Eduskuntavaalit olivat ”äärimmäisen jännittävät”, sanottiin. Niinkö? Mediapooli-puolueen voitto oli minusta etukäteen itsestään selvä. Olisipa ykköseksi noussut mikä tahansa kolmesta suuresta, Suomen jo aiemmin tapahtunut siirtyminen oikeistovaltaan olisi tullut sinetöidyksi.
Vasemmistoliiton ankaran tappion syy on selvä. Li Andersson ei osannut päättää kuinka paljon Venäjää kannattaa vihata ja miten selkeästi voi vastustaa Suomen sotkeutumista ydinaseisiin. Selityksen hakeminen taktisista äänestäjistä on joutavaa. Vasemmiston perusväessä oli vain liikaa heitä, joille opportunistinen huojuminen ei kelvannut.
Vihreiden suistumisen syy on, ikävä sanoa, heidän johtajansa kemiallinen puhtaus karismasta. Hyvää tarkoittavaa hentoa hipsuttelua voi verrata pääministeriin, jota palvovia ei haitannut heidän idolinsa holtiton vihapuhe, ei edes vierailu ukrainalaisen natsisankarin surutilaisuudessa. Sanna Marinin tähteydessä voidaan nähdä kansansuosion toinen puoli, sen sokeuttava vaarallisuus.
Median vuosia jatkunut uurastus Nato-jäsenyyden toteutumiseksi tuotti varsinaisen tuloksen oheistuotteena suuren kansanosan siirtymisen entistä jyrkempään ajatteluun ja sitä myötä poliittisesti oikealle. Puolueista siitä kärsi eniten keskusta. Maltillisuus ei ole muotia eikä kukaan enää muista, kuka oli Santeri Alkio tai Paavo Väyrynen.
Näissä vaaleissa oikeisto sai karistetuksi vauhdin jarruttajat pois kyydistä. Nyt mennään eikä meinata. Edessä ovat kiehtovia ja karmeita näkyjä avaavat neuvottelut hallituksen kokoonpanosta, kun aloitetaan uusi vaalikausi, maksun aika.
Maksajat ovat tiedossa. Niin sanotun hyvinvointiyhteiskunnan nostamisessa pää on jysähtähtänyt kattoon. Seurauksena kallonmurtuma, aivovamma, pahoinvointi. Ei auta, että koko maa on peitetty hyvinvointialueilla. Suomi köyhtyy. Julkista taloutta ”tasapainoitetaan” elintasoa laskemalla. Tuloerot kasvavat.
Jos pääministeriksi nousee Petteri Orpo, hänelle on syytä toivoa onnea ja voimia. Velalla melskausta ei voi jatkaa. Jos Orpo aikoo lunastaa kovat puheensa, kirves on pantava heilumaan menojen karsimiseksi. Heikoimpia ei jätetä, hän julisti, mutta ei vielä kertonut, minne 900 000 köyhää varastoidaan.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka aloitetaan ennen vaaleja valetulta pohjalta. Sotilailla on uudessa parlamentissa tukeva edustus. Sille on käyttöä, kun joudutaan perustelemaan rajusti kasvavia sotilaallisia menoja. Suomi on haastanut naapurisuurvallan varustelukilpaan. Kun Naton aseistusta sijoitetaan rajojemme sisälle, Venäjä vastaa, ja siihen Nato-Suomen on puolestaan vastattava.
Eduskunnan kenraalit tulevat kertomaan, että uudet ja taas uudet tyki, ohjukset ja panssarivaunut tarvitaan, koska ”Venäjän uhka on lisääntynyt”. Sehän on aukoton ja tosi selitys tilanteelle, jonka Suomi itse aiheuttaa.
Amerikkalainen sotilasasiantuntija on arvellut, että kunhan kisan hinta nähdään lähivuosina, Nato-ratkaisua tullaan katumaan – ehkä myös sitä, että tiedetään Venäjän viimeistään nyt asettaneen ohjuksille Suomessa sijaitsevia maalitauluja.
