Veneen nimi on ”Lastu laineilla”. Nimi ei ole uutuudella pilattu – eikä venekään. Mutta nimi tuottaa assosiaatioita vapaudesta tai myös avuttomuudesta suuremman ja voimakkaamman suhteen. Veneen käsitteeseen puolestaan liittyy toivo hetken avartumisesta, horisontin laajenemisesta.
Juhani Suomen teos Kuin lastu laineilla käsittelee Suomen turvallisuuspolitiikan taivalta vuosina 1918-1925. Hän tulee tulokseen, ettei Suomella juuri omaa politiikkaa ollut. Sinne mentiin, minne tuuli kuljetti.
Kun minä katson rantaan, näen siellä yksinäisen odottajan. Hän on minusta riippuvainen, mutta ei teeskentele itsenäisyyttä eikä ärhentele muiden suuntaan. Minäkään en koe tarvetta valjastaa häntä kanssani liittoon ketään vastaan. Suhde on aito ja perustuu luottamukseen.
Minun ei tarvinne jatkaa tätä aihetta pidemmälle. Saamme päivät pitkät kuulla asiantuntijoita, joiden mukaan muut ovat syyllisiä meidän tekoihimme ja toimenpiteisiimme. Myös ongelmien aiheuttajat löytyvät muualta.
Ylen kunnostautunut tässä puuhassa on Yleisradio kaikilla kanavillaan. YLE Radio Yhden aamukolumnissa tutkija Johannes Roviomaa käytti asiantuntevaa aikaansa Kiinan ja Venäjän pohjoisen ulottuvuuden tulevien konnantöiden pohdiskeluun. Vastapoolina hän luonnollisesti näki tämän meidän moitteettoman läntemme, jonka vihamieliset ja juonittelevat itämaat pakottavat vastatoimiin.
Kotimaansa Suomen tilaa ja roolia pohtiessaan täsmällisyys ja tieto yhtäkkiä hupenevat tutkijan puheesta: ”Väistämättä tuntuu, että Suomi on suurvaltojen pelikentällä kuin jättiläisen hännässä roikkuva lilliputti.”
Näinkin sen voi nähdä – jos unohtaa, että nykyisen tilanteen aikaan saamiseksi on Suomessa työskennelty aktiivisesti ja pitkäjännitteisesti jo kolmekymmentä vuotta. Emme ole lastu laineilla emmekä jättiläisen hännässä riippuva liliputti.
Olemme periferiassa elävä kansa, jonka hallitsevalla ”eliitillä” on kautta vuosikymmenten ollut suuruudenhullut kuvitelmat tämän maan roolista ja mahdollisuuksista geopolitiikan näyttämöllä. Itse olemme hautamme kaivaneet.
+++
