Suomelle valitaan tasavallan presidentti. Ehdolla on yhdeksän sulavapuheista kiemurtelijaa, jotka on valmennettu taidokkaisiin väistöliikkeisiin hankalien kysymysten tullessa vastaan.
Heidän tilannettaan helpottaa se, että varsinkin Ylen tenttaajat on opetettu välttämään vaikeita aiheita. Näin Yle on tasapuolisesti kaikkien ehdokkaiden puolella.
Korostaakseen, että tämä vaali on hyvää viihdettä, Yle usuttaa oikein pääuutisissaan, että katsoisimme, mikä on kunkin ehdokkaan mieliruoka! Olisiko hampurilainen, hotdog tai vaikkapa sushi?
Tämä on tietysti olennaista! Jos joku ehdokas on ilmoittanut lusikoivansa mieluiten kaalisoppaa, hän on ilman muuta sopimaton johtamaan maan ulkopolitiikkaa.
***
Kaikki ehdokkaat vihaavat naapuriamme, ydinasesuurvalta Venäjää. Kaikki ovat sitä mieltä, että Naton ja USA:n tukikohdat, joukot ja aseet tarvitaan tänne estämään sen ilmiselvät hyökkäysaikeet.
Jokainen pitää Vladimir Putinia vaarallisena diktaattorina ja kaikkien mielestä Yhdysvallat on rauhan ja turvallisuuden tae. (Senhän todistaa jo USA:n historia.)
***
Suomi on kuljetettu sotien jälkeisen ajan vaarallisimpaan tilanteeseen. Presidentinvaali käydään hetkellä, jossa oikeiston, Sauli Niinistön, kenraalien ja valtavirtamedian pitkäjänteinen työ on johtanut haluttuun tulokseen, itsenäisyyden täyteen luovuttamiseen.
Itsenäisyys on luovutettu pala palalta. Ensin EU-jäsenyys siirsi ison siivun poliittista päätösvaltaa Brysseliin. Sitten Suomi lipsautettiin kierolla tavalla luopumaan omasta valuutastaan. Seuraavaksi ”lähennyttiin” Natoa monin eri tavoin. Puolustusvoimat muunnettiin ”yhteensopivaksi” sotilasliiton kanssa.
Vielä tarvittiin kolme askelta. Vuonna 2014 saatiin valehtelun ja pimityksen avulla allekirjoitetuksi isäntämaasopimus Naton kanssa, ohi eduskunnan.
Seuraavaksi alkoi Venäjän ja Ukrainan sota, joka oli loistava tekosyy jäsenyyshakemukselle sotilasliittoon.
Ei tarvittu presidentin moneen kertaan lupaamaa ja suorastaan edellyttämää kansanäänestystä. Hänelle riittivät runsaan tuhannen otannalla tehdyt mielipidekyselyt, joista yhden data on edelleenkin salainen.
Lopullinen ratkaisu, DCA-sopimus Yhdysvaltain kanssa, on valmisteltu ainakin julkisten tietojen mukaan todella sukkelasti. Kun Venäjällä pelottelu on ollut synkeää ja tehokasta, sen läpimeno moneen kertaan mankeloidussa eduskunnassa on varmaa.
***
Sana ”vaalikarja” on nyt osuvampi kuin koskaan. Propagandan ja sensuurin avulla tainnutettu lauma tallustelee kuuliaisesti rotkon reunalle.
Yli kymmenen vuoden ajan suomalaisia on kiihtyvästi manipuloitu sekä median että oikeistopoliitikkojen rankalla työllä uskomaan kaikki Yhdysvalloista johdetun narratiivin valheet.
Niistä ehkä merkittävin on väärä käsitys Ukrainan sodan syistä ja etenkin sen aloittajasta. On mielenkiintoista, että huomattavat läntiset asiantuntijat – amerikkalaiset, saksalaiset ja ranskalaiset sekä ainakin yksi ruotsalainen – ovat yksimielisiä siitä, että hyökkäyksen aloittivat Nato/USA:n valmentamat Ukrainan asevoimat.
