Suomea pidetään laajasti, myös kansainvälisesti, siitä harvinaisena valtiona, ettei meillä ole siirtomaaisännyyden synnyttämää häpeän ja rikoksen painolastia. Valitettavasti tämä näkemys ei ole totuudenmukainen. Suomella ei ole koskaan ollut valtiollisessa omistuksessa mertentakaisin alueita, jollainen mm. Ruotsilla on ollut (ja Ruotsin osana tietenkin tavallaan myös meillä). Mutta Suomen valtion suhde saamelaiskulttuuriin, saamelaisiin ja näiden asuttamiin ja hyödyntämiin alueisiin täyttää mielestäni aivan riittävän hyvin kolonialistisen asenteen ja käytännön tuntomerkit.
Tuoreimman muistutuksen ja esimerkin kolonialistisesta suhtautumisesta tarjoaa Korkein hallinto-oikeus (KHO), joka kumosi vuonna 2023 pidetyt saamelaiskäräjävaalit ja määräsi vaalit uusittaviksi ja vaaliluetteloon lisättäväksi 72 henkilöä, joita saamelaiset eivät itse pidä vaaliluetteloon oikeutettuina.
KHO:n puuttuminen saamelaisten itsemääräämisoikeuteen sai alkuperäiskansatutkimuksen professori Rauna Kuokkasen ehdottamaan saamenkielisessä Ávvir-sanomalehdessä, että koska Suomi sekaantuu toisen kansan yhteiskunnallisiin ja poliittisiin prosesseihin, saamelaisten tulisi boikotoida uusittavia vaaleja: ”Uutena strategianamme on kieltäytyä äänestämästä uusissa saamelaiskäräjävaaleissa, jotka korkein hallinto-oikeus on määrännyt järjestettäväksi. Emme voi enää hyväksyä valtiollisen oikeusjärjestelmän virheitä meitä kohtaan emmekä legitimisoida päätöksiä, jotka loukkaavat saamelaisten perusoikeuksia.” Kuokkanen ei saanut käytännön aktiiveja mukaansa, vaan vaalit uusitaan. Meille suomalaisille ei-saamelaisille tämäkin prosessi antaa kuitenkin paljon mietittävää.
* * *
En ole saamelaisten oikeuksiin liittyvän historian tai lainsäädännön asiantuntija, tämä teksti kumpuaa siitä tietoisuudesta, että Suomi kaikkien kolonialistisesti käyttäytyvien tavoin kiistää toimivansa kolonialistisesti. Suomen valtion ja useimpien puolueiden suhtautuminen saamelaisiin on muodollisesti ja pinnallisesti asiallista, vaikka ei välttämättä arvostavaa. Olen törmännyt myös suhtautumiseen, joka kuittaa koko ”saamelaiskysymyksen” pienen etnisen vähemmistöryhmän pyrkimyksenä pitää itseään suurempaa ääntä tai vaihtoehtoisesti arvioi saamelaisten kokemat ongelmat keskenään kiistelevien saamelaisten asiaksi, johon Suomen valtiona ei kannata sotkeutua.
Minusta on tärkeä ymmärtää, että vaikka alistava, kolonialistinen suhtautuminen saamelaisiin ei olisi aina tietoista, se on ollut koko itsenäisen Suomen ajan johdonmukaisesti alistavaa sekä kulttuurisesti että taloudellisesti. Saamelaisia ei ehkä pidetä enää eksoottisina näyttelyesineinä, joiden kirjavilla perinneasuilla on helppo kuvittaa mikä tahansa turisteille suunnattu kaupallinen viestintä eli mainostaminen. Mutta valitettavasti saamelaisten tasa-arvo on tunnustettu monilta osin ehdollisena ja tärkeimmässä asiassa eli maanomistuksessa Suomen valtio on toiminut kuten valkoinen herrakansa aina eli kiistänyt alkuperäisasukkaiden omistuksen ja varastanut maat ja vedet itselleen.
