Punaisen torin Kuiskaaja
Naapuriseuran Sanomien päätoimittaja lupasi liikaa. Onko se hänen tapansa? Hän nimittäin kertoi minulle, että Vasili kirjoittaisi asioita Moskovasta suunnilleen kerran viikossa. Nyt hän pyysi vastaamaan heti joihinkin minulle esitettyihin kysymyksiin. No, olkoon menneeksi tämän kerran!
Hyvä Jan Nybondas. Kysyitte historiankirjojen käännöksistä. Kysymyksenne on hyvä. Siihen on helppo vastata, koska tällaisia kirjoja ei ole. Ilmeisesti niitä ei tarvita, kun maksullisten kremnologien ja sovjetologien sepittämiä kirjoja on niin paljon. Niistä on turhaa etsiä venäläistä näkökantaa.
Kuuluisan venäläisen filosofin Aleksandr Zinovjevin (1922- 2006) valtavasta tuotannosta ei löydy yhtäkään tämän aihealueen kirjaa vierailla kielillä. Nuoremman polven historioitsijoista erityisen kiinnostava on historian tri. ja kansanedustaja Vjatcheslav Nikonov, 66, muuten Molotovin lapsenlapsi. Yhtäkään hänen lukuisista kirjoistaan ei löydy englanniksi tai saksaksi. Sama tilanne on hist. tri Natalia Narotchnitskajn kohdalla. Itse olen tottunut lukemaan kotimaista historiaa alkuperäiskielellä.
Kun Karl Marx huomasi saman ongelman, hänen oli pakko opiskella venäjää.
Kysyitte Stalinista. Hän oli ihminen, jolla oli vahvuuksia ja heikkouksia. Hänen nimeensä liitetään meillä yleensä voitto sodassa Hitleriä vastaan, mutta Stalinin tekemät virheet ennen sotaa ja sodan alkuvaiheessa olivat raskaita. Sitä ei saa unohtaa, emmekä unohda. Kunnioitan Stalinia älykkäänä tahtojohtajana, mutta en palvo häntä. Eli olen putinisti.
Vielä kysyitte rakennuksista. Tästä voisi kirjoittaa kirjan. Vastaan kuitenkin lyhyemmin, koska aikani alkaa loppua; minun on mentävä tapaamaan erästä duuman jäsentä, ystävääni. (He ovat vapaalla jalalla, saavat tavata kansalaisia, eivät siis istu suljettujen ovien takana diktaattorin käskyjä odottamassa. Myöskin kuuluu soraääniä parlamentissamme, jotkut ovat rohkeasti eri mieltä! Silti tärkeimmissä asioissa äänestetään solidaarisesti.)
Nämä mainitsemanne talot eivät ole lainkaan huonoja. Viime aikoina on ollut pakko todeta, että moni kakku on päältä kaunis. Mariupolissa pitää rakentaa paljon ja hyvin nopeassa vauhdissa. Sama tavoite oli Nikita Hrushtshjovin aikana. Silloin oli tärkeää saada ihmisille oma asunto. Tämä oli todella suuri saavutus. Minäkin jouduin lapsena asumaan entisessä luostarissa, jossa pitkän käytävän varrella oli ainakin pari kymmentä pientä huonetta. Keittiössä oli vierekkäin 7 tai 8 hellaa. Tällaisia yhteisasuntoja kutsuttiin kommunalkoiksi. Nikitan aikaiset talot olivat loistavan, pihin insinöörin eikä taitavan arkkitehdin käsialaa.
Vielä kysytte ruoasta. Olette oikeassa. Muistan hyvin kun Moskovaan saapui pari vuosikymmentä sitten eräs tunnettu suomalainen makkaranvalmistaja. Hän tuli aidosti pelastamaan venäläisiä nälänhädältä luettuaan Kauppalehdestä jutun, joka oli otsikoitu ”Venäjä huutaa ruokaa!” Vein hänet aluksi Moskovan keskustan suurmyymälään. Kun yrittäjä näki tiskillä useita kymmeniä lihajalosteita eikä jonoa, hänen oli vaikea hillitä itseään.
Nimimerkille 9.19.1944: Kiitos kommentista. Pelkästään nimimerkiksi valittu päivämäärä kertoo kirjoittajasta paljon. Tuon päivän jälkeen maamme eivät sotineet ja toivottavasti eivät enää sodi toisiaan vastaan. Se oli kolmen etevän valtionpäämiehen onnistunut urakka. Ensimmäinen lopetti sotatoimet. Toinen loi luottamuksen entisten vihollisten välille. Kolmas rakensi tälle pohjalle laajan yhteistyön verkoston. Neljäs, filosofi, kutsui tätä Venäjän ideaksi.
Yksi vastaukseni oli lähtenyt bittiavaruuteen. Löysin sen:
Kiitos Liz_zu lämpimistä sanoista. Tällainen mediapolitiikka ei ole tietenkään viime vuoden antia. Ainakin kymmenen vuoden kuluessa oli vaikea loytää maailman vapaimmista medioista mitään positiivista Venäjästä. Minusta tämä on virhe. Kun ei ole oikeata tietoa, on vaikea tehdä oikeita päätöksiä. Tämä koskee kaikkia.
Olette aina tervetullut Venäjälle. Paljasjalkaisena moskovalaisena veisin teidät suosikkikahvilaani Punaisen torin laitaan. Sieltä löytyy kuivaa Chablista ja kunnon Pauligin kahvia. Jälkimmäinen uudella brändilla. Minunkin sydämessäni on lämpimänä muisto Sysmän mökista ja suomalaisesta juttukaveristani.
Omnia tempus habent.
Ystävällisesti Vasili
1 kommentti julkaisuun “Vasili vastaa”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kiitoksia, Vasili. Täytynee keksiä vaikeampia kysymyksiä seuraavalla kerralla kun vastaukset tulevat näin nopeasti. Tiedättekö mitä lähettiläs Ivan Maiski sanoi oltuaan aikansa Helsingissä: Pyydän nöyrimmin päästä pois tästä nurkkakuntaisesta paikasta, siirtäkää minut jonnekin. Ja Maiski pääsi Lontooseen ja häntä on kiittäminen riemastuttavista muistelmista tältä ajalta.
Stalinista kommenttina, muistan kuinka USA:ssa asuva venäläinen tutkija sanoi kymmenisen vuotta sitten, että nyt hän on tutkinut salaiset arkistot ja hänen raporttinsa on valmis. Hän ei kuitenkaan voi kertoa siitä ystävilleen tai muille tutkijoille koska hän menettäisi työnsä ja ystävänsä, he eivät ole valmiit kuulemaan tuloksiani. Historioitsija Grover Furr on tutkinut samoja aiheita ja on sitä mieltä, että hänen maansa tunnetuimmat tutkimukset Neuvostoliitosta lepäävät tyhjän päällä, eikä niissä ole paneuduttu arkistoaineistojen sisältöön. Sensaatio myy parhaiten.
Live-streamia on tosiaankin saatavilla eri puolilta Venäjää, Venäjän markettien valikoima on tosiaankin niin laaja, että amerikkalaisetkin katsojat hämmästyvät. Kuten sivumennen sanoen ovat myös kauppakeskukset Teheranissa yli 40 sanktiovuoden jälkeen, kuka olisi uskonut, että Teheran voittaa Stockmannin.