Suomessa tämä tieto on kääntynyt ylösalaisin.
***
Ukrainan sotaan liittyvien valheiden, tosiasioiden pimityksen ja vääristelyn lista on pitkä. Kaikki kristallisoitui hetkeen, kun läpimädäksi korruptoituneen ja paljolti banderistinatsien hallinnoiman maan presidentti esiintyi videotaululla Suomen eduskunnassa.
Kansanedustajat nousivat seisomaan ja antoivat hurmioituneet suosionosoitukset presidentille ja sankarilliselle maalle, joka puolustaa paitsi itseään myös koko Eurooppaa ja sen demokratiaa!
Tuota näkyä en unohda. Se jää vakuuttavaksi todistukseksi tuolloisten kansanedustajien älykkyydestä ja tietotasosta.
***
Ukrainan sodalla ei ollut minkäänlaista yhteyttä Suomen turvallisuuteen ennen kuin Suomi uskollisena Eu-maana ja Nato/USA:n ohjelmaa noudattaen alkoi lähettää aselasteja ja muuttui sodan osapuoleksi, joka tietysti kiistetään.
Propagandan huipensivat pääministeri Sanna Marin, joka vieraili näyttävästi Kiovassa, muun muassa tunnetun natsin hautajaisissa, sekä luotiliiveihin sonnustautunut presidentti.
Niinistö naureskeli Kiovassa Putin-pilapiirrokselle. Muistamme myös hänen kehuneen Suomen lähettämiä tappavia aseita: ”Kyllä niillä jälkeä tulee.”
***
Presidenttiehdokkaiden sotahistoria alkaa vuodesta 2014. Kukaan ei ole puhunut siitä, mitä tapahtui sitä ennen.
Jos tuleva presidenttimme ei tiedä Naton laajenemiseen liittyneestä lännen suuresta petoksesta, hän on kelvoton hoitamaan korkeaa virkaa. Jos hän tietää nuo huolella dokumentoidut tapahtumat, mutta ei ole tietävinään, hän on vielä kelvottomampi.
Tällä hetkellä gallupeissa johdossa oleva ehdokas sanoi Ylen tentissä, että Ukraina on jo voittanut. Jos unohdamme rintamatilanteen, hän oli yhdessä asiassa oikeassa: informaatiosodassa Ukraina on ylivoimainen. Se on meille ongelmallista, koska tuon voiton yksi seuraus on tämä historiamme absurdein vaalinäytelmä.
***
En tunne hyvin muiden ilmansuuntien mediaa, mutta läntinen on tuttu, ja se on nyt täydellisessä alennustilassa. Pelottava esimerkki on se, että YK:n kansainväliseen rikostuomioistuimen ICJ:n Palestiinan kansanmurhaa koskevassa istunnossa verhot sulkeutuivat kantelun tehneen Etelä-Afrikan puheenvuorojen ajan, mutta aukesivat, kun Israelin puolesta puhuttiin.
Yksikään USA:n kaupallisista tv-kanavista ei näyttänyt palestiinalaisten puolesta puhuneita! Aljazeeralta lainattuja puheita näytettiin vain YouTuben stream-lähetyksissä, mutta tämä loistava uutiskanava onkin kirottu lännessä.
Puhumatta muusta Suomen mediasta, ilmoitan vielä, että vetäisisin Yleisradion uutiset alas vessanpöntöstä, jos en pelkäisi viemärin tukkeutuvan.
Kansanmurha ei ylitä useimpina päivinä TV-1:n uutiskynnystä. Eihän se ole mitään verrattuna vaikkapa presidenttiehdokkaiden ”ystäväkirjaan”, josta löytyvät alussa mainitut mieliruoat ja mistä torstaina uutisoitiin oikein näyttävästi.
Gazan kansanmurhasta ei sekuntiakaan.
