Kolumnit

Pää pakastettuna

Mauno Saari / 14.9.2026
Mauno Saari

Suomi liittyy Ranskan ydinpelotteeseen. Kuten asiaan kuuluu, se ei presidentti Alexander Stubbin mukaan merkitse mitään olennaista. Jatketaan kuten ennenkin, varustaudutaan Euroopan/Naton ja Venäjän väliseen sotaan.

Sodalla on herkkä kuulo. Kun sitä tarpeeksi usein kutsuu, se kuulee ja vastaa.
Tänään on hienoa olla sotaa vastustava dinosaurus!

* * *

Yleisradion toimittaja teki jutun Naapuriseuran kesäkokouksesta, mutta ei toiminut journalismin periaatteiden mukaisena reportterina, vaan otti tuekseen Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Jussi Lassilan. Juuri hän kutsui naapuriseuralaisia ”eläköityneiden puolueettomuusdinosaurusten” kerhoksi.

Upea tunnustus, kerta kaikkiaan! Lassila on Ulkopoliittisen instituutin venäjävastaisen propagandan tuottaja, jonka ”analyysi” oli puutaheinää. Siitä huolimatta liitän hänen lauseensa Venäjän federaation ulkoministeri Sergei Lavrovilta saamani kunniamerkin viereen.

Jos me, muutama tuhat dinosaurusta, saisimme aikaan kaikkia suomalaisia koskevan rauhanprosessin, se vasta olisi suoritus. Olisimme osa maan pelastajia täystuholta.

* * *

Lassila kuuluu Suomen sotapuolueen töpinäjoukkoihin. Operaatiota johtaa korpraali Stubb – määrätietoisesti, innostuneesti, hajoavan Euroopan ja Yhdysvaltain umpihullun presidentin tuella.

Stubb sanoi kertoessaan Suomen liittymisestä Ranskan ydinasepelotteen tukijoihin, että Venäjän mahdollisiin reaktioihin tulee suhtautua ”pää kylmänä”.

Kun katsoo Stubbin johtaman ulko- ja turvallisuuspolitiikan järjetöntä suuntausta, on epäiltävä, että päät ovat pakasteessa. Sotaan pyrkiminen, vieläpä ydinsotaan, ovat suurimpia kuviteltavissa olevia rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Tuntuu lohduttomalta, että Suomea johtavat nyt tuhosaurukset, poliittiset traptorit, dinosauruksista pahimmat.

* * *

Kerroin Naapuriseuran kokouksessa, että Ukrainan sodan alkusyy juontaa lännen lupaukseen, ettei Nato laajene ”tuumaakaan” itään, siis Venäjän rajoille. Lassila yritti hämärtää tutuilla falskeilla keinoilla tätä faktaa, joka on todistettu monin kerroin paikkansa pitäväksi.

Yhdysvaltain pitkä linja on ollut Venäjän tuhoaminen. Se ei ole muuttunut miksikään. Ratkaisevana osana tätä tavoitetta oli 1990-luvun alun ylimielisyys, usko että USA on maailman herra, joka voi tehdä mitä tahtoo. Ja tekihän se, tuhosi valtion toisensa jälkeen.

Mutta yksi jäi tuhoamatta, vaikka kaikki näytti mainiolta Neuvostoliiton hajottua.

* * *

Yhdysvaltalainen National Security Archive avasi hiljattain asiaa koskevat paperit, ja monen muun läntisen asiantuntijan ohella professori Jeffrey Sachs on sanonut monien dokumenttien todistavan, ettei kyseessä ollut löysä suupuhe vaan sitova lupaus: Jos Neuvostoliitto/Venäjä suostuu Saksan kahtiajaon purkamiseen, Nato ei laajene, ei ”tuumaakaan”.

Ilmeisesti Yhdysvallat suostui tuohon ylivertaisuuden tunteessaan. Oli valta luvata mitä tahansa ilman aikomustakaan pitää sanansa.

* * *

Me rauhaa tahtovat ymmärrämme olevamme vähemmistö. Mutta kuten usein, vähemmistö on oikeassa.