Mutta kuka ulkoministeriksi Orpon hallitukseen? Hutunkeitossa kakkosvuorossa oleva Riikka Purra on ilmoittautunut valtiovarainministeiksi. Verhojen takana supatelllaan, että uusi ulkoministeri olisi Jussi Halla-aho. Jos kuitenkin päädytään sinipunaan, paikalle istuisi Sanna Marin. Poliitikot ovat selkärangan joustavuudesta tunnettu eläinlaji. Jos jompi kumpi arvelu toteutuu, näemme tästä elävän todisteen.
Milloin on toivoa Suomen ja Venäjän suhteiden paluusta asiallisiksi? Tällä ajattelulla, näiden poliitikkojen toimesta ei milloinkaan. Poterot on kaivettu niin syviksi, puheet muotoiltu niin jyrkiksi, että tavanomainen takkien kääntö ei onnistu eikä auta. Uskottavuus ei palaudu sanoilla.
Avointa ja rehellistä kansalaistoimintaa tarvitaan nyt enemmän kuin ikinä, että edes pieni ihmissuhteiden ja ystävällisyyden mahdollisuus säilyisi ja laajentuisi.
+++
10 kommenttia julkaisuun “VIHAN HEDELMÄT”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Suomen edessä on sota Venäjää vastaan. Eduskunta täyttyi sotahulluista.
No niin, maski on otettu kasvoilta pois ja totuus alkaa paljastua Suomen johdolta, presidenttiä myöten. Taitaa olla viisasta ruveta katsomaan uutta maata elämistä varten ennenkuin tulee liian kiire.
Ei herranjumala! Halla-ahosta ulkoministeri?!?!
Kuten edellinen kirjoittaja totesi, on aika alkaa katsomaan uutta maata asumiseen, ennenkuin on liian myöhäistä. Ja muuttaa kaikki omaisuus helposti käsiteltäväksi muodoksi, mikä se sitten onkaan?!
Pidän kauhukuvana myös sitä, että herra Toveri valittaisiin puolustusministeriksi. Ei olisi varmaankaan mitään ylärajaa kuinka paljon ammennettaisiin veronmaksajien rahaa lisää sotimistarvike ostoihin.
Suomen kansalaisille tulee esittää laskelma, mitä Venäjä-fobia heille todellisuudessa maksaa. Menetämme kymmeniä miljardeja vientituloja elintarvikkeista, koneista ja laitteista. Venäläiset turistit toivat vuodessa miljardiluokan tuloja elinkeinoelämälle. Maksamme nyt kalliimmasta energiasta ja ostamme tulevina vuosina kymmenillä miljardeilla amerikkalaisia aseita.
Nämä kaikki turhat kulut olisi voitu laittaa yhteiskunnan hyvinvointiin.
2 painajaista olisi jos herrat Halla-Aho ja Toveri saisivat ministerisalkut. Johan saatiin esimakua Sanna Marinista. Nyt jos koskaan pitäisi Petteri Orpon pitää pää kylmänä hallitusneuvottelujen aikana, ongelma lienee Orpon kokemattomuus siinä asiassa. Toivotaan siedettävää tulosta, mutta pelätään pahinta. Nyt jos koskaan tarvittaisiin Kekkosta.
Naapuriseura on puoluepoliittisesti puolueeton ja hyvä niin. Monen muun tavoin koen, että itsenäistä Suomea ei enää ole ja valheilla koko kansaan lietsotun Venäjä-vihan myötä tilanne tuntuu muutenkin tosi surulliselta.
Mitä puolustettavaa tai tärkeältä tuntuvaa edes jossain määrin realistista ajettavaa jäi lähivuosiksi? Moni vaalitulokseen pettynyt masentui ja päätti keskittyä omaan hyvinvointiinsa. Se onkin tärkeää, mutta on isossa poliittisessa kuvassakin sentään yksi asia, jonka eteen voitaisiin vielä ponnistella: rauhan puolustaminen ja sodan estäminen.
