Suomalainen valtamedia on jo pitkään ollut Yhdysvalloista johdetun globaalin propagandakoneiston pieni mutta pippurinen osanen. Meille itsellemme tällä ”hyttysellä” on kuitenkin ollut ja on edelleen valitettavan suuri vaikutus siksi, että Suomessa monipuolinen ja objektiivinen tiedonvälitys on hiljennetty tainnoksiin.
Nykyisen tiedonvälityksen propagandistinen luonne on helposti havaittavissa vertaamalla uutisointia vaikkapa Ukrainasta ja Irakista. Kun sodat alkoivat, uutisiin ei muuta mahtunutkaan. Näin sekä 2003 maaliskuussa että 2022 helmikuussa. Siihen tiedonvälityksen vastaavuus sitten päättyikin, sillä Irakin miehityssota ei kauaa jaksanut mediaa kiinnostaa, vaikka aihetta olisi ollut.
Sen sijaan sota Ukrainassa täyttää uutisemme vielä vuoden jälkeenkin, vaikka rintamalinjat pysyisivät kuinka paikoillaan. Sota on jatkuvasti päivitettävä läntisten ja Ukrainan tiedustelupalvelujen ”tiedoilla”, jotka niin toimittajat kuin asiantuntijatkin tietävät propagandaksi.
Sota on julmaa ja tuomittavaa. Siksi median tehtävänä on tuoda myös inhimilliset kärsimykset esille objektiivisesti. Ukrainasta olemme median kautta saaneet tietää lähinnä vain epämääräisiä uutisia siviileihin kohdistuvista raakuuksista ja venäläisten kärsimistä tappioista. Jokainen median ammattilainen kuitenkin tietää, että kyse on manipuloinnista, eikä uutisiksi puetuilla tiedoilla ole juurikaan tekemistä tosiasioiden kanssa.
Ukrainassa kaatuneita sotilaita, siviiliuhreja, orvoksi jääneitä lapsia ja pakolaisia väheksymättä on tiedonvälityksen näkökulmasta pakko tuoda vertailuun Irakin sodan hätkähdyttäviä lukuja. Kuinka moni muistaa tai edes tietää, että Irakin sota aiheutti yli miljoonan ihmisen kuoleman! Vielä varsinaisten sotatoiminen jälkeenkin Irakissa on kuollut tai haavoittunut satojatuhansia ihmisiä. Orvoksi sota jätti 3 miljoonaa lasta.
On muistettava myös, että sotaa edeltävinä vuosina Yhdysvaltojen Irakille asettamien pakotteiden seurauksena yli puoli miljoonaa lasta kuoli, ja johon Clintonin aikainen entinen ulkoministeri Madelaine Albright vain totesi, että ”Mielestämme hinta on ollut sen arvoinen.”
Kuinka paljon uutisvirtaa nämä Irakin sodan luvut olisivatkaan tuottaneet, jos uutistoiminnassa olisi sovellettu samoja ”kriteerejä” kuin nyt Ukrainasta uutisoitaessa? Kuinka monta a-studiota tai a-talkkia pelkästään Mosulin tai Fallujan tapahtumat tai Yhdysvaltojen Irkiin pystyttämä vankileirien saaristo ihmisoikeuksien loukkauksineen olisikaan Ylelle tuottanut, mutta oliko sellaisia lainkaan?
Moniko mediamme perusteella tietää, että Yhdysvaltain asevoimien käyttämien köyhdytettyä uraania ja valkoista fosforia sisältämien ammusten jäljiltä ihmisiä kuolee vielä tänäkin päivänä. Esimerkiksi Irakin Fallujassa syövän, varsinkin leukemian seurauksena lapsikuolleisuuden kasvun on raportoitu olevan suurempi kuin Hiroshiman ja Nagasakin atomipommi-iskuista selviytyneillä.
Tässä on vain pintaraapaisu kahdesta sodasta ja kahdesta tavasta välittää niistä tietoa. Voidaan sanoa, että Yhdysvallat sai tuhota kokonaisen maan, tuottaa miljoonia uhreja, haavottuneita, orpoja ja pakolaisia median katsellessa toisaalle.
Ukrainaan media on taas sotkeutunut kaulansa myöten niin, että se on tiedonvälittäjästä muuttunut osaksi läntistä sotakoneistoa, eikä se ole edes riittänyt. Tänään se on ottanut tehtäväkseen ulkopoliittisen vaikuttamisen ja vieläkin pahempaa: jokaisen venäläisen kansalaisen leimaamisen viholliseksi. Viholliseksi on leimattu myös ne suomalaiset, joilla on mitä tahansa kosketuspintaa mihin tahansa venäläisyyteen.
Venäläisten kollektiivinen syyllistäminen näyttää olevankin toimittajien päivittäinen tehtävä, jonka takana ilmiselvästi on, käyttääkseni Ylessäkin paljon viljeltyä termiä, ”valtiollinen toimija”. Tällä kertaa se ei ole kuitenkaan Venäjä, vaan totalitäärisiin maihin kuuluva mediatalojen yhteenliittymä.
Pahinta demokratian kannalta on tietenkin se, että toimittajat ovat siihen alistuneet joko tietoisesti tai pakotettuina. Sama ilmiö on tuttua 1930-luvulta, ja jokainenhan muistaa mihin silloin se meidät johti.
