Lännen provosoima provosoimaton sota Ukrainassa

Yhdysvaltalainen Antiwar-sivusto julkaisi 1.3.2024 Ted Sniderin kirjoittaman analyysin Ukrainan ”provosoimattomasta” sodasta. 

Naapuriseuran Sanomat julkaisee Sniderin kirjoituksen toimitettuna ja lyhennettynä. Kirjoitus käsittelee ennen kaikkea siitä, mitä tapahtui ennen helmikuun 24. päivää vuonna 2022, jolloin sotatoimet alkoivat.

Ted Snider on Antiwar-sivuston säännöllinen avustaja, joka kirjoittaa sekä ulkopolitiikasta että historiasta. Hänen artikkeleitaan julkaistaan usein myös Responsible Statecraftissa-sivustolla sekä The American Conservative-julkaisussa.

Toimittaja Ted Snider muistuttaa, että vuoden 2021 loppupuolella New York Times kertoi Venäjän presidentti Vladimir Putin punnitsevan sitä, pitäisikö täysimittainen hyökkäys Ukrainaan aloittaa tavattuaan yhden Venäjän tärkeimmistä tiedustelupalvelujen johtajista. Hän kertoi Putinille, että Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA yhdessä Britannian tiedustelupalvelun MI6:n kanssa kontrolloivat Ukrainaa. Ne olivat muuttaneet maan Moskovan vastaisten operaatioiden sillanpääasemaksi.

Osoittautui, että tiedustelujohtaja oli oikeassa, toteaa Snider.

Sana ”provosoimaton” liitetään ”Venäjän hyökkäykseen” hänen mukaansa joka kerta, kun Ukrainan sodasta puhutaan. Adjektiivia ei koskaan perustella tai selitetä, se vain toistetaan. Suuren yleisön näkemystä sodasta muotoillaan näin sanoilla, joilla sotaa kuvataan.

Snider toteaa presidentti Joe Bidenin nimenneen sodan alkamisen aattona pitämänsä puheen sanoilla ”provosoimaton hyökkäys”. Ja siksi sota oli presidentin mukaan myös ”perusteeton”. Myös vuotta myöhemmin Bidenin puheen otsikkoon oli jälleen lisätty  sanat ”provosoimaton hyökkäys”.

Hallituksen virkamiehet ja tiedotusvälineet toistavat lännessä sanaa ”provosoimaton” aina, kun sanaa ”sota” käytetään viitattaessa Ukrainaan.

Snider muistuttaa, ettei Venäjä New York Timesin mukaan pitänyt sotaa provosoimattomana. Provokaatio ei edellytä oikeutusta tai laillisuutta. Mutta havaittujen provokaatioiden analyysi on tarpeen, jos sota halutaan neuvottelemalla lopettaa.

Venäjä näki lännen provokaation Sniderin mukaan ainakin neljällä keskeisellä tavalla.

Tiedustelukumppanuus ja salainen liittouma Venäjää vastaan

New York Timesin 26. helmikuuta 2024 julkaisema artikkeli kertoo aiempaa yksityiskohtaisemmin CIA:n osallistumisen laajuudesta Ukrainan sotaan.

Snider huomauttaa, ettei artikkeli ole vain vahvistus siitä, että Yhdysvallat on syvästi sekaantunut sotaan, vaan se on myös vahvistus siitä, että Yhdysvallat osallistui myös sen provosoimiseen kauan ennen sotaa.

New York Times kertoo Ukrainassa olevan kaksitoista salaista Venäjän rajan läheisyyteen rakennettua operatiivista tukikohtaa ja kaksi Venäjän viestien sieppaamiseen erikoistunutta salaista tukikohtaa. Kaikki tukikohdat ovat CIA:n pääosin rahoittamia ja osittain myös varustamia.

Tukikohtia ei rakennettu tukemaan Ukrainaa sodassa Venäjää vastaan, vaan CIA:n tiedusteluyhteistyö alkoi Ukrainan kanssa jo kahdeksan vuotta aikaisemmin, helmikuussa vuonna 2014. CIA koulutti myös Yksikkö 2245-nimisen kommandoryhmän ja toimitti sille varusteita.

CIA:n tuella salaiset tukikohdat seurasivat venäläisiä satelliitteja ja sieppasivat venäläisten keskusteluja. Ne seurasivat myös Venäjän joukkojen liikkeitä ja rakensivat ja tukivat ukrainalaisia vakoojaverkostoja, myös sellaisia, jotka toimivat rajan takana Venäjällä.