Kaikille saamelaisille oma perinne ja kulttuuri eivät ole tärkeitä. Saamelaiset eivät edusta yhtä ääntä ja mielipidettä, vaan samalla kun osa syyttää Suomea kolonialistisista toimista se toinen osa pärjää Suomen kanssa oikein hyvin, kuittaa petovahingonkorvauksia ja myy pohjoisen kultaa eli poron lihaa eri muodoissa hintaan, jota japanilainen turisti ei pidä ollenkaan liian korkeana, vaikka tavallisella etelän eläjällä on harvoin varaa edes maistella poroa. Itse en ajattele niinkään sitä, miten joku yksittäinen saamelainen kohtelunsa kokee. Minusta Suomen edustama kolonialismi on tuomittavaa ja torjuttavaa, vaikka yksikään saamelainen ei olisi samaa mieltä. Tiedän myös, että pelko kaikkien saamelaisten alistumisesta on turha. Nuoret saamelaiset ovat erittäin militantteja ja ehkä vanhempia ikäluokkia valmiimpia haastamaan Suomen valtion ja sen puolueiksi hahmottuvan alistusjärjestelmän.
* * *
Suomen valtio voi vedota perustuslakiin, johon on kirjattu, että saamelaisilla on alkuperäiskansana ”oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan”. Perustuslaki takaa saamelaisille myös kieltä ja kulttuuria koskevan itsehallinnon kotiseutualueellaan. Oikeusministeriö kirjoittaa kauniisti, kuinka ”Perustuslain tarkoituksena on, että saamelaiset saavat itse määrätä asioistaan ja ohjata niiden tulevaa kehitystä. Kaikkien viranomaisten tulee aktiivisesti edistää saamelaisten oikeuksien toteuttamista ja niiden heikentämisen estämistä. Viranomaisilla on myös velvoite edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää.” Perustuslaki ei kuitenkaan takaa saamelaisille oikeutta omistaa asuttamiaan maita tai oikeutta päättää, millä tavalla saamelaisten asuttamaa maata ja vettä käytetään. Suomessa saamelaisten kotiseutualueen maa- ja vesialasta yli 90 prosenttia on valtion hallinnassa.
Valtion näkökulmasta kielen ja kulttuurin asiat ovat vaarattomia, siksi lait on kirjoitettu näennäisen suvaitsevaisiksi, mutta ilman tärkeimpiä oikeuksia päättää maan ja veden käytöstä. Suomen Amnesty on kiinnittänyt huomiota moniin saamelaisten kohteluun liittyviin ongelmiin, joita se pitää ihmisoikeusloukkauksina. Keskeisenä ongelmana Amnesty esittää saamelaiskäräjälain uudistamisen, joka on toistuvasti epäonnistunut eduskunnassa, koska erityisesti oikeistopuolueet (luen niihin myös keskustapuolueen) ovat olleet haluttomia vahvistamaan saamelaisten itsemääräämisoikeutta, koska se voisi uhata saamelaisalueen maankäytöstä nyt päättävien etelän ihmisten yksinvaltaa. Suurimmat kiistat ovat liittyneet siihen, että ei-saamelaiset haluavat määritellä saamelaisuuden siten, ettei se perustu etniseen taustaan tai kieleen, vaan asumishistoriaan ja maanomistukseen. Kompromissia ei ole löytynyt, eikä KHO voi siihen pakottaa, vaikka se voikin määrätä vaalit uusittaviksi.
Euroopan neuvoston ja YK:n ihmisoikeussopimuksia valvovat elimet ovat toistuvasti moittineet Suomen valtiota puuttumisesta saamelaisten omaan itsemäärittelyyn. Niillä ei kuitenkaan ole välineitä eikä ehkä haluakaan pakottaa Suomen valtiota, joten eduskunnassa suuret puolueet ovat voineet pelailla saamelaiskäräjälain viivyttämisellä ja lykkäämisellä piittaamatta saamelaisten pontevista mielenosoituksista ja tahdonilmaisuista. Eduskunnan käyttäytyminen on selkeä esimerkki arjen kolonialistisesta asennoitumisesta. Se ei ole menneisyyttä vaan valitettavasti myös nykypäivää. Suomi on edelleen kolonialistinen valtio.
* * *
Voiko saamelaisten oikeuksiin liittyviä ongelmia koskaan ratkaista saamelaisia itseään tyydyttävällä tavalla? Olen melko pessimistinen, sillä vaikka useimmat puolueet tunnustavat perustuslain säätämät kielelliset ja kulttuuriset oikeudet, maanomistukseen ja siihen liittyvään maa- ja vesialueiden käytön vallan jakamiseen puolueilla ei ole tahtoa. Myöskään Lapista valitut kansanedustajat eivät halua edistää saamelaisten itsemääräämisoikeutta. He pelkäävät omien ei-saamelaisten suomalaisten reaktioita ja pitävät mieluummin näiden kuin saamelaisten puolta. Tämä on nähty eduskunnassa monta kertaa.
