Sodat loppuvat sopimalla, eivät sotimalla. Tämä yksinkertainen totuus on jossain välissä päässyt unohtumaan. Elämme todellisuudessa. Se tietysti on jokaiselle erinäköinen riippuen siitä, minne olemme sattuneet syntymään.
Jokainen myös näkee asiat ensisijaisesti omista arvoistaan käsin. Perityt asenteet myös vaikuttavat maailmankuvaamme. Nykyisin kuitenkin yhä enemmän vallalla hankalasti
määriteltävissä oleva asia, Ajan Henki – Zeitgeist.
Viime talvena paljastui pitkään jatkunut kampanja, jonka tarkoituksena oli pohjimmaltaan yhdysvaltalaisen maailmanhallinnon ylläpito, mutta myös Venäjän talouden heikentäminen. USA:n ja Venäjän hegemoniataistelu kulminoitui Ukrainaan, jossa oli syntynyt ratkaisematon
tilanne. Sota oli yksi vaihtoehto ja se toteutui monestakin syystä. Muitakin vaihtoehtoja oli.
Ihmiskunnan historia tarjoaa monia esimerkkejä siitä, miten kyvyttömyys erilaisuuden kohtaamiseen voi johtaa massiivisiin törmäyksiin. Voisi tietenkin yksinkertaistaen sanoa, että syyllisiä ovat jääräpäiset hallitsijat, mutta ilman alamaisia he olisivat voimattomia.
Orwell kirjoitti vuonna 1948 dystopiansa ”1984”. Siinä kuvattiin maailmaa, jossa ihmiset oli alistettu ylhäältä tulevan kontrollin alaiseksi ja kaikesta poikkeavuudesta seurasi rangaistus.
Kuinka lähellä tätä dystopiaa elämme nyt? Onko ostoksilla käynti ja sijoittajien tukeminen ainoa elämän sisältö?
Niin sanotut eurooppalaiset arvot ja läntinen oikeuskäsitys loistavat poissaolollaan, kun meillä julkisuuden henkilöt avoimesti uhoavat sotaa naapurimaatamme vastaan. Rauhan maanosassa taistellaan ja kilpaillaan siitä, kuka kaikkein härskimmin osaa loukata ja rienata sen presidenttiä.
Toisaalla taas julistetaan, miten tärkeätä on puolustaa läntistä oikeusjärjestelmää. Mitä siitä on jäljellä, jos totuudesta on tehty toissijaista ja ainoastaan taloudelliset arvot ratkaisevat?
Paradoksaalisesti Venäjä halutaan tuhota taloudellisesti, mutta näyttää käyvän lähes päinvastoin.
Oltiin Venäjästä mitä mieltä tahansa, russofobian ja Venäjävihan kyllästämä ajattelumalli
paljastuu falskiksi jo siinä, että sen vaikutukset kohdistuvat pääsääntöisesti meihin itseemme.
Sulkemalla Venäjän konkreettisesti kaiken ulkopuolelle emme ainoastaan estä sitä kehittymästä kanssamme vaan myös estämme omien arvojemme toteutumisen.
Länsimainen ylimielisyys kompastuu, kun ei ymmärretä muita kuin oma ideologia. Mitäpä jos BRICS-maat luovatkin järjestelmän, jossa entisillä sorretuilla ja ulkopuolelta tuhotuilla olisi mahdollisuus nousta jaloilleen?
Meille on vuosikymmeniä myyty ns. neoliberalistista talousjärjestelmää. Muualla siitä on löydetty valuvikoja, mutta meillä se näyttäytyy ainoana vaihtoehtona. Niinpä nytkin tulevien vaalien yhtenä teemana on ”velkaantumisen esto”. Tätä perustellaan sillä, että ei ole varaa elättää ihmisiä tulonsiirroilla. Tulonsiirtoihin taas on jouduttu, koska suuri osa ihmisistä on joutunut tulonsiirtojen varaan.
Miksi?
Siksi, että talousjärjestelmä toimii kuin pyramidihuijaus, jossa huipulla olija saa huikeat voitot ja muut joutuvat tyytymään murusiin.
Tätä taustaa vasten voi ymmärtää senkin, että arvotyhjiö on tehnyt asekaupastakin merkittävän ja kannattavan osan uusliberalistista järjestelmää.
Uusliberalismi ja demokratia eivät voi toimia yhdessä. Tämän ovat monet meidänkin rahaeliitin edustajat myöntäneet.
Tällaisessa todellisuudessa elämme.
Niinpä on ymmärrettävää, että sitä ei haluta tarjota meille sellaisenaan. Tarvitaan narratiivi, joka saa ihmiset uskomaan sen toimivuuteen ja pysyvyyteen.
Näin ollen kätevää on löytää aina sopivia ulkoisia vihollisia, jotta ihmisille löytyy kohteita pahalle ololle.
Saddam saatiin kiinni massiivisen ihmisjahdin päätteeksi. Myös Osama murhattiin suorassa televisiolähetyksessä. Gaddafi otettiin myös hengiltä. Muuttuiko maailma paremmaksi? Eipä
juuri.
Tämä tuli mieleeni kun pohdiskelin, miten voisi suojautua tältä valtamediamme propagandalta. En ole enää aikoihin jaksanut seurata sitä jargonia, jonka ainoa tarkoitus on saada ihmiset tekopyhän moralismin kannattajiksi. Jollain lailla kuitenkin täytyy tässäkin ajassa elää.
Oma ratkaisuni on monipuolisen tiedon hankkiminen sekä toiminta oikeiden arvojen puolesta. Sota ei kuulu niihin. Vuoropuhelun kehittäminen erilaisten näkemysten välillä kuuluu.
Maailma on tässä ja nyt. Meitä hallitaan mielikuvilla. On tärkeää nähdä niiden taakse. Niinpä en enää jaksa juuri lotkauttaa korvaani niille, jotka yrittävät tarjota minulle maailmankuvaa, joka perustuu vihaan ja väkivaltaan.
Suosittelen muillekin.
Kirjoittaja on rikos- ja riita-asioiden vapaaehtoissovittelija.
