Kirjoitin johonkin joskus, että sodat loppuisivat, jos media lopetettaisiin. Joutava utopia. Mutta luultavasti vain pieni osa ihmisistä on havahtunut tosiasiaan, että tiedonvälityksestä, siis mediasta, on kehittynyt sodan sponsori: yllyttäjä, kiihottaja, sodan henkeen ja ilmapiiriin totuttaja ja tehokas työkalu sotaa ajaville poliitikoille.
Lehdille, tv-kanaville, some- ja pelibisnekselle ja jopa kirjankustantajille sota on loistavaa tulosta tuottava liiketoimien alue ja lähde. Kirjat ovat tässä olleet muita välineitä edellä. Suomen talvi- ja ns. jatkosodasta on aikaa yli kaksi miespolvea, mutta yhä vielä ilmestyy uusia sotakirjoja, ja kaiken kaikkiaan aihe on ehkäpä menestynein koko kustannusalalla.
Vietnamin sodasta tehtiin elokuvia ja kirjoitettiin lehtijuttuja ja kirjoja, mutta Irakin ja Yhdysvaltain johtaman liittouman välinen Persianlahden sota vuonna 1991 oli ensimmäinen varsinainen tv-sota. Toimittajat ja kuvaajat pääsivät etulinjaan. Muistelen, että Rauli Virtanen oli yksi niistä, jotka saattoivat kertoa istuvansa amerikkalaisen panssarivaunun kyydissä niiden hyökkäyksen ollessa täydessä vauhdissa.
***
Se oli uutta, raastavan jännittävää, kiehtovaa uutisointia, mutta ei vielä laisinkaan sillä tasolla kuin nyt, kun kypärään ja luotiliiveihin pukeutuneet reportterit kyykkivät Gazan rauniokasoissa ja säpsähtelevät tykkitulen, kranaattien tai ohjuksen jysähtäessä kesken selostuksen.
Saatamme nähdä, kun rakennus luhistuu, miehistönkuljetusauto sotilaineen räjähtää taivaan tuuliin. Voimme seurata kyyryssä juoksevia sotilaita pitkin romun ja ruumiiden peittämiä kujia. Kun he pysähtyvät hetkeksi, toimittaja kääntyy päin kameraa ja selostaa hengästyneenä ja peloissaan tilannetta. Näemme, kun israelilainen sotilas ampuu ja osuu kuolettavasti viholliseensa. Kuulemme suorassa lähetyksessä upseerin selostavan, mitä kohta tapahtuu: ”Me etenemme kohta tätä katua pitkin talo talolta…”
Esimerkiksi Aljazeeran lähetykset Gazan kansanmurhasta hakkaavat mennen tullen parhaatkin tappopelit, koska me tiedämme, että tämä peli on totta. Suora lähetys taisteluiden keskeltä sisältää kaikkiin peleihin verrattuna vielä ylivoimaisen edun: katsoja ei voi kuin aavistella ja jännittää, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Tappamispelit ovat suosittuja, ja aivan varmasti Israelin ja Hamasin sota innoittaa peliyhtiöitä luomaan niistä uusia ja megasuosittuja versioita, mutta aivan varmaa on myös se, etteivät tämä tuotteet sisällä kuvausta palestiinalaisten kauhistuttavasta kärsimyksestä. Pelien raja saattaa kulkea siinä, otetaanko mukaan iskut sairaaloihin, kuvat käytävien ruumiista, leikkaukset ilman nukutusta tai edes puudutusta. Ehkäpä tarkka-ampujien onnistumiset hyväksytään. Miten värisyttävän hienolta pelaajasta tuntuukaan, kun hän osuu sairaalasta pakoon juokseviin rättipäihin!
***
Menin asiani edelle. Piti ensin todeta, että suomalainen media on ajan tasalla. Se noudattaa tarkasti läntistä narratiivia. Jos ette ole kuulleet sitä, niin nyt kuulette: ”Suomi kuuluu länteen!”
Tämä maa kiskaistiin Ukrainan sodan tekosyyllä Naton jäseneksi. Media oli tehnyt velvollisuutensa, eli kypsentänyt kansan kymmenen vuoden työllä Venäjä-pelkoon ja -vihaan, noudattanut valtionjohdon linjaa, ettei Nato-jäsenyydestä keskustella muutoin kuin sen välttämättömyyttä korostaen.
