Hysterian lietsominen on vastuutonta ja vaarallista. Nykyihminen ei ole vapaa primitiivisistä vaistoistaan. Pelko ja viha ovat edelleen keskuudessamme. Tarvitaan vain raapaisu ja hetkessä olemme sotajalalla toisiamme vastaan. Tämä tuli todistettua viime helmikuussa, kun sota Ukrainassa alkoi.
Olemme Kehruu Jennyn ajoista lähtien pyrkineet varsinkin ns. länsimaissa elämän laadun parantamiseen ja monin tavoin myös onnistuneet ratkaisemaan ennen mahdottomalta tuntuneita ongelmia materiaalisella tasolla.
Henkisellä puolella on avautunut monia uusia ajatuksia. Ennen yläluokan etuoikeutena olleet tiedotkin ovat nyt lähes klikkauksen päässä näyttöruudulla.
Ukrainan konfliktista ja sen syistä on erilaisia näkemyksiä riippuen havainnoitsijasta, joten puhunkin nyt vain konfliktista. Suurimmalle osalle maailman asukkaista se on yhtä kaukainen juttu kuin meille sota Jemenissä.
Kahdeksan miljardia näkemystä
Viime marraskuun puolivälissä maapallon väkiluku saavutti 8 miljardin rajan. Asuttamastamme planeetasta on yhtä monta näkemystä. Olisi utopiaa ajatella, että ne kaikki voisivat kohdata ilman ongelmia.
Meillä on varjeltu yhtä ja ainoaa näkemystä. Venäjä on hyökännyt Ukrainaan ja meidän täytyy puolustaa Ukrainaa. Tästä johtuen alkoi massiivinen kampanja, jossa vähitellen demonisoitiin kaikki naapurimaahamme liittyvä.
Venäjä ei missään vaiheessa osoittanut vihamielisyyttä meitä kohtaan ennen Natokampanjamme julkistamista ja buustaamista. Nyt sillä on syitäkin valmistautua lännestä tulevaan uhkaan. Ellei tätä joutuisi joka päivä todistamaan, se tuntuisi täysin järjenvastaiselta.
Suomalainen todellisuus on sitä, että suuri osa maan itsenäisyydestä on annettu pois jo liittyessämme Euroopan Unioniin. Olen aina kokenut itseni eurooppalaiseksi siinä mielessä, että kannatan rauhaa ja oikeudenmukaisuutta ja myös demokratiaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista.
Mitä näille arvoille on tapahtunut, kun me aseistamme sotaa käyvää maata? Vähänkin laajemmin asiaa seuranneille on itsestään selvää, mitä on kauppapakotteiden takana – USA:n halu toimia maailman ainoana hallitsijana. Kuka tämän uskaltaa lausua ääneen, onkin jo toinen juttu.
Kun yhteen suuntaan kumartaa, toiseen pyllistää. Tässä tilanteessa me kuitenkin elämme nyt. Pelkästään ruokaostoksille meno voi aiheuttaa traumoja. Valtavat lööpit kertovat, miten Venäjällä asuu vain ihmishirviöitä ja pahin heistä on Vladimir Putin. Sitten valistetaan siitä, milloin mikäkin tauti uhkaa meitä. Tai että Vladimir Putinilla on ”mahdollisesti” joku hirveä ase tai mystinen tauti, jota ei tarkemmin selitetä. Tärkeintä on kuitenkin saada ihmiset taivastelun ja tekopyhän moralisoinnin tilaan.
Jokainen voi tykönään miettiä, ketä tai mitä hysterian lietsonta palvelee.
Vastuuttomat kylväjät
Ainoa tapa selviytyä myllytyksestä on laajempi tieto. Ja vihan vallan vähentäminen.
Toki puhutaan mediakasvatuksesta ja faktantarkistuksesta, mutta miten niihin voi luottaa, jos tarkastajat ovat tietyn poliittisen aatteen edustajia ja kasvatusta hoitavat valtamedian toimittajat?
Vastuu siis lankeaa meille tavallisille kansalaisille. Minä ainakin olen menettänyt suuren osan luottamuksestani valtamediaan. Onneksi olen opetellut vieraita kieliä ja saan tietoa muualta kuin meidän keskitetysti omistetun lehdistömme aviiseista.
Vihan kylväminen on edesvastuutonta. Erityisesti vielä tilanteessa, jossa ennen niin hyvin toimiva terveydenhoitojärjestelmämme on vähitellen myyty osaksi kansainvälistä keinottelusysteemiä.
Niinpä mielenterveystyö Suomessa on lähes katastrofisessa tilassa. Kaikille ilmainen vihanhallintaterapia olisi ensimmäinen askel kohti yhteiskunnallista tervehtymistä. Toinen askel olisi edistää kaikenlaista vuorovaikutusta erilaisten näkemysten ja ihmisten välille. Ei ole ”niitä muita”, on vain ”me”, jotka olemme vastuussa tästä planeetasta ja sen tulevaisuudesta. Keinottelijat ovat vastuussa vain omista sijoituksistaan, eivät ihmisistä ja maailmasta ympärillään.
Kaikki on mahdollista – hyvä ja paha
Olen vuoden verran toiminut vapaaehtoisena rikos- ja riita-asioiden sovittelijana ja huomannut, että pohjimmaltaan useimmat meistä haluavat elää sovussa. Riidankylväjät kuitenkin estävät sopuun pääsemisen, koska silloin ei olisi niin helppoa hallita hajottamalla.
Naapureita ei ole pakko rakastaa intohimoisesti, mutta jo vuorovaikutukseen pääseminen poistaa monia esteitä hyvän elämän tieltä.
Ja hyvää elämää meistä useimmat uskoakseni kuitenkin haluavat.