Mutta tässäkin Yle ja yhtä vaille kaikki ehdokkaat ovat samoilla linjoilla eikä Yleisradio halua ottaa kantaa siihen, saako palestiinalaisia lahtaava Israel esiintyä Euroviisuissa. En tiedä, onko ehdokkailta kysytty asiasta.
***
Aion äänestää ehdokasta, joka haluaa estää DCA-sopimuksen, irrottaa meidät Natosta, perua hyökkäyshävittäjien tilauksen USA:sta, uskaltaa avata yhteyden Venäjän johtoon, tuomitsee palestiinalaisten tuhoamisen ja lupaa taistella rauhan puolesta maksoi mitä maksoi.
Helppo ja varma valinta.
OIKAISU: Ehdokkaita ei ole yhdeksän vaan kahdeksan. Yksi heistä, Alexander Stubb, on nimittäin erehtynyt väärään vaaliin, koska sanoo pyrkivänsä ”Nato-presidentiksi”.
25 kommenttia julkaisuun “SUOMEN ITSENÄISYYDEN LUOVUTTAJAT”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Aion äänestää ns. mustaa hevosta, Mauno Saarta. En vaineskaan, en vaivaudu menemään edes äänestyspaikalle.
Äänestyslippuun kirjoitan selvällä suomen kielellä:
”PAAVO VÄYRYNEN”
Hyvin kiteytetty, ei äänestämisen arvoisia ehdokkaita ole.
Ylen peestä esimerkki; 12 diktaattoria, Victor Orban, kapula eu:n rattaissa. Kun on kansan puolella ja eu:ta vastaan, on diktaattori.
Voisivat tehdä sarjan: 12 suomalaista valtio-/maanpetoksen tekijää, löytyisi varmaan helposti se määrä.
Populismin ja poliittisen polarisaation lisääntyminen yhdistettynä hallinnon avoimuuden ja läpinäkyvyyden kasvuun on tuonut mukanaan useita vaaroja ja mahdollisia seurauksia ihmisten manipuloinnissa:
Manipulointi ja väärän tiedon levittäminen:
Populistiset johtajat käyttävät usein tunnepitoisia lausuntoja ja yksinkertaistettuja ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin, mikä voi johtaa väärän tiedon levittämiseen ja lisätä epäluottamusta perinteisiä tiedotusvälineitä ja asiantuntijoita kohtaan.
Yhteiskunnan jakautuminen:
Poliittinen polarisaatio syventää sosiaalisia ja poliittisia erimielisyyksiä, luoden ”kuplia” (esim. naapuriseura.fi), joissa ihmiset vuorovaikuttavat vain samanmielisten kanssa. Tämä syventää yhteiskunnan jakautumista ja vaikeuttaa eri ryhmien välisen dialogin ja kompromissien löytämistä.
Demokraattisten instituutioiden rappeutuminen:
Populistit heikentävät demokraattisia instituutioita, kuten oikeuslaitosta, vapaata lehdistöä ja itsenäisiä virastoja, mikä horjuttaa demokraattisen hallinnon ja oikeusvaltion perusteita.
Hallinnon avoimuuden väärinkäyttö poliittisiin tarkoituksiin:
Vaikka hallinnon avoimuus ja läpinäkyvyys ovat tärkeitä demokratialle, niitä voidaan käyttää poliittisesti motivoituneisiin tietovuotoihin tai poliittisten vastustajien mustamaalaamiseen.
Populistisen retoriikan voimistuminen sosiaalisessa mediassa:
Sosiaalinen media voimistaa polarisaatiota, mahdollistaen populististen ja ääriajattelua edustavien ryhmien tehokkaan näkemysten levittämisen.
Epävakaus ja sosiaaliset konfliktit:
Syvenevät jakolinjat ja jännitteet yhteiskunnassa voivat johtaa sosiaalisiin konflikteihin ja jopa väkivaltaisiin yhteenottoihin.
Kansainvälisten suhdeongelmien synty:
Populismi ja polarisaatio maan sisällä voivat vaikeuttaa kansainvälistä yhteistyötä, erityisesti globaalisti merkittävissä kysymyksissä kuten kaupassa ja turvallisuudessa.