Ja nyt on menossa vaihe kaksi: sotilaallinen sopimus Yhdysvaltain kanssa on tekeillä aivan samalla menetelmällä kuin tapaus Nato. Tarjotaan uhkakuvia, päivittäisiä juttuja vaarallisesta, petollisesta, juonittelevasta ja aggressiivisesta Venäjästä, sekä lupauksia turvallisesta elämästä USA:n ystävänä ja liitttolisena.
Eikä siinä kaikki! Jopa laatulehtinä pidetyt julkaisut antavat palstoja jutuille, joissa spekuloidaan sodalla, Suomen ja Venäjän armeijoiden voimasuhteilla ja laatueroilla. Julkaistaan asiantuntevia artikkeleita ja haastatteluja itärajan linnoittamisesta, reportaaseja ja uutisia yhä tiheämmistä sotaharjoituksista – ja tietysti presidenttiehdokkaiden tulisen yksimielistä väittelyä Venäjän vaarallisuudesta ja vakuutteluja, etteivät he, jos presidentiksi pääsevät, tietenkään ottaisi yhteyttä naapuriimme, belsebubiin, siis itseensä saatanaan.
***
Tämä kaikki on median ylenpalttista juhlaa, jonka se soisi jatkuvan. Kotoisella valtamedialla ei näytä olevan mitään sitä vastaan, että Suomen ja Venäjän välille syttyisi sota.
Toki sodan pitää olla sopivan kokoinen, mielellään pienehkö ja söpö niin, ettei kokonaisia kaupunkeja ja seutuja sentään tuhoudu ohjusiskuissa. Ei mitään Gazan kaltaista kansanmurhaa ja verilöylyä vaan järkevästi mutta dramaattisesti etenevä, voitokas taistelu, jota toimittajamme pääsevät selostamaan suomalaisten joukkojen mukana, ehkäpä etulinjan lähellä, panssarivaunun päällä istuen todistamassa Suomen armeijan huippujännittäviä ja ylivoimaisia suorituksia.
Uutisten seuraajille sodasta on jo tullut viihdettä ja hyväksyttyä jokapäivää. Gazan tapahtumien katsominen tuntuu vielä pahalta, mutta siihenkin turtuu. Media on onnistunut, sen kiinnostavuus on kasvanut. Ja vaikka se pursuaa narratiivinsa mukaisia valheita, sen omat tutkimukset todistavat, että suuri osa asiakkaista luottaa niihin yhä. Valheet uppoavat, koska ne kehystetään tosiasioilla.
(Olen dokumentoinut mediavalehtelun monessa aikaisemmassa jutussani, joten en kertaa niitä tässä. Kokoamme sitä paitsi Naapuriseuran Sanomien ”salkkuun” tarkoitushakuisesta ja päämäärätietoisesta median valehtelusta esimerkkejä ja palaamme asiaan myöhemmin.)
***
Isänmaalle äärimmäisen vaarallinen sotakiihkoilu ei näytä mediataloja huolettavan. Ihmettelen, johtuuko se tyhmyydestä vai syvälle juurtuneesta ja aidosta ryssävihasta. Pitkäaikainen propaganda on kenties toiminut yli odotusten, niin loistavasti, että useimmat toimittajatkin ovat lumoutuneet mytomaanikoiksi, joilla on horjumaton usko siihen pötyyn, jota he meille välittävät.
Juha Sipilän hallitus perusti maan Huoltovarmuuskeskuksen yhteyteen Mediapoolin, jonka jäseninä ovat nyt käytännössä kaikki Suomen tiedotusvälineet, myös kirjankustantajat. Selitettiin, että sen tarkoitus on varmistaa tiedonvälityksen toiminta mahdollisten kriisien aikana, kuten että sähköä riittää ja tekniikka toimii. Mutta Mediapoolissa on myös ”sisältöryhmä”, jossa päätoimittajat linjaavat toimintaa. (Olen kirjoittanut tästä paljon, mm. useita blogeja, jotka löytyvät blogiarkistostani osoitteesta maunosaari.fi, joten lisätietoa löytyy sieltä.)
Mediapooli tarkoittaa periaatteessa sitä, että Suomessa valtio ohjailee tiedonvälitystä – valtio, joka on aina arvostellut autoritaarisia maita tästä samasta käytännöstä. Olennaista on, että Mediapoolin tehtävä on helppoa hienosäätöä, koska viimeistään sen perustamisvuodesta lähtien Suomen valtion ja valtavirtamediamme intressit ovat hyvin samansuuntaiset: ”Suomi länteen, vieläkin lännemmäksi!”
