Jokainen uutisia seuraava suomalainen on voinut panna merkille, että mediassa Kiina näyttäytyy yhä voimakkaammin ainoastaan Venäjän kanssa veljeilevänä aggressiivisena valtiona. Kiinasta puhuttaessa mediaympäristössämme ei ole enää mahdollista käsitellä ainuttakaan asiaa ilman, että sitä taustoitetaan maan ”ihmisoikeuspolitiikalla”. Näin luodaan kuvaa maasta, joka edustaa läntiselle demokratialle ja vapaudelle päinvastaisia arvoja, joita vastaan on taisteltava.
Yhdysvalloissa on vuosia kysytty, ”tulisiko Kiinaa vastaan olla aggressiivisempi?” Yhä kiihtyvään tahtiin on alettu soittamaan sotarumpuja ja kalistelemaan aseita ikään kuin odottaen Yhdysvaltojen kansallista turvallisuutta uhkaavaa Kiinan siirtoa, joka antaisi aiheen sotaan. Sitä ei kuitenkaan kerrota, että idässä uhattuna ei ole Yhdysvallat, vaan Kiina itse.
Kiinalla ei nimittäin ole ainuttakaan sotilastukikohtaa rajojensa ulkopuolella. Sen sijaan Yhdysvallat on saartanut maan kymmenillä ja kymmenillä tukikohdilla Lähi-idästä Kauko-itään, Indonesiaan, Filippiineille ja Thaimaahan, josta tukikohtien imperiumi, joksi tukikohtia on alettu kutsua, jatkuu Etelä-Korean ja Japanin kautta Tyynenmeren moniin saarivaltioihin. Laskelmien mukaan Yhdysvaltojen tukikohtien imperiumi sisältää yli 700 ulkomailla olevaa tukikohtaa, joiden lisäksi sillä omassa maassaan on yli neljätuhatta sotilastukikohtaa!
Miksi siis Yhdysvalloista Kiinaa pidetään aggressiivisena, ja miksi sitä kohtaan on olemassa paineita ”voimakkaampiin vastatoimiin?” Sotilaallista ”uhkaa” tärkeämpänä ja todellisena uhkana Yhdysvallat pitää Kiinan talouden kasvua ja sen vaikutusta maailmanjärjestykseen. Vaikka Kiinan talous ei tällä hetkellä kasva yhtä voimakkaasti kuin se kasvoi 30 vuotta, se on edelleen niin voimakasta, että Yhdysvalloille se on sietämätöntä.
Yhdysvalloissa nähdään jopa vainoharhaisesti niin, että Kiina pyrkii asettumaan Yhdysvaltojen tilalle johtamaan maailmaa. Asiantuntijoiden mukaan kiinalaiset eivät kuitenkaan ole niin tyhmiä, että toimisivat omia etujaan vastaan, kuten tapahtuu lännessä, jossa pyritään yhteistyön sijaan lisäämään vastakkain asettelua ja kauppasotia. On kuitenkin totta, että maailman taloudellinen valta siirtyy nopeasti kohti Aasiaa.
Yhdysvalloille kehitys on merkinnyt uhkaa, johon se vastaa vahvistamalla meritukikohtiaan Tyynellämerellä. Ohjukset suunnataan yhä avoimemmin kohti Kiinaa. Tässä ”päättymättömäksi sodaksi” sanotussa olotilassa Yhdysvaltojen taloudellisena aseena on sen oman, yli 800 miljardin dollarin puolustusbudjetin kasvattaminen ja aseteollisuuden voittojen maksimointi.
Strategisena vastaiskuna Kiinalle Yhdysvallat päätti tehostaa myös ydinaseteknologiaa. Tässä keskeistä roolia näytteli Nobelin rauhan palkinnon saaja, Barack Obama, joka ensi töikseen kaksinkertaisti ydin- ja avaruusasebudjettinsa. Näin suuriin sotilasmäärärahoihin Yhdysvallat tarvitsee suuren vihollisen, joksi Venäjä ei yksin riitä. Kuten Heikki Talvitie tässä lehdessä on todennut, Neuvostoliiton lakkautuminen ja maan uudelleen rakentaminen kaaoksesta on siinä tilanteessa, että Yhdysvallat ei Venäjän vuoksi tarvitse kasvattaa sotilasmenojaan, vaan Kiinan vuoksi.