Tässä ote yhdestä julkisesta käsikirjasta nimellä ”Psychological Operations Process Tactics, Techniques, and Procedures”
“Seitsemänvaiheinen PYSOP -prosessi on standardoitu, epälineaarinen toimintamalli, jonka mukaan psykologiset operaatiot suunnitellaan ja toteutetaan, tukemaan laajaa aluetta erilaisia operaatioita.
Psykologisen operaation prosessin keskeinen tavoite on kohdistaa hyvin suunniteltu ja tarkkarajainen psykologinen operaatio, keskeisimpiin ulkomaisiin kohdeyleisöihin (meihin suomalaisiin JP), USA:n kansallisia tavoitteita tukevien lopputulosten aikaan saamiseksi”
https://publicintelligence.net/restricted-u-s-army-psyops-manual/?fbclid=IwAR2U67lKoubRTorPQAH__7SPbSafXiYRO7zBMdQzJ1ZOkofx2iktAEkeor8
En aio myöskään vaivautua vaalipaikalle näissä vaaleissa. Minua on ohjeistettu käymään äänestämässä jottei Stubb tulisi valituksi. Mitä se hyödyttää kun kaikki samaa sakkia? Ainoastaan
Paavo Väyrysen ehdokkuus olisi saanut allekirjoittaneen äänestyskopille .
On vain huonoja ehdokkaita , joista karsein valinta olisi russofobinen Jussi Halla-aho . 🫣
Tilanne on uusi. Monissa aiemmissa vaaleissa olen voinut äänestää vähiten huonoa. Sellaista ei nyt ole koska kaikki ovat kammottavan huonoja. Kerran on minulta äänestys jäänyt väliin sairauden takia. Nyt se jää väliin koska en halua olla missään tekemisissä maanpettureiden kanssa.
Eikös Stubb kuitenkin aikonut solmia suhteet Kremliin, jos Yhdysvaltojen presidentti pyytää häntä niin tekemään? Ei kai se kovin suuri ihme olisi, jos Trump niin pyytäisi. Jos Trump valitaan, niin kannattaa ainakin yrittää; kertoa hänelle Stubbin lupauksesta (mikäli siis myös Stubb on presidentti).
Kuuntelin muuten Toni Torpan tuoreen YouTube-lähetyksen Paasikiven linjan analyysi. Häpeäkseni tunnustan, että en ole kauan tiennyt, kuinka viisas mies Paasikivi oli ainakin mitä tulee geopolitiikan ja historian tuntemukseen sekä Suomen aseman järkevään ymmärtämiseen. Sain sen käsityksen, että hän oli suurinpiirtein valovuoden aikansa poliitikkoja edellä puhumattakaan nykyisistä.
Tosin Paasikivi joutui olemaan hiukan jälkiviisas mitä tulee hänen omiinkin käsityksiinsä. Muistaakseni hän oli sitä mieltä, että Tarton rauhassa (jota sitäkin hän oli jo solmimassa) raja vedettiin liian lähelle Leningradia. Useimpien sen aikaisten ja varmaan kaikkien nykyisten poliitikkojen ongelma on kyvyttömyys tai haluttomuus ymmärtää geopolitiikkaa, jossa suurvalloilla kuin myös pienemmillä valtioilla on omat pyrkimyksensä ja tarpeensa.
Torppa on uskovainen, mikä saattaa jotakuta närästää, mutta kyllä hän keskittyy ihan otsikon aiheeseen mm. Alpo Juntusen ja jonkun venäläisen kirjoittajan (jonka nimi ei jäänyt mieleen) kirjojen pohjalta. Torpalta löytyy aiheeseen liittyen muitakin YouTube-lähetyksiä, taitaapa olla Juntusen haastattelukin.
Röyhkeys ei tunne mitään rajoja. Saksa on estänyt juutalaisvainot Saksassa kokeneen Marione Ingram’in tulon maahan missä hänen oli tarkoituksena puhua Hampurissa mm. Gazan joukkomurhasta.
