Jos Alexander Stubb tulee valituksi tasavaltamme presidentiksi, saamme ulkopolitiikan johtajaksi miehen, joka jo etukäteen tunnustaa pettävänsä sekä maan että kansan, luovuttavansa maan suvereniteetin ulkopuolisille.
Stubb on kertonut monta kertaa, miten hän suhtautuisi Venäjään, Suomen tärkeimpään naapuriin. Ei minkäänlaisia yhteyksiä. Hän ei soittaisi Putinille, paitsi jos Yhdysvaltain presidentti sitä pyytäisi. Lausunto on uljas ja itsevarma, mutta jättää huomiotta mahdollisuuden, ettei puheluun vastattaisi.
Stubb ulkoistaisi Suomen ulkopolitiikan päätöksenteon, antaisi sen Nato-liittolaisille ja USA:lle. Presidenttiehdokkaan kannanotot kuulostavat liian kauheilta ollakseen totta. Mutta totta ne ovat. Suomen itsenäisyys, jota Eu-jäsenyys ja Natoon kuuluminen ovat jo olennaisesti heikentäneet, tulisi Stubbin johdolla lopullisesti hyvästellyksi.
Näin Alexander Stubb on linjaillut:
”Keskusteluyhteys Venäjän presidenttiin riippuu siitä, mitä meidän läntiset liittolaisemme toivovat… tämä on sellainen kysymys, jossa ei voida missään nimessä sooloilla.”
”Ja jos suhteita (Venäjään) ylipäänsä olisi, niiden pitäisi perustua liittolaisilta saatavaan valtuutukseen.”
”Suomen eli tasavallan presidentin suhteet Venäjään määrittyy myös pitkälti sitä kautta, mitä meidän läntiset liittolaiset haluavat tehdä.”
”Tasavallan presidentti Suomessa on jatkossa lännen presidentti ja Nato-presidentti, ei perinteinen Venäjä-presidentti, kuten joskus aiemmin.”
Stubb rakastaa Yhdysvaltoja ja amerikkalaisuutta tasolla, jota voi hyvin kutsua intohimoiseksi. Hän on itse todistanut tämän monen monta kertaa. Rakkaus ulottuu myös laajemmalle ”länteen”, Nato-liittolaisiin.
Vielä vallassa oleva presidentti Sauli Niinistö ei ole sulattanut Stubbin intoilua. Vaikka Niinistö on lopettanut puhelut Putinille ja esittänyt kitkerää kritiikkiä Venäjän suuntaan, hän on kuitenkin putkinäköiseen Stubbiin verrattuna valtiomies. Niinistö kuittasi Stubbille: Presidentti nyky-Suomessa ei ole erityisesti Nato-presidentti vaan ulkopolitiikan johtaja, jonka on edelleen vaalittava Suomen suhteita ”jokaiseen suuntaan”.
Mutta Sauli Niinistölläkin on vaalissa vain yksi ääni. Jos Stubb, jota Helsingin Sanomat otsikossaan kutsui ”liukasliikkeiseksi linssiluteeksi”, tulee valituksi, monin omin toimin pohjalukemiin saadut suhteet naapuriimme kiristyvät edelleen. Avoimeen kriisiin, sotaanko saakka?
Stubbia tämä ei huoleta vähääkään. Hän on monta kertaa korostanut Suomen sotilaallista valmiutta, kehunut aseistusta ja miesvoimaa. Suomen armeija on Stubbin mielestä vahva, Venäjän armeija heikko, Stubb arvioi – Napoleonin, Hitlerin, Zelenskyin ja Bidenin tavoin.
Presidenttiehdokkaan puheet kuulostavat melkein siltä, että hän olisi valmis aseelliseen yhteenottoon. Onhan oman armeija lisäksi tukena USA-Nato, joka on näyttänyt kykynsä muun muassa Irakissa ja Afganistanissa, joita se meni auttamaan eli tuhoamaan.
Valmisteilla olevaa sotilaallista sopimusta Yhdysvaltain kanssa Stubb pitää ”äärettömän tärkeänä”, samoin myös sitä, ettei sopimuksessa ole minkäänlaisia rajoituksia Suomeen tulevien joukkojen määrään, tukikohtiin tai aseisiin – ei edes ydinaseisiin.
Aseiden varastointi Suomeen ja kysymys siitä, kumman maan lakien alaisena amerikkalaiset Suomessa toimivat, saa Stubbin sentään myöntämää, että ”tässä ollaan lähellä kansallisvaltion suvereniteetin rajoja”.
