ETTÄ TIETÄISIMME JA MUISTAISIMME
NATO-SUOMI, MENESTYSTARINA

Julkaisin viime vuoden lokakuussa blogikirjoituksen. Sille on uudestaan ja uudestaan toivottu laajempaa julkisuutta. Niinpä se on nyt tässä, yhteenvetona siitä miten Nato on syötetty meille etu-, pää- ja jälkiruokana.

”Kylmä tosiasia on, että Suomen ja Naton yhteys on ainoastaan looginen jatke sille, mitä tässä maassa on tehty ja saatu tapahtumaan vv. 1994 – 2022. Nato ei ole edes ”ratkaiseva askel” vaan pelkkä seuraus aikaisemmasta systemaattisesta toiminnasta, jolla Suomi on kuljetettu USA:n suoraan vaikutuspiiriin.

Oikeisto ei ole täsmällinen määritelmä tahoista, jotka ovat asian hoitaneet. Puolueista Kokoomus ja Rkp ovat menestystarinan poliittisia vetureita. Niiden taustalla, paljolti julkisuudelta piilossa, ovat puolustusvoimain ja sen lähipiirin ja talouselämän vaikuttajat sekä asialle omistautuneet virkamiehet.

Kun taannoin kahlasin läpi paksun pinon ulko- ja turvallisuuspoliittisia asiakirjoja vuodesta 1994 eteenpäin, valittu linja alkoi hahmottua vähitellen, vuosi vuodelta selkeämpänä. Ensin Natoa ei mainittu, sitten se alkoi esiintyä ”yhteistyökumppanina” rauhan askareissa, kunnes papereihin ilmestyi Nato-optio. Puolueettomuus-sana poistui, tilalle tuli liittoutumattomuus, joka on nyt vuorostaan heitetty roskakoriin.

Pantiin vanha Ulkopoliittinen instituutti vuonna 2006 uuteen uskoon tekemään tieteellistä työtä, jonka tuloksien oli määrä antaa tukea poliitikoille päätöksenteossa. Olemme nähneet, mitä tukea UPI tarjoaa – kemiallisen puhdasta USA-propagandaa. ”Instituutin” olennainen tehtävä on syöttää ajatuksia kansanedustajien ja koko kansan pääkoppaan syrjäyttämään objektiivinen tieto ja oma ajattelu.

Hybridikeskuksen perustaminen Helsinkiin täydensi tilanteen. Sen sanotaan olevan laitos, joka auttaa torjumaan Eurooppaan ja Suomeen kohdistuvia hybridiuhkia. Nato on mukana toiminnassa eikä ole epäilystäkään siitä, että kyseessä on erittäin merkittävä Venäjää tutkiva vakoilukeskus. Se on saanut syytesuojan, joka tarkoittaa, ettei Suomen viranomaisilla ole mitään oikeuksia tutkia sen toimintaa saatikka puuttua siihen. Syytesuoja on minun mielestäni karkea ja röyhkeä isku oikeusvaltioperiaatteita vastaan.

Samoihin aikoihin hybridikeskuksen kanssa aloitti Mediapooli, valtion huoltovarmuuskeskuksen hallintaan kuuluva elin. Sen yhteys UPI:iin ja hybridikeskukseen ilmenee selkeästi siinä, että valtavirtamedian tarjoama sisältö on yhdenmukaistunut hämmästyttävästi esimerkiksi venäjävastaisuudessa ja Ukrainan sodan uutisoinnin täydellisessä yksipuolisuudessa. Ja tietysti
sekä UPI:n että hybridikeskuksen ”asiantuntijat” ovat mediapooliin kuuluvien viestimien vakiokasvoja.

Isäntämaasopimuksen muljauttaminen ohi eduskunnan vuonna 2014 jatkoi härskiä toimintaa melkein jo sitä peittelemättä. Kun EU:hun ja rahaliittoon mentiin perustuslain kehyksiä kolistellen, nyt homma hoidettiin juristin logiikalla: kysymys ei ollut valtiosopimuksesta (joka se sisällöltään on) vaan ”ainoastaan aiesopimuksesta”, joka ei edellytä parlamentin käsittelyä.

Menettelyyn kuului isäntämaasopimuksen vähättely. Sanottiin, ettei tuolla paperilla ole oikeastaan mitään käytännön merkitystä. Kysymykseeni, miksi sopimus tehtiin ja allekirjoitettiin, jos se on merkityksetön, ei vastattu. Eikä valtavirtamedia käsitellyt historiallista sopimusta oikeastaan laisinkaan!