Presidentti Stubb on vaarallisempi kuin Donald Trump. Hän kertoi 14. syyskuuta kutsuneensa kaikkien eduskuntapuolueiden johdon puheilleen, siis puhutteluun. Näin ollen koko Ukrainan sodan ajan jatkunut käytäntö on muuttunut perinteeksi: parlamentti manipuloidaan sotapuolueen kannalle.

* * *

Sotaa kutsutaan, se on kuullut. Suomi on Venäjän ja Eurooppa/Naton välisen
konventionaalisen tai ydinsodan eturintama. Siihen asemaan korpraalimme on meidät vienyt, uraa uurtaneen Sauli Niinistön tahdon mukaisesti.

Asetelmasta ei puutu kuin Pekka Toverin kutsuminen ulkopolitiikan johdon ennustajaksi ja neuvonantajaksi. Vai onko pakastin jo täynnä?

Olemmeko me naapuriseuralaiset todellakin vähemmistö? Miksi maassa ei järjestetä kansanäänestystä? Yksi ainut kysymys riittää: ”Kannatatko sotaa Venäjää vastaan vai rauhaa?”

Dinosaurukset äänestävät rauhan puolesta, pakasteaivoiset poliitikot sodan puolesta. Dinosaurukset kuolivat ja saattavat kuolla nytkin, mutta kunnialla tappavaa sotaa, typeryyttä ja vihaa vastustaen.

 

Kuva:Jaan Kynnap / Wikimedia Commons lisenssi: CC BY 4.0 Muokattu AI, 2026 

18 kommenttia julkaisuun “Pää pakastettuna”

  1. Kysymys, jota ei ole esitetty mutta johon pitäisi olla vastaus: Mikä on Ranskan todellinen intressi tähän ydinasealoitteeseen? Häämöttäisikö taustalla muistot menneestä, päivityksineen, tarve nousta Euroopan johtotähdeksi, vaiko pilviä hipovat projektiot tyhjiön täyttämiseksi kun maailman hegemooni vast`ikään on näyttänyt todellisen olemuksensa ja kykynsä? Intuitioni sanoisi, että Ranska ei Venäjälle hyökkää ei yksin ainakaan, mutta ehkä yhdessä toisten kanssa. Voin olla väärässäkin. Pitää muistaa, että Ranska ja Englanti yrittivät viime hetkeen asti saada rauhanneuvottelut Suomen ja NL:n välillä vatuloidujsi maaliskuussa 1940. Voisi kysyä, että nostaako näiden uusien kumppanuuksien intresseissä päätään entiset pyrkimykset. Joillain oli silloisessa Suomen tilanteessa kuitenkin riittävästi älliä olla lähtemättä vedätykseen. Mutta Ukraina meni nk. retkuun muutama vuosi sitten osittain samanlausissa kehyksissä. Jotkut oppivat kerrasta, -muut toistavat samaa ajatusvirhettä kerta toisensa jälkeen oppimatta yhtään mitään, -näin erityisesti Suomessa.

    Tilaisuudessa painotettiin ponnekkaasti, että Suomeen ei rauhan aikana tuoda ydinaseita. ”Sotatilasta en lähde spekuloimaan”, -taisi Stubb sanoa jatkoksi. Ensimmäinen kysymys tässä yhteydessä esitettäväksi on: ”Missä tilassa Suomi nyt on? Toimet halujensa sokaisemien läntisten aateveljien keskuudessa viittaavat akteihin, joissa rauhan edistäminen ei vaikuta ilmeiseltä pyrkimykseltä. Voidaan kysyä, ”Kenen intresseiss sellainen on ja miksi? Kestääkö niillä kantti ja pelihousut, ja kuinka pitkään?

    Huomio kiinnittyi seuraavaksi, sanan peloite, – ”ydinasepelote” käyttöön. Pitää nyt kysyä kuka Ranskan ydinasetta pelkää. -Venäjäkö? Sitä vastaan suunnattua sotatilaa kuvaavaa tunnusmerkistöä kyllä on näkyvissä. Manifesti kuitenkin vielä puuttuu. Hallintopäätöksistä Suomessa ei tiedä, koska kaikki todelliset aktit salataan kansalaisilta vallitsevassa liberaalissa näennäisdemokratiassa, kunnes heidät sitten asetetaan pakkotilanteeseen, jossa vaihtoehtoja ei tietenkään näytä olevan. Sillä estetään tavallisilta tallaajilta mahdollisuus itsenäiseen ja rationaalinen päätöksentekoo omasta olemassaolostaan.

