Aina kiinnostaa miten naapurissa eletään. Toiset suomalaiset ovat kyselleet Petroskoin asioita meiltä ja toiset olleet itse tietävinään, kuinka kurjaa ja onnetonta täällä on.
Petroskoi on Karjalan tasavallan pääkaupunki ja me tavallinen petroskoilainen perhe. Emme ole rikkaita emmekä pahasti köyhiä, lähempänä keskituloisia. Ainakaan emme ole koskaan anoneet sosiaalisia avustuksia. Meitä on kolme – Anna eli Anja, meidän kahdeksanvuotias Eila-tyttäremme ja minä. Anja täyttää 41 ja minä 60 vuotta tänä keväänä. Mustikka-kissa on meidän kodin haltija. Mummolla, Anjan äidillä, on oma koti eikä muita läheisiä sukulaisia meillä ole. Olemme paljasjalkaisia petroskoilaisia.
Asumme Petroskoin keskustassa, lähellä Äänisen rantaa. Rantapuisto kadun vastapuolella rajoittuu rantakatuun. Ääninen ja pitkä rantakatu ovat tärkein nähtävyys ja kesäelämän keskittymä Petroskoissa. Meillä on oma avara kaksio ilmeikkäässä Stalin-aikaisessa kerrostalossa, jotka määräävät Petroskoin keskustan ilmettä. Meidän talossa on majakanmuotoinen rotunda. Kirkas punavalo palaa majakassa pimeänä. Meillä on varalla eri asunto antaa Eilalle, kun hän kasvaa isoksi, joten hänen ei pidä asuntolainasta aloittaa. Meillä ei muuten ole ollut pankkilainaa vuosiin.
Anja on töissä Karjalan kansallisessa teatterissa. Meillä molemmalla on noin 600 askeleen työmatka. Musiikkiteatteri, Karjalan kansalliskirjasto ja kuvataidemuseo ovat tätäkin lähempänä meidän kodistamme. Eila on toisella luokalla Elias Lönnrot -koulussa, samoin lähialueella.
Petroskoi on sopivankokoinen kaupunki minulle: nykyinen asukasmäärä noin 240 000 henkeä, kaikki minulle tärkeä kävelymatkan päässä. Minä en aja autoa. Anja on autonkuljettaja ja meillä Renault auto. Petroskoissa on isoja nukkumalähiöitä ja omakotialueita laajalti keskustan ulkopuolella. Otan taksin kun tarvitsen. Valtaosa petroskoilaisista asuu kerrostaloissa.
Viikonloppuisin me käymme autolla ostoksilla hypermarketissa ja päivittäiset ostokset teemme lähimarketissa. Nykyään ostamme yhä enemmän tavaroita verkkokaupasta, mikä on nopeampaa ja edullisempaa. Emme ole säästäneet ruoka-, vaate- ja muissa arkikuluissa pakotteista ja vastapakotteista huolimatta – ainakaan toistaiseksi.
Vapaalla ulkoilemme ja huvittelemme kolmestamme. Petroskoi on kulttuurikaupunki useine mahdollisuuksineen. Anja harrastaa taiteita, kuten iPad-piirtämistä, Eila on-line -pelejä ja kujeilua. Hän käy piirustus- ja askartelukerhossa. Itse luen mielelläni ja paljon.
Lomilla tahdomme elämyksiä, seikkailuja, ihmisseuraa ja viihtyisää oloa. Pidämme siis kaupunkimatkailusta. Viihdymme isoissa kaupungeissa, esimerkiksi Pietarissa, joka on täynnä elämyksiä ja ihmeitä. Nytkin varasimme hyvän 54 neliön huoneiston hotellilta Vasilinsaarelta Pietarin sydämestä. Menemme sinne ensi heinäkuussa. Huoneistolta on lyhyt matka Iisakinkirkolle ja Palatsiaukiolle, ja metro lähellä.
Pietarin läheisyys on hieno petroskoilainen erikoisuus. Sähköjunamatka kestää noin viisi tuntia. Aamujuna saapuu Pietariin puolelta päivin ja iltajuna lähtee Petroskoihin iltakuudelta.
Petroskoi ja Pietari ovat muuten ikäkumppaneita. Kumpikin perustettiin 1703 Pietari Suuren käskystä.
5 kommenttia julkaisuun “Pikapiirtoja petroskoilaisen perheen elämästä”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
On paljon meitä minun kaltaisia suomalaisia, joiden Venäjä-tietämys on hyvin pinnallista ja vailla mitään konkreettista kosketuspintaa. Ei ole yhtään venäläistä tuttua, kieltä ei osata ollenkaan eikä olla edes käyty koskaan Venäjän puolella. Useimmat ovat sentään joskus nähneet oletettavasti venäläisiä Suomessa matkailemassa ja ostoksilla.
Joskus 1970-luvulla meillä kävi mummuni matkassa venäläinen pariskunta, ehkä juurikin Petroskoista. Mies oli varmaan aikoinaan Neuvostoliittoon muuttaneen sukulaiseni (äidin isän veljen?) poika. Hän saattoi siis olla äitini serkku ja näin ollen Venäjällä voi elää minun pikkuserkkuja 🙂 Neuvostoliitosta tai sodista (joihin isäni osallistui viisi vuotta) ei puhuttu kotonani pahaa (tai juuri mitään), mutta varmaan ilmassa oli jonkinlaista russofobiaa kuitenkin. Itse vapauduin siitä Ukrainan kriisin alkuvaiheessa.
Vaikka henkilökohtaista yhteyttä Venäjään, venäläisiin tai venäläisyyteen ei ole, niin mm. lukemalla saa aika hyvän käsityksen sanoisinko isommista kuvioista. Valtaosa suomenkielisestä Venäjää koskevasta kirjallisuudesta ja varsinkin tiedotusvälineiden annista on ollut vuosien ajan Venäjää panettelevaa nykyisistä vuosista puhumattakaan. Mutta jos halua on, löytää myös objektiivista kirjallisuutta kuin myös Venäjään selkeän myötämielisesti suhtautuvaa.
Oman käsitykseni mukaan Ukrainan kriisi kokonaisuudessaan on Yhdysvaltojen yritys nujertaa Venäjä. Ikävä kyllä Suomen poliittinen eliitti on lähtenyt täysillä hankkeeseen mukaan. Median, poliitikkojen ja ns. asiantuntijoiden suhtautuminen Ukrainan tapahtumiin ja Venäjään on pelkkää sotapropagandaa ja äärimmäisen kaksinaismoralistista. Kriisin taustoista ja syistä ei kerrota mitään, ei ainakaan mitään totuudellista. Niinpä suomalaiset ovat nykyään kaikessa Venäjään liittyvässä kansa, joka pimeydessä vaeltaa.
Mikäli venäläiset eivät olisi kehittäneet puolustustaan, niin heidät olisi poljettu maanrakoon. Yrittäjistä ei ole ollut puutetta!!!
Onpa komean näköinen rakennuskompleksi ja alue.
Olisipa taas pian rauha. Olisi niin mukava käydä Petroskoissakin. En ole koskaan siellä käynyt.
Kiitos! Voi kun pääsisi Petroskoihin tutustumaan! 🙂