PARTAA PAKETTIIN

Hyvää, sanoi pyöreäposkinen mies, päivää, astuttuaan kadunvarren jalkakäytävältä jugend-tyylisen kerrostalon nukkavieruun kivijalkaparturiin.

Miehen nenävarrella lepäsivät mustasankaiset silmälasit, hakien lisätukea korvantakusista, jotka eivät vielä täysin olleet kuivuneet. Timanttihiottujen erikoislinssien takaa valppaanoloinen silmäpari tarkasteli parturiliikettä asiantuntevan epäluuloisesti, mutta luottamustaherättävän hyväntahtoisesti.

– Ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin, vastasi normaalikalloinen parturimestari antiikkisen, mehiläisvahalla käsitellyn ja pintakiillotetun mahonkitiskin takaa.

– Partaako tulitte katsomaan?

Pyöreäposkinen mies, vastattuaan kysymykseen myöntävästi, asteli kenkälankilla kiillotetuilla kokomustilla laakerikengillään mahonkitiskin julkisivulle, ja laski oikeanpuoleisen kätensä kämmenpohjan tunnustelemaan pintamateriaalin näppituntumaa, jonka havaitsi mieltälämmittäväksi.

– Pyöreäkasvoisuutenne kaipaa särmäelementtiä, tietynlaista katu-uskottavuutta. Parta on siihen oikea valinta, pitää vain löytää oikeanlainen partakarvoitus.

Pyöreäposkinen mies nyökytteli, ja hänen kasvojensa yleisilme muuttui toivorikkaaksi.

–  Olette oikeassa. On epämiellyttävää, kun mummoihmisten kasvoilme muuntuu lepertelymoodiin osuessani heidän havaintokenttäänsä. Kerran eräs vanharouva kiirehti perääni vauvantutti kädessään, luullen sen pudonneen minulta.

– Alkoholi- ja ravitsemusliikkeissä joudun aina näyttämään henkilöpaperit, vaikka kuinka yritän vääntää naamalleni aikuistenoikeesti-ilmeen. Kerran yksi ovimies viittoili minua limudiskon suuntaan, mutta tyttäreni jo oli siellä kaveriporukkansa kanssa.

Parturimestari myötäeläytyi pyöreäposkisen miehen mieltäkuohuttaviin häpeäkokemuksiin, ja vuoroin pudisteli ja nyökytteli normaalimitat täyttävää kalloaan.

– Perusilmeenne on selvästikin pullantuoksuisen pikkuporvarillinen, joten partavalikoimasta pitäisi löytää käypä vastavoima rikkomaan tämä epätoivottava idylliharha. Katsotaanpa, mitä vaihtoehtoja meiltä löytyy.

Pyöreäposkisen miehen lapsenusko parturimestarin kykyyn avittaa häntä miehistymisprosessissa kasvoi huippulukemiin.

– Mitä teette työksenne? Toimenkuva voi antaa suuntaviivoja toivotunlaisen lopputuloksen saavuttamiseksi.

– Johdan leikkausryhmää, vastasi pyöreäposkinen mies.

– Ahaa, olette siis kirurgi, sepä hienoa. Oletteko erikoistunut tiettyihin leikkauksiin?

Parturimestarin tarjoama lekurinrooli sopi pyöreäposkiselle oikein mainiosti, eikä hän turhanpäiten ryhtynyt virhepäätelmää totuudenmukaiseksi oikaisemaan.

– Ryhmäni leikkaa ihan kaikkea, vauvasta vaarinhousuihin. Minun lisäkseni kokoonpanossa on kahdeksantoista pätevää avustajajäsentä, jotka eivät arastele ryhtyä vaikeimpiinkin leikkaustoimiin, olivatpa ne sisäisiä tai ulkoisia.

Parturimestarin ammattiylpeyden uurtamat kasvot ilmaisivat syyntakeettoman ylenpalttista ihailua tuota latvageometrialtaan keskimääräisestä poikkeavaa tohtorismiestä kohtaan.

– Ajatushorisonttiini hahmottuu kolme toisistaan poikkeavaa pääjuonnetta, jotka taiten yhteensovitettuna voisivat ratkaista kuvailemanne ongelmakentän haastekasauman.

– Beibi-lookkinne neutralisointiin eivät todellakaan amisviikset riitä, vaan pullaposkianne kehystämään suosittelen Lemmy-pulisonkiparia bourbonblack-värjättynä. Mummoporukka ei tule iholle, ja baaritiskillä tuplaviskit voidaan tarjota jopa ilmaiseksi. Eikä papereita kysytä, mutta nimikirjoituksia pyydetään.

– Toiseksi, potilaan näkökulmasta pyöreäposkisuus ei ole luottamusta herättävin naamanäkymä, joten leikkauskammon hälventämiseksi suosittelen Lenin-partaa. Tiedättehän miehen, joka myönsi Suomelle itsenäisyyden. Ja tiedätte varmasti senkin, että se on annettu jo pois.

– Ja kolmanneksi, koska johdatte suurilukuista ryhmää kriittisluonteisissa potilastehtävissä, lapsenkasvoinen pyöreäposki voi joutua alttiiksi auktoriteettiaseman kyseenalaistamiselle, mikä potilaan kannalta voi johtaa ei-toivottuun lopputulokseen. Ehdotukseni johtajuusstatuksen betonointiin ovat varmatoimiset Aatu-viikset, joiden vaikutuspiirissä yksikään ydinryhmän jäsen ei uskalla ääntään korottaa. Teitä lukuunottamatta, tietenkin. Anestesiasuunnitelmiin joutunee tekemään päivityksiä, ettei potilaat herää karjumiseenne kesken operaation. Miltä kuulostaa?

Mietteliäs ilmeenpoikanen varjostui pyöreäposkisen kasvoilta, jotka vääntäytyivät pikapikaa yltiöpäisen irvokkaaseen asentoon, josta saattoi päätellä parturimestarin selityskudelman menneen sukkana läpi.

– Kuulostaa kertakaikkisen hienolta, pannaan pakettiin. Mutta olisi teille vielä yksi pyyntö. Ryhmässäni on myös yksi uskonsisar, joka pyysi kysymään, onko teillä.. sellaista partaa, tiedättehän..

Partamestari otti askeleen hyllyriville, joka oli merkitty J-kirjaimella.

– Jaa, vai niin. Tarkoittanette Jeesus-tuotteita? Onhan meillä tämä miesten leukaparta ja sitten naisväelle oma Hallelujah-karvoitus naisellisella Jeanne Walker alapartaparfyymilla, naisille, jotka kävelevät herran polkuja.

– Aivan mahtavaa! karjahti pyöreäposkinen, hullunkiilto pullistuneissa silmämunissaan, ottaen jo hieman ennakkotuntumaa tulevaan nenänaluskarvoitukseensa. – Laitetaan omaan naiselliseen lahjapakettiin.

– Lasku eduskuntatalolle, hallituksen uskottavuuskehitysosastolle, kiitos.

Ennenkuin äimänkäkenä toljottanut parturimestari ehti toipua hämmennyksestään, oli kivijalkaparturin puhalluslasisen tammioven ruostesaranat jo ehtineet narahtaa.