CIA muutti New York Timesin mukaan Ukrainan yhdeksi Washingtonin tärkeimmistä tiedustelukumppaneistaan Kremliä vastaan. Ukraina oli lehden mukaan tärkeä kumppani ”salaisessa liittoutumassa Venäjää vastaan”.

Yksikkö 2245 sai erikoisjoukoille tarkoitetun sotilaallisen koulutuksen. CIA ei lehden artikkelin mukaan ollut valmis suoraan auttamaan Ukrainaa suoraan hyökkäyksellisissä operaatioissa, joissa tapettiin ihmisiä. Mutta CIA tiesi, että erityisjoukot toimivat näin, vaikka CIA:lle ei suoraan kerrottu näistä operaatioista. Ja näitä operaatioita erikoisjoukot tekivät usein.

Kun sota alkoi, yhteistyössä ei enää ollut minkäänlaisia rajoitteita. Bidenin hallinto valtuutti Yhdysvaltain tiedustelun tarjoamaan tukea myös tappaviin operaatioihin Venäjän joukkoja vastaan Ukrainan maaperällä.

Kun yhdysvaltalaista henkilökuntaa evakuoitiin Ukrainasta sotaa edeltävinä päivinä, CIA:n johtaja William Burns piti huolta siitä, että joukko CIA:n upseereita jäi Länsi-Ukrainaan. He välittivät kriittistä tietoa ukrainalaisille kumppaneilleen myös siitä, mihin Venäjä suunnittelee iskevänsä ja mitä asejärjestelmiä se käyttäisi.

Aluksi pieni joukko muuttui hyvin nopeasti suuremmaksi. CIA lähetti lisää tiedustelu-upseereita auttamaan ukrainalaisia. Ja myös  välittämään tiedustelutietoja kohdennettuja ohjusiskuja varten.

Ukrainan muuttaminen Venäjän vastaiseksi sillanpääasemaksi

Snider muistuttaa, että jo vuonna 2017, viisi vuotta ennen Venäjän päätöstä hyökätä Ukrainaan, Donald Trumpin hallinto muutti Barack Obaman politiikan ja alkoi siirtää myös ns. tappavaa kalustoa Ukrainaan.

Joe Bidenin valinta presidentiksi antoi uutta vauhtia Trumpin politiikalle. Maaliskuussa 2021 Pentagon ilmoitti toimittavansa Ukrainalle 125 miljoonan dollarin arvosta ”tappavaa puolustuskalustoa” kongressin jo myöntämän 150 miljoonan dollarin lisäksi.

Syyskuussa 2021 Biden lupasi Ukrainan uuden 60 miljoonan dollarin tukipaketin. Hän kehui samalla, että Yhdysvallat oli sitoutunut jo vuodesta 2014 saakka tukemaan Ukrainan asevoimia 2,5 miljardilla dollarilla. Vuoden 2021 aikana Ukrainalle annettiin Bidenin mukaan yli 400 miljoonaa dollaria aseapua.

Venäjän hyökkäystä edeltäneiden kuukausien aikana Ukrainassa toimi jo kymmenen Naton sotilaallista keskusta. Ukrainan alueella oli noin 4 000 Yhdysvaltain sotilasta, ja lisäksi noin 8 300 sotilasta muista Nato-maista. 

Neljä sataa Nato-maiden sotilasta useista eri maista toimi pysyvästi Ukrainassa kouluttajina. Vuoden 2021 aikana he olivat mukana kouluttamassa 13 pataljoonaa ja kahdeksaa prikaatia, jotka omaksuivat Naton standardit. Elokuussa 2021 Yhdysvallat ja Ukraina allekirjoittivat sopimuksen strategisen puolustuksen suuntaviivoista.

Jos Ukraina ei ollut Natossa, Nato oli varmasti Ukrainassa, toteaa Snider.

Kesäkuussa 2021 Putin sanoi: ”Tietenkin olemme huolissamme Naton sotilaallisen potentiaalin ja infrastruktuurin jatkuvasta rakentamisesta Venäjän rajojen läheisyydessä.”

Ulkoministeri Sergei Lavrov totesi joulukuussa 2021 haluavansa tehdä selväksi sen, että Venäjän naapurimaiden muuttamista sillanpääasemaksi Venäjää vastaan ja Naton joukkojen sijoittamista strategisesti tärkeiden alueiden välittömään läheisyyteen on mahdotonta hyväksyä.

Putin totesi joulukuussa 2021 Venäjän puolustusministeriölle pitävänsä erittäin hälyyttävänä sitä, että että Yhdysvaltain globaalin puolustusjärjestelmän osia sijoitetaan Venäjän lähelle.

