”Pitkä lama” oli maailmanlaajuinen vuodesta 1873 vuoteen 1896 kestänyt talouskriisi. Suomen talouskasvu hidastui pariin prosenttiin vuonna 1874. Bruttokansantuote laski viitenä vuonna vuosien 1877 – 1892 välillä. Neljänä vuonna jäätiin nollakasvun tuntumaan. Vienti ei vetänyt 1880-luvulla ja monet hinnat romahtivat.
Mutta ajanjaksoon mahtui myös suurta vaihtelua. Esimerkiksi vuonna 1882 talous kasvoi lähes 10 prosenttia.
Yleisesti ottaen autonomisessa Suomessa laman vaikutukset olivat pienempiä kuin monissa muissa maissa, sillä tuolloin Suomessa tehtiin monia uudistuksia. Ne helpottivat muun muassa kaupankäyntiä ja tehostivat maanviljelyä.
Nykyinen lama on kestänyt 18 vuotta. Maamme johto ei edes kutsu lamaa lamaksi, vaan taantumaksi, koska elämme nykyisin kaksoisstandardein. Rahaa ja hyvinvointia taiotaan velaksi ja meille valehdellaan. Suurin osa kansasta uskoo.
Toisin kuin tuolloin, nyt taloutemme ei tule lähtemään nousuun. Meillä ei ole kasvun avaimia. Meille ei ole syntymässä työpaikkoja, meillä on enemmän velkaa kuin koskaan ja olemme demografisessa umpikujassa.
Tilannetta kuvaa hyvin se, että poliittisella eliitillämme ei ole keinoja tilanteen muuttamiseksi, koska meillä ei ole omaa valuuttaa ja meitä määrätään muualta.
Puhutaan rakenteellisista muutoksista, investointien houkuttelusta, vihreästä siirtymästä ja talouden tasapainottamisesta. Samaan aikaan hassaamme enemmän rahaa aseisiin kuin koskaan maan historiassa.
Rakenteelliset muutokset tarkoittavat työn tiukentamista, lakko-oikeuden poistamista, isoja palkkaeroja, pakkotyötä ja sosiaalietuuksien poistumista.
Investoinnit ja vihreä siirtymä tarkoittavat isojen globaalien yritysten houkuttelua meille verohelpotuksin ja halvalla energialla. Työtä ne tuovat rajoitetusti. Ihmiset, siis omat kansalaiset, jäävät ongelmaksi. Etenkin vanhat ihmiset.
Talouden tasapainottaminen tarkoittaa kaikkien palvelujen ajamista minimiin tai muuttamista maksullisiksi. Suomen julkista palveluverkkoa vedetään sitäkin alas. Virka ei takaa enää elinikäistä työtä. Veroja kiristetään.
On varmaa, että ”Pitkä lama” oli pikkujuttu nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Tuolloin maailma eli nousukauden alkua, nyt se elää loputtoman heikennyksen tiellä. Hallituksessa nähdään asia ”alivireytenä”. Kukaan ei uskalla sanoa totuutta ääneen. Ei yksikään puolue.
Koko Suomen poliittinen järjestelmä pitäisi rakentaa uusiksi. Se ei kykene muutokseen. Ongelmana vain on, että kansakaan ei kykene muutokseen. Se makaa sille luoduissa poteroissa ja näkee vikojen tulevan idästä. Se valitsee turvallisuussyistä saman tutun poliittisen johdon kuin ennenkin. Tässä piilee suurin ongelma, koska itä on myös ratkaisu.
Suomi ei tule koskaan pääsemään pois tästä kuopasta, jos emme saa asennemuutosta aikaiseksi. Jos hiiri ei löydä juustoa tai ei sitä suostu syömään, se kuolee nälkään.
A. Suomella ei ole varaa nykyisiin asehankintoihin. Asevarustelu ja vastakkainasettelu eivät tue kuin aseteollisuutta. Suomi köyhtyy!
B. Kestävä talousstrategia vaatii neutraalia suhtautumista Venäjään. Suomi ei voi taata turvallisuuttaan suurvaltapolitiikan pelinappulana. Kukaan ei takaa Suomea kuin Suomi itse.