Siihen silti uskon, että saamelaiskäräjälain uudistus jossain vaiheessa solahtaa eduskunnankin läpi, kunhan se ei sisällä välineitä maankäyttöön puuttumiseen. Se on etelän valtapuolueille ehdoton raja, jonka yli ne eivät ole valmiita menemään. Kuitenkin juuri tuo raja on se, joka tekee Suomesta kolonialistisen valtion. Suomen valtio haluaa pitää itsellään oikeuden säädellä luonnonvarojen käyttöä, kaivosten avaamista, vesistöjen käyttöä energiantuotantoon ja myös sen, mitä alueita suojellaan, mitä ei. Saamelaisia voidaan kuulla ja kuullaankin, mutta heitä ei päästetä päättämään saamelaisten kotiseutualueen maankäytöstä.
Jos itse saisin päättää, saamelaisten kotiseutualueet säädettäisiin lailla luonnonsuojelualueeksi, jonka sisällä ovat sallittuja saamelaiskäräjien hyväksymät perinteiset elinkeinot, mutta eivät kaivokset, voimalaitokset tai turismia palvelevat rakennelmat. Vaikka saamelaisilla on mielestäni kiistaton oikeus päättää kotiseutualueensa maankäytöstä, sekin alue kuuluu yhteiseen Suomeen ja on sen siksi oltava avoinna myös ei-saamelaisille suomalaisille, jotka mukautuvat saamelaisten itsemääräämisoikeuteen.
Inarijärvessä sijaitseva Äijihsuálui (Ukko) on saamelaisten perinteinen pyhä paikka, joka on päässyt Unescon maailmanperintökohteiden aieluetteloon ja myös Suomen muinaismuistolaki suojelee saarta jonkin verran. Pidän silti hyvänä ratkaisuna, että matkailijoita palvelleet laituri ja rappuset on päätetty Metsähallituksen ja matkailuyrittäjän omalla päätöksellä poistaa. Sen jälkeen saarta ihaillaan pääosin vedestä käsin kajoamatta itse saareen. Mielestäni tässä on hyvä malli tulevaisuudelle yleisemminkin. Saamenmaata ei tarvitse sulkea, riittää että kunnioitetaan saamelaisten itsemääräämisoikeutta. Kolonialismista voi päästä kokonaan eroon.
14 kommenttia julkaisuun “Suomen kolonialistinen taakka”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kiitos Heikki tästä artikkelista, joka käsittelee saamelaisten asemaa alkuperäiskansana ja osana suomalaista yhteiskuntaa. Kysymys saamelaisten oikeuksista on hyvin ajankohtainen ajatellen myös USA:n kanssa tehtävää DCA -sopimusta ajatellen: Suunnitelmissa on nyt NATO / USA:n sotilastukikohdan sijoittaminen saamelaisalueelle Inariin.
Saamelaisten perinteinen elinkeino on poronhoito ja YK:n alkuperäiskansoja koskevan julistuksen mukaan heillä tulisi olla oikeus sitä harjoittaa. Että tämä oikeus myös käytännössä toteutuisi, tulisi Suomen valtion pidättäytyä saamelaisalueilla sellaisista toimista, jotka vaarantavat tätä elinkeinoa. Ristiriitoja on syntynyt esimerkiksi siitä, että porot ovat häiriintyneet tuulivoimageneraattoreista, joita on pystytetty poronhoitoalueille. Voi vain kuvitella, minkälaista häiriötä perinteisille elinkeinoille meluisa ja aidattu sotilastukikohta aiheuttaisi.
Sotilastukikohtien sijoittamisesta saamelaisalueille on jo tehty useiden saamelais- ja kansalaisjärjestöjen allekirjoittama julkilausuma. Tässä pari linkkiä, joista voi perehtyä tähän ajankohtaiseen aiheeseen:
https://www.maanystavat.fi/sotilastukikohdat-saamelaisten-kotiseutualueella
https://rauhanliitto.fi/rauhanliitto/ajankohtaista/julkilausuma-yhdysvaltojen-sotilastukikohdat-saamelaisten-kotiseutualueella-vaarantavat-alkuperaiskansan-perusoikeuksia
Pahat finskitsuhnat polkevat ja riistävät vähemmistöä. Mistäpä auttaja moiseen? Vähän haiskahtaa nyt mahorkalta, kun tämmöisiä lauotaan. Tulisiko joku sitten pelastaan meidät, kun pieni ruotsinkielinen vähemmistö polkee ja riistää meitä?
