Venäjän ulkoministeriö vaatii, että Saksa tunnustaa Leningradin piirityksen kansanmurhaksi. Saksalainen historioitsija Götz Aly toteaa vaatimuksen olevan historiallisesti oikeutettu. Hän muistuttaa haastattelussaan Berliner Zeitungissa, että Leningradin 872 päivää kestäneen saarron aikana kuoli yli miljoona ihmistä.
Saarto kesti syyskuusta 1942 tammikuuhun 1944. Aly toteaa rikoksen olevan edelleen – 80 vuotta myöhemmin – Saksan ja Venäjän historiallis-poliittisten keskustelujen keskiössä.
”Saksalaiset hyökkääjät suunnittelivat Leningradin täydellisen piirityksen vuonna 1941. Tavoitteena oli näännyttää nälkään ja jäädyttää kuoliaaksi noin viisi miljoonaa ihmistä. Hitler sanoi haluavansa tuhota Leningradin maan tasalle”, muistuttaa Aly.
Aly toteaa Puolan ja myöhemmin Neuvostoliiton vastaisen sodan olleen osa kansanmurhan suunnitelmaa.
Saksan elintarvikeministeriön suunnitelmien mukaan Neuvostoliiton väestöä oli ”vähennettävä” 30-50 miljoonalla ihmisellä saartamalla ja tuhoamalla Neuvostoliiton suurkaupunkeja ja katkaisemalla viljan saanti Ukrainan ja Venäjän eteläisiltä alueilta.
Toisin sanoen lapsilta, naisilta ja miehiltä oli tarkoitus katkaista ruuan saanti ja heidät oli määrä näännyttää nälkään ja palelluttaa kuoliaaksi mahdollisimman pian. Suunnitelman tekoon osallistui suuri joukko saksalaisia virkamiehiä, ravitsemusasiantuntijoita ja taloustieteilijöitä.
Aly arvostelee haastattelussaan myös läntisen Saksan historiankirjoitusta: ”Olen kotoisin Länsi-Saksasta. Meille ei pitkään aikaan kerrottu mitään toisesta maailmansodasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Euroopan juutalaisten murhasta saimme tietää vain opetuksessa, emme vanhemmiltamme”.
Myöhemmin opimme myös Wehrmachtin rikoksista ja sodankäynnistä Itä-Euroopassa, sanoo Aly todeten, etteivät historiantutkijat ole 1960-luvulta lähtien ole juuri olleet eri mieltä asiasta, eivät edes Länsi-Saksassa.
Aly toteaa, että vuonna 1963 historioitsija Ernst Nolte kuvaili Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon ”modernin ajan hirvittävimmäksi valloitus-, orjuuttamis- ja tuhoamissodaksi”. Vuonna 1965 Andreas Hillgruber puolestaan totesi, että Saksan Wehrmachtin tavoitteena oli ”hävittää kaikki muistikuvat suuresta Venäjän valtiosta”.
Molemmat historioitsijat kuuluivat konservatiivisiin koulukuntiin. Historioitsija Christian Streit julkaisi vuonna 1978 erittäin tarkan kuvauksen kahden miljoonan neuvostoliittolaisen sotavangin tarkoituksellisesta nälkään näännyttämisestä saksalaisilla keskitysleireillä.
Aly vastaa myös kysymykseen, joka koskee Natsi-Saksan Neuvostoliiton kansoille tekemien vääryyksien unohtamista Ukrainan sodan hallitessa nykyistä julkista keskustelua. Aly toteaa vastauksessaan esimerkkinä muutoksesta sen, että muutama vuosi sitten alettiin yhtäkkiä korostaa, että Auschwitzin keskitysleirin olivatkin puna-armeijan sijasta vapauttaneet ukrainalaiset.
8 kommenttia julkaisuun “Saksalainen historioitsija: Leningradin saarto tunnustettava kansanmurhaksi”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Slaavien joukkotuhontasuunnitelma oli nimeltään Generalplan Ost.
https://en.wikipedia.org/wiki/Generalplan_Ost
Ja kun tuon sisäistää, Suomen osallisuutta sotaan ja syitä esimerkiksi Talvisodalle voi arvioida näin:
Suomen poliittinen ja sotajohto on tiennyt ainakin yleisesti suunnitelmasta ja pohjoisten alueiden (Kuola ja Pietari) osalta tarkasti, koska Suomelle on ennen sotaa luvattu jotakin.
Tämä voi selittää myös miksi Suomen johto ei suostunut Stalinin esittämiin aluevaihtoihin, että Talvisota olisi vältetty:
1) Talvisodan avulla yhteiskunta saatiin helposti mobilisoitua siihen oikeaan sotaan (Barbarossa)
2) Sillä lievitettiin syyllisyyttä osallisuudesta ihmiskunnan suurimpaan rikokseen.
3) Lisäksi saatiin erillissotakortti irtautua sodasta, kun natsien tappio oli selvä.
Kuusi kuukautta Talvisodan päättymisen jälkeen Suomi teki natsijoukkojen kauttakulkusopimuksen.
Tämä varmasti auttaa ymmärtämään, miksi Venäjä hyvinkin voi käyttää atomiaseita, jos Nato uhkaa tulevaisuudessa sen olemassaoloa.
