Samaan aikaan, kun Yhdysvallat on saanut tapatetuksi tai haavoitetuksi suunnilleen miljoona ukrainalaista, se valmistelee ”pohjolan linnaketta”, Norjan, Ruotsin, Baltian ja Suomen puolustus- eli hyökkäysaluetta.
Meitä marssitetaan sotaan. Vuosikausia jatkuneella ahkeroinnilla Mediapooliin kuuluvat viestimet ovat tehneet sodasta uuden normaalin, itsestäänselvyyden, oikeastaan välttämättömyyden. Sodasta yhdessä ”liittolaisten” kanssa on tullut arkipäivää kuin kauppareissusta S-markettiin.
Voitto on jo varma. Aivan kuten Ukrainassa.
Ylen uutisissa korkea upseeeri selittää luottamusta herättävän rauhallisesti, että Suomi kuuluu nyt ”etumaastoon”. Onpa hyvä tietää!
Tähän on tultu demokraatian kautta ja avulla. Päätöstä Nato-jäsenyydestä sanottiin demokratian juhlaksi, presidentinvaalia demokratia riemujuhlaksi.
***
Nyt Suomi toimii kuin 1920- luvulla, jolloin kaikki valtakunnan tärkeät päätökset tehtiin maan rajojen ulkopuolella.
Tai kuten 1930-luvulla, jolloin luotto liittolaiseen ja varmaan voittoon oli luja.
Kun Suomen kohtalon kysymyksistä nyt päätetään Brysselissä ja Washingtonissa, tulos ei voi olla huono vaan hirveä.
Vieläkö joku sanoo Suomea itsenäiseksi?
Ulkopolitiikkaa johtaa itsensä Nato-presidentiksi nimittänyt mies, kuin vieraan vallan agentti. Lopputuloksen ennustaminen ei ole vaikeaa.
***
Demokratia, jossa ei ole säikeen vertaa kansanvaltaa, on toiminut sopivan eliitin valitsijana.
Suomen demokratiasta on jo kauan puuttunut demokratia. Kansalaiset ovat saaneet äänestää – mitä ne vielä haluavat!
Se ikäpolvi, jolla on todellisia kokemuksia sodan kauheudesta, on jo haudassa tai haudan partaalla. Muille sota on videopeli, kunnes se alkaa. Mutta sitten on myöhäistä.
Tätäkö me halusimme? Sitä että hallitus saa vapain käsin ruhjoa elintason maan rakoon, ajaa sadat tuhannet ihmisen sinne mihin he kuuluvat, nimittäin köyhien karsinaan.
Koska nyt mennään eikä meinata, puolustus eli hyökkäys edellä.
***
Suomen onnettomuuksien aikana vallassa on ollut samanlainen höyrypääeliitti kuin nyt. Ilmankos asioista perillä oleva vaikuttaja vertaa tätä aikaa Rytin presidenttikauteen.
Ryti haaveili tosi suuresta Suomesta natsien kanssa.
Katsokaa ulkoministeri Valtosen ja puolustusministeri Häkkäsen ilmeitä, kun he selittävät aggressiivista politiikkaansa. Innostus ei pysy ihon alla.
***
Raskaasti lastattu sodan juna on liikkeellä. Hyvä juna, vain jarrut puuttuvat. Sitä ei pysäytä enää mikään.
Sotaa vastustavia poliitikkoja ei näy. Jos näkyisi, heidät teloitettaisiin. Henki on nyt sellainen. ”Venäjämielisten” ihmisten jahti on jo alkanut.
***
Johtavat poliitikot sanovat tuon tuosta, että nyt Suomen kansa on tiivis ja yhtenäinen. Mahtuu helpommin joukkohautaan.
Kysyn näiltä eliittimme jäseniltä luetteloa Venäjän meihin kohdistuneista uhkauksista. Yhtään ei löydy, mutta toisaalta kukaan ei halua muistaa, että Venäjän presidentti laski kukat Mannerheimin muistomerkille Helsingissä.
Se oli havaittavaksi tarkoitettu radikaali ele. Kunnioitan teitä sellaisina kuin olette, Vladimir Putin saattoi tarkoittaa. Hän ei nähnyt millaisia me nyt olemme, tai tämä meidän eliittimme.
Suomen eliitti koostuu sotaisista barbaareista. Siinä ei ole mitään uutta. Eikä siinä, että hiljainen kansa on hiljaa.
