Helsingin Sanomat julkaisi torstaina 25.5.2023 lausunnon: ”Venäjä on naapuri jatkossakin. Jotenkin tulevaisuudessa täytyy tulla toimeen, vaikka se on nyt hyvin vaikeaa.”
Sanat ovat kuin suoraan Naapuriseuran periaateohjelmasta. Venäjä-vihan pää-äänenkannattajan sivulla ne kuulostavat sensaatiolta. Tosin kyseessä ei ole HS:n oma kannanotto vaan ote kansallisen puolustuksen yksikön johtaja Sami Nurmen haastattelusta. Silti voi toivoa, että lehti olisi kääntymässä. Julkaisihan HS myös Unkarin pääministeri Viktor Orbánin näkemyksen, että Ukraina häviää sodan ja että rauha olisi saatava aikaiseksi heti.
Täydellisestä yksipuolisuudesta lehti lipesi myös uutisoidessaan amerikkalaisen näkemyksen, että Kremliin tehdyn lennokki-iskun takana oli Kiovan hallinto. Hakeva silmäni on siis löytävinään pieniä oireita siitä, että valtakunnan päälehti valmistautuu journalismin paluuseen. Se olisi järkevää, sillä varsinkin Atlantin takaa kuuluu yhä enemmän varoittavia ääniä; sodan lopputulos ei ole Washingtonille eikä Suomelle mieluisa.
Kanadalainen arvostettu tutkija Michel Chossudovsky on samaa mieltä kuin amerikkalaiset kollegansa John Maersheimer ja Jeffrey Sachs: sota tulee päättymään Ukrainan ja sen myötä USA:n johtaman lännen liittouman nöyryyttävään tappioon.
Heitä jyrkempiä ovat mm. tuleva presidenttiehdokas Robert Kennedy Jr. ja entinen edustajainhuoneen jäsen Ron Paul, joka kuuluttaa Ukrainan sodan olevan jatkoa Yhdysvaltain ulkopolitiikan katastrofeille Irakissa ja Afganistanissa. Toiset jatkavat listaa muilla USA:n ja sen etäpesäke Naton törmäilyillä. Amerikkalaisista sotilasasiantuntijoista Scott Ritter ja McGregor ovat jo kauan syyttäneet Bidenin hallintoa valehtelusta, valtavien rahasummien heittämisestä Ukrainan pohjattomaan säkkiin ja satojen tuhansien ihmisten tapattamisesta ilmeiseen häviöön johtavassa proxy-sodassa.
Kriitikoiden yhteinen näkemys on, että Yhdysvallat käy tuhansien mailien päässä omista rajoistaan raukkamaista sotaa puolustaakseen horjuvaa maailmanherruuttaan. Se ei piittaa vähääkään siitä, että hintana on satoja tuhansia surmattuja ja tuhoutunut Ukraina. Se noudattaa edelleen ”Trumanin oppia”, jossa eettiset periaatteet ja ihmisyys viskataan sivuun turhina ja haitallisina.
Samaan aikaan eurooppalaiset johtajat vielä vannovat seisovansa Zelenskyin rinnalla vaikka itse kaatuisivat, ja vaikka eivät ehkä juuri nyt tiedä, missä poliittisen historian suurin hurmuri viilettää tai piileksii.
(Kiova voi olla Ukrainan presidentille vaarallisin paikka maailmassa. Päätöksen Belgogradiin tehdyistä terrori-iskuista, joita Washington kauhistelee, teki ilmeisesti joku muu kuin Zelenskyi. Zelenskyin rooli on vaatinut näyttelijältä huippusuoritusta. Tullakseen valituksi hän lupasi lopettaa Ukrainan sisällissodan ja luoda maahan demokratian. USA esti rauhanaikeet, demokratian tilalle tuli banderismi ja natsit, jotka ovat ilmoittaneet tappavansa presidentin, jos hän suostuu rauhaan.)