C. Suomen hallituksen tehtävänä on miettiä ensisijaisesti Suomen etua, ei kansainvälisen yhteisön tai arvojoukon. Tämä on hyvin tärkeää tulevaisuudessa. Suomen etu vaatii kriittistä suhtautumista muiden maiden järjestelmiin, myös Euroopan unioniin ja Natoon.
D. Suomen etu vaatii aktiivista jännitteiden lieventämistä, ei kasvattamista. ”Markkinoiden kasvattaminen ja monipuolistaminen” tarkoittaa Venäjän markkinoiden pitämistä mukana paletissa, ei niiden poistamista paletista.
E. Venäjä on kehittyvä markkina. EU ei ole kehittyvä markkina, vaan fragmentoitunut, pirstaleinen markkina. EU on merkittävä myös tulevaisuudessa, mutta Venäjän potentiaali on helpommin Suomen käytettävissä, kun asia vain tajutaan.
F. Kasvu syntyy idässä, ei lännessä. Tämä johtuu resurssien määrästä ja riittävyydestä. Nyt ei valita öljyn ja fuusion välillä, vaan otetaan kaikki vaihtoehdot ja resurssit käyttöön, mikä takaa kasvun ja myös hyvinvoinnin.
Jos Suomi ei lopeta nykyistä vihanpitoaan ja palauta suhteita Venäjään, olemme loputtomassa lamassa. Emme voi jättää peliä muiden pelattavaksi. Jos Saksa ja Ranska eivät saa kasvua aikaiseksi, ei saa silloin Suomikaan.
Suomi on ainutlaatuisessa asemassa idän osalta. Rajan kiinnipitäminen on itsetuhoista. Suhteiden luomisessa pitää olla ensimmäisten, ei viimeisten joukossa. Se tarkoittaa tunnustelujen aloittamista heti, ei kahden vuoden päästä.
Jos Suomi valitsee avoimuuden ja yhteistyön sijaan sulkeutuneisuuden ja vastakkainasettelun, ei lama koskaan lopu, koska elämme puoliksi halvautuneessa tilassa.
Köyhyys pistää mieron tielle. Miero tulee venäjän sanasta mir. Se tarkoittaa riippuvuutta naapurin kyläyhteisöstä ja armosta. Suhteet kannattaa laittaa kuntoon, ennen kuin niiden palauttamista joudutaan kerjäämään.
Ylpeys käy helposti lankeemuksen edellä. Tässä asiassa suomalaisten kannattaisi olla kaukokatseisia. Ei maksa vaivaa veikata yhden hevosen lisäksi myös toista hevosta. Itänaapuri ei ole lamassa, vaikka sen talous voikin notkua. Se on virheineen päivineen potentiaalinen voittaja.
Huolehdimme Naapuriseurassa siitä, että yhteistyötä Venäjän kanssa tullaan tekemään jatkossakin. Se tarkoittaa niin keskusteluyhteyttä, keskinäistä dialogia kuin tapaamisia, neuvotteluita ja vierailuja. Niitä asioita, mitä normaaliin naapuriyhteistyöhön kuuluukin.