Länsimaissa, erityisesti Yhdysvalloissa, on vaikeaa ymmärtää, että takapajuinen Kiina on saavuttamassa sen etumatkan sen omassa kapitalismipelissä, ja se jos mikä on anteeksiantamatonta. Vastauksena se voi ainoastaan lisätä aggressiotaan ei pelkästään Tyynellämerellä ja Kiinaa ympäröivissä maissa, vaan myös Euroopassa, jossa sen tavoitteena on horjuttaa Kiinan ja Venäjän yhteistyötä ja varmistaa, että Eurooppa pysyy Yhdysvaltojen luomassa rintamassa.
Mielenkiintoista on myös lännessä harjoitetun Kiinaan kohdistuvan informaatiosodan kehitys. Sekin seuraa tuttuja jälkiä, eli mitä vauraammaksi Kiina on tullut, sitä voimakkaammin media käy sen kimppuun. Kehitykseltä ei Suomessakaan olla vältytty, vaan sananpaino on koventunut valtion päämiehiin asti. Viimeisimpänä esimerkkinä pääministeri Sanna Marinin jatkuvat vaatimukset siitä, että Suomen pitää vähentää riippuvuuttaan Kiinasta.
Amerikkalaisen CBS:n 60-minutes -ohjelmassa hän jopa ylitti kaikki rajat kehottamalla koko EU:ta voimakkaampiin toimiin Kiinaa vastaan! Tapaus kuvaa hyvin tilannetta, jossa Yhdysvallat haluaa pitää eurooppalaiset valtiot Kiinan vastaisessa ruodussa. Siihen osallistuvat paitsi kumppanimaiden korkea-arvoiset poliittiset päättäjät myös media Yhdysvaltojen ohjauksessa.
+++
4 kommenttia julkaisuun “NÄIN KIINASTA TULI VIHOLLINEN”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
On todella härskiä, että vaikka Venäjä ja Kiina käyttäytyvät hyvin maltillisesti ja sovittelevasti, niin Yhdysvallat järjestää kaiken aikaa vastakkainasetteluja näitä vastaan. Joku onkin sanonut, että ilman Natoa maailma olisi rauhallinen paikka. No, varmaan USA yksinkin pystyy monenlaista ikävää järjestämään omien etujensa ajamiseksi.
Yhdysvaltain Ukrainaan järjestämä kriisi (vuodesta 2011, mutta ehkä jo paljon aikaisemmin) on ajankohtaisin ja ehkä selkein esimerkki siitä, mihin se on valmis hegemoniaansa puolustaessaan. Ukraina on esimerkki myös siitä, mihin Yhdysvallat pystyy kansoja manipuloimaan käyttäen hyväksi kunkin kohdemaan ongelmia ja asenteita.
Suomi oli helppo saada mukaan Venäjä- (ja Kiina-) vastaiseen vastakkainasetteluun puolustamaan Yhdysvaltain eliitin etuja vastoin oman kansan parasta. Pohjustustyötä (Venäjä-vastaista kirjoittelua, UPI, Naton hybridikeskus, Mediapooli, isäntämaasopimus, jne.) oli tehty kauan ja taustalla oli tietysti myös jo ennen sotia kasvatettu ryssäviha. Ukrainan kriisistä oli luotu kansalle aivan väärä käsitys. Vuosi sitten – kun Venäjä oli pakotettu puuttumaan Ukrainan asioihin sotilasoperaatiollaan – oli sitten helppo iskeä pöytään lopullinen niitti voimakkaalla sotapropagandalla.
Uskoakseni meitä russofobiasta vapaita ja median, ym. sumutuksen läpi näkeviä on melko vähän. Suomi on menettänyt käytännössä itsenäisyytensäkin EU:n ja Yhdysvaltain vasallina. Ei tätä kaikkea hullunmyllyä jaksa oikein enää edes surra. Sitä nyt kuitenkin toivon, ettei ihan oikeata sotaa Suomeen tulisi, mutta Yhdysvallathan sen päättää. Ukrainalaiset sen oli helppo uhrata. Johtuuko se siitä, että ovat slaaveja vai onko sen yhtä helppoa uhrata myös suomalaiset.
