”Myös medioihin pitää voida – ja voikin luottaa… Vastuu oikeasta tiedosta on… luotettavilla ja hyvämaineisilla medioilla.”
Näin kirjoittaa Helsingin Sanomissa 3.12.2023 Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori Aki-Mauri Huhtinen, joka artikkelissaan korostaa toki myös lukijoiden vastuuta maailmassa, jonka tiedonvälitystä tekoäly sotkee entisestään.
Professori ei luettele, mitkä ovat hänen mielestään luotettavia ja hyvämaineisia medioita, eikä tule sanoneeksi tai huomanneeksi, että maine ja luotettavuus ovat kaksi eri asiaa: Suomen valtion hallinnoimaan Mediapooliin kuuluvat tiedotusvälineet ovat kampanjoineet ahkerasti pitääkseen yllä käsitystä ”vastuullisesta journalismista”, joka tarkoittaa nimenomaan luotettavuutta.
Kampanjoille onkin huutava tarve, sillä viime vuosina tämä mediakenttä on muuttunut valheellisen tiedon, vihankylvön ja lähihistorian väärennösten miinakentäksi.
Tuore esimerkki: Helsingin Sanomien päätoimittaja Antero Mukan kolumnissa 3.12.2023 lukee: ”Selvää on, että kaikki vaihtoehdot ovat Ukrainalle huonoja. Maan itäosa on jo nyt raunioina.”
Päätoimittaja jättää kertomatta, että sen raunioittamiseen on osallistunut ponnekkaasti Ukraina itse.
Mukka jatkaa: ”Nykytilanteen jäädytys jättäisi anastettujen alueiden väestön pysyvästi Venäjän sortovallan alle.”
Valtalehden päätoimittaja ei tiedä tai halua muistuttaa lukijoille, että Ukraina julisti maan itäosan venäjänkieliseen väestöön kohdistetun ”terrorismin vastaisen sodan” ja tappoi yhdeksän vuoden aikana tuhansia ja tuhansia omia kansalaisiaan.
Presidentti Poroshenko määritteli kuuluisassa puheessaan itäisen Ukrainan asukkaat ali-ihmisiksi ja ylisti, että näiltä on riistetty kaikki kansalaisoikeudet eläkkeistä koulutukseen ja sosiaaliturvaan saakka. ”He asuvat kellareissa, me emme…” Poroshenko kehui totaalista sortoa.
Musertava ihmisten alistaminen ja kaltoinkohtelu johti sisällissotaan, jonka Naton kouluttama ja varustama Ukrainan armeija aikoi lopettaa kertaheitolla 100 000 miehen joukoilla, ohjuksilla ja tykistötulella. Se ehtikin aloittaa ”lopullisen ratkaisuun” tähdänneen operaationsa ja jatkaa Donbassin tulitusta noin viikon ajan. Sitten Venäjä tuli väliin.
Päätoimittaja Mukka ei tiedä tai kerro, että vuoteen 2022 mennessä Ukrainasta on paennut Venäjän ”sortovallan alle” 2,8 miljoonaa ihmistä. Miksi ihmeessä?
Helsingin Sanomissa on joka tapauksessa aloitettu sen pohdinta, mitä Ukrainan varman voiton muuttuminen nöyryyttäväksi tappioksi merkitsee.
Muiden Mediapoolin jäsenten ja Suomen valtionjohdon tavoin HS on selkkauksen alusta asti ollut sitä mieltä, että Ukraina voittaa ja että sen on ”pakko voittaa” sota. Voiton varmistamiseksi Suomi ryhtyi Eu:n jäsenenä tosiasiallisesti sodan osapuoleksi. Pitäessään lähihistoriaa totaalisesti vääristelleen puheensa Ukrainan parlamentissa Jussi Halla-aho saattoikin ilmoittaa, että kaksikymmentä ase- ja muuta ”pakettia” on jo toimitettu.
