Unelmat ja toivo, sisarukset
Toivo sitkeä kuin voikukka asfaltin raossa tai mänty kalliolla.
Toivo jopa lähtevän viimeisessä henkäyksessä
kunnes hauras säie lopulta katkeaa.
Unelmat tarpeellisia, jotta elämä kantaa läpi arjen risukoiden.
Kun usko ihmiseen pettää,
jäävät unelmat ja toivo,
joita ei luotikaan tapa.
Ihmisten sydämissä ne luovat maailman
missä yksi laji ei hävitä muita
tuhoten samalla itseään,
vaan elintila tehdään mahdolliseksi lajien kirjolle.
Missä miekkaan ei tartuta, koska jokainen siihen turvautunut
on siihen hukkunut.
Ihminen on historiasta läksynsä oppinut.
Ja hänen sydämessään ovat säilyneet unelmat ja toivo,
paremmasta maailmasta
Ainoasta mahdollisesta
Sinisen maapallon päällä.
+++
1 kommentti julkaisuun “Voiman lähteet”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kaunis runo! Kiitos!
Elämä on kaunis, jopa kiva , kun sen oikein oivaltaa. Onnen voi saavuttaa, tosin vain hetkeksi aikaa ja taas mennään, kuin Linnanmäen vuoristoradassa.
”Kun usko ihmiseen pettää,” niin monet hankkii koiran. He he. Minusta se on luovuttamista. Kun yksi ihminen jättää, niin toinen jo ottaa, näin se vaan menee.
Älä ikinä luovuta, unelmilla on hauska taipumus toteuta.