USA JA KIINA
USA käy propagandasotaa Kiinaa vastaan ja tähän propagandaan on liittynyt piskuinen Suomi pääministerinsä suulla. Mistä on kyse ja ketkä tätä kehitystä ohjaavat USA:ssa? Kyseessä on vain USA:n maailmanvallan pyrkimykset. USA on tapattanut ihmisiä sodillaan toisen maailmansodan jälkeen noin 30 miljoonaa useissa maissa. USA on kirjaimellisesti roisto- ja terroristivaltio, jonka vaikutuspiiriin on Suomikin joutunut typerien poliittisten johtajien ansiosta. Kiinalla ei ole sotilastukikohtia kuten USA:lla on niitä noin 800 ympäri maailmaa. Venäjä ja Kiina ovat esteitä USA:n maailmanvallalle, joten niissä täytyy USA:n mukaan tapahtua vallankumous. Natosta tulee myös USA:n ase Kiinaa vastaan, siitä on jo merkit näkyvissä. Suomalaisetkin pääsevät mukaan sotimaan Itä-Aasiaan, kun liittyivät Natoon. BRICS-maissa, Etelä-Amerikassa ja Afrikassa on planeetan tulevaisuus ja USA sekä sen liittolainen Eurooppa ovat tuomitut häviämään.
”Yhdysvallat ei Venäjän vuoksi tarvitse kasvattaa sotilasmenojaan, vaan Kiinan vuoksi.” Tässä vastaus blogin kysymyksiin. USA tarvitsee viholliskuvia, jotta maan sotateollisuus pyörisi ja tuottaisi rahaa omistajilleen. Tämän vuoksi Ukrainan sotakin jatkuu hamaan tappiin asti, ei puhettakaan rauhasta, USA hylkää ne satanolla, edes keskustelematta ehdotuksista ja ukrainalaisilla ei ole sanan sijaa, pitää tehdä niin kuin isäntä käskee. Muuten, aika vähän on Ukrainan oppositio on ollut esillä maailman lehdistössä.
Tutkijoilla, jos sellaisia vielä Suomesta löytyy, on paljon selvitettävää, mitä kaikkea nykyisessä Venäjä, Venäjä, Venäjä -vastaisuudessa ja Nato-mielipiteenmuokkauksessa on ollut taustalla. Milloin nyt tulokseen päätyneen, selvästi poikkeuksellisen, hankkeen rakentaminen alkoi ja miten se organisoitiin? Keskeisten sanomalehtien ja iltapäivälehtien lisäksi merkittävä rooli on ollut Ulkopoliittisella Instituutilla ja YLE:llä. Oma yksittäinen havaintoni ja rajapyykki liittyy iltapäivälehtien kirjoitteluun hiihtäjä Aleksander Bolshunovista. Koska tämä epäurheilijamainen ja selvästi tarkoituksenhakuinen kirjoittelu Bolshunovista alkoi? Seuraava kohde, Kiina, on nyt vaikeampi pala. Vielä muutama vuosi sitten Suomessa suhtauduttiin mediaa myöten jopa innostuneesti mahdollisiin kiinalaisiin investointeihin Suomessa. Ajateltiin selvästi Suomen etua, suuntauduttiin eteenpäin. Sitten suunta kääntyi. Media alkoi varoitella Kiinan vaikutusvallasta, Kiinaa alettiin tuoda esiin uhkana. On selvää, minkä tahon asialla tässä ollaan. On selvää, että tällainen ei ole Suomen etu, Suomi rajaa oma-aloitteisesti omia mahdollisuuksiaan. Kysymys on myös Suomen suvereniteetista, itsenäisyydestä. Suuret voimat ovat kuitenkin liikkeellä myös toisella puolella. Muun muassa maailman energiamarkkinoiden uudelleen kohdistaminen, dollarin korvaaminen kaupankäynnissä eri maiden omilla valuutoilla ja Bricsin laajentuminen laittavat maailmaa uuteen järjestykseen. Hienoa Irving Berlinin laulua mukaillen: Putin on the Brics!