Moskovassa toimiva amerikkalainen politologi Andrew Korybko katsoo, että julkisuudessa Suomen NATO-jäsenyyttä arvioidaan kahdella tavoin väärin. Hänen mukaansa Suomen NATO-jäsenyys tosin lujittaa menestyksekkäästi Yhdysvaltojen hegemoniaa Euroopassa, mikä tekee jäsenyydestä sen tärkeimmän seurauksen.
Sillä ei ole vielä mitään vakavia sotilaallisia vaikutuksia, eikä niitä ehkä lopulta koskaan tulekaan sillä tavoin, kuin valtamedia kuvittelee. Mutta myös vaihtoehtoisen median yhteisö oli pahasti hakoteillä väittäessään, että tämä kehitys on Venäjän kannalta merkityksetön. Nykytilanteessa ihmiset eivät voi enää uskoa kummankaan näiden kahden mediasuuntauksen narratiiveja sellaisenaan, Korybko sanoo.
Valtamedia pitää Suomen NATO-jäsenyyttä merkittävänä iskuna Venäjän turvallisuudelle, koska se johti NATO:n ja Venäjän välisen kontaktilinjan kaksinkertaistumiseen. Samalla kehitystä vääristellään väittämällä, että presidentti Putin epäonnistui maansa etujen puolustamisessa.
Todellisuudessa Suomi on ollut tämän blokin “varjojäsen” jo vuosikymmeniä. Suhteen virallistaminen Yhdysvaltain johtamaan liittoon on siksi enemmän symbolisesti kuin sotilaallisesti tärkeää, Korybko katsoo.
Valtamedian julistuksen taustalla on oletus, jonka mukaan Venäjän erikoisoperaatio epäonnistui tavoitteessaan pysäyttää NATOn laajentuminen. Oletus perustuu väärään käsitykseen siitä, miksi kyseinen operaatio aloitettiin. Sen tarkoituksena oli pelkästään palauttaa Venäjän kansallisen turvallisuuden punaisten viivojen koskemattomuus Ukrainassa. Tavoitteena ei ollut estää NATOn laajentumista muualla, saati peruuttaa sen aiempaa kasvua Venäjän rajoille, Korybko toteaa.
Ukrainan mahdollisen, ja Suomen toteutuneen NATO-jäsenyyden välillä on laadullinen ero. Ensin mainitun maantiede helpottaa laajamittaiset panssarihyökkäykset, jälkimmäisen maantiede luontaisesti estää ne. Lisäksi Ukraina on kulttuurisesti sidoksissa Venäjään, ja pystyy siten toimimaan informaatiosodankäyntiin perustuvien hajota ja hallitse -hybridiuhkien maastaviejänä. Suomella ei tällaista hybridi–sodan potentiaalia ole.
Näistä syistä Kreml suhtautuu Suomen jäsenyyteen odota ja katso” -periaatteella. Se sopeuttaa alueellisen sotilaspolitiikkansa siihen, mitä NATO sijoittaa tähän pohjoismaiseen valtioon. Korybkon johtopäätös kuuluu:
Suomen liittyminen NATOon on paljon enemmän symbolinen, kuin sotilaallisesti olennainen. Mutta jäsenyys osoittaa, että Yhdysvallat on onnistunut vakiinnuttamaan aiemmin heikentyneen hegemoniansa Euroopassa.
Suomen liitos tekee toisaalta tyhjäksi vaihtoehtoisen median yleisesti levittämän toiveajattelun narratiivin, jonka mukaan Yhdysvallat on romahduksen partaalla. Mutta se ei tarkoita, että Yhdysvaltojen voittoa uudessa kylmässä sodassa voitaisiin pitää itsestäänselvyytenä, kuten valtamedia julistaa.
Suomen NATO-jäsenyys osoittaa, että Yhdysvallat on onnistuneesti lujittanut vaikutuspiiriään lännessä, ja tehnyt siitä yhtenäisen navan kansainvälisten suhteiden uhkaavan kolmijaon keskellä. Nopeasti etenevä prosessi johtaa siihen, että Yhdysvaltojen johtamasta lännen “kultaisesta miljardista”, Kiinan ja Venäjän keskinäisestä yhteenliittymästä ja Intian epävirallisesti johtamasta globaalista etelästä tulee maailman kolme tärkeintä toimijaa, joiden monimutkainen vuorovaikutus määrittää syntyvän maailmanjärjestyksen ääriviivat, Korybko ennakoi.
Suomen NATO-jäsenyys nopeuttaa prosessia, mikä tekee siitä ensisijaisen seurauksen. Sillä ei ole vielä mitään vakavia sotilaallisia vaikutuksia, eikä niitä ehkä lopulta koskaan tulekaan, toisin kuin valtamedia kuvitteli.
Myös vaihtoehtoisen median yhteisö oli pahasti hakoteillä väittäessään, että tämä kehitys on merkityksetön. Tilanne on nykyisin sellainen, etteivät ihmiset voi enää uskoa kummankaan näiden kahden mediasuuntauksen narratiiveja sellaisenaan, Korybko kuittaa.
Lähde: Andrew Korybko’s Newsletter
+++
2 kommenttia julkaisuun “”Suomen NATO-jäsenyyttä arvioidaan kahdella tavoin väärin””
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Noh, noh, Andrew. Kirjoitat usein ihan asiallisia juttuja mutta kun väität, että vaihtoehtoisen median yhteisö on väittänyt NATO-kehitystä merkityksettömäksi jne, niin täytyy kysyä viitteiden perään, joita ei esitetä. Vaihtoehtomedia on laaja käsite ja sisältää moninaisia toimijoita. Sen narratiivi ei ole sensuurin alainen eikä portinvartijoiden tarkastama kuten on valtamedian asiantila, jossa jopa yksittäiset lauseet toistuvat toistensa kopioina.
Voi olla, ettei Suomen NATO-jäsenyyttä ole esitetty Venäjää välittömästi uhkaavana, mutta Suomen kannalta ratkaisua on pääosin ja yleisesti arvioitu kuten esim. majuri ja asetarkkailija Scott Ritter on tehnyt: Itsemurha-hanke joka on pähkähullujen aikaansaannos. Jokainen miljardi jonka Suomi laittaa hyökkäyspotentiaalinsa lisäämiseksi osana NATO:n yleistä potentiaalia, heikentää Suomen omaa turvallisuutta suoraan samassa suhteessa. Jossain kohtaa saattaa ylittyä se raja, että Suomesta kohdistuva uhka Pietarille ja Moskovalle muodostuu niin suureksi, että uhka on eliminoitava ennenkuin se realisoituu. Ja edelleen, puhuttaessa merkityksettömyydestä, vaihtoehtomedia Duranin kolumnisti Eric Zuesse esitti jo, että Venäjän olisi siirrettävä pääkaupunkinsa Uralin taakse. Merkityksellistä, eikö totta ?
Amerikkalainen Porybko sanoo, että Suomen liittyminen Natoon on paljon enemmän symbolinen kuin sotilaallisesti olennainen! Tässä olen jyrkästi eri mieltä.
Naton aseet, tiedusteluvehkeet ja sotilaat Suomessa viidessätoissa tukikohdassa ovat hyvinkin konkreettinen uhka Venäjälle mitä symbolinen merkitys ei olisi. Sokea Reettakin sen näkee!