimattomasta hyökkäyksestä viatonta pientä naapuriaan vastaan. Ukrainassa Venäjän pinna oli melkein kymmenen vuoden mittainen, vaikka siellä mm. tapettiin venäläisväestöä.

      Jos asiat menevät pahasti siihen suuntaan, että sotilaallista uhkaa Venäjää kohtaan Suomesta käsin (samalla toki muistakin maista käsin) kasvatetaan tosi rankasti, Venäjä saattaa toimia samalla tavalla kuin Ukrainan suhteen eli ehdottaisi/vaatisi tuon uhkan vähentämistä vedoten vaikkapa kansojen rauhanomaiseen yhteiseloon ja myös Venäjän turvallisuuden tasapuoliseen huomioimiseen. Se voisi olla Suomen poliitikkojen viimeinen tilaisuus ottaa järki käteen ja hiukan takapakkia ja näin estää Suomen muuttuminen toiseksi Ukrainaksi. Eri asia sitten, jos linjassa Amerikan sotahaukkojen kanssa sota Suomeen halutaankin.

    1. Kyse on tiedon puutteesta ja väärän ”tiedon” omaksumisesta + sosiaalisesta paineesta. Media ja poliitikot luovat yleisen mielipiteen, joka uskotaan totuutena ja jos joku ei täysin usko, ei kuitenkaan uskalleta olla ainakaan julkisesti eri mieltä. Venäjän yksi tavoite Ukrainassa on maan denatsifikaatio. Vaikka Azov ja vastaavat kiellettäisiin, on russofobia käsittääkseni juurrutettu Ukrainassa muutamassa vuodessa tosi syvälle, mm. koulukirjoihin. Liekö tilanne nykyään Suomessa yhtään parempi, saati tulevina vuosina.

  3. Hienosti kirjoitettu kommentti, juuri niin hyvin,että sen voisi lukea russofobinen tavan kansalainenkin ja saada ”herätyksen” tämän maan huolestuttavan tilanteen käsittämiseen. Tämäntyylistä kirjoittelua tarvitaan ja kaivataan.

  4. Venäjä-vihaajien ajanlasku näyttää alkavan 24.2.2022. Sitä aikasemmat tapahtumat on haluttu peittää valheella eikä suostuta huomaamaan USA:n katalaa suunnitelmaa Euroopan jakamiseksi. Ukraina, Baltian maat, Puola ja Suomi ovat ”hyödyllisiä idiootteja” ja uskollisia pönkittämään horjuvaa USA:a.

    Milloin Ranska ja Saksa heräävät?

  5. Jostain syystä Lounais-Suomi puuttuu. Pääpaikka Turku. Liekö vahinko? Oli niin tai näin niin herää kysymys siitä, että onko tämä jo liikekannallepanon esiaste. Aiotaanko perustaa suojeluskuntia, ja mitä valtuuksia niille annetaan? Aletaanko toisinajattelijoita pidättää, ja ottaa nk. säilöön.

    Tavallaan on tietysti hyvä kun viranomaisyhteistyötä harjoitellaan, ettei käy samalla tavoin, kuin kävi silloin, kun Tshernobylin ydinvoimala poksahti, jolloin sisäisestä tiedoituksesta ja toimenpiteistä vastaava sisäministeri meni valtioneuvoston pommisuojaan piiloon, suojatakseen ensin itsensä. Sittemin osoittautui, että viranomaisorganisaatiot olivat täysin kyvyttömiä toimimaan asiassa millään tavalla.

    Mikään viranomaisorganisaatio ei tiedottanut tapahtumasta ajoissa, saati sitten selvittänyt publiikille asiaa. Myöhemmin sitten vähäteltiin tapahtumien vakavuutta, ja sätimiseen eri alueilla liittyviä riskejä.

    Koko asia tuli ensimmäisenä esiin erään ansiokkaan Finnairin pilotin toimesta, joka ihmetteli koneensa siipiin tarttunutta outoa töhnää, ja ilmoitti siitä päivystysvastuussa olevalle henkilölle, joka sattui silloin olemaan onneksi erään valtion tutkimuslaitoksen toimihenkilö eikä poliitikko. Hän hoiti töhnän analyysin, ja totesi sen sisältävän sellaista Caesiumin isotooppia jota syntyy juuri prosesseissa, joita Tshernobylin ydinvoimalan poksahtaminen edusti . Olen absoluuttisen vakuuttunut siitä, että hän myös toimitti tämän tiedon eteenpäin niille asiaan kuuluville tahoille, joiden vastuualueeseen se kuului, mutta kansalaiset saivat tapahtumista tiedon vasta kun se tuli julki Ruotsin lehdistön kautta. Minulta henkilökohtaisesti katosi silloin luottamus viranomaisten kykyyn toimia asianmukaisesti missään kriisitilanteessa, eikä sen jälkeen ole noussut esiin mitään sellaista asiaa, jonka vuoksi luottamus olisi palautunut. Pikemminkin päinvastoin. Myös puolustuslaitos tumpuloi tässä asiassa silloin.