***
Koko Ukrainan sodan ajan on puhuttu ”punaisista viivoista”, rajoista joiden ylittäminen tarkoittaa sotaa tai sodan eskaloitumista. Viime päivinä on ylitetty tulipunainen viiva; lännen provokaattorit nostattavat henkeä ”tiedoilla”, että Venäjä aikoo ryhtyä pommiterroriin, sabotaaseihin.
Näin nostatetaan sotahysteria uudelle tasolle, jonka jälkeen tasot loppuvat eikä paluuta ole.
Voisin kirjoittaa toiveikkaasti, että vielä on aikaa, vielä on mahdollisuus ottaa edes pieniä askelia kohti rauhaa. Voisin kirjoittaa, että lopulta amerikkalaiset Washingtonissa ovat hyviä ja järkeviä ihmisiä.
En kirjoita.
***
Suomen tasavallan presidentti on maan parhaiten informoitu henkilö. Tai on, jos sotilaat pitävät hänet ajan tasalla.
Presidentti, ulkoministeri ja puolustusministeri tietävät joka tapauksessa tarkoin, miksi ja miten sota Ukrainassa pohjustettiin ja sitten alkoi.
Länsi lupasi Venäjälle noin vuonna 1991, että Nato ei laajene itään ”tuumaakaan”. Länsi petti lupauksensa, ryhtyi valmistelemaan Ukrainan Nato-jäsenyyttä, ja proxy-sotaa Venäjän kukistamiseksi.
Presidentti ja nämä keskeiset ministerit tietävät tämän, mutta eivät ole tietävinään.
USA/NATO/CIA järjesti Maidanin verisen vallankaappauksen.
Presidentti ja nämä ministerit tietävät sen, mutta eivät ole tietävinään.
USA/NATO/CIA/Ukraina aloitti hyökkäyksen Itä-Ukrainaan. Vasta viikon kuluttua tästä Venäjä aloitti invaasion.
Presidentti ja nämä ministerit puhuvat edelleen ”Venäjän hyökkäyssodasta” – vastoin parempaa tietoaan.
Presidentti ja nämä ministerit valehtelevat meille päin kasvoja.
***
Ulkopoliittinen johtomme koostuu valehtelijoista. Kun Suomessa nykyisin puhutaan asioista oikeilla nimillä, on tässäkin syytä siihen:
Presidentti Alexander Stubb, ulkoministeri Elina Valtonen, puolustusministeri Antti Häkkänen – te valehtelette.
Te ette narraa pikkuasioissa vaan olemassaolomme kokoisissa kysymyksissä. Hirtätte Suomen liittosuhteeseen Yhdysvaltain kanssa, joka saa Suomesta Ukrainan korvikkeen operaatioonsa Venäjän nujertamiseksi, ja perustelette tätä tuhoisaa politiikkaa argumenteilla, jotka tiedätte vääriksi.
Kaiken perustana on lapsellinen usko siihen, että Yhdysvallat miehittää Suomen puolustaakseen sitä. Tosiasiassa me olemme, kuten edellä mainittu korkea-arvoinen sotilas sanoi, vain ”etumaasto”, josta on lyhyt matka Venäjän hermokeskuksiin, Kuolaan ja Pietarin alueelle.
Historia tulee muistamaan teidät.
***
Se iso kuva?
Yhdysvalloissa on lausuttu ääneen tavoite. Venäjää on ”heikennettävä”, Putin poistettava valtaistuimelta. Sen jälkeen on vuorossa alueeltaan maailman laajimman maan pilkkominen ja sen mittaamattomien luonnonvarojen siirtäminen parempiin käsiin.
Ukrainan sodan alkaessa Putinin syrjäyttämisestä puhuttiin ja kirjoitettiin avoimesti. Myytiinkö Sauli Niinistölle ”iso kuva”, suuri suunnitelma, jossa Natoon liittyvällä ja DCA-sopimukseen sitoutuvalla Suomella olisi historiallinen rooli?
Alexander Stubb ei aio vastata, jos Putin soittaa. Perustuuko tämä ryhdikkyys ”tietoon”, että kohta Kremlin valtaistuimella on uusi mies?
Hitler lupasi Suomelle maat ja mannut. Rytin haaveiden kartassa ei ollut itärajaa. Mitä Washington on luvannut Stubbille?