Jauri Varvikko on Naapuriseuran puheenjohtaja
Kuva: Lee Jordan/ CC BY-SA 2.0 (Kuvaa on käsitelty)
4 kommenttia julkaisuun “Loputon lama”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tapaan työssäni jatkuvasti erilaisia ihmisiä ja keskustelu kääntyy välillä väkisinkin Suomen harjoittamaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Varsin harvoin tapaan ihmisiä, jotka kritisoisivat nykyistä linjaa, vaan sitä pidetään ennemminkin välttämättömänä juuri tuon Venäjän uhan takia. On jäänyt mieleen eräänkin asiakkaan toteamus eräistä paikkakunnallamme elävistä venäläisistä maahanmuuttajista: ” Ovatkohan he päässeet karkuun vai ovatko tuholaisia ?” Eli siis venäläisen kohdalla ei ole mahdollisuutta sille, että he nyt vaan olisivat tavallisia ihmisiä, jotka ovat käyttäneet meille kaikille kuuluvaa mahdollisuutta muuttaa asumaan kotimaansa ulkopuolelle, ilman sen kummempia ambitioita. Meille hyväksytään mistä tahansa tulevat maahanmuuttajat, kunhan he eivät tule Venäjältä tai Valko-Venäjältä. Poikkeuksen muodostavat lukio-opiskelijat, joita tulee mm. Venäjältä tekohengittämään hiipuvien syrjäseutujen lukioiden oppilasmäärää. Laki tosin muuttuu ensi syksynä ja on sama kaikille. Ryssittely on arkipäivää ja itäraja on suljettuna määräämättömäksi ajaksi. Siitäkään ei kritiikkiä kuule, ainakaan täällä kaukana rajasta. YLE on sen sijaan, syystäkin, ihmisten ”hampaissa” sen liiallisen vasemmistolaisuuden takia. Sehän on tietenkin totta, mutta Ylen harjoittamaan venäjävastainen propagandaan ei niinkään puututa. YLE on yksi tärkeimmistä propagandan ja valheiden levittämisestä vastuussa oleva taho Hesarin ohella. Suomalaiset ovat rasistisen russofobian kyllästämiä ja minä näen lähes mahdottomana mielipideilmaston muuttamisen, ainakaan kovin äkkiä. On tietysti yksi tapa, eli Venäjän suorittama tuhoisa hyökkäys maahamme ja sitä kautta tuleva muutos, mutta siitäkin meillä on kokemusta ns. jatkosodan jälkeen. Suomessa ei todellisuudessa kitketty pois russofobiaa ja natsiaatetta, vaan ne jätettiin kytemään ja nyt ne roihuavat ilmiliekeissä, ensin mainittu ainakin.
Koen ajoittain hyvin ahdistavana elämän Suomessa, silloin kun puhutaan maamme turvallisuuteen tai sananvapauteen vaikuttavista asioista tai perheistä, joissa mielipide-erot ajavat ihmiset erilleen. Kaipaan suuresti sitä Suomea, jossa vallitsi suuri yhteiskunnallinen yhdenmukaisuus eli konsensus.
”Suomen etu vaatii aktiivista jännitteiden lieventämistä, ei kasvattamista.”
Sitä vaatisi oikeastaan maailman kaikkien ihmisten etu pois lukien Yhdysvaltojen aseteollisuus ja läntiset oligarkiat, joiden intohimona on säilyttää globaali hegemoniansa sekä hyötyä kohteeksi ottamiensa maiden levottomuuksista ja luonnonvaroista.
Tämä Suomen asettuminen (kuten näyttää) Venäjän pysyväksi viholliseksi on niin typerää ja moraalitonta, että ei oikein sanat riitä sitä kuvailemaan. On kaiketi satsattu kaikki yhden kortin varaan eli siihen, että jos Venäjän kaataminen ei onnistu Ukrainan kautta, niin sitä jatketaan mm. Suomesta käsin kunnes onnistuu. Häikäilemätöntä peliä, mutta vaarallista myös meille itsellemme. Talousongelmia kellokkaamme eivät pelkää, koska oma taloutensa on turvattu ja jos Suomi nielaistaan USA:n ja EU:n holhokiksi, niin sehän on vain heidän toiveidensa ja ideologiansa mukaista.
”Kestävä talousstrategia vaatii neutraalia suhtautumista Venäjään.”
Mielestäni Suomi ei saisi olla sillä tavalla neutraali mihinkään suuntaan, että esimerkiksi rajoittaisimme omaa sanan- ja mielipiteenvapauttamme. Suosittelisin sellaista ystävällisyyden vaalimista kaikkien naapureidemme kanssa, joka ei kohdistu ketään vastaan tietenkään. Tosiystävyys sallii ystävyydet kauempaakin ja mahdollistaa myös vaikeista asioista puhumisen, jos sellaisia ilmenee.
Vaikka Suomen ilmapiiri saataisiin jollain konstilla parannettua russofobiasta tai jos päättäjämme alkaisivat harjoittaa diplomatiaa Venäjän suuntaan edes hammasta purren, niin ongelmaksi jäisivät kuitenkin Venäjää uhkaavat aseet ja sotilastukikohdat. Niiden poistaminen olisi nopea tie taloudelliseenkin hyvinvointiin, koska tuollainen ystävätoimi ei varmasti jäisi huomaamatta ja palkitsematta Venäjän suunnalta.
