Minkä puolueen jäsen olet? Oletko putinisti? Mikä on Naapuriseuran Sanomien linja? Kannatatko sotaa vai rauhaa? Pitääkö liittyä seuran jäseneksi? Mitä se maksaa? Saanko kirjoittaa lehteemme?
Näitä ja muita on kysytty, joten vastaan: En ole koskaan kuulunut mihinkään puolueeseen tai poliittiseen kuppikuntaan. Kysytty on, mutta olen ehkä vähän naiivisti ajatellut pitää kiinni journalistin riippumattomuudesta.
En ole putinisti, mutta en ihmettele, että Vladimir Putinin suosio Venäjällä on vahva. Verrattuna useimpiin maiden johtajiin hän on tasapainoinen, looginen ja lännen kannalta ikävän hyvässä kunnossa. Putin ei tarvitse minun eikä Naapuriseuran tukea tai silittelyä, näyttää tulevan toimeen omillaan.
Naapuriseuran Sanomien linja näkyy sen nimessä, johon on lisättävä vain yksi sana. Kokonaisuudessaan linja on ”hyvä naapuruus”. Yhdistys ja lehti syntyivät, koska ajattelin, että Suomeen valtavalla kampanjalla puhalletun venäjävihan alle jääneet ihmiset tarvitsevat henkireiän – minä muiden mukana. Haluamme tarjota mahdollisuuden hyville kulttuuri- ja ihmissuhteille naapurimme suuntaan. Muilla suunnilla isoja ongelmia ei ole.
Naapuriseuran Sanomat ei yritä kilpailla uutiskattavuudessa. Meillä ei ole siihen rahaa, voimia eikä tarvetta. Mutta julkaisemme mahdollisuuksien rajoissa ”vastauutisia” nyt vallalla olevalle yksipuoliselle propagandalle. Haluamme tietää, mitä Venäjällä ajatellaan ja mitä sen media kertoo.
Monet naapuriseuralaiset ovat toivoneet ”ikkunaa itään” voidakseen itse muodostaa käsityksen todellisuudesta. Suomen ns. valtamedian avulla se on mahdotonta. Aloitimme eilen (26.2.2023) uuden palstan, jossa nimimerkki Vasili, eli ”Punaisen torin Kuiskaaja” jakaa tietojaan ja näkemyksiään. Jo ensimmäisen jutun vastaanoton perusteella tiedämme, että palstasta tulee erittäin luettu; tarve asiantuntevalle ja sensuroimattomalle Moskovan kolumnistille on ilmeinen.
Vuoden parin tähtäimellä muodostamme koko maailman kattavan kirjeenvaihtajaverkon. Kuulostaa ehkä suuruudenhullulta ja ylivoimaiselta, mutta ei ole sitä. Meillä ei ole rahaa eikä syytä palkata kymmeniä ammattitoimittajia, mutta käytämmekin toista keinoa: eri maihin on muuttanut töihin tai muista syistä hyvin koulutettuja ihmisiä, joista monet ovat halukkaita kertomaan tapahtumista ja näkemyksistä. Me saamme raportteja, joista synnytämme toimituksessa journalistista sisältöä tarkistamalla tiedot ja editoimalla tekstit.
Olen aina kannattanut rauhaa, pelännyt sotaa ja vastustanut militarismia. Näinä aikoina venäjävihan vastustaminen halutaan tulkita sodan puolustamiseksi, jota se ei ole. Vastustamme vihapuhetta, mutta se ei tarkoita hampaatonta ja sileää kirjoittelua.
Olen itse roiminut muun muassa presidenttiä ja pääministeriä – ehkä en edes tarpeeksi – koska kysymys on instituutioista, joiden julkinen käsittely ja kritisointi on lehdistön tehtävä. Juuri nyt näyttää pahasti siltä, että valtavirtamedia on samalla asialla kuin valtionjohto – muuttamassa Suomen rauhanomaisen olon ja ulkopolitiikan sotaisaksi ja sairastuttamalla kansan samaan tautiin, jota se itse potee – valheisiin ja suggestioon perustuvaan vihaan. Pitkällä aikavälillä Naapuriseuran Sanomista on tarkoitus tehdä inhimillinen julkaisu, sisällöltään nykyistä monipuolisempi, toivon mukaan nykyistä vähemmän sotaan liittyviä juttuja tarjoava ja lukijoittensa mielipiteitä arvostava verkkolehti.
Suunnitelmissamme on myös videotuotannon aloittaminen ajankohtaisia puheenvuoroja ja keskusteluja varten. Sen toteuttaminen edellyttää jäsenistön kasvua, suoraan sanottuna lisää rahaa eli jäsenmaksuja ja maksettujen mainoksien julkaisua.