Stubb käyttää kampanjassaan oikeutetusti professori-titteliä. Tiedossa ei ole, millaisin tuloksin ja mitä hän on opettanut Firenzen Eu-yliopistossa. Vielä komeampi on maininta, että hän on ex-pääministeri. Tässä hän voi luottaa kansan poliittisen muistin lyhyyteen. Kerrotuksi eivät nimittäin tule pätkäpääministeri Stubbin ”saavutukset”.
Alexander Stubbin inho ja ylimielisyys Venäjää kohtaan on tullut hänen omista sanoistaan yhtä selväksi kuin lapsellinen Amerikka-rakkaus. Tätä taustaa vasten kuva hänestä ulkopolitiikkamme johtajana on äärimmäisen huolestuttava.
Stubbin mahdollisuudet perustuvat hänen supliikkinsa sujuvuuteen, kokoomukseen ja sitä kautta runsaaseen kampanjarahaan. Mutta kuka ostaisi edes käytetyn auton tältä mieheltä, joka on jo myynyt maansa etukäteen, ilman valtuuksia?
14 kommenttia julkaisuun “MAANSA MYYJÄ PRESIDENTIKSI?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Jatkuva ihmetyksen aiheeni on se, potevatko suomalaisia harhauttavat kellokkaat (media, poliitikot, ns. asiantuntijat) rasistista russofobiaa ja siksi valehtelevat, vääristelevät ja vaikenevat vai ovatko he itsekin harhautettuja. Varmaan kysymys on jonkinlaisesta asenteiden ja informaatiosodan oravanpyörästä. Sitten on varmasti paljon niitäkin, jotka sosiaalisesta paineesta ja yhteiskunnallisen asemansa säilyttääkseen myötäilevät muodissa olevaa Venäjä-vihaa.
Stubbilla on kyllä melkoisia ongelmia pääkopassaan.
Stubbi menkööt yksin sotimaan. Jos sota tulee pitää mahdollista rintamakomennusta vastustaa KAIKIN keinoin – siis kAIKIN keinoin.
The Duran -kanavalla on erinomainen keskustelu Alexander Mercouriksen ja saksalaisen mepin Maximilian Krah:in kesken. Krah uskoo kansallisvaltioon ja viittaa siinä yhteydessä Saksan historiaan jossa Bismarck ymmärsi hyvän Venäjä-suhteen tärkeyden Saksalle. Kun kysymys tulee siihen, miksi Saksalla on niin surkeat johtajat, Krah toteaa, että Saksa ei ole johtanut itseään enää 1945 jälkeen. Kaikki olennainen on saneltu lännestä käsin, johtamistaitoja ei ole tarvittu, eikä niitä siksi ole kehittynyt.
Suomi on vajonnut samanlaiseen tilaan kuin Saksa, joskin hitaammin. Stubbin presidenttiys kiihdyttäisi kehityksen päätepisteeseensä. Mutta jos muistatte pääministeri Sanna Marinin hokemiset: yhdessä, yhdessä liittolaisten kanssa, niin tämä luopuminen omasta määräysvallasta on jatkunut pitkään. Ellen muista väärin, Suomi oli Stubbin johdolla ja Saksan apumiehenä päälimmäisenä päsmärinä kun Kreikkaa kyykytettiin ja sen muutosvoimat nujerrettiin, Yanis Varoufakisin mukaan.
Vaaleista on tulossa koitos, josta pelkkien huonojen vaihtoehtojen joukosta huonoin olisi pudotettava. Tässä oli välillisen vaalitavan etu; se olisi kyennyt pudottamaan hulluimman pois. Käärmeöljyä halukkaasti ostava kansa ei välttämättä ymmärrä mitä tässäkään pullossa on.
Stubb on Maailman Talousfoorumin oppilas ja huonoin mahdollinen presidentti. Todennäköisesti Pekka Haavistosta tulee presidentti, joka myös palvelee globaaleja voimia. Suomen poliittinen johto on läpimätä, joka on rikkonut Suomen ulkopoliittisesti tärkeimmän asian eli hyvät suhteet Venäjään.
