USA, NATO JA UKRAINA TAPPION TIELLÄ

Onko Pentagon käynyt Valkoisen talon haukkojen kimppuun? Naapuriseuran Sanomien asiantuntija, fil.tri. Mikko Punkari analysoi tilannetta.

Rand Corporation

Pentagonia lähellä oleva RAND kävi Valkoisen talon haukkojen kimppuun

Yhdysvaltojen RAND Corporation on maan asevoimille työskentelevä,turvallisuuspoliittisia ratkaisuja ja strategioita tuottava puolueeton ajatushautomo. Se julkaisi hiljattain analyysinsä Ukrainan sodan kulusta ja USA:nintressit takaavista ratkaisuista siinä.

Raportin otsikko on ”Pitkän sodan estäminen – USA:n politiikka ja Venäjän ja Ukrainan välisen konfliktin kulku”. Tästä raportista on myös juuri julkaistu arvio (Mike Whitney: Ukraina uppoaa – pelastaako länsimainen eliitti?). Mistä on kysymys? Miksi tuuli on kääntynyt? Myönnetäänkö nyt, että USA:n johtama liittouma on häviämässä ja Venäjä voittamassa sodan? Onko Pentagon käynyt Valkoisen talon haukkojen kimppuun? Naapuriseuran Sanomien asiantuntija, fil.tri. Mikko Punkari analysoi tilannetta.

Askel kohti neuvotteluja

Vielä viimevuoden lopulla oli Lännessä käsitys, että Ukraina on saamassa takaisin
Venäjän valtaamia alueita. Puhuttiin jopa Ukrainan voitosta. RAND on nyt tästä eri
mieltä. Erittäin suuren painoarvon instituutio kannustaa länttä neuvottelupöytään ja
toteaa pitkittyvän sodan olevan katastrofi Yhdysvalloille ja sen liittolaisille, sekä Ukrainalle.

Mielipiteiden jakautuminen USA:n eliitin taholla on ensimmäinen merkki siitä, että
sotapolitiikan on muututtava. Askel kohti rauhaa on näin otettu. Presidentti Joe Biden ja hänen uuskonservatiivinsa ovat nyt kriittisen tarkastelun kohteena. RANDin raportti sanoo suoraan, että Ukrainan sodan kustannukset ja tulevat riskit ovat huomattavat ja suuremmat kuin nykyisen kehityskulun mahdollisesti tuottamat hyödyt Yhdysvalloille. Siksi sota on saatava päättymään.

Ukrainan tukeminen katkolla

Sodan kuluessa medialle on toistuvasti kerrottu, että Yhdysvallat tukee Ukrainaa niin
kauan kuin on tarve. Tämä raportti antaa ymmärtää, että näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Yhdysvallat ei voi ajaa alas omia päämääriään ja resurssejaan tavoitellakseen ”mahdotonta unelmaa” Venäjän karkottamisesta Ukrainasta.

Venäjä hallitsee vahvasti kaikkia Dneprin itäpuolisia alueita mitkä se on liittänyt omaan maahansa. Ukrainan tappiot ovat kasvaneet koko ajan ja rintaman romahtaminen on mahdollista. Washingtonin sotastrategian heikkous tulee entistä selvemmin esiin ja sitä arvostellaan entistä jyrkemmin.

Tilanne vahingoittaa Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten etuja. Edes Pentagonin sotahaukat eivät usko voiton mahdollisuuteen. Lisäksi USA:n liittolaiset tulevat kyseenalaistamaan sellaisten talouspakotteiden järkevyyden, mitkä vahingoittavat heitä ja jopa auttavat Venäjää. Toisaalta sota on jo heikentänyt Venäjää ja sen talouden ja armeijan toipumiseen kuluu vuosia ja jopa vuosikymmeniä.

RANDin raportti mainitsee, että Ukrainan sodan kannatus ei ole enää yksimielistä edes USA:n eliitin keskuudessa. Tämä luo paineita sotapolitiikan muuttamiseksi. Eliitin konsensuksen rapautuminen on myönteisin tapahtuma sitten sodan alun ja voi johtaa neuvotteluihin ja sodan lopettamiseen. On toivottavaa että nopea asennemuutos kiskoo Yhdysvallat takaisin kuilun partaalta.

