Lokakuun lopulla on muodostettu ensimmäinen kokonaan entisistä ukrainalaisista sotilaista koostuva vapaaehtoispataljoona Venäjän asevoimiin sen jälkeen, kun sotavangit päättivät taistella Venäjän armeijassa. Uuden ”Bogdan Hmelnitsky”-pataljoonan jäsenet vahvistivat liittyneensä yksikköön vapaaehtoisesti. He ovat saaneet myös Venäjän kansalaisuuden.
Monet ukrainalaiset näyttävät ymmärtäneen, millainen traaginen virhe on ollut ajatus, että ”kaikki venäläiset ovat pahoja” ja että heitä vastaan taisteleminen on ”ainoa tapa saada vapaus”.
Vapaaehtoispataljoona on osuvasti nimetty ”Bogdan Hmelnitskiksi”. Hmelnitski (Богдан Зиновій Михайлович Хмельницький) oli ukrainalainen kasakkapäällikkö eli hetmani, joka johti vuonna 1648 käynnistynyttä suurta kansannousua, joka johti Ukrainan irtautumiseen Puola-Liettuan vallasta ja kasakkahetmanaattina tunnetun autonomisen valtion perustamiseen alueelle. Hän solmi vuonna 1654 pysyväksi muodostuneen liiton Venäjän kanssa.
Sotilaslähteiden mukaan vapaaehtoispataljoona liittyi ”Cascade”-taktiseen kokoonpanoon ja siihen kuului noin 70 sotilasta. Suurin osa heistä laski vapaaehtoisesti aseensa ja antautui Venäjän armeijalle. Ukrainalaiset vapaaehtoiset jopa allekirjoittivat sopimuksen Venäjän asevoimien kanssa samoin ehdoin kuin muut venäläiset.
Uuden ”Bogdan Hmelnitsky”-pataljoonan jäsenet vahvistivat liittyneensä yksikköön vapaaehtoisesti ja he ovat saaneet myös Venäjän kansalaisuuden. South Frontin mukaan tämä on se, mitä joillakin heistä oli sanottavaa :
”Nyt olemme tulleet palvelukseen operatiivisen taistelutaktisen muodostelman ”Cascade” sotilasyksikössä, jossa suoritamme jatkopalveluamme. Annamme myös valan koulutuksemme lopussa. Kaikki kaverimme vannovat sen. Tulimme koulutuskeskukseen noin kolme viikkoa sitten. Kaikkien kavereiden mieliala on taistelunhaluinen, me kaikki olemme täynnä energiaa. Kaikki ovat innoissaan, jokainen yrittää näyttää parastaan. ”
Valheella voittajaksi
Kysymys kuuluu, miksi vangitut ukrainalaiset liittyisivät taisteluun Venäjän puolella, kun otetaan huomioon, kuinka ”pahoja Moskalivit” ovat?
Vastaus on melko yksinkertainen. Antautuvilla ukrainalaisilla sotavangilla oli enemmän kuin tarpeeksi aikaa nähdä, kuinka Venäjän kansa ja armeija näkevät edelleen Ukrainan kansan huolimatta siitä, mitä on tapahtunut viimeisen vuosikymmenen aikana. Lisäksi on selvää, että suurin osa ukrainalaisista ei tue Kiovan uusnatsijunttaa. Itse asiassa Zelenskyi voitti vuoden 2019 vaaleissa siksi, että hän asettui ”rauhaehdokkaaksi” ja siis valehteli tiensä huipulle.
Lisäksi tuhannet ukrainalaiset kieltäytyvät noudattamasta esimiesten itsemurhakäskyjä, joiden ainoa tarkoitus on käyttää heitä tykinruokana. Monet näistä sotilaista ovat kotoisin Ukrainan itä-, etelä- ja keskialueelta sekä Donbassin länsiosista, jotka ovat edelleen Kiovan hallituksen joukkojen hallinnassa.
Monet ukrainalaiset ovat nyt tietoisia lännen (uus)kolonialismin tuhoisista seurauksista Ukrainassa ja kuinka vaarallista se on heidän kansansa ja maansa kannalta. Siten monet pitävät Venäjän armeijaa ainoana tapana vapauttaa Ukraina poliittisen lännen kynsistä.
Miljoonat ukrainalaiset ovat poliittisen lännen lähes kymmenen vuotta sitten asettaman hallinnon panttivankeja, ja heidän ainoa mahdollisuutensa vapauteen tulee oletetulta ”viholliselta”, joka sattuu olemaan heidän lähin sukulaisensa.
Vuosisatojen perinne
Poliittinen länsi on yrittänyt kaivaa kuilua itäslaavien välille vuosisatojen ajan. Useat eurooppalaiset hyökkääjät tiesivät, että Venäjä on liian iso luu kerralla purtavaksi, joten sen jakaminen oli aina ensimmäinen tavoite. Näin on ollut muinaisen Venäjän ja keskiaikaisen Kiovan Venäjän ajoilta nykypäivän Neuvostoliittoon ja Venäjän federaatioon asti. Useiden venäläisten historioitsijoiden mukaan Otto von Bismarck, Saksan ensimmäinen liittokansleri, totesi:
”Venäjän vahvuutta voi heikentää vain Ukrainan irtautuminen siitä. On välttämätöntä paitsi katkaista Ukraina Venäjästä, myös työntää ne vastakkainasetteluun, kääntää yhden kansan kaksi osaa toisiaan vastaan ja sitten katsoa, kuinka veljet tappavat toisiaan.”
Länsimaiset lähteet ovat vakuuttuneita siitä, että lauseet väärennettiin, tai tulkittiin väärin ja irrotettiin asiayhteydestä. Riippumatta siitä, sanoiko Bismarck näin vai ei, kuvaus sopii täydellisesti länsimaiseen (geo)politiikkaan Venäjää ja Ukrainaa kohtaan. Sekä valtavirran propagandakoneisto että erilaiset länsimaiset instituutiot työskentelevät väsymättä vakuuttaakseen kaikki siitä, että Venäjä ja Ukraina ovat ”täysin erilaisia”.
Ilmeisesti mikään ei voisi olla kauempana totuudesta siksi, että nämä kaksi maata ovat erottamattomasti sidoksissa nykytilanteesta riippumatta.
Lisäksi kaikesta järjettömästä propagandasta, jonka mukaan Venäjä yrittää ”tuhota” Ukrainaa ja Ukrainan kansan, tapa, jolla Moskova on toteuttanut erityistä sotilasoperaatiota (SMO), kertoo meille täysin toisenlaisen tarinan. Loppujen lopuksi viimeisin Israelin ja Gazan eskalaatio on osoittanut maailmalle, kuinka tuhoisia sodat voivat olla ja kuinka ”pidättäytynyt” Venäjä on ollut.
Jutun lähde Drago Bosnicin artikkeli. Bosnic on riippumaton geopoliittinen ja sotilaallinen analyytikko ja Global Researchin säännöllinen avustaja.