Siis Saksan vainojen kohteeksi joutunut ei saa tulla Saksaan puhumaan siitä kuinka historia toistaa itseään ja Saksa tukee Israelin vainoja Palestiinassa samoin joukkotuhon menetelmin.
Ja Suomen tuleva presidentti – oli se kuka tahansa – seisoo taas Saksan rinnalla kuten seisoi 40-luvulla. Olen kovasti ihmetellyt kuinka Rytistä ei voi kirjoittaa liittämättä mukaan maininta anglofiili. Lukekaa Rytin päiväkirjat, siinä puhuu Saksan Neuropa -projektia ihaileva ja siitä hyötyä hakeva Ryti.
Todellakin, Ylen uutisia ei kannata pytystä huuhdella: putkenmutkaan voisi jäädä Röngän kakkulat poikittain, vaikka itse ukko menisi sukkana läpi.
Jos vahinko olisi jo tapahtunut, putken avaamista voisi yrittää täryttämällä.
Tehtävä annettaisiin Ylen palkitulle Kuroselle, joka menestyksellisesti on värisyttänyt ääntään niin ukrainalais- kuin israelilaiskodeissa ja rintamilla.
Viimeksi hänet nähtiin uutisissa rientämässä pommihuoneeseen turvaan israelilaisperheen vieraana.
Kurosen pää pönttöön, ja Antti alkaa ”laulaa” pateettisinta valitusvirttään, jolloin keraamisen astian puoliavoin täyttötila rupeaa resonoimaan oikeilla taajuuksilla välittyen putken kautta Matin kakkuloihin, jotka uutisankkuri voi napata talteen niiden saapuessa tarkastuskaivoon.
Tämän jälkeen työnnetään pönttöön loputkin Kurosesta ja puolihuuhtelulla menemään. Kuronen värisyttelee itsensä ja kollegansa aina puhdistuslaitokselle asti.
Parhaassa tapauksessa veljekset puhdistuvat myös henkisesti, jolloin he tietysti joutuisivat hakeutumaan rehelliseen työhön.
Ikävä kyllä, kansan osa on aina mopen osa.
Jos Suomen kokkaripersukoalitio kaikkine hännystelijöineen on saattamassa maata koko ajan huonompaan suuntaan, niin eipä tässä ihmeitä voi tehdä.
Katseella vaan seurata ”eliitin” pähkähullua toilailua, ja toivoa, ettei törttöilyn saavuttaessa mahdollisen saturaatiopisteen idän iso luuta ala heilua, jolloin ”tykinammus” Häkkäsen suittu kuontalokin voi saada osumaa, joka suorastaan räjäyttää geelit pois.
Viimemainittu on toiveajattelua, koska korruptioeliitille on tietenkin katsottu valmiiksi varapoistumistiet ja suojapaikat.
Mopelle jää luu, siihen tyytyköön.
Tällä kertaa jätän äänestämättä.
Itse käyn äänestämässä vähiten huonoa, eli Li:tä. Toiselle kierrokselle en vaivaudu!!!
”Israel on ainoa maa (USA mukaanlukien), jolla katsotaan olevan oikeus puolustaa kansallista etuaan. Jos mikä tahansa muu valtio ryhtyy ajamaan kansallista etuaan se julistetaan viholliseksi ja sitä vastaan hyökätään. ”
Luin tuon sisältöisen (englanninkielisen) kommentin tänään joltain sivustolta. Ensi alkuun se vaikuttaa tietysti liioitelevalta kärjistykseltä, mutta kun sitä miettii tarkemmin, niin tajuaa, että se kuvaa hämmästyttävässä määrin tätä nykyistä tilannetta: Putin ajaa Venäjän etua – hän on siis itse Belsepuupi, myös Trump kaikkine ”America First”- puheineen on uhka, Euroopassa Orban…
Meidän presidenttiehdokkaistamme ei yksikään ole ehdokkaana koska haluaa ajaa nimenomaan suomalaisten kansalaistensa kannalta parasta turvallisuus- ja ulkopolitiikkaa. Länsimaat eivät pääsääntöisesti ole enää toimivia demokratioita, vaan pikemminkin meitä hallitsevat ylikansalliset oligarkit, jotka häärivät poliittisen järjestelmän taustalla ja jotka länsimaisen finanssikapitalismin vaiheessa pyrkivät saavuttamaan ylikansallisia monopoliasemia, jossa he voivat kerätä vuokratuotot esimerkiksi ostamalla poliitikkojen avulla yksityistetyt kansalliset infrastruktuurit. Heille kansallisia etuja ajavat poliitikot ovat este, joka on raivattava tieltä.
