Vene liukuu lempeässä kesämyötäisessä. Sankka usva peittää vastarannan, muualla on ilma kirkkaan selkeä. Aina en huomaa veneen liikettä kuitenkin tiedän; joka sekunnin jälkeen lähestyn vastarantaa. Kuikka kutsuu lapsiaan, joutsen sukeltaa poikasilleen ruokaa, poutapilvet kurkkivat vedestä kuvajaisiaan. Aurinko paistaa kuumasti ja korkealta, mutta leppälinnun laulussa soi illan läheisyys. En tiedä matkan pituutta, joko vastaranta on aivan lähellä tai matka sinne kestää vielä kauan. Jos katson tarkasti veden väriä, Lintujen äänet kuuluvat vaimeampina kuin pimennyksen aikaan. Nyt tiedän; en koskaan pääse vastarannalle. Luonnon äänet peittyvät sotakoneitten jylyyn. Mustan hunnun lailla levittäytyy pimeys, kattaen maan, veden ja taivaan. +++
