Pääministeri Petteri Orpon viime viikolla 10.4.2026 pitämä tiedotustilaisuus ja sen uutisointi toi esille kouriintuntuvasti suomalaisen poliittisen journalismin surkeuden.
Tilaisuudessa Orpo valotti hallituksensa tulevan ulko- ja turvallispoliittisen selonteon päivittämistä. Yksikään toimittaja ei puuttunut pääministerin merkityksettömään hokemaan, ettei ”lakimuutos tee Suomesta ydinasevaltiota.”
Samalla hokemalla sekä presidentti Alexander Stubb että pääministeri Orpo ovat tietoisesti pyrkineet piilottamaan lainmuutoksen ytimen, jonka myötä mahdollistetaan ydinaseiden tuonti ja sijoittaminen Suomeen sekä ydinaseiden kauttakulku, jos Yhdysvallat niin haluaa. Yksikään toimittaja ei tuonut esille tätä kaikkein oleellisinta näkökohtaa uutisoidessaan tiedotustilaisuudesta.
Uutisointi painottui Orpon mantraan, jossa hän korosti yhtä ja samaa: ”Suomi ei aio sijoittaa ydinaseita rauhan aikana”. Tämä oli esimerkiksi Helsingin Sanomien Julian Puumalaisen ja Elina Kervisen uutisen ydin. Tätäkään väitettä toimittajat eivät tarkastelleet kriittisesti, vaikka päätös ydinaseiden siirtämisestä Suomeen ei nyt eikä koskaan ole Suomen käsissä.
Ylellä sama virsi
Yle uutisoi, että Orpon mukaan tulevassa hallituksen esityksessä on ”selkeä viesti, ettei Suomesta lakimuutoksesta huolimatta tule ydinasevaltiota”. Myös toimittajat Matti Hara ja Marica Paukkeri jättivät kertomatta, että väite on täysin absurdi eikä sillä ole mitään merkitystä, sillä tullakseen ”ydinasevaltioksi”, Suomen pitäisi itse kehittää ydinase ja hallita sitä.
Ylellä virrenveisuun aloitti jo maaliskuussa Tulikukka De Fresnes, joka uutisoi, että Orpon mukaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon on tulossa muka ”selkeä linjaus” Suomen ydinasepolitiikasta ja sen rajoista: ”Keskeinen viesti on, ettei Suomesta tule ydinasevaltiota”.
Piilotettu totuus
Uutisointi pääministerin tiedotustilaisuudesta paljasti raadollisen kuvan toimittajien ammatillisesta osaamisesta. Onko kysymys henkisestä laiskuudesta, tietämättömyydestä, itsesensuurista vai jostakin muusta? Joka tapauksessa uutiset viestittivät juuri sitä peittelyä, jolla valtiojohto pyrkii kansalaisia manipuloimaan ja johtamaan harhaan.
Uutisoinnin lukijoille jäi mieleen vain kaksi irrationaalista lausetta osana ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa: ”Suomesta ei tule ydinasevaltiota” eikä ”Suomeen tuoda ydinaseita rauhan aikana”. Molemmilla väitteillä peitetään hallituksen päinvastaiset tavoitteet, sillä tosiasiassa lakimuutos tulee poistamaan kaikki ydinaseisiin liittyvät rajoitukset.
On säälittävää kokea, että totuuden piilotteluun, jopa valehteluun tai vähintäänkin manipulointiin osallistuvat toimittajat, joiden journalistinen kunnia edellyttäisi päinvastaista.
6 kommenttia julkaisuun “Surkeaa journalismia ydinaselain muutoksesta”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Hallituksen selitykset ovat taas lilkukanvarsien vääntelyä, jota HS komppaa. On aivan sama nimitetäänkö Suomea ydinasevaltioksi tai ei, koska siellä missä asia aiheuttaa vasteita arvioidaan tilannetta tosiasioden pohjalta, eikä sen perusteella mitä nimilappuun on kirjoitettu. Oleellista asiassa on se, että ollaan sallimassa ydinaseiden tai sellaisiin liittyvän materiaalin tuominen Suomeen, ja mitä ilmeisimmin laukaistavaksi muualta käsin.
