Olen aina ollut levoton, kuunnellut öisin maailman sykähdyksiä, yrittänyt arvata koska se saa sydänkohtauksen. Olen jo nuorena pelännyt, että ihmisrotu tulee kollektiivisesti hulluksi. Kaikki kerralla, eikä hoitoa ole.
Meidän syymme on, että seuraamme johtajia, sitä uskollisemmin mitä huonompia he ovat. Siis että valitsemme johtajaksi esimerkiksi selfieitä nappailevan jääkaapin, ja sanomme että on se lämmin ja rakastava.
Yli neljänkymmentä vuotta sitten muuan hyvä ja ikuinen presidentti teki lähtöä. Minä kirjoitin huolestuneita runoja. Syntyi pieni kirja ”Olen yöllä kuunnellut”. Lahjoitan nyt muutaman säkeen siitä.
Meitä talutetaan hitaasti kylmään veteen.
Meitä totutetaan sodan hengitykseen.
Syvyyteen ja rytmiin.
Pahinta siinä on ettei ole kuin sisäänhengitys.
Suomen armeija jyllää.
Kalisuttelemme rauhantahtoamme.
Minä kuuntelen kenraalin esitelmää armeijamme
suorituskyvystä.
Joka on ”parempi kuin pessimistit uskovat”.
Se on jo tosi hirveätä.
Se ylittää kaikkein kauheimmatkin painajaiset.
Armeijamme päätehtävä on kuulemma voittaa aikaa.
Kyllä yksi suomalainen kymmentä punaista minuuttia vastaa.
Ja voitettu aika käytetään valtakunnan hyväksi.
Paljonko aikaa valtakunta tarvitsee siinä tapauksessa?
Ja onko maailma todellakin tällainen.
Eikö minnekään muualle pääse kuin loppuun?”
Ja vielä:
”Sillä maailman kohtaloksi saattaa tulla
sen loistava puolustusvalmius.”
Miten tuo on niin tuttua? Nyt olemme vielä paljon valmiimpia, koska sota ei voi alkaa ilman sotavalmiita johtajia, etukäteissankareita. Ne tunnistaa siitä, että ne uskaltavat sanoa sanan rauha. Johon ei ole nyt mitään mahdollisuuksia, ne sanovat.
Ei mikään ole niin hyvä peruste sodalle kuin mahdoton rauha. Ymmärrän, että nämä johtajat ovat väsyneet liian pitkään rauhaan. Kuka sitä jaksaa istua odotushuoneessa läpi elämänsä? No ei kukaan!
Rauhan odotushuoneessa on kovat tuolit ja peräpukamien uhka. Sodassa aika ei tule pitkäksi, eikä elämä. Nämä meidän johtajamme tulevat johtamaan sotaa edestä, peilin edestä, sillä heidän on harjoiteltava voittopuhetta tv-uutisia varten. Voittopuheesta tulee polttavan ajankohtainen.
Kun tämä on ohi, rupean taas kirjoittamaan runoja, nyt ikuiselle rauhalle, levolle, unelle ja kaikille hyville naapureille.
3 kommenttia julkaisuun “Neljän vuosikymmenen takaa nykyisyyteen”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Sydämellinen kiitos tästä kolumnista! Se oli hieno ja koskettava. En löydä sanoja enkä osaa tarkemmin eritellä sen herättämiä ajatuksia ja tunteita, joten tämä riittäköön.
P. S. Minullekin tuo presidentti oli ikuinen – kunnes lakkasi olemasta.
Eevastiina Miettinen
Vielä lisäys: Kolumnin musta huumori kutkutti todella vapauttavasti nauruhermojani. Aionkin lukea sen aina uudelleen, jos kaikkialta kantautuvat kammottavat uutiset alkavat liikaa ahdistaa.
Koskettavaa, hyvä! Myös tunneäly on älyä.
Pientä kertausta ja Erno Paasilinnaa:
”Enemmistö pysyy vähimmistönä, aina.” (SSSK)
”Ikuisia totuuksia ovat ne totuudet, joita jokainen sukupolvi joutuu vuorollaan kumoamaan, sukupolvesta sukupolveen.” [2]
”Jokaisen menestystä tavoittelevan täytyy kiivetä massojen hartioille ja suomia ruoskalla oikealle ja vasemmalle, että tilaa syntyy.” [3]
”Jos haluat rauhaa, valmistaudu rauhaan.” (SSSK)
”Jos lehdistö heijastaa yhteiskuntaa, kuten lehdistöfraseologia väittää, niin mitä me täällä oikein valitamme? Lukekaamme Kotiliettä ja unohtakaamme se todellisuus, jota ei ole olemassa.”
”Työlästä on, kun jo sanomalehdetkin on luettava rivien välistä.”
”Kirjallisuudentutkijat muodostavat ammattikunnan, joka lahjattomasti selittää uudelleen sen, mikä on kerran kirjoitettu ja sellaisena lopullista.”