    Puhuttiin myös Suomen eteentyönnetyistä joukoista. Mihin niitä on tarkoitus puskea, ja kuka niitä perästä tuuppaa? Vasten rajalle rakennettua teräsaitaako? Ihme että rajalle ei rakennettu muuria jakolinjan merkiksi, kuten Berliinissä aikoinaan. jottta vasalleina oloon kyllästyneet eivät pääsisi vapaaseen maailmaan kun poolit ovat kehittyneet nykyisen kaltaisiksi.

    Tilaisuudessa toistettiin myös fraasia, että Suomi noudattaa ydinsulkusopimusta.
    Miten se voi sitä noudattaa, kun se vastoin ko. sopimusta poisti kynnyksen joka akti mahdollisti ydinasearsenaalin alueellise leviämisen. Sillä onko rauhantila vai sotatila, ei ole tässä mitään fsktista merkitystä. Joukkotuhoaseiden globaali sijoittaminen laajeni tämän aktin ansiosta oli tila mikä hyvänsä. Kenen intressi se oli, ja miksi? Kuitenkaan Suomen eksistentiaalista turvallisuutta se ei lisännyt millään tavoin. On pakko kysyä tässä yhteydessä, että ovatko Suomen päättäjät todella idiootteja, -vai pitävätkö he vain kansalaisiaan sellaisina.

    Ylen toimittaja, -ihme kyllä, kysyi TP:ltä jotain siihen tapaan, miten parlamentarismi on toteutunut ko. ydinasehankkeen käsittelyssä.
    TP Stubb vastasi kysymykseen maan tapaa kuvaavasti: ”Eduskuntaryhmien/puolueiden puheenjohtajia on informoitu asiasta Mäntyniemen tapaamisen ja rakenrava yhteisymärrys tässä asiassa on saavutettu”. Siihen tapaan siis. Esimerkkinä lienee toiminut nk. ”Koiviston konklaavi”, jonka yhteydessä silloinen presidentti Koivisto kutsui valtakunnan korkeimman tuomarikaartin ja muita oikeusoppineita järjestämäänsä oikeuspoliittiseen tilaisuuteen, jossa hän antoi ymmärtää, miten eräissä asioissa pankkitoimintaan liittyen suhteessa yksityishenkilöiden oikeudelliseen asemaan tulisi toimia. Tähän loppui pysyvästi oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen Suomessa, eikä korjaustoimia ole sen jäljeen ollut havaittavissa.

    Stubb ei omissa virityksissään lopettanut liberaalidemokratiaa Suomessa, mutta käytti sen puuttumista kansanedustuslaitoksen toiminnassa tehokkaasti hyväksi asiaa toimittaessaan. Tilannetta ei muuta terminologinen kikkailu ”liberaalidemokratialla” Erityisesti kun käytännössä suomalainen versio liberaalidemokratiasta toimii siten, että kun eduskuntaryhmien ja puolueiden puheenjohtajat on ensin ohjeistettu miten tulee ajatella ja toimia, niin nämä sitten pitävät huolen siitä, että on olemassa eduskuntaryhmän päätös jonka mukaan nk. edustajat äänestävät eduskunnassa jos jostain ääbestetään. Siitä päätöksestä ei sitten livetä ilman sanktioita. Näin toimii käytännössä parlamentaarinen lliberaalidemokratia Suomessa. Termin käyttö Suomen politiikkaa kuvaavana on siis huono vitsi, eikä suinkaan todellisuutta vastaava kuvaus valtiojärjestelmästä.

    Puuttumatta enemmälti aiheen muihin yksityiskohtiin, totean vain, että tässä jatkuu sen saman paradoksin jatkokehittely, jonka premissit ovat pilvissä. Siitä hyvin voi käyttää ilmaisua, ”Siinä ei ole mutään analyyttistä”, lainatakseni erästä tunnettua SDP:n poliitikkoa. Järjen riemuvoittoa edelleenkin odotellessa tulisi monin verroin halvemmaksi hankkia pelkosyndroomasta kärsiville ja/tai sotaintoilun vaivaamille poliitikoille maailmankartta katseltavaksi ja riittävästi kanaverkkoa suojaksi, korvaamaan kykenemättömyys hoitaa asioita poliittisesti realistisin perustein. Ympäristövvahingot ja niiden vaikutuksetkin jäisivät vähäisrmmiksi.