On historiallista lyhytnäköisyyttä kuvitella, että Eurooppa voisi kukoistaa pysyvässä vastakkainasettelussa itäisen naapurinsa kanssa. Venäjä on, ja tulee olemaan, resurssien ja kehittyvien markkinoiden alkulähde. Tämän tosiasian kieltäminen ei muuta maantiedettä, vaan ainoastaan heikentää omaa elintilaamme.
Suomen on otettava aloite jännityksen purkamisessa. Se ei ole myönnytys politiikalle, jota emme hyväksy, vaan tunnustus maantieteen muuttumattomuudesta. Kestävä strategia vaatii neutraalia, mutta valpasta suhdetta itään. Meidän on kyettävä näkemään valtiollinen naapuruus välttämättömyytenä, joka vaatii jatkuvaa diplomatiaa, ei pelkkää moralistista hylkäämistä.
Kasvu syntyy siellä, missä ovat resurssit. Jos kieltäydymme idän potentiaalista, valitsemme tietoisesti hitaan kuihtumisen. Euroopan teollinen perusta ei lepää pelkästään ideoissa, vaan materiassa – energiassa ja raaka-aineissa – joiden saavutettavuus määrittää kansakuntien kohtalon.
Pragmaattinen painoarvo: Espanja, Tšekki, Slovakia ja Unkari
Tässä uudessa suunnassa Suomi ei ole yksin, vaan se toimii katalyyttinä ryhmittymälle, joka tuo eurooppalaiseen päätöksentekoon kaivattua pragmaattista painoarvoa. Tšekki, Slovakia ja Unkari edustavat maanosan teollista ydintä, jonka olemassaolo on riippuvaista vakaasta ja ennustettavasta energiapolitiikasta. Nämä maat ymmärtävät, että ideologinen ehdottomuus on ylellisyys, johon tuotannollisella työllä elävillä kansakunnilla ei ole varaa.
Espanjan kytkeytyminen tähän akseliin tuo mukaan strategisen syvyyden: se tarjoaa vaihtoehtoisen energiaportin ja yhteyden globaaliin etelään, mikä mahdollistaa todellisen tasapainoilun. Espanjan pragmaattisuus – kyky suojella omaa talouskasvuaan myös kriisien keskellä – palvelee esimerkillisenä mallina siitä, miten kansallinen etu ja eurooppalainen yhteistyö voidaan sovittaa yhteen ilman itsetuhoista idealismia.
Yhdessä nämä maat muodostavat poliittisen painopisteen, joka kykenee vastustamaan suurvaltojen pyrkimyksiä käyttää pienempiä valtioita pelinappuloinaan. Tämä ”realistien blokki” tunnistaa, että Euroopan vakaus ei rakennu uusille rautaesiripuille, vaan monenkeskiselle riippuvuudelle ja jännityksen hallitulle purkamiselle. Suomen tehtävä on johtaa tätä järjen ääntä: muistuttaa, että historian suuret linjat kulkevat kaupankäynnin ja diplomatian, eivät jatkuvan sodanuhkan kautta.
”Talouden tasapainottaminen tarkoittaa kaikkien palvelujen ajamista minimiin tai muuttamista maksullisiksi. Suomen julkista palveluverkkoa vedetään sitäkin alas. Virka ei takaa enää elinikäistä työtä. Veroja kiristetään.”
Ymmärtääkseni veroja on pakko ”kiristää”, koska se on (kautta aikain) näytellyt pääosaa ”Valtion kukkaron” täyttämisessä. Karl Marx`in unelmayhteiskunnassa ”.., jokainen kykynsä mukaan, kaikille tarpeen mukaan”-lausetta voisi verotuken kohdalla noudattaa myös kapitalismissa. Kymmeniä vuosia verotukden kohdalla tendenssi on ollut enenevässä määrin arvonlisäveron kohottamisen suuntaan, mikä erityisesti on siirtänyt verotaakan suhteellista vaikutusta tulojen riittämättömyyteen kaikkein vähävaraisimman kansanosan kohdalla. Olen tykönäni ihmetellyt, eikö ammattiyhdistysliike ole nähnyt tilanteen muuttumista Valtiontalouden kohdalla kestämättömäksi robottien, automaation ja tulossa olevan tekoälyn viedessä työt ja sen mukana myös suuren osan Valtion tuloista.