Onhan Suomessa pääministeri, onhan? Yleensä on, ellei meneillään ole poikkeustila – mikä meillä tietysti onkin – mutta enemmän tai vähemmän avoimesti julistettuna.
Olen sitä jokkotiedotusvälineistä etsinyt, mutta turhaan. Selväksi on tullut, että se ei ole Stubb, koska hän on jotain muuta, eikä myöskään Niinistö, koska hänkin on – ainakin toistaiseksi – vielä aivan jotain muuta.
Utelias kun olen panin tekoälyn asialle. Se on kuitenkin jo nuorena dementoinut ja muistelee vain menneiä aikoja. Mitä jokin vanha valssi tähän pääministeriasiaan kuuluu, puhumattakaan San Marinosta? Jonkin verran molempia, sekä vanhoja karttoja, että vanhoja valsseja tutkineena tiedän, ettei niistä pääministeriä kokoon saa.
Mistä se pääministeri sitten syntyy? Minä vaan kysyn. Yleensä sillä on hallitus, jossa vallitsee työnjakoa, sikäli kuin saadaan sovituksi. Tällä kertaa, sen tuntemattoman pääministerin johdolla, työllä on varmaan jakajia mukavuusperiaatteen mukaan. Kukaan ei oikein välitä vastata mistään, kun ei oikein ole, mistä vastata eikä pääministeriä, joka panisi vastaamaan.
Normaali politiikan arkihan koostuu nykyisin siitä, että tuetaan vuoroin Euroopan unionia synnytystuskissaan ja/tai pönkitettään yhdistynyttä turvallisuus-, ympäristönsuojelu- ja puolustautumisliitto Natoa Venäjää vastaan sen kuolinkouristuksissa.
Onhan siinä puuhaa kylliksi nimettömälle ja kotioloissa telkkaria seuraavalle pääministerille. Varmuuden vuoksi pääministeri ennen vetäytymistään pohdiskelijan rauhaan antoi ministereilleen ankarasti luottamuksellisen strategisen ohjeen tiukoja paikkoja ajatellen.
– Kun te siellä maailmalla, hän sanoi, joudutte hankaliin tilanteisiin, hän jatkoi, niin jos vain mahdollista, hän painotti, vetäytykää syrjemmälle tai sanokaa ei juu, vaarinhousut, tyhjää hei, poissa silmistä, poissa mielistä.
Näin lausuen hän pinosi paperinsa, työnsi ne salkkuun ja ystävällisesti kameroille nyökäten poistui virka-autolleen.
Normaalisti asioista hyvin perillä olevista lähteistä kerrotaan, että Eduskunnan puhemiehistö harkitsee etsintäkuulutuksen antamista hallituksen päämiehestä. Sitä odotellessa presidentti johdattelee asioiden kulkua muiden tehtäviensä ohessa.