Toinen saksalainen nuoremman polven historioitsija joka on tutkinut Venäjän länsiosan suunnitelmallista kansanmurhaa elintarpeiden varaamiseksi miehittäjiä varten on Christopher Gerlach. Hän on todennut mm, että venäläisten tuhosuunnitelma edelsi suunnitelmaa tuhota juutalaiset. Venäjällä tietysti osa kansasta oli sekä että, Venäjän juutalaisia. Niin arka on aihepiiri edelleen ja pahenemaan päin Saksassa, että Gerlachilta on evätty jatkotutkimuksen puitteet niin, että hänen on ollut siirryttävä Sveitsiin työtään jatkamaan.
Venäläiset olisivat joutuneet maanrakoon, mutta onneksi ovat kehittäneet riittävän tehokkaat aseet, että näin ei ole käynyt!!!
Aihepiiri vaikuttaa olevan nykyisin Suomessakin niin arka, että jopa Rauhanpuolustajien sivulta on huolestuttavaa kyllä, sensuroitu aihetta koskevat videolinkit. Oletettavasti meillä on ollut täällä aiemmin enemmän sananvapautta ja linkkien taustalla olevia videoita on ollut mahdollista katsella.
https://rauhanpuolustajat.org/pulu-tv/venaja/
Kansanmurha se oli. Venäläiset eivät koskaan tule unohtamaan sitä. Se kannattaisi myös suomalaisten pitää mielessä, kun nyt uhoavat kuin viimeistä päivää. Jos iso sota syttyy, Suomesta ei jää jäljelle mitään.
Kannattaa olla avoin eri näkökannoille ja tutustua niihin, vaikka se ehkä ole kokonaan totta, niin se voi silti antaa uutta näkökulmaa kokonaisuuteen.
Tämä Voittajat kirjoittavat historiaa, sarja on sellainen, lukemattomia lehtileiketodisteita, radiopätkiä yms. jotka voittajat ovat lakaisseet maton alle. Katsottuaan tämän voi sitten ihmetellä, että mitenhän se nyt oikein meni. Viime vuosina on ilmennyt että meille propagandamediassa kerrotut totuudet ovat oikeasti aivan päinvastoin, esim. lääkkeitä ja ruokaa koskevat ohjeistukset, puhumattakaan tutkituista ja turvallisista ruiskeista, joten ei tämäkään enää olisi mikään ihme.
Einari
Tarkoitin
Eurooppa Viimeinen Taistelu sarjaa
Einari
Saksassa on varsin vakiintunut sellainen käsitys, että saksalaiset ovat tehneet Hitlerin kauteen ja holokaustiin täydellisen pesäeron eli se ei voi koskaan enää tapahtua uudelleen. Näin varmaan onkin monen mielestä asian laita, vaan ei kaikkien. Saksa tukee tälläkin hetkellä sionistisen Israelin Gazassa toteuttamaa kansanmurhaa ehdoitta, Saksan poliisi kohtelee brutaalisti pro-Palestiina-mielenosoittajia ja EU:n komission puheenjohtaja, saksalainen oikeistopoliitikko Ursula von der Leyen on ilman todellisia valtuuksia ottanut roolikseen koko EU:n ”presidenttinä” käydä tuhoamissotaa Israelin rinnalla ja Ukrainassa Venäjää vastaan – jälleen kerran.
Muodollisesti Saksan nykyinen kansanmurhia tukeva politiikka ei kumpua äärioikeistosta, jonka parlamenttiedustaja AfD on suljettu päätöksenteon ulkopuolelle. Tämä korostaa sitä historiallista jatkumoa, jota Saksan nykyinen demareiden ja oikeiston johto edustaa; ei pidä katsoa poliitikkojen puolueita vaan niiden käytännön tekoja. On aivan varmaa, ettei nykyinen Yhdysvaltain liittolaismaa Saksa tule noteeraamaan millään lailla Venäjän vaatimuksia Leningradin piirityksen osalta. Hallituksen tavoitteena on lyödä Venäjä sotilaallisesti Ukrainan maaperällä. Pakotepoliitikallaan Saksa on myös osoittanut, että se on valmis tekemään kaikkensa Venäjän talouden romahduttamiseksi ja maan sulkemiseksi kansainvälisen kaupan ja yhteistyön ulkopuolelle. Puhumattakaan siitä, että se salli Yhdysvaltain räjäyttää NordStream2:n kaasuputki, vaikka se se merkitsi Saksan talouden joutumista taantumaan.
Saksa on taas palannut politiikkaan, jonka luvattiin jääneen historiaan. Saksa on jälleen kansanmurhaa ainakin välillisesti tukeva valtakunta, joka sotii Venäjää vastaan ilman sodanjulistusta. Saksa on jälleen militarismin nimeen vannova valtio, jossa äärioikeisto kasvattaa huolestuttavasti kannatustaan. Saksa kuuluu nykyään toisen maailmansodan voittajavaltioihin. Se kannattaa pitää muistissa. ”Nie wieder Krieg” ei ole Scholzin tai von der Leyenin iskulause. Saksa sotii, kun isäntä käskee.