Alexander Stubb

PRESIDENTIN HAASTATTELU

Kun samasta asiasta kysyy tarpeeksi monta kertaa eri näkökulmista, fraasien ja retoriikan alta kuoriutuu todellisuus. 

Mauno Saari

Helsingin Sanomat julkaisi 13.4.24 kuusi viikkoa tasavallan presidentin tehtäviä hoitaneen Alexander Stubbin haastattelun. Kun avasin lehden, odotin jutulta paljon, mutta en saanut oikeastaan mitään.

HS-toimittaja oli päätynyt konseptiin, joka oli varmasti mieluinen presidentille: syöttöjä suoraan lapaan.

”Onko jotain, mitä kaipaatte aikaisemmasta elämästänne?…Voiko tämän tiivistää niin, että Suomella on enemmän vapautta kuin koskaan?…Odottavatko kansalaiset liikaa presidentiltä…”, HS:n toimittaja kysyi.

Tietysti haastattelussa käsiteltiin ”arvopohjaista realismia” sekä valtaoikeuksia ja vallan jakautumista presidentin, hallituksen ja eduskunnan välillä, mutta mihinkään olennaiseen ei puututtu. Syntyi vaikutelma, että HS:n ja Stubbin linjat ovat yhteneväiset.

***

Jos olisin saanut haastatella presidenttiä riippumattoman median ja vanhanaikaisen journalismin edustajana, kysymykset olisivat olleet tällaisia:

– Herra presidentti, vierailitte Kiovassa ja allekirjoititte sopimuksen miljardeja euroja maksavasta tukipaketista Ukrainalle. Seuraava aselasti on myös lähdössä Suomesta, ja tähän asti apua on toimitettu sinne noin kahden miljardin euron arvosta. Anteeksi pitkä kysymys, mutta teidän lausuntonne ja tämä vierailu kertovat, että uskotte Ukrainan voittavan sodan. Millaisiin faktoihin tämä perustuu, kun myös lännessä ollaan jo sitä mieltä, että Venäjä on jo voittanut, ja jäljellä on enää verinen loppunäytös toisen maailmansodan viimeisten vaiheiden tapaan?

– Entä, jos  Venäjä todella voittaa sodan? Ulkopolitiikan johtajana teillä on tietysti valmiina vaihtoehtoisia skenaarioita tuota tilannetta ajatellen. Millaisia ne ovat? Muuttuuko Suomen asema? 

– Mehän olemme katkaisseet kaikki siteet Venäjään pääministeri Sanna Marinin tahdon mukaisesti, toteuttaneet enemmän ja tiukempia pakotteita Venäjää vastaa kuin EU ja Yhdysvallat. Onko tätä linjaa tarkistettava siinä tapauksessa, että Ukraina ja sen liittolaiset sekä Nato häviävät sodan? Tuleeko ”arvopohjaiselle realismille” silloin käyttöä ainakin realismin osalta?

– Olette sanonut, että Suomi Naton jäsenenä on nyt etulinjan maa. Jos eduskunta hyväksyy Yhdysvaltain kanssa jo allekirjoitetun DCA-puolustussopimuksen ja me luovutamme USA:n sotavoimien käyttöön 15 aluetta, jonne voidaan sijoittaa amerikkalaisten asevarastoja, eikö se johda väistämättä Venäjän varautumiseen ja jännityksen kasvuun?

– Mikä on kantanne nyt presidenttinä ydinaseiden kuljettamisesta Suomen kautta? Vaalikeskusteluissa sanoitte, että se voitaisiin hyväksyä. 

– Entä Naton ja USA:n tukikohdat. Käykö tässä niin, että USA/Nato saa toimia niille annetuilla alueilla tahtonsa mukaan, ja että tukikohtia ohjuksineen, hävittäjineen ja ehkä myös ydinaseineen lopulta kuitenkin syntyy, vaikka ”isäntämaa” ei sellaisia haluaisi?

– Olette amerikkalaismielinen. Kuinka paljon se rajaa Suomen itsenäisyyttä ulkopolitiikassa?