Jopen nenä saa rauhassa olla allerginen mahorkalle, itse näen vastuun Suomen ihmisoikeusrikkomusten korjaamisen kuuluvan pelkästään tämän Suomi-nimisen valtion päättäjille ja lainsäätäjille. Ulkopuolista apua ei tarvita, pelkästään poliittista tahtoa.
Ja jos olet Joppe vakavissasi sitä mieltä, että ”pieni ruotsinkielinen vähemmistö polkee ja riistää” meitä suomea tai jotain muuta kuin ruotsia äidinkielenä puhuvia, kuulisin mielelläni esimerkkejä tästä. Kuulisin siksi, etten tiedä tällaista enää tapahtuvan. Jos viittaat siihen, että RKP päästi persut hallitukseen ajaakseen jotain omia asioitaan, niin sehän on normaalia poliittista opportunismia, johon jokseenkin kaikki puolueet vuorollaan alentuvat.
Suomi on sitoutunut jo kauan aikaa sitten suojelemaan kansallisia vähemmistöjään, joista ruotsinkieliset ovat paljon suurempi ryhmä kuin saamelaiset tai romanit. Periaatteesta ei pitäisi joutua muistuttamaan, mutta käytännössä monet kauniit lupaukset tuppaavat jäämään lupauksiksi. Sehän on tavallaan poliitikon ammattitaitoa, että onnistuu luomaan mielikuvan puolueesta X asian Z tukijana ja kannattajana, vaikka sitten käytännössä äänestääkin asia X:ää vastaan.
Kommenttina tähän, kun Heikki kysyt esimerkkejä ruotsinkielisen vähemmistön harjoittamasta sorrosta, niin voisin kyllä mainita ruotsin kielen peruskoulussa.
Nythän suomenkieliset nuoret opiskelevat toisena kotimaisena kielenään ruotsia, yleensä huonolla menestyksellä, johtuen motivaation puutteesta ja siitä, että he eivät kuule ruotsin kieltä omassa arkielämässään juuri milloinkaan, Helsingissä ja ruotsinkielisellä rannikolla asuvia kaksikielisiä lukuunottamatta.
Ruotsinkieliset nuoret opiskelevat toisena kotimaisenaan suomea, jota kuulevat joka päivä; kavereiltaan, mediassa, somessa, kaupassa, kaikkialla. Opetin suomen kieltä yhdelle ruotsinkieliselle luokalle, ja kaikki olivat käytännössä kaksikielisiä. Seiskaa huonompaa numeroa ei tullut kenellekään toisesta kotimaisesta.
Toisin on ruotsin kanssa. Useilla amikseen menevillä suomenkielisillä pojilla ruotsin numero on kuusi. Se laskee keskiarvoa, jolla ammattikouluun pyritään. Ruotsinkielisten nuorten keskiarvo saa nostetta heidän helposti saatavasta kohtalaisesta suomen numerostaan. He saavat siitä etua opiskelupaikoista kilpailtaessa.
Huono ruotsin numero voi estää suomenkielisen nuoren pääsyn esim. sähköpuolelle, jonne yleensä on korkeahko keskiarvoraja.
Myöskään yliopistoon ei ole asiaa, ellei ole suorittanut kaikki ruotsin kursseja. Nuori ei pääse silloin ylioppilaaksi lainkaan.
Tässä nyt on sitä kuuluisaa rakenteellista epätasa-arvoa.
Ruotsin kielen asemasta peruskoulussa on päättänyt eduskunta, ei mikään ”ruotsinkielinen vähemmistö”. Jos lakia ei pidä onnistuneena, täytyy yrittää saada suurimmat puolueet ajamaan sen muuttamista. RKP:n voima ei yksinään riitä yhtään mihinkään, vaikka nyt saattaa siltä näyttää, kun se pitää äärioikeistolaista hallitusta pystyssä. Jos tässä näkee ”rakenteellista epätasa-arvoa”, täytyy moittia eduskunnan enemmistöä, joka on lain kaikilta osiltaan säätänyt.