Suuri kysymys tulee olemaan, ketkä seisovat Ukrainan rinnalla sitten, jos/kun varsinainen sota päättyy jatkuakseen Venäjän alueelle suuntautuvana tiheänä terrorismina, jossa loputkin sodankäynnin säännöt on unohdettu. Venäjä väittää estäneensä äskettäin Leningradin alueella sijaitsevaan ydinvoimalaan suunnitellun vakavan iskun, joka oli saatu viedyksi jo pitkälle miinoittamalla aluetta.
***
Sami Nurmen mielipide HS:ssa on todellakin sama kuin Naapuriseuran idea. Oloista ja suhdanteista riippumatta pienen maan ainoa viisas politiikka ja suoranainen olemassaolon ehto on tulla toimeen kaikkien naapureittensa kanssa.
Suomi on ampunut sarjatulta omiin polvilumpioihinsa. Olen yrittänyt ynnätä miljardeja, jotka jo on hävitty toteuttamalla Eu:n pakotteita Venäjälle, ja lisäämällä niihin omia hölmälän peräkamarissa keksittyjä. Rahaa ja mahdollisuuksia on hukattu todella paljon.
***
Nyt Venäjä on istisanonut sotilaallisia tarkastuksia koskevan sopimuksen Suomen kanssa. Sopimuksella ei ole ollut suurta militaarista merkitystä, mutta se on kuitenkin ollut osa ystävällistä naapuruutta.
”Kutsutaan kylään ja kerrotaan, mitä suunnitellaan ja tehdään”, luonnehtii käytäntöä HS:ssa kansallisen puolustuksen yksikön johtaja Sami Nurmi.
Oma arvonsa on ollut myös sotilaiden ja virkamiesten kasvokkaisilla kohtaamisilla. ”Kun on kerran tavannut, on myöhemmin helpompi soittaa”, Nurmi selittää.
HS haastatteli asiasta myös konkaridiplomaatti René Nybergiä, jonka lausuntoa pidän historiallisena sammakkona: ”Venäjä eristäytyy”, Nyberg sanoo.
Muistutan, mitä Suomen pääministeri lausui talvella 2022: ”Kaikki siteet Venäjään on katkaistava.”
Sitä ennen ja sen jälkeen Suomi on todella katkonut suhteita ja siteitä ja yrittänyt kaikin mahdollisin keinoin osoittaa vihamielisyyttään naapuriamme kohtaan.
”Kyllä niillä jälkeä tulee”, kehui presidentti venäläisten tappajaisiin lähetettyjä suomalaisia aseita.
Suomen omien aseiden hän mainitsi olevan ”hyvässä rasvassa”.
Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho puolestaan ilmoitti julkisesti, että sitä parempi mitä enemmän venäläisiä tapetaan.
Länsi-liittouma on sadoilla eri toimilla nimenomaan pyrkinyt eristämään Venäjän. Ex-suurlähettiläs Nybergin mielestä Venäjä eristäytyy ”omaehtoisesti”. ”Siitähän ei hyvää seuraa”, hän sanoo ja HS:n toimittaja jatkaa ajatusta: ”Jos vähäisetkin ihmiskontaktit loppuvat, todellisuudet rajan kahta puolta pääsevät eriytymään entistäkin kauemmas toisistaan.”
Nybergin sanomisista ja HS-jutun kokonaisuudesta paistaa väite, että Suomi ei tähän tilanteeseen millään tavalla syypää. On mahdotonta edes kuvitella täydellisempää valhetta, jossa toteutuu tosin hyvälle hallinnolle asetettu vaatimus: se on läpinäkyvä.
