”Kysymys on meidän maamme olemassaolosta”

Punaisen torin Kuiskaaja Mauno Saaren haastattelussa 

Naapuriseuran Sanomat on saanut vakituiseksi avustajakseen miehen, joka tuntee Kremlin ja pystyy välittämään meille tietoa, mielipiteitä ja tunnelmia vallan huipun läheltä. Päätoimittaja Mauno Saari haastatteli nimimerkki Vasilia sähköpostin välityksellä. 

Vasili sanoo olevansa Suomen vanha ystävä. Hän varoittaa kiireisten ja harkitsemattomien askelten ottamisesta, kehottaa lukemaan Paasikiveä ja kertoo kaipaavansa “kultaista vuosikymmentä”, 1970-luvun hyvää naapuruutta ja yhteistyötä. Siihen pitäisi palata, eikä se ole mahdotonta. 

Mauno Saari (MS): En tietenkään halua paljastaa henkilöllisyyttäsi. Mutta toivon, että vastaisit persoonallisesti, vapaasti, ikään kuin löysin rantein, siis henkilökohtaisesti enemmän kuin viran puolesta. Sopiiko? 

Vasili (V): Minä olen eläkkeellä, joten entisen kunnioitettavan virkani olen jo melkein hyvästellyt. 

MS: Melkein? 

V: Sillä tavalla melkein, että en voi enkä halua olla tapaamatta entisiä kollegoita, jotka pitävät minut ajan tasalla — sopivaisuuden ja kohteliaisuuden rajoissa. 

MS: Kuinka lähelle sinä pääset Kremliä, päättäjiä, poliittisia johtajia? 

V: Kuiskausetäisyydelle, portin pieleen, oven pieleen, lounaspöytään mutta en pöydän alle. He ovat ihmisiä, ystävällisiä kohteliaita ihmisiä. Ystäviä, myös niitä. He tuntevat minut ja tiedän, että luottavatkin. 

MS: Kuulet siis myös salaisuuksia. 

V: Niin kuin jo sanoin, uskon että minuun luotetaan. Luottamus hyvä, itsekontrolli parempi. 

MS: Tämä on pakollinen kysymys: Oletko tavannut presidentti Putinin henkilökohtaisesti? 

V: Olen. Huomautan tähän, että kun meidät esiteltiin toisillemme aikoinaan talousfoorumin yhteydessä Pietarin Smolnassa – hän oli tuona aikana ensimmäinen varakuvernööri – en olisi rehellisesti sanoen uskonut, että hänestä kehittyy erinomainen presidentti, josta voin olla ylpeä. 

MS: No hyvä on, kerro millaista nyt on Moskovassa. Huomautan, että tämä on klassinen toimittajan kysymys, jolla toinen osapuoli pehmitetään. 

V: Siis tarkoitat, että kuulustelija tarjoaa rikolliselle savukkeen. No, Moskovan sää on kevättalvella vaihteleva. Vaikka ilmassa on jo kevään hajua talvi voi palata huomaamatta. Muutama päivä sitten täällä oli kunnon myräkkä, jollaisista suomalaiset iltalööpit mielellään kirjoittavat.  

Tänäänkin sataa lunta. Ei ole halua lähteä kävelylle. On kuitenkin pakko. Kutsuin lounaalle historian opettajani. Eilen täällä vietettiin perinteistä arkistojen päivää, oletko kuullut? Tapaamme tietenkin lempiravintolassani Punaisen torin laidassa. Siitä on parin sadan metrin matka Moskovan historian ja arkistoalan instituutille, jossa opettajani toimi vuosikymmeniä.  

Herrasmiehenä hän muistuttaa vanhaa tuttavaani professori Matti Klingeä, joka nukkui pois 5. maaliskuuta. Samana päivänä, kun Stalin 70 vuotta sitten. Eräät historioitsijat pitävät Stalinin kuolinpäivää tietynlaisena erottajana Venäjän neuvostokauden historiassa. Tästä on tarkoitus puhua lounaalla. 

Puhelin soi. Se on opettajani. Kysyy mihin aikaan on sovittu tapaaminen. Vastaan. Hajamielinen professori vastaa, että erehtyi tunnilla. Sovimme, että tapaaminen on puolentoista tunnin päästä samassa paikassa. Hienoa! Toista tuntia aikaa kerätä ajatuksia ja nauttia kahvista. 

Oltermannin korvaava juusto on hintavampi 

MS: Millaista on tavallisten moskovalaisten elämä nyt? Miten pakotteet ja Ukrainan tilanne vaikuttavat? 