18 kommenttia julkaisuun “VASTOIN PAREMPAA TIETOA”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kun luin juuri YLE:n sivuilta, että Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunta on päättänyt irtisanoa Lassi Heinisen emeritussopimuksen, Heinisen ilmi tulleiden Venäjä-yhteyksien vuoksi, niin tuli jotenkin tunne ettei jaksa enää koko asian pohtimista. Heinisen toiminta on kuulemma Lapin yliopiston sitoumusten ja arvojen vastaista. Vaikka en asiasta mitään tiedä, niin luulisi yliopistolla olevan erittäin vaikeassa maailmantilanteessa muuta pohdittavaa ja palava kiire etsiä toisenlaisia ratkaisuja kuin erottaa Venäjälle yhteyttä pitänyt professori. Varsinkin kun voidaan ajatella niinkin, että pahassa tilanteessa olisi yhteyksiä nimenomaan yritettävä pitää yllä. Perusteluissa mainitut sitoumukset voi vielä ymmärtää, mutta mitä ne ovat sellaiset arvot, jotka estävät yhteydenpidon ja vuoropuhelun. Tuollaisia klikkejä, joissa päätetään ettei puhuta ja leikitä tuon yhden kanssa, saattoi ennen syntyä pihalla lasten leikeissä, mutta ei sitä keksitty arvoilla eikä sitoumuksillakaan perustella, oltiin vain ilkeitä. Ja tästä päästäänkin johtopäätökseen; välien Venäjään pitääkin olla mahdollisimman huonot. Tätä on melko vaikea ymmärtää ja helposti tulee ajatelleeksi, että presidentti, ministerit, yliopisto jne. ovat väärässä.
Olen kohta 10 vuotta ollut vakuuttunut siitä, että Suomessa tehdään ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Ukrainan kriisistä luodun väärän mielikuvan pohjalta. Lapsellisuuksissani olen ollut siinä uskossa, että päättäjämme eivät itsekään tiedä, ymmärrä tai muista Ukrainan kriisin taustoja, syitä tai geopoliittista viitekehystä. Pikkuhiljaa olen tullut ikäväkseni siihen johtopäätökseen, että taitaa kuitenkin olla kyseessä rasismi, jota häveliäästi myös russofobiaksi kutsutaan.
On Saarelta suoraa puhetta, mutta niin totta, joskin toivon vielä, että siltä sodalta sentään vältytään. Toisaalta sekin voi olla vain ajan kysymys. Vai mitä muuta kautta voi purkautua tämä (ja varsinkin tuleva) tilanne, jossa maailman toistaiseksi vahvin Venäjän noin 15 vuotta sitten vihollisekseen määrittelemä suurvalta asettuu Suomeen uhkaamaan kuoleman vakavasti Venäjälle elintärkeitä alueita?
Tapahtuuko jonain päivänä sellainen ihme, että Suomen poliitikot tulevat järkiinsä ja poistavat maastamme tuon uhkan? Ehkä, mutta en pidättele hengitystä sitä päivää odotellessani.
On hyvin vaikea käsittää, miksi Suomi on tähän viety. Sen voisi vielä jotenkin käsittää, että muutama johtavissa asemissa ollut tai oleva hourupää on päässyt toteuttamaan fantasioitaan, mutta miksi kukaan ei kerro, ettei keisarilla todellakaan ole vaatteita. Onko niin, että kun kansa on aivopesty ja yleinen ryssävihainen mieliala luotu, ovat kaikki (nekin, jotka ehkä tietävät osan totuudesta ja joiden oikeudentunto on tallella) hiljaa pelätessään oman sosiaalisen ja yhteiskunnallisen asemansa puolesta.
Pelko omasta asemasta on ymmärrettävä, mutta niiden, jotka suinkin voivat vaikuttaa rauhan tai jopa hyvän naapuruuden puolesta, olisi nyt hyvä tehdä voitavansa mitä se sitten onkaan. Ei tietenkään mitään laitonta ainakaan, vaan lähinnä kai sen kaltaisten näköalojen esilläpitoa, joita Naapuriseuran Sanomat edustaa. On sen verran vakavista asioista kysymys, että toivoisi mahdollisimman monen heräävän. Jos aikaa vielä on.
Heinisen ja Cronbergin kohtelu kertoo kaiken Suomen nykytilasta. Nythän nimenomaan pitää rakentaa siltoja ja kuunnella. Luoda edellytyksiä keskustelulle. Mutta ei, ennennäkemätön sokeus ja kuurous kuljettaa eteenpäin. Mediat totuttavat 24/7 ihmisiä sotaan. Ja ihmiset eivät vaan ota ymmärtääkseen, miten vaarallisella tiellä Suomi on. On luotu täysin valheellinen turvallisuuden kehikko. Ihmiset todellakin ilmeisesti uskovat, että Suomi on haavoittumaton ja lyömätön Naton jäsenenä.