Jäseneksi pääsee maksamalla jäsenmaksun – yksinkertaista. Maksun suuruuden saa jokainen päättää itse. Perusmaksu on 20 €, ainaisjäsenelle 500 €. Mutta jos rahasta on tiukkaa, voi maksaa sen minkä jaksaa.
Naapuriseuran Sanomat on avoin ja läpihengittävä julkaisu. Voit kirjoittaa sinne mielipiteesi ja
vastata toisten kirjoituksiin. Julkaisemme kirjoitukset journalistisin perustein. Editoimme ja lyhennämme tarvittaessa, kuten muutkin mediat. Aivan kaikki kirjoitukset eivät tule julkaistuksi, sekin on tavanomaista kaikissa tiedotusvälineissä.
LOPUKSI EHDOTUS
Naapuriseura on vapaaehtoisuuteen perustuva kansalaisjärjestö. Siihen liittyminen on vapaaehtoista, meillä työskentely perustuu täydellisesti vapaaehtoisuuteen. Teemme esimerkiksi tätä lehteä ilman palkkaa tai palkkioita. Jäsenmaksukin on lähes vapaaehtoinen. Perusmaksu on 20 €, ainaisjäsenen kunniallisen tittelin saa 500 €:lla. Mutta jos rahasta on tiukkaa, voi maksaa tasan vain sen minkä jaksaa.
Olen yhtä kiitollinen ainaisjäsenille kuin niille, jotka ovat maksaneet kolikoilla kukkaronsa pohjalta. Me tarvitsemme rahaa toimintaan, sitä ei käy kieltäminen. Joskus on kulujen lisäksi syytä maksaa myös työsuorituksista, artikkeleista, kuvista, palveluista.
Mutta jäsenyydellä on toinenkin merkitys. Mitä enemmän meitä on, sitä paremmin saamme äänen kuuluville. Rauhan ja hyvän naapuruuden ääntä totisesti tarvitaan, sillä minun mielestäni Suomi on henkisessä hätätilassa. Ehdotan siis, että kaikki te jotka nyt osallistutte Naapuriseuran Fb -ryhmän toimintaan, harppaatte myös seuramme jäseniksi. Mutta vielä kerran: se on vapaaehtoista!
Mauno Saari
5 kommenttia julkaisuun “Päätoimittajan kyselytunti”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Hyvä ja huono asia. Hyvä puoli on se, että joku kapinallinen vielä tohtii noudattaa perinteistä journalistista etiikkaa, kiitos siitä. Huono puoli on se, että tätä julkaisua ylipäätään tarvitaan – asiallisesti toimivassa yhteiskunnassa kaupallisen ja valtiollisen median voi odottaa viestivän osapuilleen todellisuudesta, edes välttävän tasapuolisesti ja laajasti. Nyt ei näin ole, massamedia Suomessa on vajonnut maailmansodan aikaisen TK-journalismin tasolle. Vaikkemme edes ole sodassa. Vaikka oikeastaanhan me olemme – sen voisi militarismiin ja totalitariaan taipuvainen valtiojohtomme jo myöntää virallisesti ihan ääneen.
Katselin näitä nykyhallintoamme kritisoivia ja jonkinlaista ”irti Mediapoolin” vallasta julkaisuja. Toistakymmentä löysin illan aikaan. Mukana 4 – 5 sellaista joita en aikaisemmin ole tiennytkään. Osaan näihin kirjoittaa julkisuudessakin olleita ihmisiä, joilla ajatuksia -erikalisia ajatuksia kuin Matti Röngällä.
Siksi tämä julkaisujen kenttä on nyt peri sirpaleinen. Osassa kaiken järkevän joukossa kirjoitetaan luonnonparantamisesta, paastoista, joistakin sankariuskovaisista ja muusta julkaisijaa kiinnostavasta. Maailmaa tai Niinistöä ja Marinin kannattajia ei nettijulkaisulla saa pysäytettyä ajattelemaan, etsimään menneiden vuosien tapahtumista kaapelit tähän viimeiseen vuoteen.