Eivätkä Suomen ruotsinkieliset koululaiset syyllisty mihinkään oppimalla ”luonnostaan” kaksikielisiksi. Kukaan ei valitse vanhempiaan tai kasvuympäristöään, eikä toisaalta mikään estä suomenkielistä perhettä muuttamasta alueelle, jossa suomenruotsia kuulee niin hyvin, että lapsista tulee käytännössä kaksikielisiä ja amikseen pyrkivällä on vähintään se seiska ruotsissa.
Suomalaista kielipolitiikkaa saa moittia myös tasavertaisuuden lähtökohdista, mutta moitteet on suunnattava eduskunnalle, ei Suomen ruotsinkieliselle vähemmistölle.
En tietenkään tarkoittanut kirjaimellisesti, että ruotsinkieliset ihmiset sortaisi suomenkielisiä. Enkä myöskään ”syyttänyt” ruotsinkielisiä nuoria kaksikielisyydestään vaan totesin sen. Halusin tuoda esiin ilmeisen epäkohdan, josta ei olla tietoisia.
Voisi sanoa, että ruotsin kieli Suomen koululaitoksessa nykyisessä mitassaan on kolonialistinen jäänne. Kielikysymyksessähän on kyse hyvin vanhoista käytännöistä, jotka pohjaavat siihen, että sivistyneistön kieli Suomessa oli alun perin ruotsin kieli, koska hallitseva eliitti tuli meille Ruotsista.
RKP:llä on kyllä aiempina vuosikymmeninä ollut paljon enemmän valtaa kuin nykyään. Esimerkiksi peruskoulu-uudistuksessa 1970-luvulla RKP oli vaa’ankieliasemassa ja asetti ehdon: jos ruotsin kieli ei tule pakolliseksi kaikille uudessa peruskoulussa, he eivät äänestä uudistuksen puolesta eduskunnassa.
Aiemmassa erilliskoulujärjestelmässä keskikoulussa opiskeltiin ruotsia, mutta ammattiopetukseen ja työelämään suorempaan ohjaavassa kansalaiskoulussa ei. Peruskoulu-uudistuksen jälkeen käden taidoissa vahvojen mutta usein kielipäätä omaamattomien amispoikienkin on pitänyt tätä kieltä opiskella, usein katkerina. Minulle jotkut heistä sanoivat, että heillä menevät englanti ja ruotsi sekaisin.
Minusta tasa-arvo tässä asiassa olisi helpomminkin saavutettavissa kuin että perheiden olisi muutettava kaksikieliselle alueelle. (Sehän olisi käytännössä aivan mahdotontakin, että kaikki sinne muuttaisivat.)
Yksinkertainen keino: numeroarvostelusta olisi luovuttava ja korvattava se ”suoritettu”-merkinnällä. Ehdotin tätä sähköpostitse kaikille kansanedustajille muutama vuosi sitten nähtyäni riittävän kauan, miten monet yläkoululaiset ruotsin kielen kanssa kipuilivat. Muun muassa Jörn Donner vastasi, että hänen mielestään ehdotus oli harkitsemisen arvoinen.
Sinulla on Joppe hieman pakkomielteinen tapa selittää kaikki venäläisvihasi kautta, mikäli viittaat tällä ”pelastamisella” siihen, että Venäjä haluaa suojella myös muissa maissa asuvaa venäläisväestöään.
Venäjä tuskin on kiinnostunut pelastamaan suomalaisia, vaikka kuinka ruotsinkieliset meitä kuinka alistaisivat. Että sikäli päättelyketjusi meni harhaan.
Suomalaiset riistävät saamelaisia. Myös ruotsalaiset tekevät niin. Samoin norjalaiset. Ei se että historiassa ruotsalaiset ovat riistäneet suomalaisia, oikeuta riistämään saamelaisia. Minä olen suomenruotsalainen ja ruotsi on äidinkieleni, tunnekieleni, enkä ole ylpeä siitä että opetettiin että olemme parempia. Huomasin että emme ole parempia. Toivon kuitenkin että voimme olla tasavertaisia, vaikka olemmekin erilaisia. Saamelaisilla on kuitenkin erilainen elämänmuoto ja tapa tulla toimeen kovisaakin olissa ja he tarvitsevat riittävät edellytykset siihen. Ei USA osaa kunnioittaa alkuperäiskansoja, ei intiaaneja saati sitten saamelaisia. Eivät he halua vapaa pääsyä suomalaisten kustannuksella 15 alueeseen suojellakseen meitä. Sopimuksessa lukee että Suomen tulee suojella amerikkalaisia sotilaita näillä Suomen alueilla. He tulevat koska hamuilevat Venäjän luonnonvaroja ja suunnittelevat Venäjän heikentämistä Suomen alueiden kautta ja suomalaisten sotilaiden ja kansan kustannuksella. He haluavat meidän sotimaan heidän puolesta, kuten Ukrainalaiset tekevät tällä hetkellä. Biden lipsahti: Ja he osaavat taistella! kun toivotti Ruotsia tervetulleeksi Natoon, mainitsi Suomen ja huudahti vahingossa ruotsalaisistakin että muka osaavat taistella. Minä en halua että yksikään suomalainen kuolöee USAn puolesta Venäjää vastaan!