Kerrassaan mahtava analyysi, jossa ilmeni kaikki ja enemmänkin.On täysin selvä fakta, että jenkit löi Venäjän kanssa kirveensä kiveen, Venäjä on maansa puolesta valmis menemään loppuun asti tämä jenkkien olisi pitänyt ymmärtää ennenkuin lähtivät ukrainaan häärimään, ehkä se on heille pikkuhiljaa alkanut valjeta, suomen osalta ei aukea eikä valkene ja sitten onkin jo myöhäistä.Mm puolustusvoimat kehuvat kuinka suomella on Euroopan kovin tykistö, tuolla tykistöllä ei nykypäivän sodassa ole suurta merkitystä uav lennokit koordinoi ne samantien ja sen jälkeen ovat romurautaa.Pitäisi mahtua paksumpaankin kalloon, että tämänpäivän sotaa käydään taivaalta käsin uav lennokit yms, eli kuten on juuri nyt ukrainassa käynyt, joukkojen liikkeet koordinoidaan taivaalta ja sitten tulta niskaan, tätä vallitti mm eräs ukrainalainen sotilas, pakoon ei pääse. Venäjällä on elektroninen sidankäynti myös vormussa.Suurista luuloista maksetaan pahimmillaan hinta jossa uhrina on koko kansakunta.
Sotaa ei tule. Paskamediaa en lue. Syntymädorkia en kuuntele. Stuppiorpanahäkkävaltoset, voe, voe.
Kyllä maailmaan sanoja mahtuu kuten tyhmyyttä, mikä ei sanoista lainga vähene. Kuis ois laita Russian ydinbommunkaisen..
Maunolta erinomainen artikkeli Suomen tämän hetken tilanteesta. Tämä pitäisi lukea ja luetuttaa jokaisen lukutaitoisen. Kun oli lukenut tämän artikkelin, niin mietin, että miten saan vaimon lukemaan sen ilman painostusta. Kerroin, että kun se on luettu, niin ei tarvitse eikä pidä kommentoida sitä. Vaimo luki ja meni hiljaiseksi. Totuus hiljentää. Tuo kuva on erinomainen, ihmiset, jotka kävelevät, ovat oikeita ihmisiä, ja nuo, jotka eivät kävele, ovat aivottomia suomalaisia. Suurinosa ei kävele. Lisäisin vielä ainakin kaksi nimeä tuohon valehtelijoiden listaan eli Petteri Orpo ja Riikka Purra. Eikä unohdeta ns. tuhoviisikkoa Sanna Marinin johdolla sekä Sauli Niinistö.
Edelliset tekstit nostivat mieleeni tämän vanhan klassikon, Bertolt Brechtin ”Dialektiikan ylistyksen”. Brecht todisti fasismin nousun, ja runo on kirjoitettu v. 1932. Jotain tuttua, vai mitä?
Vääryys etenee tänään varmoin askelin.
Sortajat asettuvat taloksi,
hallitakseen kymmenentuhatta vuotta.
Väkivalta vakuuttaa: mikä on, se pysyy.
Ääntäkään ei kuulu, paitsi hallitsevien ääni.
Ja markkinoilla sanoo riisto ääneen:
tämä on vasta alkua.
Kuitenkin sorretuista sanovat monet nyt:
se mihin pyrimme, ei koskaan onnistu.
Se, joka vielä on hengissä,
älköön sanoko: ei koskaan.
Varma ei ole varmaa, mikä on, ei pysy.
Kun hallitsevat ovat puhuneet,
tulevat hallitut puhumaan.
Kuka rohkenee sanoa ei koskaan?
Kenestä riippuu sortovallan jatkuminen? Meistä.
Kenestä riippuu sortovallan murskaaminen? Myös meistä.
Joka lyödään maahan, nouskoon.
Joka on hukassa, taistelkoon.
Mikä voi pidättää sitä, joka on oivaltanut asemansa?
Sillä tämän päivän voitetut, ovat huomispäivän voittajat.
Ja ei koskaan on vielä tänään.
Ei koskaan on vielä tänään.
Ei koskaan on vielä tänään.