Suomalaisten tilanne on tietysti erityisen surkea, koska finanssioligarkeille ei enää riitä mitkään pienen Suomen sähköverkoista saatavat tuotot, vaan heidän tavoitteensa ovat jo paljon kunnianhimoisemmat: On saatava Venäjän rikkauden haltuun ja Putinin tilalle on saatava vaihdetuksi taas joku Jeltsinin tapainen Jees-mies joka ilomieli antaa Venäjän luonnonvarat ja markkinat näille saaliiksi. Koska Venäjän hallinto on nykyisin vähemmän korruptoitunut kuin länsimaissa, niin tähän päämäärään pääsemiseksi tarvitaan pakkokeinoja ja Suomi voi olla tässä näille finanssiglobalisteille suureksi hyödyksi, koska täältä ulottuu helposti uhkaamaan venäläisiä. Suomalaisten köyhtyminen ei ole heille suurikaan ongelma, koska tässä ei haeta mitään Keynesiläistä talouskasvua Suomesta, vaan Suomen välinearvo suuremman voiton saavuttamiseksi on keskeisempi tavoite.
Suomen presidenttiehdokkaat ovat minulle jossain määrin mysteeri. On ilmeistä, että yksikään heistä ei uskalla vastustaa tätä Suomen käyttämistä muurinmurtajana Venäjää vastaan. En ymmärrä, mitä ihmettä he oikein ajattelevat? Uskovatko he todella toimivansa suomalaisten parhaaksi? Vai ajattelevatko he aidosti toimivansa jonkin muun hyvän asian puolesta? Euroopan puolesta? Demokratia ja ihmisoikeuksien? – Siihen uskoon on kyllä Israelin toimeenpanema ja USA:n aseviennin ( ja Suomalaisen asekaupan) tukema kansanmurha Gazassa kyllä iskenyt sellaisen aukon, josta kaikki ilma on pihissyt vauhdilla ulos. ( Consortium Newsin sivustolla oli muuten linkki siihen ICJ Etelä-Afrikan puheenvuoroihin, oli kyllä vastaansanomattoman vakuuttavat puheen vuorot, ihan toista kuin Israelin oudot selittelyt – pitää muistaa, että kansanmurha on rikos, jota ei voi koskaan oikeuttaa millään muulla perusteella).
Suomen tilanne on nyt todella vaikea. Toivon, että täältä nousisi joku poliitikko esille, jolla olisi riittävästi rohkeutta ryhtyä puhumaan totuutta ja saada suomalaiset ymmärtämään oma parhaansa.
Huomenna on muuten taas Gaza- mielenosoitus. Siellä on puhumassa Kimmo Kiljunen. Hänellä on kyllä ollut myös Suomen hävittäjäkaupoista hyviä näkemyksiä. En kyllä odota suuria ihmeitä, mutta jokin toivon pilkahdus ehkä kumminkin.
Äänestäkäämme kaikki Paavo Väyrystä. Protestiääni pitkä uran tehneelle valtiomiehelle. Paavo on sen ansainnut.
Näin teen minä ainakin ja olen suositellut ystävilleni.
