Muuan tunnettu poliittinen kommentaattori lausui käsityksensä Suomen poliittisen johdon viime vuosien toiminnasta. Nyt neljä vuotta vallassa ollut istuu toimitusministeriönä. Se saa seurata aikaansaannoksiensa tuloksia katsomosta, aitiopaikalta.
Suhteet Venäjään tuhottiin huolellisesti. Siinäkin Suomi osoitti olevansa mallikelpoinen Euroopan unionin jäsen. Tasavallan presidentti ja pääministeri osoittivat vielä kaikin mahdollisin teoin ja sanoin, ettei kysymys ollut vastentahtoisesta taipumisesta unionin linjalle, vaan aidosta halusta katkaista lähes kahdeksan vuosikymmentä jatkunut rauhan ajan linja.
Katkesi se, kun oikein yritettiin. Sen vuoksi ei taida oikein sopia käytökseen, että nyt syytettäisiin naapuria suhteiden pilaamisesta, kun se ilmoitti ottavansa tilapäisesti haltuun Fortumin kamppeet Venäjällä. Tai mistä sen tietää. Kun Venäjä on syyllinen kaikkeen niin ehkä myös suomalaisten järjen köyhyys on sen syytä. Suomessa tullaan joka tapauksessa keskittymään ainakin siihen, missä olemme hyviä, syyllisten etsimiseen.
Venäjän lisäksi myös Kiina on ollut poliitikkojemme ja mediamme ankaran arvostelun kohteena. Rintamaa sitä vastaan on rakennettu. Itsesuojeluvaisto Eu:ssa on osoittanut heräämisen merkkejä, sillä Ursula v.d. Leyen sanoi äskettäin, ettei aivan täydellinen Kiina-boikotti ehkä ole järkevää.
Kiina esitteli taannoin 12-kohtaiseen suunnitelman Ukrainan sodan lopettamiseksi. Se ei saavuttanut suosiota meillä päin. Entäpä, jos rauha kuitenkin tehdään sen pohjalta? Pysyykö Suomen linja? Siis linja, se että Venäjää vihataan ja Kiinaa arvostellaan.
Jos linja jatkuu ja ehkä vahvistuu, Suomi kohta vihaa sekä Venäjää että Kiinaa, jotka ovat hyviä ystäviä. Mitähän virkamieshallitus ajattelee sen oikeasti istuneen hallituksen saavutuksista? Alussa mainitsemani tunnettu kommentaattori on arvoituksellinen:
”Hedelmistään puu tunnetaan.”
Hänen analyysinsä jatko on aika kova. Jos haluat tietää, mitä mieltä hän on, katso Matt. 12: 34–35.
+++
3 kommenttia julkaisuun “KOMMENTAATTORIN SANA”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tämä Suomen pääministerin Marinin ja presidentin Niinistön täydellinen poliittinen takinkääntö on kyllä täydellisen surkuhupaisaa. Historia ei taida tuntea toista samanlaista tapausta. Jos vastaava tapahtuma olisi käynyt esim. Etelä-Amerikassa tai monessa muussa maassa, niin kansa olisi noussut barrikaadille ja ko.johto olisi lähtenyt maanpakoon. Mutta ei Suomessa, täällä tuodaan ruusuja ja kalaa juhannukseksi presidentille palkinnoksi hyvistä saavutuksista naapuruussuhteisiin :).
Vihan hedelmätkään eivät kypsy viljelemättä. Vaikka suhteet Venäjään olivat muodollisesti korrektit niin havaittavissa oli vähintäänkin teennäisyyttä ja vilpittömyyden puutetta. Länttä sen sijaan ihailtiin sokeasti ja varauksetta. Suomen ”eliitti” on ajastaan 70 vuotta jäljessä, vähintäänkin, sillä jos ”Amerikkaa” ihailtiin 1950-luvulla voidaan sitä pitää ymmärrettävänä, joskin ensimmäiset hälyttävät merkit olivat jo silloin näkyvissä. Amerikkahan aloitti olemalla varovaisesti ainakin perinteistä kolonialismia vastaan mutta käänsi sitten melko pian kelkkansa ja otti nopeassa aikataulussa kaikkien entisten siirtomaaherrojen alusmaat omaksi reviirikseen joskin osittain uusin keinoin.
Englanniksi on sanonta ”hiding in plain sight”, asia on piilotettu asettamalla se näkyville. Risto Rytin kirjoitukset ovat tällaisia. Niissä ilmaistaan selkeä tuki herruusajattelulle mutta kukaan ei huomaa koska ”eliitti” on omaksunut samat ajatukset uudessa muodossa. Lännen ”rules-based order”, eli sääntöpohjainen järjestys, jossa Yhdysvallat kirjoittaa säännöt muilta kysymättä ja itse niitä noudattamatta, on aina saavuttanut varauksettoman tuen Suomen valtaapitävien keskuudessa !990 -luvulta lähtien ja osittain paljon aiemmin joskaan siitä ei julkisesti puhuttu. Ahtisaari liputti NATO:n puolesta jo ollessaan presidenttinä, Esko Aho koulutti itsensä Harvardissa laulamaan kertosäettä ”joustot, joustot”, Lipponen tuli Moskovasta ja kiiruhti suoraan USA:n lähetystöön antamaan raporttia ja rynni sen jälkeen EU:n kaikkiin ytimiin jossa otti paikkansa pöydän alla. Tarja Halonen sanoi, että edustamme ”yhteisiä arvoja” vaikka emme kaikessa pahanteossa olekaan mukana jne. Tämä syöksy alkoi hitaalla liukumisella ja voimistui jyrkkään pudotukseen Ukrainan kriisin alettua 2014. Nyt ollaan tilanteessa, jossa yhteydet Venäjään ovat mittaamattomasti heikommat kuin silloin kun Kremlissä oli kommunistinen johto. Samalla maan turvallisuustilanne heikkenee päivä päivältä ja asehankinta asehankinnalta. Saavutusta kerrakseen.
Se on minua hämmästyttänyt että, Onhan suomi takavarikoinut vaikka mitä Venäläistä omaisuutta ja eikös nyt olla jo kauppaamassa vanhaa Hartvall areenaa. Kun Venäjä vastaa samalla mitalla niin se on sitten Fortumin ryöstö