NATOJÄSENYYDEN DEMOKRAATTINEN LEGITIMITEETTI 

Eduskunta hyväksyi 1.3.2023 lailla Pohjois-Atlantin sopimuksen eli NATO:n perussopimuksen voimaantulosta Suomessa. Laki on niin sanottu pöytälaatikkolaki, koska kaikki NATO-maat eivät vielä ole hyväksyneet Suomen liittymistä NATO:n jäseneksi. Sen takia laki päättyy pykälään, jonka mukaan lain voimaantulosta päätetään valtioneuvoston asetuksella.

Asiaa koskeva hallituksen esitys annettiin eduskunnalle viime vuoden joulukuussa. Heti hallituksen esityksen antamisen jälkeen eduskunnan puhemies Matti Vanhanen totesi, että lakeja ei tule säätää pöytälaatikkoon. Saman kannanottonsa hän toisti tämän vuoden tammikuussa.

Eduskuntapuolueiden johto kokoontui 10. helmikuuta puhemies Matti Vanhasen kutsusta keskustelemaan asiasta ja puolueiden kesken syntyi yhteisymmärrys siitä, että jäsenyyssopimus käsitellään ja hyväksytään vielä nyt päättymässä olevilla valtiopäivillä.

Hallituksen esityksestä ei juuri löydy perusteluja sille, miksi laki NATO-sopimuksen voimaantulosta on säädettävä jo ennen kuin kaikki NATO-maat ovat maamme jäsenyyden hyväksyneet. Kansanedustajien julkisissa puheenvuoroissa asialle on esitetty kaksi perustelua. Ensimmäisen mukaan NATO-jäsenyyden hakemista koskevan eduskunnan päätös tehtiin eduskunnassa niin suurella äänesten enemmistöllä (188/8), että asia voidaan hyvin käsitellä loppuun asti jo samoilla valtiopäivillä.

Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho perusteli nopeaa käsittelyä sillä, että NATO-jäsenyyttä ei haluta enää nostaa eduskuntavaalien vaaliteemaksi.

NATO-jäsenyyden demokraattisen legitimiteetin kannalta olisi ollut parempi, että NATO jäsenyyden voimaanpanosta säädettäisiin vasta vaalien jälkeisillä valtiopäivillä. Silloin NATO jäsenyyden demokraattinen legitimiteetti perustuisi vuoden 2019 vaaleissa valitun eduskunnan tekemään jäsenyyden hakua koskevaan päätökseen ja vuoden 2023 vaalien jälkeen tehtävään NATO:n perussopimuksen voimaan saattamiseen. Tällöin NATO-jäsenyyden legitimiteetti perustuisi myös sille, että asiaan on voitu ottaa kantaa eduskuntavaaleissa.

Valtioneuvosto teki viime vuoden marraskuussa periaatepäätöksen suomalaisesta demokratiapolitiikasta 2020-luvulla. Sen punaisena lankana on toiminta kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi maamme poliittisessa päätöksenteossa. Kiire NATO-päätösten saattamisesta päätökseen jo ennen eduskuntavaaleja kuvastaa poliittisen toiminnan pyhäpuhetason ja arkipäivän toiminnan välistä kuilua. Marraskuussa hyväksytyn demokratiapoliittisen periaatepäätöksen tavoitteet kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien parantamisesta ovat pyhäpuheita, joilla ei ole isompaa yhteyttä arkipäivän politiikkaan.

Osallistavan demokratian arvostus ei taida Suomessa olla, pyhäpuheista huolimatta, yhtä tärkeällä sijalla kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Tämän käsityksen saa esimerkiksi yhteisvaluutta euron käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta. Tanskassa (2000) ja Ruotsissa (2003) yhteisvaluuttaan liittymisestä järjestettiin kansanäänestys. Suomessa maamme perustuslaissa mainitun markan korvaamisesta eurolla päätettiin valtioneuvoston tiedonannolla, jonka eduskuntakäsittelyssä (1998) valtioneuvosto sai eduskunnan luottamuksen. Asiaa ei tuotu eduskuntaan edes lainsäädäntömuutoksena vaan valtioneuvoston tiedonantona.

Kansalaisten luottamus siihen, että heillä on mahdollisuus vaikuttaa politiikkaan, on Suomessa heikompaa kuin muissa Pohjoismaissa. Kansainvälisessä European Social Survey (ESS)  tutkimushankkeessa on väitemuotoinen kysymys: ”Poliittinen järjestelmä antaa ihmisille mahdollisuuden vaikuttaa siihen, mitä hallitus tekee.” Vuoden 2018 ESS-kyselyssä 20 % norjalaisista vastaajista katsoi, että maan poliittinen järjestelmä antaa ihmisille melko paljon tai paljon vaikutusmahdollisuuksia. Tanskassa vastaava osuus oli 19 %, Ruotsissa 15 % ja Suomessa seitsemän prosenttia. Tästä Suomen muita Pohjoismaita heikommasta tilanteesta on toistuvasti raportoitu valtioneuvoston demokratiapolitiikan valmistelijoille.

Sillä ei näytä olleen sanottavaa vaikutusta edustuslaitoksemme päättäjien demokratiakäsityksiin. Puolueiden kartelli on eduskunnassa päättänyt, että maamme NATO jäsenyys on asia, johon kansan ei tarvitse päästä vaaleissa vaikuttamaan.

HEIKKI PALOHEIMO

Kirjoittaja on valtio-opin emeritusprofessori

+++

2 kommenttia julkaisuun “NATOJÄSENYYDEN DEMOKRAATTINEN LEGITIMITEETTI 

Vastaa