”Kirkko on maan suurimpia liikeyrityksiä. Arkkipiispaa voisi aivan hyvin kutsua toimitusjohtajaksi. Taseet tehdään joka vuosi ja aina pakkaa menemään voiton puolelle.”
”Kun hallintokoneisto paisuu, se muodostaa yhteiskuntaluokan. Se ei enää palvele kansaa eikä siihen pyrikään. Virkakoneisto elää omaa elämäänsä ja kansan on palveltava sitä.”
”Kun valta alkaa horjua, se kiristää heti otettaan.” [4]
”Kun vastuu jaetaan, se haihtuu.”
”Kuolema on kaikkein objektiivisin ilmiö. Mitään vastaavaa valintaa ei ole olemassa. Kuolema korjaa nekin joita se ei ansaitse.”
”Laki on hyvä käyttöase, sen avulla on monta kertaa tehty puhdasta jälkeä.” [5]
”Lapissa katastrofit seuraavat toisiaan jättiläismäisin mitoin. Ne ovat niin suuria ettei kukaan niihin usko. Ensin saksalaiset polttivat koko alueen maan tasalle. Sitten voimalaitosyhtiöt valjastivat joet ja tappoivat kalakannan. Sen jälkeen metsät hakattiin maahan ja laskettiin tekojärvet. Nyt turistit valloittavat maan ja keinottelijat kahmivat käsiinsä autiotilat. Mitä muuta sieltä enää saa irti?”
”Lappi merkitsee Suomelle tänä päivänä samaa kuin Siperia on merkinnyt Venäjän tsaareille. Siellä sai tapahtua mitä tahansa.”
”Minä en toivo mitään muuta kuin toivon lopettamista. Sen jälkeen voidaan jo hieman toivoakin.” [6]
”Mitä veroja maksavat ne jotka ryöstävät kaiken muilta?”
”Monet ilonaiheemme ovat kielteisiä, kuten virheiden etsiminen toisten suorituksista. Myönteistä niissä on se, että ne ovat ilonaiheita.”
”Muuta varten ei kansaa koota kuin sotaan ja äänestämään.”
”Oikeudentuntomme herää, kun sorto kohdistuu meihin henkilökohtaisesti. Tästä syystä sitä olisi kutsuttava itsetunnoksi.” [7]
”Politiikka on sanojen hallitsemista.”
”Porvarit samastuvat isänmaahan, sillä he omistavat isänmaan.”
”Rohkeutta ei voi oppia.” [9]
”Se mikä on yleistä kirjoissa, se on yleistä elämässä.” [10]
”Sotilaan ihmeellinen ammatti: puolustaa koko ajan rauhaa, joka tähtää sotaan.”
”Suomi on jäkälä, joka on asettunut kasvamaan polulle. Se on sitkeä, mutta sen voimat hupenevat elämiseen.” (SSSK)
”Suomi on Pohjolan varjoalue, itäraja.” (SSSK)
”Suomi on syvä uni.” (SSSK)
”Taide on käyttötavaraa yhtä hyvin kuin elintarvikkeet ja työkalut.”
”Tiedon ja vallan haltijat ovat aina olleet lojaaleja toisilleen.”
”Tieto itsessään ei ole hyvää eikä pahaa, mutta tiedon sovellukset voivat osoittautua miksi tahansa.”
”Totuutta ei voi pistää säkkiin ja kantaa pimeään huoneeseen.” [2]
”Ongelmamme ei ole se, ettemme saisi oikeita tietoja. Ongelmamme on se, että saamme niin runsaasti vääriä tietoja, ettemme löydä niiden joukosta oikeita.”
”Todellisuudella rangaistaan niitä joilla ei ole mahdollisuuksia sitä paeta.”
”Toiveet eivät petä. Toiveet meitä elähdyttävät, eivät toteutumiset.” [6]
”Totuus ei ole minkään arvoinen silloin kun sitä ei kannateta.” [2]
”Täydellisen rikoksen voi suorittaa vain pienissä puitteissa. Ja oikein suurissa.”
”Valehtelijathan juuri tietävät sen, mikä on totuus. Kuinka he muuten osaisivat sen kiertää aivan kuin se olisi reimari – ja aina oikealta puolelta.” [11]
”Valokuvaajien ammattitauti on sokeus.”
”Vanhat totuudet löytää kun kiertää samaa kehää.” [2]
”Vapaus jaetaan niin kuin muukin omistus.” [12]
”Vapautta on se, mikä koetaan. Vapautta ei ole lukea vapauden julistuksia. Se on lukemista.” [12]
”Väkivalta saa uusia muotoja. Se perustellaan jo moraalisesti.”
”Yhteiset synnit vapauttavat.”
”Yhteiskunta on samaa eläintä.”
” – Yhteiskunta on kuin metsä, vieras sanoi, se on turvallinen vain osaavalle; eksyneet kiertävät kehää.”
”Ystävyyttä on maailmassa juuri niin paljon kuin on tasa-arvoisuutta, sillä mitään ystävyyttä ei rakenneta eriarvoisten kesken.”