Kahdessa hallituksessa sisäministerinä toiminut, SPD:n kansanedustaja 1983-2015 Kari Rajamäki ripittää Demokraatti-lehdessä 16.12.2023 voimaperäisesti Suomen turvallisuuspolitiikan mykyistä johtoa.
”Suomen kansallisen turvallisuuden asiantuntijat ovat olleet ”vapaalla”, kun media levittää turvallisuusvajetta maahan, johon piti turvallisuutta lisätä”, Rajamäki pamauttaa.
Hän moittii suorasanaisesti Ulkopoliittisen Instituutin mielellään julkisuudessa esiintyviä Mika Aaltiolaa ja Salonius-Pasternakia. ”Eduskunnan alaiselta Ulkopoliittiselta Instituutilta odotetaan tietoa politiikan, talouden ja kansainvälisten ilmiöiden taustoista ja toimimista päättäjien tukena. Mika Aaltolan ja Salonius Pasternakin jalat ovat niin tukevasti ilmassa, että he tarjoavat jo maanpuolustus- ja reserviläisten valmiusohjeita ja ”jakavat” Salpalinjan lapioita”, Rajamäki sanoo.
Hänen mielestään Upin tutkijat ohjaavat kokoomuksen eu-avustajan kokemuksella mediaa ilman kansainvälisen politiikan professorien pidikkeitä. ”Venäjän hyökätessä Ukrainaan entinen Moskovan ja Berliinin lähettiläs Rene Nyberg ja Helsingin yliopiston tutkijakollegion johtaja Tuomas Forsberg totesivat, että Suomella ei ole turvallisuusvajetta. Tämä näkemys ei kelvannut, koska tavoite oli luoda paineita Nato-jäsenyyteen. Naton johto näki yhden parhaiten koulutetuista asevoimista saamisen Natoon olevan heille valtava etu, julisti Christopf Heusgen (HS 11.4.2022), Rajamäki muistuttaa.
”Aaltola totesi, että vainajat nukkuvat nyt rauhassa. Me veteraanien jälkeläiset emme, kun Aaltola alkaa jakaa lapioita rajalla. Pasternakin ja UP:n asiantuntemuksen ja kansainvälisen turvallisuuskehityksen hallitsemattomuus näkyy Nato-autuuden ja USA:n demokratian vaihtuessa hämmennykseen Trumpin tulosta. Suomen turvallisuuden varmistaminen ja ulkopolitiikan hallinta sekä Nato-prosessin demokraattisuuden ja eri kehityskulkujen arviointi olisi vaatinut eduskunnalta vastuullisemman käsittelyn”, Rajamäki sanoo..
Hänen mielestään tietoa ja kokemusta toisenlaisiin ratkaisuihin olisi olemassa.
”Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Kiljunen (sd.) kokosi hyvin turvallisuuspohdinnan Pienen Maan Selviytymistarina -teokseen. Sillä ei ollut kysyntää edellisen eduskunnan vauhdissa, jossa kokoomuksen ja PS:n puolella sisäpoliittiset lataukset pelkistettiin ”suomettumispesuun”. Unohdettiin Koiviston viisaus: ”Mitataan herkästi itsenäisyyttä desibelimittarilla, mitä äänekkäämpi naapurin olojen ja politiikan arvostelu, sitä itsenäisempi maa. Nämä mittaajat eivät arvioi toimintaamme sen tarkoituksenmukaisuuden, vaan näyttävyyden perusteella. Meitä sen sijaan kiinnostaa lopputulos”. Nyt näkyi selvästi itsetunnon puute ja valmius menettää tarvittaessa itsekunnioituskin”.
Mukaan Baltian vitjaan
Rajamäen mukaan Suomea kaivattiin vahvasti Baltian vitjaan tukemaan entisten sosialistimaiden turvallisuustarpeita. ”Presidentti Halonen linjasi, että Suomi ei ole Pohjois-Baltiaa, vaan itäisin Pohjoismaa. Hän myös sitoutui Suomen liittoutumattomuuteen. Naton 5. artiklan velvoittavuutta ei ole realistisesti käsitelty”.