Vielä tekee mieli korjata hieman kommenttiani: Israelkin saa ajaa ”omaa etuaan” vain hyvin kapeassa mielessä, jossa sen eduksi tulkitaan jatkuva vihamielisyys sodankäynti naapureita kohtaan, vaikka senkin kansalaisten etu olisi paremminkin saavuttaa sellainen kestävä ja oikeudenmukainen rauha, jonka kanssa myös palestiinalaisosapuoli kykenisi elämään.
Samalla tavalla myös ukrainalaisten kansallinen etu on määritelty nurinkurisesti sodan jatkamiseksi jokaisesta neliösentistä ja suomalaistenkin ”kansallinen etu” vaatii nykyisin mukamas sitä, että panostamme enemmän sotaan ja USA:n aseteollisuuden lihottamiseen kuin rauhaan ja hyviin naapuruussuhteisiin.
Niin, ”ei tuumaakaan suomalaista pyhää maata”, uhottiin Suomessakin, kun Neuvostoliitto talvisodan alla yritti neuvotella aluevaihdoista suojellakseen Leningradia. Sodassa ollut isäni kertoi, että sotilaat rintamalla vitsailivat, että ”oishan tuota voinu tuuman antaa..” Hurmahenkinen (=verihenkinen) puhe ärsytti heitä. Toisten housuilla on sodanlietsojien helppo tuleen istua.
Olipas hyvä kirjoitus. En edes viitsi miettiä, mitä tähän pitäisi lisätä. Mutta jotain on kuitenkin sanottava, ja se on se, että mitä nyt sitten? Onko jossain suunnitelma miten tämä tähän kansalliseen olotilaan ilmestynyt skeida siivotaan pois kuvioista? Jos ei ole, niin siihen pitäisi viimeistään nyt keskittyä.
Olipa mainio kolumni!
Tuli mieleeni Raoul Palmgren, joka kirjoitti sodan jälkeen Vapaa Sana-lehteen nimimerkillä ”Hapan”…
Entä Olli Rehn? Sehän on sama kuin äänestäisi tyhjää, mies kun ei erotu tapeteista 😉
Paavo Väyrynen vilahtaa useammassakin kommentissa. Kävin lukemassa Paavon blogeja lähinnä kannatuskorttiteemasta. Ja tuli siitä rikosvyyhdistä suht varma olo että Suomen seuraava presidentti on jo päätetty samoissa piireissä jotka sotkivat Paavon ehdokkuuden. Ja että se tuleva pressa on stupido. En uskonut että taso voisi niinistöstä laskea. Olin väärässä.
Aikoinaan kun Hollywoodin B-luokan länkkäreissä näytelleestä Ronald Reaganista tuli Yhdysvaltain presidentti ervelin, että jos tuosta joku vielä pahemmaksi panee, pitää sen limboilijan jo kaivaa kuoppaa riman alle.
Mitä vielä! Keskivertonäyttelijä Reagan oli suorastaan järkevä moniin seuraajiinsa verrattuna. Sai mm. aikaiseksi ydinkieltosopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Tämä nykyinen ”seniili-Joe” elää jo puolittain tuonpuoleisessa. Netti on täynnä videoita Joen töppäilyistä. Jo pelkästään oman elämän hallinta on vaikeaa Joelle. Lännen valtamedia ei tosin niitä näytä. Herää kysymys kuka tai ketkä Yhdysvaltoja (ja siten nykyisin myös Suomea) todellisuudessa johtaa/johtavat?
Olin päättänyt jättää nämä vaalit väliin, mutta kun kuulin luotettavalta taholta keittiön pöydän toiselta puolen, että Halla-aho on kirinyt kannatuksessa kolmen kärkeen, olen alkanut harkita saman luotettavan tahon näkemyksen mukaisesti äänestää niin, että Halla-aho putoaisi 1. kierroksella. Keskustelu on juuttunut täysin Nato/Venäjä suhteeseen ja ymmärrän täysin ärtymyksen, että siinä mielessä kaikki ehdokkaat on surkeita, ehkä jotkut hieman huonompia kuin toiset. Ei pidä kuitenkaan täysin unohtaa presidentin symbolisen aseman merkitystä muuta maailmaa ajatatellen. Jo Halla-ahon valinta eduskunnan puhemieheksi herätti muualla ihmetystä, kun muistettiin hänen olevan Breivikin oppi-isä. Myös hänen innokkuutensa yllyttää venäläisten tappamiseen osoittaa sellaista sivistyksen puutetta, että jos hänet valitaan presidentiksi, Venäjä ei tule keskustelemaan Suomen kanssa sittenkään kun Ukrainan tilanne asettuu.