Vaikeat rauhanneuvottelut edessä

Rauhanneuvottelujen ydinkysymys on se, että Venäjä ei tule sallimaan Ukrainan kuulumista mihinkään länsimaiden tukemaan turvallisuusliittoon. Venäjä aloitti hyökkäyksensä estääkseen Ukrainan jäsenyyden vihamielisessä sotilasliitossa NATO:ssa, mikä on Yhdysvaltojen johtama. Tämä herkkä asia on epäilemättä vaikea ratkaistava tulevissa rauhanneuvotteluissa.

Ukrainaa – tai sitä, mitä Ukrainasta on jäljellä – on vaadittava pysymään puolueettomana, ja kaikki äärioikeistolaiset ektremistit on poistettava hallituksesta, armeijasta ja turvallisuuspalveluista. Moskova ei tule valitsemaan Ukrainan johtajia, mutta se tulee varmistamaan, että nämä johtajat eivät ole natseja eivätkä sidoksissa mihinkään äärioikeistolaiseen kansallismieliseen järjestöön.

RAND-raportti saattaa edustaa Pentagonin ja Yhdysvaltain armeijan näkemyksiä, uskoa siihen, että Yhdysvallat on syöksymässä päistikkaa kohti suurpaloa Venäjän kanssa. Toisin sanoen raportti voi olla ensimmäinen ideologinen hyökkäys ulkoministeriötä ja Valkoista taloa johtavia uuskonservatiiveja vastaan. Epäilemättä tämä jakautuminen sotaministeriön ja ”valtion” välillä tulee näkyvämmäksi tulevina päivinä. On vain toivottava, että Pentagonin älyllisempi ryhmä
voittaa.

Raportti vastaa kysymyksiin sodan syyllisistä

Nähdäkseni RANDin raportti kertoo selvästi sen, että koko Ukrainan kriisi on ollut
USA:n organisoima ja se on asettanut sodan tavoitteet optimistisesti itselleen ja
NATO:lle.

Päätavoite oli Venäjän vahingoittaminen. Kun Kiovan joukot hyökkäsivät USA:n palkkasotureiden johdolla Donbasiin 16.2.2022, tiedettiin tarkkaan, että Venäjä ei tätä tule hyväksymään vaan vastaisi hyökkäykseen – kuten tapahtui 8 päivää myöhemmin.

Tällaisen sijaissodan (proxy-war) etuna Lännelle ajateltiin olevan, että ukrainalaiset hoitavat verisen työn ja Länsi toimittaa vain aseistuksen ja sotakoulutuksen sekä korjaa voiton hedelmät. Suomikin lähti Lännen painostuksesta mukaan tähän YK:n peruskirjan vastaiseen sotaan ilman järkisyitä uskoen pääsevänsä NATO:n jäseneksi.

Ukrainan aseistaminen johti ja johtaa yhä useamman ukrainalaisen kuolemaan ja maan perusteelliseen tuhoutumiseen. Lähdettiin soitellen sotaan. Sodan tämänhetkinen tilanne on järkyttävä koko maailman silmissä. Nyt syyttävät katseet kääntyvät kohti Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia, kuten RAND toteaa.

On ilmiselvää, että USA ja Kiovan vallankaappaushallinto olivat suunnitelleet sodan omaa venäjänkielistä kansaansa vastaan jo vuonna 2014. Minskin rauhansopimukset oli tehty Saksan ja Ranskan petollisesti avustamana vain tarkoituksella antaa Kiovan hallinnolle aikaa aseistaa maa Itä-Ukrainaa vastaan. USA näki tässä kiehtovan mahdollisuutensa laajentaa sotaa omaan tarkoitukseensa – Venäjän vahingoittamiseen.

Ukrainalaiset saivat tehdä veriset työt ja NATO-maat toimittaa aseita ja rahaa. Ukrainalaiset kuten NATO-jäsenmaatkin siis petettiin käymään sotaa USA:n puolesta vastoin heidän omia tavoitteitaan. Ukrainalaisten ohella suurimpia kärsijöitä ovat EU- maat joiden talous on sodan ja Venäjään kohdistuvien kostotoimien vuoksi laman partaalla.

Ukraina on epävirallinen maa

Erikoista on se, että Länsi ei koskaan ole ottanut suunnitelmissaan huomioon Ukrainan kansainvälisoikeudellista asemaa. YK:n peruskirja antaa paljon vastuita Venäjälle Neuvostoliiton perillisenä sekä sen hajoamisprosessin johtajana. Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina muodostavat edelleen Venäjän johtaman ja historiaan pohjautuvan valtioliiton, mistä sovittiin viimeksi 1991. Maat ovat ”ehdollisesti itsenäisiä”. Ehdollisuus edellyttää, että niiden tulee noudattaa mm. samaa kauppa- ja puolustuspolitiikkaa.

