Kuolleiden lehtien alla
kutovat silmut jo keväälle loimilankaa.
Valo katoaa silmiltämme
palaten ajallaan,
kevättalven kasvavassa sarastuksessa.
Voittaako valo vielä ihmiskunnassa
vihan, sotahulluuden valtaamissa pimeissä aivoissa.
Kuin vauhkoontunut karja on kansat ajettu jyrkänteelle,
syöksymään varmaan kuolemaan.
Taas kerran,
historian julmassa jatkumossa.
♠