”Luotettava ja hyvämaineinen” mediamme on nyt valmistautumassa pehmeään mahalaskuun eli myöntymässä vähä vähältä näkemään sodan lopputuloksen. Mukka kirjoittaa: ”Mutta tarjoaako sodan ja inhimillisten kärsimysten jatkuminen yhtään sen parempaa näkymää heillekään (”Venäjän sortovallan alle jääville” itä-ukrainalaisille)?
”Sota pitäisi voittaa, mutta joskus hinta voi olla liian kova. Kohtalotoverit tarvitsevat tukemme myös rauhan tiellä – jos he sen itse päättävät valita”, päätoimittaja kirjoittaa viitaten Suomen ja Ukrainan ”kohtalonyhteyteen” eli sotaan Neuvostoliittoa/Venäjää vastaan.
Mukan kirjoituksen loppu on jylhä ja pahaenteinen naapurisuhteittemme tulevaisuutta ajatellen: ”Rauha on eri asia kuin anteeksianto. Sitä Putinin Venäjä ei tule Suomeltakaan saamaan.”
7 kommenttia julkaisuun “KOHTI PEHMEÄÄ MAHALASKUA?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
”Rauha on eri asia kuin anteeksianto. Sitä Putinin Venäjäkään ei tule Suomelle antamaan.”
Ei tiedä tai halua muistuttaa, kirjoittaa Saari. Sitä itsekin jatkuvasti ihmettelen. Tietävätkö poliitikkomme, mediaväkemme ja ns. asiantuntijamme ja valehtelevat vai eivätkö tosiaan tiedä.
Aivan varmasti on molempiin joukkoon kuuluvia, ja varsinkin ”maakunnissa” paljon tietämättömiä (hyväuskoisia, jotka eivät ole vielä tajunneet, että heille valehdellaan päivittäin), mutta juurikin johtavien kellokkaiden piirissä lienee paljon niitä, jotka valehtelevat tahallaan eli tietävät totuuden, mutta eivät sitä kerro. Mikä heitä motivoi, on yksi suuri mysteeri tässä kaikessa. Pelkkä rasismiko?
Kyllä poliitikot tietävät. Heidän vastauksensa on samankaltainen kuin ennen markka-aikana kysyttäessä ministeriltä, onko devalvaatio tulossa. Totuutta ei voi kertoa. On valehdeltava, vaikka itse hyvin tietää valehtelevansa.
Taustalla on pelko, jonka heidän itse tekemänsä valinnat ja meneillään oleva katastrofi synnyttävät. Pohjimmiltaan he ovat pelkureita. Pelko saa heidät vihaamaan.
Tuota minäkin olen tämän kaksi vuotta pohtinut. Hyvin todennäköistä on, että tavallinen kansa, joka päivittäin lukee nuo valheet paperi- tai nettilehdestään ja kuulee ne YLEn kanavilta tai netin eri kanavilta, keskustelee niistä toisten samoin ajattelemattomien kanssa ei yksinkertaisesti tiedä ja uskoo sokeasti, että kun asiat kerran niissä ”laatumedioissa” kerrotaan, täytyyhän niiden olla totta. Lisäksi joukossa valhe ja viha vain vahvistavat itseään.
Sen sijaan informaation hallintaan koulutetut ja politiikkaan perehtyneet ihmiset toimittajat, poliitikot, tiedemiehet, jne. ovat niitä, joiden pitäisi osata arvioida asioita omilla aivoillaan ja käyttää myös tervettä järkeä arvioinnissaan eikä vain Venäjä, Venäjä, Venäjä…
Eihän se ole edes mahdollista, että Venäjä/Putin olisi syyllistynyt kaikkeen siihen mistä syytetään – ja lisäksi ilman todisteita yhdestäkään syytteestä. Ei voi välttyä ajatukselta, että nuo ihmiset valehtelevat tietoisesti. Ehkä silmitön viha Venäjää/Putinia kohtaan todella sumentaa heidän järkensä, ehkä he kuvittelevat, että Putin todella on demoni, jota sopii haukkua sellaisestakin, jota hän ei ole ehkä tehnyt. Uskovatko he ehkä omaan propagandaansakin?
