Kolumni: Kohti ihmisten yhteenliittymää

Mieleeni nousevat vanhat muistot. Suomessa on ollut vuosikymmeniä rauhallista elää ja olla mutta toisenlaistakin on ollut. Äitini veli kuoli sodassa, vaimoni isä taas sodassa saatuihin vammoihin. Moni meistä on elänyt siinä toivossa, että saisi elää loppuun asti ilman sotaisia poliitikoita ja heidän sotiaan. Mutta ikuinen sota jatkaa olemassaoloaan. Tuhansia vuosia on ollut sotaa aina samoilla perusteilla. Historiassa on vain pieniä hetkiä rauhaa, sitten taas ihmisten tuhoaminen on jatkunut.

On ilmeistä, että Suomi ei tule selviämään murskatusta puolueettomuudesta eikä tuhotuista idänsuhteista eteenpäin ilman vastuullisia ja asioista paremmin perillä olevia poliitikkoja.

On myös mahdollista, että Euroopan unioni ei ole pitkäikäinen. Se voi kaatua korruptioon, demokratian puutteeseen ja erilaisten valtioiden intressien ristiriitaan. Iso-Britannian ero Euroopan unionista osoitti sen selvästi.

Globaalinen maailma joka käsittää vain länsimaat ei voi olla todellisuutta enää tulevaisuudessa. Ele Aleniuksen planetarismi on hyvä tulevaisuuden visio, jos sen ymmärretään koskevan maapallon kaikkia kahdeksaa miljardia ihmistä. Siis moninapaista, tasavertaista planeetan kokoista ihmisten yhteenliittymää, jossa otetaan huomioon muutkin kuin länsimaissa asuvat ihmiset. Myöhempi maailma tulee todellakin olemaan moninapainen nykyisen yksinapaisuuden sijaan.

Ihmiskunnan väkivaltaisuus, erityisesti valkoisen ihmisen raakalaisuus muita ihmisiä kohtaan on tehnyt heistä kelvottomia sanelemaan muulle maailmalle yksipuolisia moraalisia ohjeita.

Maailman yhdistyminen todelliseksi moninapaiseksi sivilisaatioksi olisi riemuvoitto koko ihmiskunnalle. Maapallo on ihmisen teknologian kourissa kutistunut pieneksi pisteeksi, etäisyys, paikka ja aika eivät ole hallinnollisia esteitä lähitulevaisuuden ihmiselle.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kansalaisaktivisti