V: Moskovassa elämä on aina kiireinen. 15 miljoonan asukkaan kaupungilla on omat nyrkkisäännöt. Kadulla liikkuu paljon ihmisiä. Nämä ovat enimmäkseen Moskovan vieraita. Tulivat aamulla Moskovaan. Hotellimajoittumiseen on muutama tunti aikaa. Useimmat tulevat Punaiselle torille, Kremliin tai keskustan perinteisiin ostokeskuksiin. Tällaisia on turha etsiä Pariisia tai Lontoota lähemmältä. 

Moskovan liikenneinfra on kehittynyt viime vuosikymmenillä pormestari Sergei Sobjaninin aikana tosi hurjaa vauhtia. Tässä mikään maailman pääkaupungeista ole verrattavissa Moskovaan. Kuluneella viikolla Putin avasi juhlallisesti uuden 70 kilometrin metrokehän, mikä on toistakymmentä kilometriä pitempi kuin Pekingissä. Kun lasketaan yhteen metron ja kaupungin sisäisen junaliikenteen ratojen pituus niin se on kohta 800 km. Paikasta toiseen pääsee nyt paljon nopeammin. Moskovan ilmakin on parantunut kun kaduilla liikkuu yli 1000 mukavaa sähköbussia. 

Pakotteiden kysymys on filosofista luokkaa. Toiselle tärkeämpi on hyvä kirja kun toiset eivät voi kävellä ilman viimeistä Nokiaa. Kiinalaiset puhelimet ovat minusta yhtä hyviä. Ainakin minulle. Ruokakaupat ovat pullollaan elintarvikkeita. Hyllyillä on yhä enemmän kotimaista ruokaa. Meijerituotteissa näkyy paljon valkovenäläisiä valmistajia. Juustovalikoima on merkittävästi laajentunut vaikka Oltermannia korvaava juusto on hintavampi. Koulukaverinikin tekee erinomaista juustoa. Sitä valmistuu noin kolmekymmentä kiloa päivässä. Eli tämäkään ei ole ongelma. 

Ukrainan konfliktista puhutaan paljon. Useimmat ovat melkein samaa mieltä siitä, että USA taistelee tässä Ukrainalla ja kohta muulla Euroopalla Venäjää vastaan. Meillä taustalla ovat maan turvallisuushuolet NATO:n laajentuessa itään. Sama tilanne oli 80 vuotta sitten toisen maailmansodan kynnyksellä. Puhutaan mitä olisi tehtävä Ukrainassa olevien joukkojen ja paljon kärsineiden siviilien auttamiseksi. Eilen tuttu syöpäkirurgi kertoi lähtevänsä Donbassiin leikkaamaan. 

Mitä on jääkiekko ilman Punakonetta? 

MS: Mistä moskovalaiset nyt puhuvat? Mitkä asiat kiinnostavat? 

V: Venäjällä on tapana sanoa, että työssä puhutaan naisista ja työn jälkeen työstä. Siinä on aika paljon perää. Toki kulunut viikko oli erikoinen Naisten päivän takia. Työ kiinnostaa kun monen oli etsittävä uusi työpaikka monien ulkomaalaisfirmojen lähdettyä. On helppo lähteä ja paljon vaikeampi palata. Tietenkin kahvin paahdon ja leivän leipomisen taito jatkuu uusien omistajien toimesta. 

Paljon puhutaan lasten koulutuksesta. Koulutus ja urheilu ovat kaksi teemaa, joissa kaikki venäläiset pitävät itseään mestareina. Kuluva vuosi on julistettu opettajien vuodeksi. Huomio kiinnittyy niin keskikouluun kuin korkeakouluun. 

On tehty pitkään odotettu päätös luopua surullisen kuuluisasta Bologna Processista (Euroopan korkeakoulutuksen yhtenäistämishanke, MS huom.), joka on tuottanut työvoimaa pikemmin Euroopan ja USA:n kuin Venäjän markkinoille. Paljon parannettava on keskiasteen- ja ammatillisessa koulutuksessa. Maa tarvitsee enemmän osaavia tekniikoita ja insinöörejä kuin juristeja ja merkonomeja. 

Perinteinen keskusteluaihe on urheilu. Venäläiset ovat tottuneet siihen, että paras voittaa aina. Mikäli parhaita päästetään kilpailemaan. On vaikea kuvitella naisten taitoluistelua tai rytmistä voimistelua ilman venäläisiä. Aleksandr Bolshunov, Sergei Ustjugov, Julia Neprjajeva ja useimmat muut pystyvät voittamaan Pohjoismaiden astmaatikot. 