Eikä vain Venäjää vastaan. Eiköhän ”suomipoika” ole innolla mukana missä tahansa tulevassa konfliktissa, jonka Pohjois-Amerikan Yhdysvallat aloittaa missä päin maapalloa tahansa.
Lantalaisena olen ymmärtänyt että nimeenomaan oikeus maan ja vesien käyttöön on se kriittinen kysymys, joten Heikki olet mielestäni osunut olennaiseen.
En ole minäkään perehtynyt siihen KHO:oon päätökseen mitä koskee niitä 72 henkilöä. Mutta mikäli on kysymys siitä että ovat omistaneet maata jo ammoisista ajoista asti, he eivät ole saamelaisia minun ymmärryksenä mukaan. Olen sen verran lukenut sosiaaliantropoligiaa että olen ymmärtänyt että saamelaisille nimeenomaan on ominaista että kukaan ei voi omistaa maita eikä vesiä vaan kysymys on yhteisestä käyttämisestä. Eli yhdessä päättävät saamelaiset niiden käytöstä. Kyseessä on aivan eri omistusmuoto, jos ei voi omistaa niin kuin lantalainen omistaa. Tässä ilmeisesti törmää kaksi aivan erilaista tapaa ajatella maista ja vesistä.
Aajteelisin että ratkaisu ei ole luonnonsuojelualue vaan lantalaisten näpit irti saamelaisten oikeuksista harjoittaa omia elinkeinojaan heidän omillaa säännöillään.
Mistä johtuu, että kommenttini on juuttunut ”tarkastukseen”?
Kommenttini ei sisällä minkäänlaista vihan lietsomista mitään kansalaisryhmiä vastaan. Päin vastoin kiitän Heikkiä tästä artikkelista ja viittasin ajankohtaiseen, 9.4.2024 julkaistuun kansalaisjärjestöjen (mukaanlukien saamelaisjärjestöjä) julkilausumaan koskien Suomen suunnitelmia luovuttaa myös saamelaisalueilta, Inarista USA:n /Naton sotilastukikohdalle.
Mietin, että voiko olla syynä kommenttiini liitetyt linkit koskien julkilausumaa?
Kokeilen siis postittaa toisen niistä uudelleen.
https://www.maanystavat.fi/sotilastukikohdat-saamelaisten-kotiseutualueella
Tässä vielä Rauhanliiton tiedote tästä kamppailusta, jota käydään DCA-sopimuksen lupaamien tukikohtien sijoittamisesta erityisesti saamelaisalueelle. Kyseessä on siis tavallaan kolonialismi potenssiin kaksi: Suomalaiset itse alistavat ensin itsensä USA:n kolonialismille ja sitten vielä pyrkivät päättämään saamelaisten alistamisesta näiden itsemääräämisoikeuden sivuuttaen.
https://rauhanliitto.fi/rauhanliitto/ajankohtaista/julkilausuma-yhdysvaltojen-sotilastukikohdat-saamelaisten-kotiseutualueella-vaarantavat-alkuperaiskansan-perusoikeuksia
Silppuri, otit toisen olennaisen asian esille. Kun USA päästetään Ivalon rajavartiostoon ja Rovajärveen niinkuin suunnitellaan, kyse on saamelaisten maita joiden käytöstä heidän tulisi olla oikeus päättää. Ymmärsin että saamelaiskäräjiä ei ole kysytty ja nyt määrättiin uudet vaalit joiden tulos ei kerkiä ennenkuin eduskunta äänestä DCA-sopimuksesta. Eduskunnan tulisi hylätä DCA;n – miten saamme kansanedustajat vakuuttuneiksi tästä? Ei ainoastaan saamelaisten oikeuksien takia vaan meidän kaikkien oikeuden takia – kyse oikeudesta elämään, siis rauhaan.