  2. Minä olen aina luullut, että meitä johdetaan parlamentaarisesti, jos se on oikea sana? Eli tarkoitan että eduskunta päättäisi noin suuren luokan asioista, kuin Stubbelo teki Ranskan kanssa. En ole huomannut, että asiaa olisi puitu eduskunnassa tai hallituksessa! Sanokaa viisaammat! vai olemmeko kuningaskunnassa, kuten ennen vanhaan, että kuningas yksin päättää. Pohjoismaissa, ei edes kuningas voi tehdä noin suuria päätöksiä yksin! Onko Niinistön älkeen tehty vaivihkaa laki, että stubb tekee yksin päätökset??? Niinistöhän vei suomen natoon yksin, kylläkin, vaikka lupasi kansanäänestyksen.. Mutta kuten tiedätte, kansahan juoksi kaivoon , kuten eduskunta, kaikki nöyristellen. Minua hävettäisi olla kansanedustaja NYT! Oli kaiketi vain yksi eduskunnassa, oka äänesti vastaan, natoa dca ta vai? Vähän samalla tavalla, kun metalliliiton äänestyksessä, sdp:n taholta, suositeltiin äänestämään puolesta, niinkuin ihmisillä ei olisi omia aivoa, tehdä päätöksiä!?

    2. Tuo Ylen Naapuriseura -juttu kommentoi DCA-sopimusta, että se on ”puolustusyhteistyösopimus, joka määrittelee puitteet ja ehdot Yhdysvaltain joukkojen toiminnalle Suomessa”. Olisi voinut sanoa myös, että määrittää puitteet mutta ei juuri ehtoja tai että määrittää puitteet sekä ehdot Suomelle. Tämän sopimuksen, josta professori Outi Korhonen on sanonut että ” se ei ole varsinainen sopimus, vaan yksipuolinen sitoumus vahvemmalle vallalle” ja että ”se ei menisi tuomioistuimessa läpi, jos sen käsittely tuomioistuimessa sallittaisiin”, ovat Suomen kansan edustajat hyväksyneet. Jan Guillou sanoi Ruotsin vastaavasta sopimuksesta, että se muistuttaa antautumissopimusta hävityn sodan jälkeen. Että tällaiseen on ryhdytty USA:n hyväksi ja Suomen vahingoksi on niin surkeaa ja uskomatonta, etten voi sitä käsittää.

  4. ”Suomi liittyy Ranskan ydinpelotteeseen.” Mitä tavallinen kansa ymmärtää tuosta lauseesta? Ei mitään, toteaa vain että taas Stubb heiluu maailmalla tekemässä sopimuksia. Ja kun hän puhuu puolustuksesta, niin kansa ymmärtää, että Venäjä hyökkää ja me puolustaudutaan. Jep-jep.
    Olemme vähemmistö, mutta onneksi meitä on paljon enemmän kuin se tuhat. Monikaan ei vaan uskalla tuoda mielipiteitään julki.

    Kiitos Mauno Saarelle lyhyen ytimekkäästä jutusta. Pidän siitä, että jutut kirjoitetaan lyhyesti keskittyen tärkeimpään.

  5. Hyvä kirjoitus, jatka samaan malliin!

    Alexander Stubb, joka johtaa kokoomusta ja koko Suomea, vaikka virka on rajattu teoriassa, mutta ei käytännössä.

    Ohjeet on saatu Euroopan raharikkailta Rothchildeilta, kuten Ranskan presidenttikin on saanut. Nämä Stubbin teot haisevat kauas, ihan Kiinaan saakka. Ja ilman kokoomuksen apureita hommasta ei tulisi mitään.
    Ensin sovittiin DCA-tukikohdat USAn kanssa ja nyt on tähtäimessä ydinaseiden salakuljetus Pohjois-Suomeen valmistautumaan iskemään Venäjään. Toki yksi seikka taitaa olla unohtunut, eli se, että Venäjä tietää koko ajan mikä on menossa ja tarvittaessa suorittaa vastamanööverin Suomen kohtaan.
    Se tietäisi Suomen loppua.