– Yhdysvallat provosoi sodan Ukrainaan. Se on myös kertonut tavoitteena olevan ”Venäjän heikentämisen”. Washingtonin haukat puhuvat Venäjän hajottamisesta. Perustuuko teidän käsityksenne Ukrainan voitosta uskoon, että tämä ajatus toteutetaan menestyksekkäästi ja että Suomella on tässä rajamaana suuri rooli?

– Anteeksi kun jankutan, mutta herra presidentti: Eikö ole realismia, että Suomella on vaara joutua USA/Naton ja Venäjän välisen yhteenoton taistelutantereeksi? Olette varmasti pohtinut ja saanut puolustusvoimain ylipäällikkönä asiantuntevia arvioita tuollaisen tilanteen seurauksista. Miten laajalti Suomi tuhoutuisi? Paljonko sotilaita ja siviilejä ehkä kuolisi?

– Venäjän hyökkäyksen syy oli estää Ukrainan Nato-jäsenyys, jonka se koki itselleen ”eksistentiaalisena uhkana”. Yhdysvaltain puolustusministeri Lloyd Austin ilakoi toteamalla, että Ukrainan tilalle Nato sai Suomen ja Ruotsin. Suomi on USA/Naton kannalta Ukrainaa parempi, vielä lähempänä Venäjälle tärkeitä alueita, kuten Pietaria ja Kuolaa. Ettekö pelkää, että Suomesta tulee Ukraina numero kaksi?

Presidentti Sauli Niinistö ei kannattanut Nato-maiden joukkojen lähettämistä Ukrainaan ja sulki pois myös suomalaisjoukkojen lähettämisen. Hän kertoi Suomen kannasta samassa tapaamisessa Pariisissa, missä Ranskan presidentti Macron esitti, ettei ulkomaisten joukkojen lähettämistä pitäisi sulkea pois. Onko Suomen kantaa teidän johdollanne muutettu, koska nyt ulkoministeri Elina Valtonen on samoilla linjoilla kuin Ranskan presidentti.

– Ja oletteko te ulkoministeri Valtosen tavoin vedonneet myös esimerkiksi Yhdysvaltoihin ja muihin Nato-maihin, etteivät ne sulkisi joukkojen lähettämistä ainakaan kaikissa tilanteissa pois, koska ei voida tietää, miten Ukrainan sota kehittyy.

– Presidentti Niinistö ei myöskään kannattanut sitä, että suomalaisia joukkoja sijoitettaisiin pysyvästi esimerkiksi Baltian maihin. Mikä teidän kantanne on? Ja miten suhtaudutte muiden Nato-maiden joukkojen pysyvään sijoittamiseen Suomeen, josta nyt näyttää alkaneen keskustelu.

– Viimeinen kysymys, herra presidentti: Taannoinen puolustusministeri Jussi Niinistö sanoi virkakaudellaan, että Suomi on solminut noin 60 sotilaallista sopimusta eri valtioiden kanssa. Kun tähän lisätään Nato-jäsenyys ja DCA-sopimus Yhdysvalloille luovutettuine alueineen, miten itsenäinen maa Suomi on? Jos asteikko on nollasta sataan, mihin meidän maamme valtiollinen itsenäisyys mielestänne asettuu?

***

Vanhan journalistin metodi on tuo jankuttaminen. Vasta, kun samasta asiasta kysyy tarpeeksi monta kertaa eri näkökulmista, fraasien ja retoriikan alta kuoriutuu todellisuus. 

Jos itsevarmalta vaikuttava Alexander Stubb on todellakin varma linjastaan ja ajatuksistaan, hänen vastauksensa olisivat olleet mielenkiintoisia. Niitä tarvittaisiin. Kansalaisten oikeus on saada selkeä käsitys siitä, mihin meitä kuljetetaan.

HS-haastattelusta löysin lopulta yhden kunnon kysymyksen: ”Onko vaara, että arvopohjainen realismi -opissa arvo-osio putoaa pois ja jää vain realismi – jos sitäkään.”