Helppo tehtävä on varsinkin siksi, että mediatalot ovat valinneet jo valmiiksi Natoon ja lännettymiseen mieltyneet päätoimittajat. Runsas vuosikymmen sitten tämä selvisi päätoimittajien yhdistyksen kyselyssä.
***
Median ja poliitikkojen välillä vallitsee vaihtosuhde. Poliitikot tarvitsevat myönteistä julkisuutta ja varovat kritisoimasta mediaa kielteisten otsikoiden pelossa. Presidenttiehdokkaiden mielipiteet kuvaavat tarkasti koko tilanteen: he kilpailevat siitä, kuka on Venäjä-vastaisin tietäen, että se miellyttää mediaa ja sen ryssävihaajaksi manipuloimaa kansaa.
Sota voi tuottaa mukavaa jännitystä kuin videopeli, kunnes se oikeasti alkaa. Suomen toimittajakunta on vailla omaa tai vanhempiensa kokemuksia oikeasta sodasta. Se on yksi syy tähän mielipuolisuuteen, sodan ajatuksella leikkimiseen, kiihottamiseen. Vastuuta nykyisen journalismin suunnasta ja moraalista ei näytä kantavan kukaan, eikä se tunnu kiinnostavan ketään.
Media sponsoroi tuhoa. Se ei aja rauhan asiaa, koska mitä syvempi rauha, sen vähemmän uutisia ja rahaa. Rauha on tylsää.
14 kommenttia julkaisuun “MEDIASTA ON TULLUT SODAN SPONSORI”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Osuva kuvaus tämän päivän ilmapiiristä Suomessa.
Olen kuitenkin toiveikas suomalaisten suhteen, että he tulevat lähitulevaisuudessa järkiinsä, kun Venäjän menestys operaatiossaan tulee väistämättä ihmisten tietoisuuteen.
Myös skandaali mRna-rokotteen EU:n lupahakemusprosessissa ja rokotteen laadun hurja vaihtelevuus sekä haittavaikutukset tulevat väkisinkin suomalaisten laajaan tietoon ja nämä vähentävät toivottavasti huomattavasti ihmisten luottamusta valtamediaan.
Suomalainen reserviläinen ei saanut ilmaista mielipidettään Natoon liittymisestä. Ainoa keino vaikuttaa näkemyksellään on arvioida sotilaspassin arvoa ja mielekkyyttä kuulua nykyjohdon vetämään armeijaan.
Isäni vietti sotaväessä ja rintamalla viisi vuotta. Ei hän ollut tietääkseni mikään ryssävihaaja. Joitain sotajuttuja – mm. täpäriä pelastumisia – hän kertoi, mutta yleensä ottaen hänellä ei ollut halua puhua paljon niistä ajoista. Jälkikäteen olen ajatellut, että paljon olisi voinut kysellä kuitenkin. Sitä isä korosti kuinka hyvä on, että eletään sovussa itänaapurin kanssa.
Papalle – äidin isälle – kävi huonommin. Hän sai surmansa talvisodan viimeisinä päivinä. Mummu jäi yksin kuuden pienen lapsen kanssa, joista äitini oli vanhin. Kerran aikoinaan Neuvostoliittoon mennyt sukulainen (vai olisiko ollut hänen poikansa) vieraili meillä vaimonsa kanssa, mummu oli mukana. Aistin vaivautuneisuutta. Oliko siinä russofobiaa tai sosialismin vieroksuntaa, en osaa sanoa. Ehkä olin vain itse arka lapsi ja siksi koin tilanteen kiusallisena. Ystävällisiä he olivat.
Joo, ei sodassa ole mitään ihannoitavaa. Rauhassa ja ystävyydessä on. Tuo on tärkeä huomio, että yleinen mielipide (jonka media aika pitkälle luo, varsinkin agendamedia) ja poliitikot ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa. Yhtenäinen vääristelevä media – kuten Suomessa – on ehkä pahin yhteiskunnan vihollinen.