    Nyt on remmissä edellisten tumpuloiden jälkeinen uusi viranomaissukupolvi, eikä näköpiiriin ole ilmaantunut mitään sellaista seikkaa, joka panisi ajattelemaan, että tilanne olisi ko. suhteessa aikaisemmasta jotenkin muuttunut paremmaksi, -korkeintaan huonommaksi. Siitä selkein osoitus on se rappiotila, mihin maa taloudellisesti ja moraalisesti on saatu 80-luvun jälkeen.

    Näyttää ilmeiseltä, että Suomea valmistellaan vaivihkaa sotaan, jota käydään ei Suomen kansakunnan puolustuksellisten intressien vuoksi, vaan globalistien maailmanvalloituksellisten pyrkimysten innoittamana, läpi koko viranomais-, ja poliitikkohierarkian. Siinä halutaan olla mukana siinä odotuksessa, että kun ensin kansakunta uhrataan sotatantereelle, niin siitä palkinnoksi tulee sitten kaikenlaista hyvää jaettavaksi entistä harvalukuisemmalle populaatiolle, poislukien tietysti maahanmuuttajat, jotka niihin tsembaloihin eivät osallistu.

    Ensimmäiseksi, on kysyttävä että entäpä jos siinä tuleekin turpiin, niin kuka/ketkä siitä ovat vastuussa. Toiseksi voidaan kysyä, mitä on luvattu palkinnoksi, ja mikä Venäjän alue on luvattu Suomen hallittavaksi. Suunnitelma tällaisesta Venäjän hajoittamisesta on olemassa. Ei se mikään salaisuus ole. Potin jako vaan ei ole tiedossa.

    Tavallisesti ammatti, asiantuntija-, sekä osaamisorganisaatioissa on tapana, että että jos johonkin hankkeeseen aiotaan ryhtyä, niin sitä ennen selvitetään hankkeen kustannukset ja onnistumismahdollisuudet sekä riskit siinä tapauksessa, että kaikki menee nk. pieleen. Missä on tämä ”Feasibility Study”.

    Tavalliseesti samoissa piireissä on myös tapana, että sitä mikä toimii hyvin, ei lähdetä ilman hyvin perusteltua syytä muuttamaan. Bisnekset Venäjän suuntaan toimivat aikanaan hyvin, ja sillä luotiin nk. h2yvinvointi-Suomi”, josta vieläkin kaikissa palopuheissa kailotetaan siinä hyvässä uskossa, että sellainen olisi vielä olemassa. Tässä yhteydessä on nyt sitten kysyttävä, kenen intresseissä tällainen kehitys on ollut, ja ketkä ovat sen myötävaikuttajat, ja missä yhteiskunnallisissa tehtävissä.

    Lopuksi tietysti kysytään että kuka/ketkä tästä nykykehityksestä ovat vastuussa? Ei kukaan tietysti, koska kysymyksessä on poliittinen päätös, jota on kaikin käytettävissä olevin keinoin ajettu kuin käärmettä pyssyn piippuun pitkin hierarkioita ja vastoin Suomen omaa Valtiosääntöä, ja kansainvälisesti hyväksyttyjä sopimuksia. Ei kukaan ole vastuussa mistään kun kaikki ovat yhtä syyllisiä. Aika sitten näyttää, jos on mitä katsottavaa.

  6. Ajan merkit. Paikallista puolustusta. Nyt olisi paikallaan ns. AIKUISKOULUTUSKESKUKSET joita taannoin oli. Sinne kaikki työttömät, osa-työkykyiset, työmarkkinatuella elävät, osaaikaiset työntekijät ja maahanmuuttajat. Orpon hallitus kiittää ja saa lisää reserviä Suomen ” työtalkoisiin”. Osallistu nyt ” We Want You”! t. Piia

  7. Suomi on luopunut kristillisyydestä (joka velvoittaa ihmisiä mm. totuuden etsintään tai rehellisyyteen) ja nykyisin vallalla oleva feministinen ateismi sallii valehtelun, salailun tai kieroilun poliittisten päämäärien saavuttamiseksi. EU:n uusi valvontalaki pahentaa totuuden esiintuomista entisestään. Tavallisena kansalaisena alkaa olla ahdistavaa elää tällaisessa salailuun ja valheeseen perustuvassa yhteiskunnassa.

Vastaa