Stubbilla olisi ollut tilaisuus hyvään ja ajankohtaiseen vastaukseen. Mutta hän tyytyi hyvin muotoiltuun sanataiteiluun:

”Aina on vaarana, että realismi menee arvojen edelle. Minun teesini on, että käytännön ratkaisujen pitää olla tapauskohtaisia, ja pyrkimyksenä pitää olla, että mennään arvot edellä.”

***

Suomi ajaa arvot edellä kohti realismin seinää. 

Kun presidentti sanoo, että nyt Suomi on vapaampi kuin koskaan, ja että Ukraina voittaa, puhuuko hän vastoin parempaa tietoaan, eli luottaako hän Yhdysvaltain aseteollisuuden jättiläisten ohjaileman hallinnon ajatukseen Venäjän hajottamisesta?

4 kommenttia julkaisuun “PRESIDENTIN HAASTATTELU

  1. Reaalipoliitiikkaan Stubb viittasi myös Munchenissa helmikuussa.
    ”Tulevaisuudessa tulemme näkemään entistä enemmän epäpyhiä alliansseja sekä kahden tai kolmen maan välisiä alliansseja, jotka tehdään reaalipoliittisesta näkökulmasta”.
    Näin muotoili Professori, nykyinen Suomen presidentti Alexander Stubb tiedotustilaisuudessa Münchenin turvallisuuskokouksessa.

    Epäpyhiä tahi vähemmän epäpyhiä alliansseja ei puheessa tarkemmin kuvailtu eikä nimetty.

    Eräänlaisia alliansseja vaikuttaisi muodostuvan monien Nato -maiden solmiessa Yhdysvaltojen kanssa kahdenvälisiä, sotilaalliseen yhteistyöhön liittyviä sopimuksia.
    DCA -sopimus laadittiin Suomenkin siunaukseksi.

    Yksi tulkinta Suomen jäsenyyden ja myöhemmin solmitun DCA -sopimuksen sisällöstä ja soveltamisesta kuultiin 02.07.2023 uutislähetyksessä jossa Yleisradion kirjeenvaihtaja Juri von Bondsdorf raportoi Washingtonin näkemyksen mukaan Suomen nyt olevan ”Naton pohjoinen ulottuvuus”.
    Tässä tulokulmassa suomi vertautuu luontevasti Albaniaan, Jugoslavian pommitusten aikaiseen Yhdysvalloille tärkeään tukialueeseen, ”eteläiseen ulottuvuuteen”.

    DCA, SOFA, CSNO, NPG, JEFF – Siinäpä hattuun lippaa kalossiin varret ja paikka sateenvarjoon maailman onnellisimmalle kansalle.

    Von der Goltzin johtaman Itämeren divisioonan suomen vierailuun liittyviltä raskailta sitoumuksilta Suomi välttyi Saksan romahdettua syksyllä 1918. Ajopuukin on historoitsijoiden toimesta lopullisesti upotettu.

    Löytyisikö lähimenneisyydestä opas Stubbin puheessaan mainitsemalle reaalipoliittiselle näkökulmalle?

  2. Kun Suomi ei ole enää itsenäinen valtio, niin meillä ei myöskään ole itsenäisiä päätöksentekijöitä. On ihan turha pyytää enää lausuntoja/haastatteluja Suomen poliittiselta johdolta. Riittää kun kuuntelee mitä kulloinenkin Yhdysvaltojen presidentti lausuu asiasta. Siinä on Suomen kanta asioihin.

  3. Suomessa tasavallan presidentti voi valita, minkälaisiin kysymyksiin julkisesti vastaa vai vastaako mihinkään. Stubb ei ole kiinnostunut kriittisestä journalismista, vaikka sitä harjoittaisi sinänsä ”ystävällinen” media. Siksi hänelle riittää, että ilmoittaa ennakkoehtonsa haastattelua haluavalle. Vastapuoli tottelee tai haastattelu päättyy siihen.

    Mauno Saaren kysymykset ovat niin hyviä, ettemme tule koskaan kuulemaan rehellisiä vastauksia niihin Alexander Stubbin suusta.

Vastaa