Suomen sodalle Venäjää vastaan tarvitaan vain false flag -kipinä. Nato ja DCA-sopimus takaavat hyökkäyksen Venäjää vastaan, kun globaalit voimat sitä haluavat. Valtamedia on aivopessyt tavalliset ihmiset sotapsykoosiin Venäjä-vihallaan. Valtamedia on syyllinen valtiopetokseen. Roistovaltio USA saa Suomesta kuuliaisen käskyläisen proxy-sodalleen Venäjää vastaan. Planeettamme tulevaisuus on BRICS-maiden käsissä. Vain BRICS-maat voivat estää totaalisen maailmansodan. Uskon, että USA:n johtama länsi häviää taistelun maailmanvallasta BRICS-maille, jotka kannattavat rauhaa kaikkien kansojen välille.
”Marko-Oskari Lehtonen
Keskiviikko 5.6.2019 klo 9:46
Eduskunnan entinen talouspäällikkö Pertti J. Rosila omistaa keskiviikkona ilmestyvässä kirjassaan Herrahissin vauhdissa (Tammi) kokonaisen luvun kokoomuksen entiselle puheenjohtajalle Alexander Stubbille.
”Vuodesta 1976 kokoomusta edustanut Rosila lyö Stubbia noin 50 sivun verran luvussa, jonka nimi kertoo hyvin, mitä mieltä Rosila on Stubbin suorituksesta ensin kokoomuksen puheenjohtajana ja pääministerinä, valtiovarainministerinä ja lopulta rivikansanedustajana.
Alex – vuosikymmenen floppi.”
”Epärealistiset luulot itsestään
Rosilan mukaan ministerinä vuodesta 2008 toimineella Stubbilla oli epärealistiset luulot itsestään, kun hänet valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi Lahden puoluekokouksessa kesäkuussa 2014.
– Hän kuvitteli hallitsevansa valtioneuvoston rutiinit. Vaikka Stubb oli vuodesta 2008 lähtien ollut ministerinä, hänellä ei ollut kokemusta hallituksen johtamisesta. Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten ulkoministerin ja Kataisen hallituksen ulkomaankauppa- ja eurooppaministerin ei ollut tarvinnut sotkeutua kotimaan politiikkaan ja ratkoa hallituksen sisäisiä linja- ja ristiriitoja, Rosila kirjoittaa.
Rosilan mukaan viitteitä tulevasta saatiin heti Lahden puoluekokouksen jälkeen, kun Stubb julisti voittavansa kevään 2015 eduskuntavaalit ”isosti”. Eduskuntavaalit menivät kokoomukselta penkin alle, ja puolue hävisi seitsemän paikkaa.
– Tässä, kuten niin monessa muussakin tulevassa asiassa, Stubb omalla käytöksellään ja toiminnallaan aiheutti niin suuren uskottavuus- ja johtajuusvajeen, että sitä voi hyvin kuvata Suomen politiikan menneiden vuosikymmenten suurimmaksi flopiksi.”
(IL, 5.6.19)
Henkilökohtaisesti kokemani. Kollegani kertoi Stubbin tullessa puheeksi, kun hän ei ollut vielä nostettu historian mittavimmilla vaalirahoituksilla MEP:ksi, hänen olleen kouluaikaan pahin kiusaajansa: ”Enkä minä ollut ainoa. Kerta toisensa jälkeen lähti naispuolinen äidinkielenopettajakin itkien rehtorin kansliaan…”
Muistan, kuin jossain lehdessä oli myös kirjoitus, jossa sokea poika kertoi Stubbin kiusanneen häntä.Siis; raukkamaisuuden huippu. Ilmeisesti tämä rassasi Stubbia, koska väitti naistenlehdessä myöhemmin: ”En ollut kiusaaja…”. Erikoinen anteeksipyyntö kertoo miehen perusluonteen. Vaikka USA-vuosinaan oppi itsensä myymisen viimeisen päälle, ovat kokemukset opettaneet näkemään millainen niljake tuo amerikantuliainen on.
Suomen nykypolitiikka on täysin kestämättömällä pohjalla. Vain sokea ja talutettava voi uskoa siihen. Niinistö junaili täydellisen umpikujan. Presidenttiehdokkaista vain Paavo Väyrynen tarjoaa ulospääsyn.
Isäni kävi kolme sotaa ja eli lopun elämänsä hermorauniona. Nyt NATOn sokaisemat ehdokkaat leikkivät TULELLA. Paavo on saatava kehiin, sillä kuulemme muiden ehdokkaiden kilpalaulua Suomen mahdista, joka USAn proxyna uskaltaa mitä vain. Tavoitteita he eivät suoraan kerro, mutta niitä voimme arvailla.