Tuossa kaikessa voi toimia myös ns. toimintaelokuvien ”logiikka”. Toisin sanoen se, että elokuvan ”pahikset” ensin demonisoidaan perusteellisesti. Sitten koko loppuelokuva ”naatitaan”, kun niitä pahiksia tapetaan mitä karmeimmilla tavoilla. Tuota paskaahan terroristivaltio Yhdysvallat levittää koko maailmaan. Venäjän vihaamisesta on tehty ”kansanhuvia”.
Suomalaiset poliitikot seuraavat orjallisesti eteen annettua käsikirjoitusta. Nato valmistelee Suomea Venäjän vastaisiin operaatioihinsa. Ja sen nykyinen poliittinen johtomme hyväksyy ja vieläpä heittää lisää vettä tulikuumalle kiukaalle. Tämä on nyt se Suomen tie.
Suomi alkaa valmistaa tykistöammuksia Ukrainalle.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/13303c4d-9d8f-45e7-8878-0f85754f87d6
Suomi jatkaa sotaansa Venäjää vastaan!
Miksi?
Sillä aikaa, kaikessa hiljaisuudessa, muut länsimaat alkavat vetäytyä konfliktialueelta Yhdysvaltoja myöden. Kritiikki Kiovan hallintoa kohtaan paisuu kaiken aikaa sekä Ukrainan sisällä että sen ententessä. Romania taitaa olla ainut Ukrainan ympärysvaltio, joka ei vielä ole sulkenut rekkaliikennettä Ukrainaan.
Mutta missä on ennen niin korkeatasoinen suomalainen media? Se on vain irvikuva entisestään eikä sitä enää ole, se on kuollut (RIP), eikä luottamus palaa ennen kuin koko suomalainen mediapooli on nimetty terroristisoluksi ja tuomittu tekojensa mukaan, koska heidän sotarikoksensa tiedottamisessa ovat olleet vahingollista valhetta ja sotaan yllyttämistä alusta lähtien.
Median voimaa ei pidä aliarvioida. Se on mahtava voima sekä oikein että väärin käytettynä. Mutta sillä on sen mukainen vastuu. Oikea media leikkaa ja kertoo totuuden kuin terävä skalpelli taitavan kirurgin käsissä. Se paljastaa, hoitaa ja parantaa. Mutta väärä media on verrattavissa puistossa puukko kädessä riehuvaan hulluun, joka on arvaamaton. Ikävä kyllä, suomalainen media on juuri tuo viimemainittu.
Ukrainasta on muodostunut eristäytynyt saarivaltio. Tämä kaikki on kansalleen vahingollisen Kiovan natsihallinnon syytä. Sekä Ukrainan sisällä että sen ympärillä paine on purkautumista vaille valmis. Mutta mitä tekee `aadolf`. Hän istuu kädet täristen eristettynä raunioiden ympäröimänä bunkkerissaan psykoaktiivisten aineiden vaikutuksen alaisena odottaen vääjäämätöntä loppuaan.
Enemmistö maailman suvereeneista valtioista kannattaa rauhanomaista ratkaisua Ukrainan konfliktiin ja osapuolten kunniakasta vetäytymistä taistelukentiltä. Rauhanlähettiläät ovat toimineet jo jonkin aikaa kulissien takana.
Mutta Suomen tahto on jatkaa sotaa ja kurjistaa ukrainalaisten ahdinkoa entisestään – ajattaa heitä maanpakoon ja tapattaa jäljelle jääneet viimeiseen ukrainalaiseen. Tässä asiassa suomalaisten kädet ovat viattomien veren tahrimat ja tämä huuto kuullaan taivaissa.
Koetteko te tosiaankin olevanne jollakin tapaa tuon ukrainalaisen siionistiapinan perinteen jatkajia, vaikka hänen sotarikoksensa ihmisyyttä vastaan ovat kauhistuttavia. Näin menetellen te teette itsenne osallisiksi hänen murhatöihinsä ja tuomioonsa.
Jossakin kulkee se hiuksen hieno raja, jolloin suomalaisen ammustuotannon laitokset tulevat laillisen iskun kohteiksi.
Newsky
Tähän sopinee sanonta:Suomi on ”Paavillisempi, kuin Paavi itse”..