Niinpä taktisena vetona aion äänestää Haavistoa, koska hän lienee se kolmas tuossa kärkiryhmässä eikä jonkun muun äänestäminen tuon kärjen ulkopuolelta auta Halla-ahon pudottamisessa. Stubbia ei voi äänestää ja ilmeisesti hän joka tapauksessa pääsee toiselle kierrokselle. Kipeetä tekee, mutta kerran se vaan kirpasee. Toisesta kierroksesta en sano vielä mitään.
Vaalijärjestelmää hiukan muuttamalla jokainen voisi äänestää sitä, jota oikeasti eniten kannattaa tarvitsematta pelätä äänen menevän hukkaan, jos tämä ehdokas tai puolue ei tule valituksi. Esimerkiksi jos joku kannattaa tässä vaalissa Li Andersonia, äänestää ehkä taktiset seikat huomioiden kuitenkin Pekka Haavistoa.
Uusitti järjestelmä voisi olla vaikka sellainen, että kaikki voisivat antaa kaksi ääntä. Ensin huomioidaan tavalliseen tapaan ykkösäänet. Kolmen eniten ykkösääniä saaneen joukosta pudonneita ehdokkaita äänestäneiden kakkosäänet lasketaan nyt noille kolmelle siltä osin kun heitä on äänestetty kyseisillä kakkosäänillä. Kun nuokin äänet on huomioitu, tiedetään ketkä kaksi ehdokasta pääsevät vaalin toiselle kierrokselle.
Olisi kaksi äänestystä, mutta tavallaan kolme vaalikierrosta. Uusitun systeemin ansiosta vaalin ensimmäinen kierros kertoisi ehdokkaiden todellisen kannatuksen kyseisessä ehdokasporukassa eli demokratia toteutuisi paljon nykyistä paremmin. Eduskuntavaalit olisi helppo uudistaa vastaavalla tavalla.
Komppaan. Halla-ahon taannoiset puheet venäläissotilaiden demonisoimisesta heidän tappamisensa helpottamiseksi ohitettiin, kuten nykyisessä mielipideilmastossa on tapana, vähin äänin. Joku saattoi sentään ihmetellä sitä, että valtakunnan kakkospaikan haltija ja ykköspaikalle pyrkijä perusti toimintansa ja kannusti muitakin toimimaan irrationaalisten mielikuvien varassa.
Halla-ahon ihmiskuvasta puhuttiin aikoinaan paljon, mutta ilmeisesti ei tarpeeksi. Se on hautautunut hänen ulkonaisesti siistiytyneen kielenkäyttönsä alle, vaikka hän ei sitä aina onnistukaan kätkemään, kuten demonisointipuheet osoittavat. Jos sielu sietää, muistiaan voi virkistää lukemalla Halla-ahon Scripta-blogia, jossa asia kyllä käy selväksi. Samalla voi pohtia, millaisin miettein tieto Scriptan kirjoittajan valinnasta Suomen presidentiksi otettaisiin vastaan maailman enemmistön maissa, joihin Suomella vielä sentään on suhteita.
Niin tärkeä kuin Venäjä/Nato -kysymys onkin, niin Suomen ulkopolitiikka ja ulkosuhteet eivät kuitenkaan rajoitu siihen. Jos näiden muiden suhteiden jatkumisen voi yrittää turvata taktisella äänestämisellä, niin olen valmis antamaan ääneni Haavistolle.