Niin ikään Duranin ohjelmassa toimittaja Alex Christoforou vitsaili hiljattain, että nykysin ainut vaatimus valtiolle tulla hyväksytyksi EU:n jäseneksi on se, että vihaa Venäjää niin paljon, että on valmis tuhoamaan oman maansa. Stubb vaikuttaa sisäistäneen nämä uudet eurooppalaiset arvot niin hyvin, että uskoo niiden kantavan hänet myös presidentiksi.
Nyt täytyy vain lujasti toivoa, että valtaosa suomalaisista ei ole vielä niin sekaisin, että tietoisesti valitsisivat itselleen tällaisen avoimesti nukkehallitsijaksi tunnustautuvan tyypin, joka kaiken lisäksi tuntuu sovittelevan itselleen jonkinlaista sota-ajan sankaripresidentin roolia.
Mika Aaltola = CIAn aivopesun uhri. KOK
Li Andersson = älykäs sinänsä, mutta muuten periksi antava. Vas.
Pekka Haavisto = lännen resuPekka, ei uskottava. Vihr.
Jussi Halla-aho = turha suunpieksäjä, rääväsuu. Persu
Olli Rehn = EUn uhri, aivopesty. Kepu
Alexander Stubb = USAn lobbari, tuuliviiri, aivopesty.
Kaikki sinänsä älykkäitä, mutta Nato-reppanoita kaikki. Tarvitaan lisää ehdokkaita, jotka omaavat tietoa, kokemusta, rohkeutta ja älyä. Ehdokkaalla saisi olla vilpitöntä rehellisyyttä, johon myös Putin luottaisi. Yllä olevissa ei ole monta, jota kutsuttaisiin kahdenkeskisiin neuvotteluihin Putinin kanssa.
Vaaleihin on vielä aikaa ja osa puolueista ei ole esittänyt ehdokastaan. Kepun paras ehdokas olisi Paavo Väyrynen. Esittääkö SDP oman ehdokkaansa, se nähdään, vahvaa ehdokasta heillä ei ole.
Tästä porukasta olisi paras Paavo Väyrynen, median pilkkaama. Muuten ylivoimainen.
Ja sitten tietenkin ns. musta hevonen olisi mielestäni Mauno Saari.
Jaakko Laakson poiminnoista (jostain syystä en pääse kommentoimaan sitä) pisti silmään yksityiskohta, joka paljastaa, että Stubb on USAn imperialismin asialla: ”Ne voivat olla esimerkiksi Suomeen pysyvästi sijoitettuja Nato-joukkoja. Tämän Stubb näkee kuitenkin pohjoiselle Suomelle mahdollisuutena.” Ilmeisesti on jo päätetty, että yksi Yhdysvaltojen tukikohta sijoitetaan Pohjois-Suomeen valvomaan Koillisväylää ja Venäjän laivastotukikohtaa Murmanskissa. Stubb vain peittää tämän kääntämällä asian päälaelleen, että Venäjä olisi kiinnostunut pohjoisista hillasoistamme.
VÄYRYNEN PRESIDENTIKSI?
Paavo Väyrynen on ehdottomasti paras presidenttiehdokkaista, mutta hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia, koska valtamedia määrää, kenestä tulee presidentti. Huoltovarmuuskeskuksen mediapooli määrää valtamedian agendat, joita valtamedia orjallisesti tottelee. Suomen poliittinen systeemi on täysin mätä, koska ei ole puolueetonta mediaa. Media on ensimmäinen valtiomahti, joka syyllistyy maan- ja valtiopetokseen palvellessaan vieraita voimia mediapoolin alaisuudessa. Veikkaan Pekka Haavistoa seuraavaksi presidentiksi, sillä hänkin on globalisti ja nauttii valtamedian kannatusta. Milloin Suomeen saadaan puolueeton valtamedia? Vaihtoehtomediat eivät saa ääntään kuuluviksi. On kuitenkin hyvä, että on edes Naapuriseuran sanomien kaltaisia vaihtoehtomedioita.
STUBB PRESIDENTIKSI?
Valtamedia on alkanut lobata Stubbia presidentiksi. Viimeisessä mielipidemittauksessa Stubb on kärjessä ennen Haavistoa. Stubb onkin globaalien voimien kuuliainen ehdokas, joka varmistaisi, että Suomi olisi Maailman Talousfoorumin (WEF), EU:n, Naton ja USA:n lojaali alamainen. Stubb kuuluu WEF:n nuoriin johtajiin, kuten Sanna Marin. Stubbin valinta olisi suuri onnettomuus Suomen kansalle.