Maailman hajaannus on kymmenessä vuodessa syventynyt ja se kriisi kiihtyen putoaa ainoaan vaihtoehtoon, eli sotaan. Niin sanottu ”länsi” näkee menettävänsä hegemonian vallan ja muita astuu tilalle. Tässä Kiina on johtava valtio, mutta väkirikas Intia, sekä Brasiliakin nostaa päätään. USA:lle jää vain sodan aloitus ja mahdollisuus saada ensi-iskulla Kiina ja Venäjä niin huonoon kuntoon, etteivät ne pysy vastaamaan kunnolla. Se joka tätä ei näe, tai väittää vastaan ei ole jaksanut mietti, pohtia ja nähdä mihin on asiat johdettu. Ei maailman jaossa ole vain ”hyvää länttä” ja pahaa muista valtioita. On vain pahoja valtioita, jos niiden johdon takana tiheikössä kuiskii ja valehtelee pieni ihmisryhmä maailman väestöstä. Ihmisryhmä joilla käsissään tiedottamisen ja lehdistön koneistot, rahavalta ja poliittiset juoksutytöt ja pojat kansallisissa parlamenteissa.
Ikkunoita itään on kerrostalon sivun verran, mutta valitettavasti ne ovat ulkomaan kielisiä. Käännöskoneet paranevat koko ajan, ehkä niistä on avuksi jos ei osaa kieltä. Saksaksi ykkönen on Thomas Röperin anti-spiegel.ru Röper aloitti kirjoittajan uransa asuessaan Pietarissa v. 2014 kun hän huomasi miten Saksan lehdistö käänsi kaikki asiat päälaelleen. Ensi istumalta syntyi 900-sivuinen tiiliskivi Ukrainan tapahtumista, jota kustantaja lyhensi kolmanneksen verran. Ja kirjoja on sen jälkeen tullut useita, puhumattakaan blogista, jossa lähes päivittäin on sekä omia juttuja että käännöksiä Venäjän mediasta. Röperin maine on levinnyt sekä Saksaan että Venäjälle, sanavalmis tehopakkaus joka ei kuvia kumartele.
Suomen mielipideilmaston romahdus näkyy ehkä selvimmin siinä kuinka perinteisesti russofobit Pohjoismaat ovat ajaneet ohitsemme Venäjä-tuntemuksessa. Norjassa on erinomainen steigan.no joka tarjoaa päivittäin 5-6 uutta artikkelia, eivät tietenkään vain Venäjästä mutta nykytilanteen johdosta paljon myös siitä. Norjassa katto on niin korkealla, että siellä toimii jopa Venäjää tunteva professori, Glenn Diesen, joka tänään kirjoittaa Pål Steiganin blogilla.
Ruotsissa on useita kiinnostavia lähteitä. Suomalaisten toimitusjohtajien olisi syytä kuunnella kuinka eläköitynyt ruotsalainen kollegansa Lars Bern analysoi Putinin puhetta SwebbTV:n haastattelemana. Swebb TV:n lisäksi pitää mainita globalpolitics.se sekä newsvoice.se Lisäksi nyhetsbanken.se jonka päätoimittaja Stefan Lindgren on erityisesti suuntautunut Venäjän kysymyksiin ja hän toimittaa bloginsa ohella julkaisua Ryska Posten.
Venäjällä on amerikkalainen Peter Lavelle joka pitkään on toiminut RT:n palveluksessa ohjelmallaan Cross Talk. Lavelle toimittaa lisäksi blogia thegaggle yhdessä unkarilaisen historioitsijan George Szamuelyn kanssa. Lavellen ystävä on myös Lontoossa toimiva kreikkalainen Alexander Mercouris joka julkaisee sivustolla theduran.com Englannin kielinen lista on pitkä, ja sitä voidaan tarvittaessa jatkaa. Jostain syystä venäläinen vesti.ru lopetti ajankohtaisohjelmiensa tekstittämisen englanniksi muutama vuosi sitten. Olisiko ystävällämme Vasililla kanavaa viestittää Vestille, että palvelua kaivataan. Venäläisten lisäksi Vestin ohjelmassa vaikutuksen teki israelilainen tiedustelupäällikkö Jakov Kedmi joka on Venäjällä tunnettu.
Piti jo lopettaa, mutta on mainittava Scott Ritter, mies joka osallistui käytännön aseistariisuntatoimiin Venäjällä 1990 vaiheilla ja yleni YK:n asetarkkailijoiden johtajaksi Irakissa josta hän painokkaasti viestitti Bushin hallinnolle, ettei joukkotuhoaseita enää ole Irakissa, eikä sotaan ole perustetta. Ritter on perehtynyt sotatilanteeseen Ukrainassa.
