Nimekkään venäläisen ajatuspajan Valdai Klubin ohjelmajohtaja Andrei Sushentsov arvioi USA:n roolia Ukrainan konfliktin pitkittyessä. Hänen mielestään on mahdotonta olla näkemättä, että Ukrainan sotilaallisen kriisin pitkittyminen on täysin Yhdysvaltojen sotilaallisten ja poliittisten etujen mukaista. Alla lyhennelmä hänen artikkelistaan.
Sushentsov katsoo, että huolimatta uhrien kasvavasta määrästä ja sotilaallisen rakenteen tuhoutumisesta Ukrainassa, Naton jäsenvaltioiden innostus sodankäyntiin ei ole hiipunut Kiovassa tai Washingtonissa. Monet kansainväliset asiantuntijat kutsuvat Washingtonia oikeutetusti keskeiseksi toimijaksi Ukrainan vihamielisyyksien sotilaallisten kannattajien suuressa koalitiossa.
”Lähes vuoden kestäneen sotilaallisen kriisin aikana Kiova on käyttänyt loppuun omat sotilaalliset resurssinsa ja keinonsa niiden lisääntymiseen ja suorittanut sotilasoperaatioita pääasiassa ulkoisen sotilaallisen ja taloudellisen avun kustannuksella.
Yhdysvallat on ollut keskeinen toimija länsimaisen yhteisön ohjaamisessa, koordinoinnissa ja strategisoinnissa Ukrainan tukemiseksi. Olisi kuitenkin väärin rinnastaa Ukrainan ja Yhdysvaltojen edut. Jälkimmäinen säilyttää vapauden määrittää omat tavoitteensa ja tukee edelleen suullisesti Ukrainan poliittisia vaatimuksia. Washington analysoi kuitenkin huolellisesti sopivaa hetkeä, jolloin neuvottelujen aloittaminen voisi olla mahdollista”, hän sanoo.
Sushentsov on myös havainnut, että Yhdysvaltain sotilasjohdon edustajat puhuvat yhä enemmän diplomaattisten ponnistelujen tarpeesta konfliktin ratkaisemiseksi. Erityisesti USA:n yhteisten esikuntapäälliköiden puheenjohtaja Mark Milley. Brittiläisissä tiedotusvälineissä kiertää edelleen ajatus, että Yhdysvaltojen taktiikkana on laajentaa konfliktia sen lieventämiseksi entisestään: painostaa Venäjää massiivisten sotilaallisten kuljetusten aallolla ja saada Kiova parempaan neuvotteluasemaan, Sushentsov toteaa.
Samalla on mahdotonta olla näkemättä, että Ukrainan sotilaallisen kriisin pitkittyminen on täysin Yhdysvaltojen sotilaallisten ja poliittisten etujen mukaista. Sushentsovin mukaan on useita perusteita sille, että Yhdysvallat aikoo pitkittää konfliktia:
”Ensinnäkin tämä tarkoittaa Venäjän suhteellista heikkenemistä, koska sen on pakko jakaa merkittäviä resursseja sotilaallisten uhkien lähteen poistamiseksi Ukrainassa sekä sen poliittisista tavoitteista varmistaa sille tasa-arvoinen asema Euroopan turvallisuuden rakenteessa sodanjälkeisessä vaiheessa.
Länsimaisen median avulla luodut kertomukset siitä, että Venäjä on lähellä tappiota, vaikkakin ovat kaukana todellisuudesta, muodostavat kuitenkin vaikutelman, jota länsi tarvitsee, pakottaen monet maat, jopa ne, jotka ovat puolueettomia Venäjää kohtaan, ottamaan odottavan asenteen. Venäjän selkeän sotilaallisen voiton puuttuminen johtaa mielipiteen muodostumiseen siitä, että Ukraina voittaa.
Toiseksi Yhdysvallat on kiinnostunut Venäjän ja Euroopan välisen energiayhteistyön purkamisesta. Se on kehittynyt vuosikymmenien ajan kylmän sodan aikakauden jälkeen. Nord Stream -kaasuputken sabotaasi, joka näyttää olevan Nato-valtion saostama, oli huipentuma Yhdysvaltojen pitkän aikavälin strategialle, jolla pyritään purkamaan Venäjän ja Euroopan keskeisten talouksien väliset massiiviset siteet.
Amerikkalaiset aikovat korvata Venäjän roolin Euroopan energiankulutuksessa ja luoda vaikeammat olosuhteet Euroopan teollisuudelle, jotta amerikkalaiset tuotteet kokevat vähemmän kilpailua niiden kanssa ja vahvistavat omaa amerikkalaista tuotantoaan.
Kolmanneksi Yhdysvallat pyrkii poistamaan kaikki strategisen riippumattomuuden impulssit Euroopan unionin valtioilta. Ukrainan kriisi on tarjonnut tähän loistavan tilaisuuden, sillä Yhdysvallat ja sen liittolaiset Itä-Euroopassa ovat onnistuneet luomaan tietomaailmaan moraalisen paniikin hetken, jossa ei ole mitään keinoa ymmärtää järkevästi tämän kriisin syitä ja seurauksia.
Aseiden toimittamista koskevat strategiset päätökset tehdään tiedotusvälineiden valtavan painostuksen ja radikalisoituneen väestönosan mielipiteen alaisena, eikä niihin liity analyysia seurauksista. Johtajat ja eliitti, jotka kykenisivät irrallaan ja asiallisesti pohtimaan Venäjän ja Euroopan välisten suhteiden syvään kriisiin luisumisen seurauksia, ovat nyt vähemmistössä, eikä heillä itse asiassa ole ääntä…
Lopuksi, Yhdysvaltojen tavoitteena Ukrainassa on käynnistää oma uudelleen teollistaminen. Tärkeä tavoite on laajentaa tämän maan sotilaallis-teollista kompleksia. Kylmän sodan jälkeen se siirtyi ratkaisemaan rajoitetun määrän korkean teknologian tuotteiden tuottamiseen liittyviä ongelmia, kun taas nykyaikainen tavanomainen sodankäynti edellyttää tavallisten tykistö-, panssari- ja ilma-alusjärjestelmien laajamittaista tuotantoa, jotka ovat suhteellisen halpoja, mutta tarvitsevat enemmän massatuotantoa.
Sushentsovin johtopäätös on, että Yhdysvallat ratkaisee ongelman, ei pelkästään Venäjän hillitsemisen tarpeen perusteella, vaan myös hallitakseen mahdollisesti tulevaa vastakkain asettelua Kiinan kanssa.
Siksi Yhdysvallat ei ole kovin kiinnostunut pyrkimyksistä ratkaista konflikti rauhanomaisesti. Yhdysvallat uskoo, että aika on sen puolella. Yleisesti ottaen Washingtonin strateginen suunnittelu välittää vähän Ukrainan kriisin päättymisestä, pysyykö Ukraina nykyisten rajojensa sisällä, menettääkö se alueensa vai katoaako se kokonaan. Nämä tavoitteet saavutetaan riippumatta siitä, mitä Ukrainalle tapahtuu. Se Yhdysvaltojen strategiasta varsin joustavan ja osoittaa Venäjän hillitsemisen ensisijaiseksi tavoitteeksi, Ukrainan turvallisuuden ja hyvinvoinnin tulevaisuuden sijaan.
Andrey Sushentsov on Valdai Klubin ohjelmajohtaja ja Moskovan Yliopiston Kansainvälisten suhteiden koulun dekaani.
Artikkeli Why the United States Seeks to Prolong the Conflict in Ukraine — Valdai Club
+++