Sotilaallisen voiman ryhmitys Donbassin raja-alueilla

Snider kiinnittää huomiota artikkelissaan siihen, että Venäjän ryhmittäessä joukkoja Ukrainan itäisen Donbassin alueen raja-alueille, jo sitä ennen Ukrainan asevoimat olivat mobilisoineet 60 000 eliittisotilasta droneineen saman rajan viereen. Tämä on jäänyt suurin piirtein huomiotta.

Kentin yliopiston Venäjän ja Euroopan politiikan emeritusprofessori Richard Sakwan mukaan oli aito huoli siitä, että Ukraina eskaloisi jo seitsemän vuotta kestänyttä sisällissotaa ja tunkeutuisi suurelta osin etnisten venäläisten asuttamalle Donbassin alueelle.

Ukrainan asevoimat oli kasvanut muutamassa vuodessa 250 000 sotilaaseen ja raja-alueille Donbassiin oli rakennettu ”yli 400 kilometriä monimutkaisia teknisiä rakenteita”. 

Venäjän huolta lisäsi sotilaiden määrän kasvun lisäksi helmikuussa 2022 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön rajatarkkailuoperaation raportoima dramaattisesti lisääntynyt Ukrainan tykistötuli Donbassiin.

Naton laajentuminen ja turvarajojen ylittäminen

Snider muistuttaa, että maaliskuussa 1999 Nato rikkoi Venäjälle antamansa lupauksen olla laajentumatta. Tšekin tasavallan, Unkari ja Puola liittyivät sotilasliiton jäseniksi.

Viisi vuotta myöhemmin Bulgaria, Viro, Latvia, Liettua, Romania, Slovakia ja Slovenia liittyivät nekin Natoon. Ja vuonna 2009 Nato laajeni Albaniaan ja Kroatiaan, jota seurasivat Montenegro vuonna 2017 ja Pohjois-Makedonia vuonna 2020.

Venäjä oli pitkään varoittanut, että Ukrainan kohdalla kulkee turvaraja, jota ei voi ylittää. Vuonna 2008 William Burns, silloinen Venäjän-suurlähettiläs varoitti Ukrainan liittymisestä Natoon todeten sen olevan ”kirkkain kaikista Venäjän eliitin (ei vain Putinin) ylittämättöminä pitämistä turvarajoista.”

Burns varoitti, kun kyse oli Ukrainasta, ettei ole epäilystäkään siitä, etteikö Putin taistelisi kovasti sitä vastaan, toteaa Snider.

Robert Gates, toinen entinen CIA:n johtaja, kutsui Ukrainan liittämistä Natoon ”ylisuorittamiseksi” ja sanoi, että se ”jättäisi piittaamattomalla tavalla huomiotta sen, mitä venäläiset pitivät omien elintärkeiden kansallisten etujensa mukaisena”.

Kaikesta huolimatta Yhdysvallat painosti vuonna 2008 Natoa lupaamaan Ukrainalle jäsenyyden, toteaa Snider ja muistuttaa, että Nato ilmoitti suhtautuvansa myönteisesti Ukrainan ja Georgian euroatlanttisiin pyrkimyksiin liittyä sotilasliiton jäseniksi. ”Olemme tänään yhtä mieltä siitä, että näistä maista tulee Naton jäseniä”.

Snider luettelee joukon toimia, joilla Nato-jäsenyyttä edistettiin.

Vuonna 2019 Ukrainan perustuslakia täydennettiin niin, että myös kaikkien tulevaisuudessa muodostettavien hallitusten olisi sitouduttava tukemaan Nato-jäsenyyttä.

Kesäkuussa 2020 Nato tunnusti Ukrainan ”edistyneeksi kumppanikseen”, mikä takasi maalle aiempaa paremman aseman sekä käytännön toiminnassa yhteensopivuutta rakennettaessa että tiedon saannissa. 

Nato toisti kesäkuussa myös 2021 lupauksensa Ukrainan mahdollisesta jäsenyydestä.

Syyskuussa 2021 Yhdysvaltain presidentti ilmoitti tapaamisisessaan Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyn kanssa tukevansa sekä Ukrainan ”euroatlanttisia pyrkimyksiä” että maan integroitumista Eurooppaan.

Kuukautta myöhemmin puolustusministeri Lloyd Austin kertoi, että ovi Natoon on Ukrainalle on avoin. 

Ja marraskuussa 2021 Yhdysvallat hyväksyi maiden välisen strategisen kumppanuuden asiakirjan, jossa Yhdysvallat oli valmis auttamaan Ukrainaa toteuttamaan uudistukset, jotka ovat välttämättömiä maan liittymiselle Natoon, toteaa Snider.