Kirjat tulivat television tilalle
Katselin Alaskan rekkakuskit-ohjelmaa vuonna 2015 pakonomaisesti loppuun asti, kunnes sain tylsyyskohtauksen ja tein päätöksen sulkea televisio lopullisesti. Päätös oli helppo toteuttaa, sillä venäläinen vaimoni ei muutenkaan katsonut suomalaista televisiota. Tyttäremme oli 4- vuotias ja oli kiinnostunut internetistä. Aloin käyttää vapaa-aikani mm. kirjojen lukemiseen.
Luin kaikenlaista mm. Max Seeckin dekkareita ”Mefiston kosketuksesta” ”Uskolliseen lukijaan”. Kirjojen tarinat liittyivät toisiinsa ja jännitys perustui salaperäiseen kauheaan pahaan, mikä paljastui Uskollisen lukijan lopussa. Selitys oli niin typerä ja ontuva, että olin vihainen paitsi kirjoittajalle myös itselleni siitä, että olin käyttänyt aikaani sellaisen roskan lukemiseen.
Fiktion on oltava uskottavaa ja sen pitää antaa lukijalleen jotain palkinnoksi, että sitä kannattaa lukea. Aloin lukea Euroopan maiden historiaa ja elämänkertoja. Viime syksynä luin Mihail Gorbatsovin ”Näin sen muistan” sattumalta juuri ennen hänen kuolemaansa. Lukuelämys oli dekkareita monin verroin jännittävämpi tarina kaukasialaisen traktorinkuljettajan pojan noususta Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi.
Suosittelen sitä luettavaksi Sanna Marinille ja Sauli Niinistölle, että he ymmärtäisivät, mihin toimiin nyky-Venäjän johtajat ovat pakotettuja, kun ohjukset uhkaavat maata muutaman minuutin kantomatkalla. Teoksesta käy mm. ilmi, että Donetskin alueen oblast oli Neuvostoliiton edistyksellisimpiä ja vauraimpia alueita ja sen johtajat olivat kyllästyneitä Moskova-johtoiseen kankeaan byrokratiaan, jota Gorbatsov yritti karsia ja antaa oblasteille enemmän päätöksentekovaltaa.
Olen yksinkertainen rakennusinsinööri, enkä ymmärrä, miten samalla tavalla Brysseliin kasattu valta lisäisi demokratiaa Suomessa ja toisi enemmän hyvinvointia? Olin myös yllättynyt kommunistisen puolueen päätöksenteon jähmeydestä ja miten neuvoton Gorbatsov oli uudistusten edessä.
Alan Friedmanin kirjoittamassa Berlusconin muistelmissa on kohtaus, missä Gorbatsov hyvästelee Berlusconin ovensuussa ollessaan tämän luona vierailulla Italiassa ja kysyy lopuksi: ”Silvio, mikä valtion virasto Italiassa määrittelee tuotteiden hinnat?” Berlusconi vastaa: ”Jää vielä yhdeksi yöksi. Meillä on paljon keskusteltavaa”.
Vuosituhannen vaihteen johtajien muistelmista aukenee sellaisia mielenkiintoisia asioita lähihistoriasta, joita mediassa ei tule ilmi, mm. Gaddafin teloitus ja sen taustat.
***
Usein ajattelen Ursula von der Leyeniä ja Sanna Marinia päätöksentekijöinä. Pääministerimme kävi Kiovassa avoimesti fasismia kannattavan sotilaan hautajaisissa maksettuaan kalliit lunnaat suomalaisten veronmaksajien rahoilla.
Suomessa on tullut valtaan ilmapiiri, ikään kuin edessä olisi väistämättä sota Venäjää vastaan. Median edustajat ja ne päättäjät, jotka jäävät kaupunkeihin turvaan eturintamalta oikein hekumoivat kikseillään joita sota tuo tullessaan.
Palvelin siviiliyhteysupseerina Bosniassa 90-luvulla. Kohtasin lukemattomia sodan kokeneita ihmisiä. Raskain tehtävä oli seurantakäynnit sotaorpojen kuntoutusprojektissa, jonka Suomen valtio rahoitti.
Venäjä uhkaa Suomea yhtä paljon kuin USA Meksikoa, mikäli Meksiko päättäisi ottaa venäläiset tai kiinalaiset ohjukset maahansa ja liittoutua näiden kanssa.
+++