Joko Suomi on sanoutjnut irti ydinsulkudopimuksesta, ja jos ei, niin onko sopimus jo vanhentunut, vai mikä on selitys? Hallitutus on taas vetänyt pohjanoteerauksen.suhteessa kansalaisiinsa ja kansainvämisiin sopimuksiin. Mutta se näyttää omevan maan tapa.
Varmaan on kyse kahdesta asiasta ja niiden yhdistelmästä. Ensinnäkin poliitikkojen harhautushöpötys on tehonnut toimittajiinkin. Toiseksi toimittajat on aivopesty samaan ryssävihaan kuin valtaosa muustakin kansasta, minkä seurauksena he toivottavat tervetulleeksi kaiken, minkä olettavat vahingoittavan Venäjää eivätkä tule ajatelleeksi, että vaarantavat myös oman ja perheensä hengen.
Suomessa ei ole enää ainakaan ulkopoliittista journalismia. Se on korvattu Mediapoolin valvomalla itsesensuurilla, joka toteutuu päätoimittajien valvonnassa. TIlanne on paljon pahempi kuin Kekkosen vahvimpina elinvuosina, jolloin kaikki tiesivät, kansalaisia myöten, että tasavallan presidentti on ottanut vastuulleen sen, ettei ulkopolitiikassa mellastella. Nyt ennakoiva itsesensuuri toteutuu hiljaa, ilman että lehtiä lukevat ja Ylen uutisia seuraavat kansalaiset saavat mitään vihiä siitä, mikä kaikki jätetään systemaattisesti sanomatta.
Nyt kun Suomi ei ole enää itsenäinen, liittoutumaton ja täysivaltainen valtiollinen toimija, nähdyn kaltainen temppuilu ydinaselainsäädännön kanssa tulee olemaan normaalia. Virallisen propagandan mukaan Suomi on sekä EU:ssa että Natossa itsenäisesti linjastaan päättävä valtio. Todellisuudessa itsenäisyys rajoittuu joihinkin yksityiskohtiin kuten verotukseen. Ulkopolitiikassa itsenäisyyttä ei ole ollenkaan. Suomen on toteltava sekä Yhdysvaltain että EU:n johtajien määräyksiä. Hetkittäin se voi synnyttää hankalia tasapaino-ongelmia, mutta kuten olemme nähneet, suomalainen valtamedia ei esitä hankalia kysymyksiä, vaan vaikenee noloissa tilanteissa serviilisti.
Tämä tilanne ei riipu hallituksen muodostavien puolueiden nimistä tai väreistä. Kohtalomme eivät ole omissa käsissä. Journalistien tehtävänä on huolehtia siitä, ettei tästä koskaan puhuta mediassa.
”Ulkopolitiikassa itsenäisyyttä ei ole ollenkaan.”
Niin se varmaan on isossa kuvassa, mutta on myös mahdollista pullikoida vastaan yksittäisissä kysymyksissä. Esimerkiksi monet Nato-maat eivät tietääkseni lähteneet tukemaan Trumpin ja Netanjahun härskiä hyökkäystä Iraniin. Tosin Nato järjestönä ei tainnut sitä edellyttääkään.
Jos USA-Nato suunnittelisi tai käynnistäisi vastaavaa hyökkäystä tai vakavia provokaatioita Venäjää vastaan, Suomi tekisi viisaasti kieltäytymällä osallistumasta moiseen. Kun toimet tulisivat julkisiksi, Suomella olisi kiire tehdä Venäjälle tiettäväksi, ettei Suomen armeija osallistu hankkeeseen eikä Suomi muutenkaan tue sitä.
”Jos USA-Nato suunnittelisi tai käynnistäisi vastaavaa hyökkäystä tai vakavia provokaatioita Venäjää vastaan, Suomi tekisi viisaasti kieltäytymällä osallistumasta moiseen. Kun toimet tulisivat julkisiksi, Suomella olisi kiire tehdä Venäjälle tiettäväksi, ettei Suomen armeija osallistu hankkeeseen eikä Suomi muutenkaan tue sitä.”
Miten tähän sopii Stubb`in lausunto ”Ukrainan sota on minun sotani”….?
Suomi tekisi viisaasti, mutta ei tee. Saahan sitä silti toivoa.