Näin toimittaessa maiden keskinäisiä rajoja ei tulla määrittämään ja taloudessaan maat toimivat edelleen epävirallisten NL:n hallinnollisten rajojen puitteissa. Virallisten rajojen puutteesta johtuen Ukrainalla ei ole suvereenia valtiostatusta. Jos rajankäynti tehtäisiin, ei Venäjä tulisi antamaan historiallisin perustein itsenäiselle Ukrainalle merkittäviä maa-alueita.

Ukrainan taakkana on se, että se (ns. banderalaiset) taisteli II maailmansodassa Venäjää vastaan tavoitteenaan luovuttaa maa Saksalle. Mahdollinen tuleva rajankäynti on kahdenvälisten neuvotteluiden takana.

Kansainväliset sopimukset velvoittavat Venäjää puuttumaan myös natsismin nousuun NL:n alueella. Tämä nykyinen kriisi on siten Venäjän kannalta monin tavoin ymmärrettävä ja oikeutettu ja presidentti Putin toimitti YK:lle perustelut operaationsa toteuttamiselle (mm. YK:n peruskirjan art. 51).

Erityisesti USA on innostunut tukemaan kansainvälisen oikeuden vastaisia itsenäisyyspyrkimyksiä (Ukraina, Kosovo, Taiwan, jne) ja lietsomaan näin epäonnistuviksi tuomittuja kriisejä.

(US RAND Co: Avoiding a Long War – U.S. Policy and the Trajectory of the Russia-
Ukraine Conflict
https://www.rand.org/pubs/perspectives/PEA2510-1.html

Ukraine Is Sinking. Are Western Elites Bailing Out?
https://www.unz.com/mwhitney/ukraine-is-sinking-are-western-elites-bailing-out/)

Mikko Punkari

5 kommenttia julkaisuun “USA, NATO JA UKRAINA TAPPION TIELLÄ

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus, kysyisin, että mistä ilmenee Ukrainan rajojen ehdollisuus valtioliitossa sekä ne yk:n peruskirjan kohdat, joista ilmenee Ukrainan asema ehdollisesti itsenäisenä? Onko tähän lähdettä. Rand raportissa en nähnyt tällaisesta mainintaa.

  2. Ukrainan rajojen puuttuminen liittyy Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan liittosopimukseen ja tämä tieto käy parhaiten ilmi hankkeista, missä rajoja on pyritty muodostamaan. Aina rajankäynti on pysähtynyt siihen, että Ukraina ei ole halunnut noudattaa sopimuksen poliittista osaa. Mailla on kymmenittäin keskinäisiä sopimuksia. YK ei ole lainkaan käsitellyt Ukrainan itsenäisyyttä sillä maa on liittynyt sen jäseneksi 1945 edustaessaan kolmen maan ryhmässä Neuvostoliittoa – silloin ei ollut valtiota nimeltään Ukraina. Ja YK:n jäsenen on oltava itsenäinen valtio ja on esitettävä dokumentit. Ukraina ei ole hakenut valtiona jäsenyyttä johtuen siitä, että sillä ei ole vaadittavia hyväksyttyjä rajoja eikä emämaan (Venäjä) tunnustusta itsenäisyydelle. Muut NL:n maat hakivat jäsenyyden 1991. YK on vastannut Krimin statuksesta Britannian tekemään kyselyyn todeten, ettei Ukraina ole esittänyt rajojaan joten sen rajat ovat edelleen NL:n hallinnolliset rajat. NL on siis olemassa vielä teoriassa ja se toimii YK:ssakin. Tästä vastauksesta eivät länsimaat eikä Ukraina pitänyt. Ja siksi YK ei ole ottanut kantaa Ukrainan rajakysymyksiin. Teen tästä kolumnin kunhan ehdin niin laitan lisää tietoa. Liitteenä CIS-maiden sopimuksia sekä dokumentti rajojen puuttumisesta sekä brittiläinen kriittinen artikkeli tästä tilanteesta. Pres. Putin on tästä usein kertonut mutta kansainvälinen oikeus ei ole nyt muodissa – Kosovoa ja Taiwaniakin USA yrittää muuttaa itsenäisiksi YK:n peruskirjan vastaisesti.

  3. Olisiko Mikolla tai jollain muulla henkilöllä tietoa tuosta US Helsinki komissiosta, mikä instanssi se on ja minkälainen painoarvo sillä on USA:n tekemiin ulkopoliittisiin päätöksiin.

Vastaa