+++
5 kommenttia julkaisuun “KÄÄNTYYKÖ LEHTI”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Voi olla, että se lehti on kääntymässä vähä vähältä. Tosiasiat ovat tosiasioita. Valtavan paljon suurempi lehti käännettäväksi on taviskansa, jonka mieliä on muokattu pitkään. Kun propaganda toitottaa parikin kuukautta tehokkaasti samaa sanomaa, mieli muokkautuu halutunlaiseksi. Hyvin tehokkaasti. Iso osa suomalaisista ei perehdy juurisyihin tai totuuteen, riittää kun kuuntelee mediaa ja lukee iltapäivälehtiä jne. Kuinka usein kuuleekaan baari- tai torikeskusteluissa ajattelemattoman taviskansan suusta sitä ainaista toitottamista itänaapurin ja sen johtajan hirveydestä. Joku päivä lehden kääntyessä esim. se Zelenski ei enää olekaan kultapoika ja kansanpalvelija – sitä lehden kääntöä odotellessa.
Japanin G7 kokous.
Minkähän takia ne oli valinneet kokoukselle tommosen paikan?
Päällimmäiseksi jäi ajatus, ettei Venäjä antanut periksi Saksalle 80v sitten.
Entä presidentti Zenlenki?
Kävi siinä mielessä G7 kokousta seuratessa, että noinkohan olivat valinneet paikan lukeakseen Zelenskille madonluvut.
Ukrainan sota on kirkastanut minulle kolme asiaa : Kuinka helppoa on yleisen mielipiteen manipulointi (=kuinka herkkäuskoisia suomalaiset ovat). Kuinka mätä on suomalainen media. Millaisia rottia ovat suomalaiset poliitikot. Oppia ikä kaikki mutta kirvelevän kalliiksi on tullut tämä Ukraina-oppi.
Vääristynyt kuva voidaan myös tuottaa vaikenemalla. Suurin vääristymä Suomen mediassa lienee Kiinan valtaisan kehityksen huomiotta jättäminen. Ykkösaamu jossa nuoleskellaan valtaapitäviä heidän puhuessaan hölynpölyä, pitäisi korvata viikkokatsauksella Kiinasta jossa kamera kiertäisi maata. Mutta tähänkin tarvittaisiin avarakatseisia toimittajia joita tuskin löytyy.
Neuvostoliiton suurlähettläs totesi aikanaan, että hän joutui hieraisemaan silmiään kun ei päivän lehdestä löytänytkään tavanomaista piikittelyjuttua. Nykyään vain säätiedottet ovat haukuista vapaat. Länsimediakin kertoi muutaman vuoden ajan eräitä ihan asiallisia tarinoita Ukrainan sisällissodasta. Suomessa ei sanaakaan Itä-Ukrainan hädästä. Tuomioja kiisti heti 2014, että natsimieliset olivat avainasemassa vaikka se muualla myönnettiin. Viron ulkoministeri paljasti, että palkkamurhaajat aiheuttivat Maidanin verilöylyn.
Helvetti jäätyy ennenkuin Suomen media myöntää kieroutumansa. Ilmaisjakelulehdet ovat täynnä vihapuhetta. Ja tänään armeija on liikkeellä ympäri maata. Suomi on muuttumassa sotaleiriksi. Lisäksi luulen, että valmisteluja on tehty jo pitkään. Outo yhteensattuma, tai sitten ei, oli kun malesialainen matkustajakone ammuttiin alas Ukrainassa ja täällä lähimmän sotilaskentän kone katsoi tarpeelliseksi pamauttaa äänivallista niin, että koko seurukunta tärisi. Ei ollut aiemmin kuultu.
Kyllä tässä käy niin kuin Paasikivi parahti: Suomi jatkaa katkeraan loppuun asti. Suomen kohtalo on muiden käsissä. Taas mennään ”Kuin lastu laineilla” – joka muuten on vuoden 2023 merkttävin tietokirja. Akateemisessa kirjakaupassa esillä tasan nolla kappaletta. Kansa on pidettävä pimennossa.
”Hakeva silmäni on siis löytävinään pieniä oireita siitä, että valtakunnan päälehti valmistautuu journalismin paluuseen. ”
Ei rahan perässä juokseva toimitus pysty journalismiin. Se joka maksaa, se määrää.