Surullinen tilanne kaiken kaikkiaan, kun kansa on aivopesty perusteettomaan Venäjä-vihaan. Tietenkin kaikkia sotia sopii vastustaa, mutta Ukrainan kriisistä on leivottu kansalle täysin harhainen käsitys, jossa Venäjä on syyllinen kaikkeen. Oikeasti suurimmat syylliset ovat aivan muualla. Venäjän toimia Ukrainan suhteen ei tarvitse hyväksyä, mutta kun ne ymmärtää ja ajattelee asioita realistisesti, niin ei voi kuin ihmetellä oliko Venäjällä enää muita vaihtoehtoja kuin puuttua Ukrainan asioihin ja sieltä itseensäkin kohdistuvaan sotilaalliseen ja muuhun uhkaan sotilaallisella operaatiolla.
Sitä aina itsekseni ihmettelen, kuinka suuri osa kansasta ja kansanedustajista tietää yksipuolisesti Venäjää vihaamalla ja syyttämällä toimivansa vastoin totuutta ja oikeudenmukaisuutta ja kuinka monet tekevät sen uskomalla vilpittömästi heille syötettyyn väärään käsitykseen asioista. Itse olen pikkuhiljaa vähentänyt valtamedian seuraamista kahdesta syystä: 1) koska se suoltaa jatkuvasti valheita ja propagandaa (eikä vain Venäjästä ja Ukrainan kriisistä) ja 2) varjellakseni omaa mielenrauhaani. No, on kolmaskin syy, ajan puute. Kunnioitan kuitenkin niitä asioista perillä olevia, jotka kaikesta huolimatta jaksavat seurata myös valtamediaa.
Niin, ehkä ryssäviha asuu suomalaisissa niin syvälle juurtuneena (itsekin olin aiemmin jonkinasteinen russofobi), että kun tulee ikään kuin valintatilanne (vaikka oikeasti ei ole tullut) kumman puolella olet, niin valitaan Venäjän vihollisten puolella oleminen. Kyseessä lienee asenne- ja tunnekysymys kuten myös sosiaalisessa paineessa tehty valinta. Kun siihen päälle lisätään voimakas vuosikausia jatkunut ja entisestään voimistunut propaganda, niin useimmat ikävä kyllä torjuvat Venäjän valheellisina vaikuttamisyrityksinä kaikki totuuden jyväset, jos sellaisia jossain näkevät tai kuulevat.
Tilanne tuntuu siis toivottomalta, mistä syystä sitä suurempi arvostus mm. Naapuriseuraa kohtaan, kun jaksaa taistella tuulimyllyjä vastaan. Toisaalta jos emme ”taistelisi”, emme voisi täysin kunnioittaa itseämme. Ja ilmeisesti jonkin massapsykoositeorian mukaan totuuden torvet kaikesta huolimatta estävät pahimpia ylilyöntejä ja nopeuttavat kansakunnan pääsemistä normaaliuteen. Ja vielä: jos me emme tätä tee, niin kuka sitten. Jossain kuvassa kaikki olivat nousseet kunnioittamaan Hitleriä (tms., en muista varmaksi mistä yhteydestä kuva on otettu) paitsi yksi ihminen. Nyt tuota kuvaa näytetään toisinaan osoituksena paitsi massapsykoosista, myös tuon yhden ihmisen urheudesta.
Tänä aamuna silmiini osui jokin otsikko Mika Aaltolan kommentista. Sen mukaan pienen maan piti käyttää tilaisuutta hyväksi Natoon päästäkseen. Itselleni tuo toi mieleen tarkoitushakuisen, hillittömän ja koordinoidun propagandakampanjan Venäjän demonisoimiseksi sen puututtua lopulta sotilaallisesti Ukrainan tapahtumiin. Nähtävästä nämä ihmiset vihaavat Venäjää ja venäläisiä rasistisella vimmalla ja harhauttivat tosiaan hyvän tilaisuuden tullen kansankin vihaamaan. Siinä tilanteessa me nyt sitten ollaan. Totuus ja oikeudenmukaisuus loistavat poissaolollaan.
Uskon, että taustalta löytyy talouselämän suomalaiset ja kansainväliset tahot, joille Suomen kytkeminen entistä tiiviimmin ”länteen” on elinehto. Miljardit, jotka upotetaan Ukrainan juoksuhautoihin ja raunioihin, olisi pitänyt käyttää Suomen ohjaamiseen kohti tulevaisuutta, moninapaista maailmaa. Mutta siihen edushenkilöiden muna ja tissit eivät riittäneet. Nyt meillä on noin 190 edushenkilöä, joita ei enää pitäisi päästää edushenkilöksi. Mika Aaltolan kommentti osoittaa, että UPI tarvitsee uuden johdon. Vakavasti otettava henkilö ei esitä tuollaista edes somessa. Euroopassa on nousemassa rauhanliike ja Suomea hallitsee sotahaukat, Mediapooli ja niiden takana talouselämän länsikytkökset.