”Esitin muun muassa Paavo Lipposen lailla vakavan huolen Suomen viemisestä Baltian ketjuun ja Nato-jäsenyydessä luodusta tilanteesta pelata Ruotsi ulos kriittisenä aikana. Presidentti Niinistö on korostanut Suomen turvallisuuden neljää pilaria: kansallinen puolustus, läntinen integraatio, Venäjä-suhteet sekä YK ja kansainvälisen järjestelmän sääntöpohjaisuus. Päällimmäisenä on kaikissa tilanteissa varmistaa Suomen oma turvallisuus”.
Rajamäki asettaa turvallisuuspolitiikan peruskysymyksen seuraavasti: ”Varaudummeko turvallisuuden horjumiseen tavalla, joka itse horjuttaa turvallisuutta ja haluammeko jyrkentää raja-aitaa? Eikö siis toimet, jotka lisäävät lähiympäristömme vakautta ja lieventävät vastakkainasettelua olisi tarpeen”, hän kysyy.
Rajamäki kertoo kirjoittaneensa toukokuussa 2016 USblogissa : ”Suomi ei voi ulkoistaa EU:lle eikä muualle omien kansallisten, taloudellisten ja turvallisuuteen liittyvien perusasioiden varmistamista Venäjän kanssa. Suomen ulkopoliittisesta johtamisesta vastuussa olevien on syytä tutustua historiaan ja kansallisen selviytymiseemme syvemmin kuin vain presidenti Kallion talvisodan rukousten verran. Mannerheimin, Rytin ja Tannerin muistelmat kannattaa lukea. Samalla kun varmistamme uskottavan maanpuolustuksen ja harrastamme viisasta kumppanuutta Naton kanssa, ei saa antaa myöskään kenraalien tehdä Suomesta ajopuuta Yhdysvaltain hävittäjä- ja maihinnousuharjoitusten kautta. Tarkoituksellista viestiä täydentää silmiinpistävä russofobinen versio trollikampanjasta, jossa Venäjä nähdään yksiselitteisesti Suomeenkin hyökkäystä aikovana. Suomi ei saa ajautua turvallisuusrakenteisiin, joissa mennään Trumpin tahtiin!”
Rajamäki pysyy kannassaan, vaikka Suomen Washingtonin lähettiläs Hautala kiireellä tavoitteleekin Trumpin tapaamisia. ”Selviytyminen edellyttää sosiaalisen turvallisuuden ja työllisyyden puolustamista. Kansanvalta on ainoa tapa sosiaalisesti oikeudenmukaisen ja turvallisen Suomen rakentamiselle. Tasa-arvoisten ihmisten yhteistyöllä ovat suomalaiset ennenkin työelämää ja maata rakentaneet. Suomalaisilla nuorilla on oikeus pää pysyssä säilyttää itsetuntonsa, vaikka sitä EK:n Häkämiehen kampanjat lokaavat. Yhteiskunnallisen kehityksen ja hyvinvoinnin vaarana on sen sijaan talouselämän ja hallinnon rakenteisiin pureutuvan harmaan talouden, ahneuden ja moraalikadon vauriot”, Rajamäki varoittaa.
Kari Rajamäki on valtiopäiväneuvos, entinen sisäministeri (sd.), ulko-ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsen 2003-2007 ja EU:n sisäasiainministerineuvoston puheenjohtaja. 2006.
5 kommenttia julkaisuun “Rajamäki: Suomen ulkopoliittisesta johtamisesta vastuussa olevien on syytä tutustua historiaan”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tämän hetken poliittiset päättäjät ovat joko lukutaidottomia tai niin aivosokeita, että mitkään lait ja asetukset eivät heitä koske. Valta sokaisee älyn.
Kokoomuksen kypäräpäät eivät ota oppiakseen historiasta sitten yhtään mitään. Venäjän asevoimille ei kannata naureskella Nato-kypäränkään takaa. Yhdellä ohjusiskulla voidaan tuhota likimain koko Uusimaa.