    Jotta tätä tilannetta ei tulisi eikä suomalaisten kokea, niin tämä Suomen petturi ja koko Suomen johto on vaihdettava juuria myöten, ettei kävisi kuten elokuville eli FIN.

    1. Suomen johto vaihtunee ilman vaaleja, jos ruvetaan sotimaan. Muutoin kannatan normaaleja menettelyjä. Totuus näistä ajoista ei varmaan tule kansan tietoisuuteen vuosikymmeniin. Niinpä panen toivoni ulkoisiin tekijöihin, joista paras olisi laaja Eurooppaa tai koko Euraasiaa koskeva turvallisuussopimus Ukrainan rauhan yhteydessä tai sen jatkona.

  7. Toistan itseäni, mutta Yhdysvallat ei sietäisi rajoillaan sille vihamielisen valtion ydinaseita. Se yrittäisi estää niiden tulon diplomatialla ja tarvittaessa uhkauksin. Mikäli ne eivät auttaisi, vaan atomipommeja todellakin tuotaisiin naapurustoon, Yhdysvallat kävisi pommittamassa ne käyttökelvottomiksi.

    Suomi ja vastaavat hurraisivat Yhdysvaltojen onnistuneelle pommitukselle, joka minunkin mielestä saattaisi olla sillä kertaa oikea ratkaisu. Väittäkää vastaan, jos olen mielestänne väärässä tässä asiassa.

    Toinen vertaus olkoon Ukrainan kriisin kokonaisuus. Kuvitellaanpa, että tiedettäisiin Venäjän tavoittelevan globaalin valta-asemansa säilyttämistä ja vahvistamista, minkä vuoksi se pyrkii heikentämään tai tuhoamaan Yhdysvallat. Venäjä olisi ollut vuosia ja vuosikymmeniä tukemassa Meksikon Yhdysvaltoja vihaavia voimia, järjestänyt pääkaupunkiin Amerikka-vihamielisen vallankaappauksen Amerikka-vihamielisine hallintoineen, tukenut Venäjä-mielisen hallinnon hyökkäystä maan amerikkalaisväestön asuttamia alueita vastaan (joita tosin Meksikossa ei oikeasti ole), aseistanut Meksikoa voimakkaasti, ottanut haltuunsa sen sotilastiedustelun, jne. Olisi puhuttu Meksikon sotilasliitosta Venäjän kanssa ja Meksiko tahtoisi ydinaseen suojakseen.

    Näin tapahtui käänteisesti Ukrainassa. No mitä Yhdysvallat olisi tehnyt Meksikon suhteen? Tuskin olisi Venäjän tavoin seurannut sivusta kahdeksaa vuotta amerikkalaisten tappamista Venäjän tukemassa sisällissodassa, sietänyt Venäjän harjoittamaa rauhaan tähtäävien sopimusten pettämistä ja Meksikon sotilaallista vahvistumista, mikä olisi merkinnyt aluksi Meksikon hallinnon murskaavaa sotilaallista ratkaisua sisällissodassa ja myöhemmin pitkällä yhteisellä rajalla pysyvää ja vakavaa sotilaallista uhkaa Yhdysvaltoja kohtaan.

    Kertokaa tosiaan, jos vertaukseni ontuvat.

  8. Ihmettelin Lassilan yksioikoista kommenttia: ”Putin ei varsinkaan tunnista mitään eroa Venäjän ja Neuvostoliiton välillä kosken sen turvallisuusintressejä.”

    Itse olen samaa mieltä kuin venäläinen filosofi Aleksandr Dugin kesäkuisessa haastattelussaan:

    ”Poliittiset järjestelmät, johtajat ja ideologiat tulevat ja menevät, mutta geopolitiikka pysyy. Sen peruslait – tapa, jolla valtiot ovat upotettuina maantieteelliseen avaruuteen – eivät muutu.” Sillä tosiasialla on oma pysyvä vaikutuksensa valtioiden turvallisuusintresseihin.

Vastaa