Kirjoittaja on Varpaisjärvellä asuva ex-toimittaja.
1 kommentti julkaisuun “Kaksi sotaa ja yksi media”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Mauno on taas oikeilla jäljillä, kuten tavallista. Pari lisäystä kuitenkin.
Putinin puhe seksuaaliasioista oli suora signaali USAn konservatiiveille, jonka poliittinen agenda on suurelta osin tiivistynyt erilaisten seksuaalikysymysten ymrärille. Asioista tietämättömille ei ole käsitystä, kuinka valtava ja vahva kaikupohja USAsta löytyy Putinin puheelle seksuaali- ja perhearvoista, uskonnosta ja länsimaisen modernin elämän ”rappioilmiöistä”.
Täälläkin suunnattiin valtava mediahuomio demokraattipuolueen kehittämään salaliittoteoriaan Venäjän vaikutuksesta Trumpiin ja vuoden 2016 vaalitulokseen. Teoria on osoitettu demokraatteihin kytkeytyvän mediakoneiston masinoimaksi propagandakampanjaksi. Täällä ns. Russiagaten on annettu jäädä totuudeksi yleisön mieliin, koska Suomimedia ei korjaa mitään erheelliseksi osoitettua, niin kauan kuin erhe palvelee poliittisen elitiin valitsemaa agendaa ja/tai sen liittolaisten julkisuuskuvaa.
Jokaisen vähänkään asioista perillä olevan pitäisi kyetä näkemään em. sisältö Putinin puheessa ennen kaikkea täysin julkisena pr-työnä, tukena, elleipä suoranaisena kädenojennuksena USAn republikaaneille. Rationaalinen toiminta vain ei sovi median ajamaan tarinaan seinähullusta Putinista ja yhtenäisestä länsimaisesta arvoyhteisöstä ja Venäjän vastaisen rintaman rikkumattomuudesta. Se ei myöskään sovi kertomukseen siitä, että Venäjän vaikuttaminen tapahtuu jollain kieroilla ja laajamittaisilla disinformaatioon ja aivopesuun perustuvilla juonilla tietoverkon uumenissa. Näistähän meille voi kertoa vain median valikoimat ”huippuasiantuntijat” vain ”syvällisen” ja ”perusteellisen tutkimustyön” avulla.
Se, että Putinin puheessa ei voida enää tunnustaa esiintyvän mitään tosiasioita tai rationaalista poliittista vaikuttamista kertoo ennen kaikkea sotapsykoosin syvyydestä, johon media ja poliittinen eliitti on mitä ilmeisemmin täällä vajonnut. Samaan syvyyteen se on vetämässä kansaa noin miljoonalla sotaa käsittelevällä puheenvuorolla päivässä. Tämän ulkopoliittisen ”tietopommituksen” jälkeen Sanoma Oyn vaalikone on kiinnostunut kuulemaan erittäin ”valistetuilta” kansalaisilta ja poliitikoilta käytännössä vain vastauksen kysymykseen: oletko täydellinen ihmishirviö ja idiootti vai annatko täydellisen tuen mille tahansa eliitin edesottamuksille, väitteille ja pyrkimyksille? Yllätävää, että joillakin ehdokkailla oli vastauksessaan pokkaa nostaa reilusti keskisormi pystyyn ”lievästi” johdattelevalle kysymyksenasettelulle.
Ai nii. Ukrainalla ei muuten ole ollut koskaan ydinaseita. Se sinun juhlapaikalle unohtama täydellisesti kryptattu iPhonekaan ei muutu toisen käyttökapulaksi sen takia, että joku sen siellä ottaa käteensä. Siihen projektiin, jossa Moskovan hallinnon Ukrainan maaperälle jääneet ydinaseet kärrättiin pois ja lähinnä kai purettiin, oli USAn vahva tuki ja myös käytännön apu. Näin haluttiin estää ydinaseiden jäämistä poliittisesti epävakaaseen ympäristöön ja mahdollisen korruption välikappaleiksi esimerkiksi laukaisukoodittomista pommeista puretun ydinmateriaalin muodossa. Silloin ennen älykännyköitä oltiin vielä niin tyhmiä, että ydinasekonfliktin riskiä haluttiin pienentää ja aseiden leviämistä estää.
Minulla olisi parempaakin tekemistä kuin somettaa, mutta tämä maa on nyt niin täynnä valheita, vatulointia ja vedätystä, että ei voi ihan vaitikaan jäädä. Samanlaista touhua on tapahtunut medioituneissa yhteiskunnissa sotien yhteydessä ennenkin, kun on oltu tai koettu osallisuutta konfliktissa. Sosiologille käynnissä oleva prosessi on tavallaan myös ihan kiinnostavaa seurattavaa. Huonompi puoli on tietenkin se, että omakin nahka voi palaa jos globaalin ihmisapinalaumamme fraktiot tuhoisine leluineen onnistuvat moraalisessa paatoksessaan lopullisesti menettämään järkensä lopunkin valon ja kyvyn kommunikaatioon toistensa kanssa.
Tästä huolestuneiden kannattaisi vetää taloudellinen tukensa niiltä medioilta, jotka sotakiihkoa leittävät. Raha tai sen antamisesta kieltäytyminen on nykymaailmassa viesti, joka parhaiten menee perille. Puppua ja tietoa saa nykyään ilmaiseksikin.