VALTAMEDIA PETTÄÄ SUOMALAISIA
Helsingissä toimii Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus, joka keksii Venäjän hybridiuhkia. Suomalaiset poliitikot Venäjä-vihassaan uskovat niihin. Viron ja Suomen välisen kaasujohdon rikkominen oli Venäjän hybridivaikuttamista, samoin itärajalle tulevat arabit turvapaikanhakijat. Ovatko suomalaiset tosiaan niin pölkkypäitä, että he uskovat suurvallan lähettävän Suomen rajoille turvapaikan hakijoita arabimaista ja Afrikasta. Venäjä tietysti kiistää tällaisen päättömyyden. Mutta valtamedia saa kansan uskomaan sitä. Mitään todisteita tällaisista ”hybridivaikuttamisista” ei ole. Valtamedia syyllistyy isänmaan vastaisen propagandan levittämiseen. ”Rajat kiinni Venäjälle” on hallituksen ”jämäkkä päätös”. Moista idiotismia en ole ennen eläissäni tavannut.
Nyt tarvitaan vain USA:n ydinaseet ja tukikohdat Suomeen ja false-flag -kipinä, niin suomalaiset ovat haluamassaan sodassa Venäjää vastaan. Mielestäni nyt olisi aika ryhtyä organisoimaan vastarintaa tällaiselle typeryydelle. Mennä nyt uhittelemaan ydinase-suurvallalle. Valtamedian päätoimittajat ja johtavat poliitikot syytteeseen maanpetoksesta. Ukraina on jo hävinnyt sodan Venäjää vastaan. Nyt on USA:n proxy-sodan vuoro Suomen kamaralla.
”Suomi länteen, vieläkin lännemmäksi!” Siis villiin länteen? Länteen, jossa USA on sheriffinä, Suomi apulaissheriffi, ukrainalaiset ovat mohegaaneja ja venäläiset – huroneja… Lapsellista, mutta toimii…
Ja some-lynkkaukset odottavat toisinajattelijoita, jotka uskaltautuvat nostamaan päänsä esiin ja ilmaisemaan kriittisiä näkemyksiä.
Hermostuttaa hieman se ajatus, että tämä konflikti lännen ja idän välillä päättyisi lännenelokuvan perinteiseen huipennukseen: kumpi vetää ensin?
Niin näyttäisi olevan solidaarisuus Eu-politiikkaa ja USAn hämäriä päämääriä kohtaan nyt tärkeämpää kuin mikään muu. Halu kuulua länteen on niin kova, että kaikki halutaan nyt uhrata sen todistelemiseksi. Helsingin Sanomat on välillä kirjoitellut hyödyllisistä idiooteista mutta ei mielestäni ole vielä oikein nähnyt sitä ilmeisintä tässä asiassa, joten jatkakoon pohdiskelujaan.
Tässä se tuli, olin jo odottanut että joku sanoo. Tuntuu jo piippu niskassa! On käsittämätöntä, miten suomalaiset uskoo tähän kaikkeen länsipropagandaan. Naapuriseuran sanomista laittaessani linkkejä facebookiin, on jo ainakin 2 ns. ystävää poistanut minut kaveripiiristään, ystävyys ja yhdessäolo kestänyt yli 20 vuotta, siinä vertaus! Joten syvälle on painunut Suomalaisten Venäjäviha!
Perhesiteet katkeilevat tämän sodan takia, olen huomannut. Poika kääntyy isäänsä vastaan, veli veljeään.
Myös olen huomannut, että ”Ukraina-mieliset” suomalaiset ovat tästä sodasta puhuttaessa usein aggressiivisia, jopa fyysiselle tasolle asti, eivätkä halua toisinajattelijan kanssa edes keskustella toisenlaisista näkemyksistä. Tilanne yleensä kärjistyy nopeasti, ja puheenaihetta on pakko vaihtaa.
Mutta ”Venäjä-mielisillä” suomalaisilla ei ole samanlaista väkivaltaa ja vihaa sisällä, vaan he pystyvät argumentoimaan sanallisella tasolla ja puhumaan tästä sodasta asiallisesti, eivätkä hauku ukrainalaisia alatyylisesti. Mistä se kertoo?
Tämäkään sivusto ei sisällä vihapuhetta vaan älykkäitä ja tietoa sisältäviä analyyseja. Kiitos kirjoittajille ja Maunolle! Tämä on ehkä tällä hetkellä ainut suomenkielinen sivusto, josta saa vaikeasti saatavaa tietoa haltuunsa. Vielä.
Rauha ei nosta osakkeiden arvoa. Sota- ja lääketeollisuus sitävastoin tuo omistajille rahaa ja sitä hinkuu myös aivopesty kansa. Jos moraali tuntuu liikaa häiritsevän, niin siihen löytyy äkkiä keino…Venäjä. Sen syyksi voi panna kaikki mahdollinen. Kumma, ettei vielä maanjäristykset ole Venäjän syytä.