UPI, hybridikeskus ja mediapooli piirittivät poliittisen päätöksenteon Yhdysvaltain ja Naton tarjoamalla ja niitä tukevalla informaatiolla. Asian voi sanoa toisinkin: kansanedustajat ja ministerit yhdessä keskeisten virkamiesten kanssa joutuivat aivopesukoneen käsittelyyn. Kun olemme nähneet propaganda-aallon mahtavuuden, voi sanoa, ettei liuottimen annostelussa ole säästelty.

Olen erehtynyt pitämään Sauli Niinistöä Nato-hankkeen moottorina ja melkeinpä sen isänä. Arvioni on ollut väärä. Kun katsoo tarkemmin tapahtumien ja päätösten ketjua, syntyy kuva Niinistöstä juonikkaana, mutta heikkona henkilönä. Näyttää siltä, että hän on presidenttinä ollut mielellään virrassa uiva ajopuu enemmän kuin savotan kymppi.

Olen luonnehtinut Niinistöä haukaksi ja ketuksi. Hän on ideologisesti katsoen lähes aggressiivinen lännettäjä, mutta samalla ovela peittämään jälkensä. Niinpä hän ei allekirjoittanut isäntämaasopimusta, vaan kynä pantiin puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindbergin hyppysiin. Ja kun piti allekirjoittaa jäsenyyshakemus Natoon, asialle pantiin ulkoministeri Pekka Haavisto. Varmasti tälle löytyy juridisia perusteita, ne asianajaja kyllä osaa, mutta olisi luullut, että ulko- ja turvallisuuspoliittisesti keskeiset asiakirjat olisi allekirjoittanut ulkopolitiikan keskeinen johtaja, tasavallan presidentti.

Saattaa olla, että sitten kun Suomi on Naton jäsen, astuu voimaan jäsenvaltion johtajan syytesuoja. Jos johonkin oikeusprosessiin ajauduttaisiin, suoja saatetaan tulkita myös taannehtivaksi.

Suomi on nyt hinattu niin länteen, että se on kohta vaarassa pudota reunuksen yli. Tulemme kokemaan, miltä tuntuu elää ydinpelotteen suojassa Venäjän vihollisena. ”Vähän tyhjältä”, ennusti Paavo Haavikko. Turvanamme on sotilasliitto, jolla on maassa laaja käskyvalta. Suomi on ”isäntämaa”, mutta todellisesta isännästä ei ole epäselvyyttä, jos ja kun puhutaan suurvaltojen yhteenoton vaarasta Suomessa, sotilasliiton eturintamalla.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka tulee hallitsemaan kaikkea politiikan ajattelua ja toimintaa Suomessa monet vuodet tai vuosikymmenet eteen päin. Kaikki muu on sille alisteista. Sote, köyhyysloukut, leipäjonot, työttömyys, palkkaratkaisut ja energian hinta kuuluvat sivulauseisiin, kun on maksettava aina vain vahvistuva aseistus ja miehityksen muut menot. Puoluepolitiikka selkiytyy.

Nimistä viis, kun eduskunnassa on yksi ylivoimaisen suuri ryhmittymä, vihamieliseen ulkopolitiikkaan keskittyvä vallankäyttäjä. Vasemmisto ja vihreät uikuttavat sen verran kuin sallitaan. Keskustaa ei ole.

Tällä matkalla USA:n liittolaiseksi poliittinen johtomme on repinyt silpuksi papereita. Suomi allekirjoitti sodan hävinneenä maana Pariisin rauhansopimuksen, jonka määräykset on pantu ö-mappiin. YYA sopimus mitätöitiin. Sen tilalle laaditulla naapuruussopimuksella Venäjän kanssa on pyyhitty Mäntyniemen ja ulkoministeriön lattiaa. Mutta entisten sopimusteen tilalla on kohta uusi, perusteellinen ja ikuinen diili!

Isänmaan ystävällisen äidinkasvot ovat vääntyneet ikävään virneeseen. Jos joku ajattelee maan menosta toisin, hän tulee toiseuttaneeksi itsensä, siirtymään hiljaa jupisevaan marginaaliin. Olen pessimisti, ikävä kyllä arvelen olevani myös realisti.

Julkaistu blogina 23.10.2022