Mikä on jääkiekko ilman Punakonetta? On sääli, että Jokerit joutui keskeyttämään esiintymisensä KHL:ssa. Se oli hyvä vastustaja, joka sai aina jäähallit täyteen. 

Suomalaiset ovat niiden joukossa, jotka kovaäänisesti vaativat venäläisten poistamista kansainvälisiltä areenoilta. Erityisenä silmätikkuna ovat Olympialaiset. Mikä on motiivi? Niin sanottu solidaarisuus vai toivo saada oma kiiltävä mitali?  

Paljon riippuu lajiliitoista. Nyrkkeilyssä ja miekkailussa venäläiset ovat tasavertaisia muiden kanssa. Äsken shakkiliitto teki päätöksen siirtymisestä Aasian shakkifederaatioon. Liiton tunnustettu jäsen on mm. Intia, jossa shakkipeli keksittiin eri versioiden mukaan joko 3000 tai toista tuhatta vuotta sitten. 

Paljon puhuttaa se pitäisikö venäläisten kilpailla ilman valtionlippua ja kansallislaulua. Tässä mielipiteet eroavat jyrkästi. Kiihkeimmät vaativat Olympiakisoista luopumista ja omien kisojen perustamista. Kannatan omat kisat mutten omia Olympialaisia.  

Venäjän keisarikunta oli päättämässä ensimmäisten Olympiakisojen järjestämisestä 1890-luvun puolivälissä. Kansainvälisen Olympiakomitean viiden renkaan lippu ei ole mikä tahansa valkoinen vaate eikä antautumisen symboli. Pjotr Tshaikovskin Piano Concerto №1, jonka alkusoitto on valittu Venäjän maajoukkueen ’kansallislauluksi’, soi nyt satojen miljoonien urheilun ystävien korvissa. Useimmista niistä tuskin olisi aikaa klassisen musiikin konsertille.  

Tämän maaliskuun 9. päivä oli Juri Gagarinin syntymäpäivä. Kun kävin koulua, ensimmäinen avaruuslentäjä kutsuttiin meidän vieraaksi. Kuski eksyi tiestä ja näin Juri Aleksejevitch joutui naapurikouluun, josta häntä ei enää päästetty ulos meille. 

Suomi oli ensimmäisiä maita, jossa Maailman kansalainen ja vento venäläinen Gagarin vieraili. Olisiko nyt tallainen matka mahdollinen? Lähtisikö sodan kauhuja lapsena kokenut Juri maahan, jossa korkea poliitikko kehoitta tappamaan enemmän venäläisiä? Korvissa soi Heikki Salon Lennä Juri Gagarin. Tule elävänä takaisin. Toivon minäkin hänen tulevan. 

Keskusteluohjelmien tarjonta on päätä huimaava 

MS: Kuinka hyvin venäläiset voivat ja haluavat seurata ulkomaisia uutisia, läntistä mediaa? 

V: Tämä ei ole ongelma internetin aikana. Miksi ostaa kalliita lehtiä kun paljon tuoreempaa ja laajempaa infoa saa ilmaisesti verkosta. Käännöskoneetkin toimivat yleensä hyvin. Suosittelen translate.google.ru –ohjelman käyttöä.  

Siltä, erityisesti kun kone kääntää englanniksi, on toki turhaa odottaa mitään peniksen tapaista lapsusta. (Presidentti Niinistön tv-haastattelussa Yhdysvalloissa kuvaruutu väitti hänen keskustelleen Joe Bidenin kanssa peniksestä. Kyseessä oli tekoälyn tuottama virhe, ilmeisesti. MS huom.) 

Politiikkaa voi seurata radiosta ja televisiosta. Keskusteluohjelmien tarjonta on päätä huimaava. Monessa TV-ohjelmassa on vieraina amerikkalaisia, eurooppalaisia ja ukrainalaisiakin politologeja eivätkä nämä oli ns. putinisteja. 

Kuinka paljon venäläisiä pääsee YLE:n ohjelmiin? En tarkoita Länteen muuttaneita hodorkovskeja ja kasparoveja, jotka eivät edusta aitoa Venäjää. Että huippupoliitikko käy natsin hautajaisissa… 

MS: Suomalaiset ovat äärimmäisen kiinnostuneita siitä, mitä meistä ajatellaan. Entä venäläiset? 