Jälleen kiitokset Maunolle ja kommentoijille!
Olen lopettanut poliittisten uutisten lukemisen jo aikaa sitten. Ei ole pakko saastuttaa omia aivojaan kaikella propagandalla. Sitävastoin nettiin on tullut hyviä keskusteluohjelmia monistakin asioista, joita pääsee jopa sivusta kommentoimaan. Sitten on yksi parhaista eli Naapuriseuran Sanomat, johon pääsee purkamaan pahaa tai hyvää oloaan kirjoittamalla ajankohtaista poliittisista asioista. Olin aikoinaan innokas Hesarin keskustelupalstan ts. mielipiteiden kirjoittaja. Juttujani jätettiin julkaisematta n. 2/3 kaikista kirjoittamastani, ja varsinkin silloin, kun arvostelin ns. viisaiden mielipiteitä. Lopulta kävi niin, että minut laitettiin banniin kokonaan. Ajattelin, että mitä helvettiä, eihän minun ole pakko lukea koko paskaa. Soitin lehteen ja peruin koko tilauksen. Siitä on nyt muutama vuosi, enkä ole katunut yhtään. Olen todella mielissäni, että Mauno Saari käytti älyään ja kokemustaan tämän palstan perustamiseen. Nyt pitää vain käyttää keinojaan, jotta saisi lukijakunnan kasvamaan täällä Stubidolandiassa.
Lueskelin taannoin kirjan: Sotapropagandan valiojoukko v.1941-44. Kirja kertoo ja avaa hyvin miten probakandaa tuotettiin. Oli agitaattoreita ja kyläagentteja jotka kertoivat koneistolle jos kylillä puhuttiin propagandan vastaisesti. Propagandakoneisto piti huolen siitä, että kylän sanomiin ilmestyi juttu mikä käännytti ns.epäilijät. Propaganda valiojokkoon kuului todella tunnettuja toimittajia, kirjailijoita, professoreita yms. Tätä propagandaa osa ainakin näistä valiojoukkoon kuuluvista ihmisistä on jatkanut myös sotiemme jälkeenkin julkaisemissaan teoksissa. Tätä vihan, valheellisuuden ja katkeruuden hedelmää me mutustelemme tänäänkin. Enkä itse enää ihmettele miksi meidän kansaamme on saatu ajetuksi tälläinen yhteneväinen vihamielisyys naapuriamme kohtaan. Totuus pitäisi tuoda julki oikein kunnolla ja kertoa kaikista valheista mitä meille on syötetty. Historia pitää muuttaa totuudeksi, joka ei ole yhtä mairitteleva kuin luuloomme on asetettu.
Follow the money – seuraa rahaa. Suomen valtamedia (pl. YLE) on jenkkimiljardöörien omistuksessa. Samat piirit ovat kiristäneet lahjoneet EU:n ja myös Suomen poliitikot, joten sekä median, että poliitikkojen käskyt tulevat pohjimmiltaan samoilta tahoilta.
Homma on toki hieman mutkikkaampi, kun mm. Israel on ostanut USA:n senaatin ja määräilee myös paljon USA:n asioista (ja täten myös osaltaan Suomenkin asioista). Tästä syystä USA on niin rähmällään Israelin edessä. Joka tapauksessa noi syylliset tähän meidänkin tilanteeseen löytyy tuolta.
Vähän historiaa. Itse en ole pikkutarkka historian tuntija, joten ne, jotka tietävät tosiasiat Mainilan laukauksista, niin voivat selvittää sen. Nimittäin, isäni oli silloin sodan aikana siellä jossain paikan päällä ja kertoi myöhemmin, että Suomen poliitikot ja armeijan herrat lavastivat ns. Mainilan laukaukset. Hän oli silloin viestijoukoissa ja ilmeisesti kuuli kapiaisten suunnittelevan tätä lavastusta, jolloin venäläiset sitten reagoivat siihen. Kerran oli joku keskustelupalaveri kansanopistossa, jossa hän kävi kertomassa oman totuuden asiasta. Onkohan tämä Mainilan laukaus selvitetty todellisuudessa sekunti sekunnilta, ja kuka lavasti ja mitä. Jotenkin historiaakin vääristellään.
Koko Suomi on masassapsykoosissa…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kollektiivinen_mielenh%C3%A4iri%C3%B6