Aiheesta ehkäpä tekniikkaan. Tietääkö joku, mistä on kysymys tällaisessa ilmiössä (ja ovatko muut törmänneet samaan), kerron esimerkin. Avasin äsken tietokoneen ja tulin katsomaan tätä kolumnia. Näkyi vain yksi kommentti (se ensimmäiseksi kirjoitettu). Kun sitten kokeeksi kirjauduin, tulivat näkyviin kaikki seitsemän kommenttia. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun vastaavaa tapahtuu.
Olen huomannut saman asian. Siksi kun tulen sivustolle, niin kirjaudun ensin, muuten ei näy kommentit tai ei ainakaan kaikki. Liekö joku tekniikkakysymys tai joku muu. Lehden toimitus voisi vastata.
Toisin sanoen (jos sama pätee yleisemminkin) kommentit (tai suurin osa niistä) eivät näy useimmille ihmisille ollenkaan ja meillekin kirjautumista harrastaneille vain jos kirjaudumme tai satumme kirjautumaan. Toisaalta esimerkiksi nyt taas näin kommentit jo ennen kirjautumista.
Arvelen että internetin ”virhetoiminnot” tulevat pikkuhiljaa (huomaamattomasti) lisääntymään. Kun sota alkaa, internet ajetaan minimiin eli lähinnä varmistetaan rahaliikenne (että pankit eivät menetä tuottojaan).
Jos kansa ei vastusta sotaa, se viedään sotaan.
Ja Suomen kansa ei vastusta sotaa.
Arvelisin, että enemmistö suomalaisista vastustaa sotaa, mutta ei julkisesti. Jos tehtäisiin gallup kysymällä vaikka, että haluatko sodan syttyvän Suomen ja Venäjän välille, niin sanotaan nyt vaikka 90 % vastaisi, että ei halua. Luulen ma. Venäjällä arvelisin vastaavan prosentin samaan kysymykseen olevan luokkaa 99 %.
Tällaisina aikoina vaikeneminen on vaarallista.
Kommentit näkyvät kirjautumatta. Jos on häiriöitä kyse on palvelimen toiminnan virheestä.
Urheilussa, liike-elämässä tai sodankäynnissä yksi menestyksen avain on vahvan kilpailijan kunnioittaminen. On rehellisesti tunnustettava kilpailijan vahvuudet ja ymmärtää omat mahdollisuudet.
Suomessa Venäjän pilkkaaminen, aliarviointi ja nöyryyttämisyritykset on tavallisen kansalaisen näkökulmasta pöyristyttävää.
Putinista puhutaan alentavaan sävyyn vaikka kyseessä on ainutlaatuisen kokenut ja taitava maan johtaja. Lisäksi maa on rikas ja se on näyttänyt, ettei sitä saada lännen pakotteilla tai Ukrainan armeijalla ja Yhdysvaltojen aseilla polvilleen.
Naton Hybridikeskus johtanee tätä täysin asiatonta ja Suomelle vahindollista propagandaa. Ulkoministeri Valtonen, puolustusministeri Häkkänen ja presidentti Stubb, jotka ovat keskeisiä toimijoita näyttävät elävän näissä epärealistisissa harhoissaan päätöksiä tehdessään.
Tällaisella valheella ei kansakunta menesty.
Tämä Venäjän pilkkaaminen on vanhan toistoa: ennen talvisotaa suomalaisten poliitikkojen kielenkäyttöä Venäjästä ihmettelivät Helsingin ulkomaiset diplomaatitkin.
Myös vaikkapa iltapäivälehtien Venäjä-uutisten kommenttipalstoja lukiessa ei voi kuin ihmetellä sitä venäläisvihan ja -kaunan määrää. Silloin tulee sellainen tunne, että tämä viha ei voi muuta kuin purkautua väkivallan kautta, että niin pitkällä ollaan jo. Nämä vihaa puhkuvat ja levittävät ihmiset eivät tajua vihan energeettistä luonnetta. Vihapuhe ei ole pelkkiä sanoja.
Tulin joskus kauan sitten ostaneeksi Suomen puolustusvoimien jatkosodan viikkokatsaukset (CD-levyillä). Sodan alussa, kun vielä oltiin tekemässä ”suur-Suomea” katsausten kieli oli törkeää. Venäläisiä verrattiin elukoihin ja muuta vastaavaa. Kun sotaonni sitten kääntyi ja alkoi Kannaksen halkijuoksu, katsausten kieli siistiytyi kuin käskystä (saattoi ollakin niin). Huomattiin, että sodassa tulee tappio eikä voittajaa enää kannattanut härnätä.