V: Tietenkin venäläisetkin ovat aina olleet kiinnostuneita mitä meistä ajatellaan. Viime aikana tämä into on hiljentynyt. Mediassa meistä on niin paljon valheita. Kirjoitetaan raiskatuista vauvoista ja naisista, jotka saattaessaan aviomiehiään rintamalle antavat mukaan Viagraa. Tälle on turhaa edes nauraa. Venäläinen vaimo tappaa miehensä pikemmin kun tekee näin. 

Monelle venäläiselle, erityisesti ystävyyskaupunkien ja –kuntien asukkaille olisi shokki lukea sitä mitä suomalaiset lehdet Venäjästä ja venäläisistä kertovat. Suomi mainitaan nyt useammin mediassa. Perusvenäläisen on mahdoton käsittää että huippupoliitikko käy natsin hautajaisissa. Vaikka se on tehty tietämättä mahdollisista seurauksista. 

Tietenkin tämä liittyy myös Natoon. On vaikea kuvitella USA:n ja Naton joukkoja runsaan 1300 kilometrin rajalla Pietarin ja Kuolan niemimaan strategisten kohteiden läheisyydessä. Minusta suomalaisilla ja muilla naapureilla on erityinen vastuu maailman strategisen pariteetin säilymisestä. 

Suomen vanhana ystävänä tekee mieli varoittaa kiireisten ja harkitsemattomien askelten ottamisesta. Rauhan raja on helppo muuttaa hetkessä sodan vyöhykkeeksi. Luottamuksen rakentaminen voi viedä vuosikymmeniä. Lukekaa Paasikiveä, joka oli viisas suomalainen. 

MS: On puhuttu eksistentiaalisesta sodasta, Venäjän olemassaolon kysymyksestä. Onko tällainen ajattelu ja tunne siellä vallalla? 

V: Onneksi ihmiset ymmärtävät nyt paljon paremmin, että kyse on juuri heidän, siis meidän maamme olemassaolosta. Tästä on kiitettävä USA:n johtoa ja sen lukuisia vasalleja. Jos joku tykkää enemmän ’liittolainen’ tai ’liittoutunut’ –sanoista niin voi näinkin sanoa. Itälaajentumisellaan USA rikkoi Gorbatcheville annettuja lupauksia. 

Ohjusten sijoittaminen Venäjän rajalle muutaman minuutin lentomatkan päähän on juuri tällainen eksistentiaalinen uhka. Toinen on hätään joutuneiden venäjänkielisten auttaminen. Emme salli toista Odessaa, jossa viitisenkymmentä venäjänkielistä on poltettu elävältä 2014. Ikävä kyllä, entinen ’vapaa ja rehellinen’ media ei kirjoita tästä lainkaan. Kun ylhäältä on käsketty kirjoittaa valheita Buchasta niin media on valmis. Kuin partiopoika. 

MS: Mitä ajattelet, kuinka pahasti Suomen ja Venäjän suhteet ovat kärsineet kriisin aikana ja jo sitä ennen? 

V: Tietenkään emme voineet olla huomaamatta, että muutos on tapahtumassa. Tuttu pienten askelten tai hyttyspistosten taktiikka. Pieni teko ei vaikuta varalliselta, mutta pitkällä tähtäimellä kyllä. Tietty muutos alkoi vuoden 2007 loppupuolella Putinin Münchenin puheen jälkeen.  

Sitten tuli 080808. Amerikkalaisten kouluttamat Gruusian (Georgian) joukot tulittivat yöllä, Olympialaisten avajaisten aattona, Etelä-Ossetian pääkaupunki Tshinvalia. Tulituksessa kuoli 76 venäläistä rauhanturvaajaa, jotka olivat siellä YK-mandaatilla. Venäjä vastasi nopeasti. Jopa ETYK-tutkintaryhmän oli pakko tunnustaa, että syyllinen on Gruusia. Tämä on sittemmin unohdettu. 

Kuulin kertomuksen siitä, en tiedä missä määrin se vastaa todellisuutta, että Tshinvalissa ollut korkeatasoinen suomalainen diplomaatti lähti edellisenä päivänä kiireesti Tbilisiin tulevan draaman paikalta mukanaan koko avustajaryhmä. Olisiko hän saanut vihjeen? Jos sai niin miksei lyönyt kaikkia mahdollisia rumpuja eikä kääntynyt median puoleen? Tämä olisi hyvä selvittää. 