Kolme ohjetta hyvään ja pahaan
Hyvään: 1) Jos joskus on ollut jotain erimielisyyttä tai muita ongelmia (vaikkapa Venäjän tai Neuvostoliiton kanssa), tarkastellaan niitä kiihkottomasti ja rehellisesti ja mahdollinen omakin syyllisyys huomioiden. Sen jälkeen nuo asiat pidetään loppuun käsiteltynä historiana, josta tosin voi löytyä jotain opiksi otettavaa.
2) Jos on mennyt hyvin (vaikkapa Venäjän tai Neuvostoliiton kanssa), mietitään objektiivisesti mitä hyvää oli ja miksi. Olisiko sillä ollut mitään tekemistä vaikkapa sen kanssa, ettei kummallakaan ollut pahoja aikeita, vaan päinvastoin molemmat tähtäsivät ystävälliseen kanssakäymiseen.
3) Hyvä tulevaisuus Venäjän naapurina arkijärjellä ja historiasta päätellen tarkoittaa a) ystävällistä suhtautumista, b) totuudessa ja oikeudenmukaisuudessa pysymistä, c) pahojen aikeiden loistamista poissaolollaan ja d) sen estämistä, että joku toinen voisi käyttää meitä pahojen aikeidensa välikappaleena.
Pahaan: 1) Muistellaan vuosikymmeniä kokemaamme ja kuvittelemaamme pahaa. Suurennellaan ikäviä tapahtumia ja keksitään niitä lisää niistäkin asioista, joissa totuus on toisenlainen. Käännetään musta valkoiseksi ja päinvastoin kunhan saadaan Venäjä näyttämään syylliseltä kaikkeen maailman pahuuteen.
2) Jos on ollut jotain hyvää itänaapurin kanssa, sekin aika (mm. autonomian ja sotien jälkeinen aika) saadaan huonoon valoon muistuttamalla vain kyseisen aikakauden ikäviksi mielletyistä asioista. Jos on aivan pakko myöntää jotain positiivista, selitetään se meidän ansioksemme tai sitten NL tai Venäjä teki sen vain pakosta. Joka tapauksessa naapurilla on ollut aina ja tulee aina olemaan vain pahat aikeet maatamme kohtaa. Todisteita ei tarvita ja jos on päinvastaisia todisteita, niitä ei hyväksytä.
3) Paha tulevaisuus Venäjän naapurina arkijärjellä ja historiasta päätellen tarkoittaa a) russofobista suhtautumista, b) valehtelua ja epäoikeudenmukaisuutta, c) hyvien aikeiden loistamista poissaolollaan sillä perusteella, että naapurilla on vain pahat aikeet meitä kohtaan ja d) antautumista välikappaleeksi niille, jotka vihaavat sellaista Venäjää, joka ei ole heille alisteinen.
Yleisesti ottaen näyttää kieltämättä pahasti siltä, että Ukraina on edelläkävijämme. Ei voi paljon muuta kuin toivoa, että järjen valo syttyy tärkeimpien päättäjiemme ajukopassa ennen kuin mitään kohtalokasta pääsee tapahtumaan. Tuskin heistä Venäjä-viha mihinkään karisee, mutta olisivat edes sillä tavalla järkeviä, että eivät antaisi sodan syttyä. Vihatkoot Venäjää, mutta jäitä hattuun ihan itsemme edun vuoksi kuitenkin.
Kun pieni koira aikansa räksyttää isolle koiralle, niin iso koira raapaisee käpälällään. Näin kävi 1930 luvulla. Pelkäänpä pahoin, että historia toistaa itseään!!!
Kari Rajamäki oli ministerinä harvinaisen suoraselkäinen, hän näki poliisiylijohtja Paateron pyrkimysten johtavan täysin Suomen oloihin soveltumattoman Poliisihallituksen muodostamiseen ja kommentoi sitä varsin osuvasti ”Paateron palatsi on tuhottava”!
Rajamaäki sisäminsiterinä todella valvoi alaisiaan ja tuli tunnetuksi muistivihostaan mihin kirjoitti huomionsa käydyistä keskusteluista. Rajamäkeä arvostettiin ja myös pelättiin syystä, hänelle ei uskallettu kertoa muunnettua totuutta, siitä jäi kiinni!