Putin oppi sujuvan englannin kypsässä iässä 

MS: Arveletko tai tiedätkö, miten presidentti Putin tai muu Venäjän johto on reagoinut tai suhtautuu Suomen median aggressiivisuuteen? Tietääkö presidentti esimerkiksi olevansa lööppien kestosuosikki, ja että hän on sairas, melkein kuollut, erittäin uhkaava, aikoo hyökätä muuallekin kuin Ukrainaan, että hänen jalkansa vipattavat. 

V: Tietenkin Venäjän johto saa jatkuvasti päivitettyä tietoa. Informaatiolähteitä on paljon. Suurlähetystö seuraa tilannetta. Venäjä yritti varoittaa tästä useamman kerran niin yleisesikuntapäällikkö kenraali Makarovin ja puolustusministeri Shoigun kuin presidentinkin suulla.  

Putinin terveydestä kansa on yhtä ja samaa mieltä. On vaikea löytää toista hänen ikäistä henkilöä, joka yhtä vireänä pystyy pitämään muutaman tunnin lehdistötilaisuuksia loistavalla venäjänkielellä unohtamatta mitään. Ihailen hänen muistia. Tämä on luonnonlahja, jonka erikoiskoulutus on hionnut. 

Kielimiehenä pidän siitä kun ihmiset puhuvat ja oppivat vieraita kieliä siinäkin iässä, kun kieli ei enää mahtuisi kaaliin. Putin oppi sujuvan englannin kypsässä iässä. Tähän sopii hyvin koulun saksankielen tunneilla oppimani Karl Marxin kuuluisa lause «Eine Fremdsprache ist eine Waffe im Kampf des Lebens». 

MS: Näyttää siltä, ettei Venäjän media tai maan johto juurikaan kommentoi Suomessa esiintyviä asenteita tai vihamielisiä lausuntoja ja kirjoituksia. Mistä syystä tämä “uhkaava hiljaisuus?” 

V: Ole rauhassa. Kyllä media kommentoi Suomea enenevässä määrin. Ainakaan viime aikoina ei ole mitään ’uhkaavaa hiljaisuutta’. Alussa eräiden johtavien suomalaisten kommentit ja sutkaukset olivat kuin huutavan ääni korvessa. Tähän on totuttu. Toisaalta kynän taitajina ymmärrämme kuinka vaikea tai jopa mahdoton tehdä oikeita päätöksiä puutteellisen tai valheellisen informaation pohjalla. 

Toivon maalaisjärkeä ja selviytymisen vaistoa 

MS: Ole hyvä ja ennusta, mitä tapahtuu, jos/kun Suomesta tulee virallisesti Naton jäsen? Eikö asetelma silloin muistuta olennaisesti Ukrainan tilannetta, sitä joka meneillään olevan sodan aiheutti? 

V: Mieluummin en tekisi sitä. Toivon, että maalaisjärkeä ja selviytymisen vaistoa olisi tallessa. Valitettavasti ajatuksilla ja sanoillakin on taipumus muuttumaan todeksi. Mikäli pahin tapahtuu en usko, että sotilaamme kahlaisivat syvässä lumessa päin Mannerheimin linjan tulipesiä. Sodan luonne on muuttunut.

MS: Voivatko maittemme väliset suhteet palautua asiallisiksi, hyviksi, sydämellisiksi?

V: Tämä on vaikea kysymys. Mietin sitä usein. Mekin olemme muuttuneet kiitos hyville opettajille. Osaamme olla pragmaatikkoja. Toisaalta mikään ei ole mahdotonta. Mannerheim irrotti Suomen verisestä sodasta mikä näytti mahdottomalta. Paasikivi kylvi maahan luottamuksen siemenet. Kekkonen korjasi hyvän sadon. Koivisto filosofina ja loistavana venäjänkielen taitajana tutki mikä on Venäjän idea ja mitä Suomi voi siitä oppia. Muistissani on maittemme hyvä naapuruus ja monipuolinen yhteistyö 1970-luvun kultaisella vuosikymmenellä. Siihen naapureiden olisi hyvä palata. 

MS: Voisiko Naapuriseura laajentua Venäjälle? Entä venäjäksi käännetty Naapuriseuran Sanomat? 

V: Miksipä ei? Tämä on teistä kiinni. Maksan mielelläni vuosimaksunkin. Mitä Naapuriseuran Sanomiin tulee niin on kiinnostava tietää mitä Suomessa tapahtuu ja mikä on suomalaisten arvio maailman tapahtumista. 

Sorry, opettajani on saapunut. Voimme jatkaa keskustelua joskus myöhemmin.

+++