Kuten joku tuossa totesi, eduskunta täyttyi sotahulluista. Saman asian voi muotoilla niinkin, että eduskunta täyttyi valtamediaan ja ns. asiantuntijoihin sokeasti uskovista ihmisistä, jotka haluavat Venäjä-vihassaan uhrata Suomen kansan puolustaakseen Yhdysvaltojen globaalia hegemoniaa. Siitähän Ukrainassakin on kysymys, Ukrainan ja ukrainalaisten uhraamisesta Yhdysvaltojen eliitille. Suomessa ei uhrata vielä sentään ihmishenkiä.
Ystävyyssuhteiden ylläpito Venäjään kansalaisten tasolla ajaa varmasti rauhan asiaa, mutta vaikutukset eivät taida ulottua kuitenkaan poliittisiin päättäjiin. Jos USA-Nato on päättänyt tai päättää uhrata Suomen, niin se on menoa sitten. Eduskunta lienee ainakin riittävän sotahullu, paitsi että pystyisikö rauhantahtoinenkaan eduskunta estämään, jos uhraus on päätetty tehdä.
Olisi kaikesta huolimatta hyvä, jos tulevaisuuden eduskunnassa olisi edes yksi puolue ja kansanedustaja, joka toisi päätöksentekoon järjen ääntä. Sodan estäminen olisi puolueen lyhyen ajan ja ystävällisten naapurisuhteiden palauttaminen hieman pidemmän ajan tärkein tavoite. Yhden asian puolue siis.
Käytännössä puolueen pitäisi vastustaa voimakkaasti Naton tukikohtien, Naton joukkojen sekä Venäjän elintärkeille alueille vaarallisten ohjusten ja muun aseistuksen sijoittamista/hankkimista Suomeen. Tietenkin oikean tiedon välittäminen (propagandan korjaaminen) olisi myös puolueen keskeinen tehtävä.
Nuo olisivat siis puolueen keskeiset teemat. Jos puolue olisi muutoin ovet levällään erilaisille ihmisille mielipiteineen, niin uskoisin jopa menestykseen vaaleissa. Puolue siis ajaisi vain em. tavoitteita. Ehdokkaat saisivat muissa asioissa edustaa mitä hyvänsä kantaa, jolloin jokaiselle rauhaa ja ystävyyttä haluavalle äänestäjälle luulisi löytyvän mieleinen ehdokas.
Vähän myöhäistä pohtia tällaisia, jos sota saadaan aikaiseksi seuraavien neljän vuoden aikana. Mutta jos löytyy vielä ihmisiä, joilla riittää motivaatiota Suomen, itsensä ja jälkeläistensä pelastamiseen, niin eikun tähtäys seuraaviin eduskuntavaaleihin.
Kaiken edellä kerrotun lisäksi tulee vielä Sauli ”hand i hand” Niinistö. Ei riitä, että petti suomalaiset kahteen kertaan, nyt petti myös ruotsalaiset.
VALTAMEDIA VOITTI VAALIT
Valtamedia on yli vuoden lietsonut sotapsykoosia ja tässä on tulos. Naton vastustajat hävisivät vaalit. Nyt on jatkettava totuudenmukaista informaatiosotaa valtamediaa vastaan. Meidän kansalaisten tulee kunnioittaa naapuruussopimusta Venäjän kanssa ja harrastaa keskinäistä yhdessäoloa venäläisten kanssa. Suomi on vaarassa joutua sotaan Venäjää vastaan, ja siihen meitä on valtamedia ohjannut. Sota voidaan kuitenkin välttää. Baltian maat ovat olleet Natossa jo kauan ilman sotaa. Kaikkien sodan vastustajien on jatkettava ponnistuksia rauhan puolesta. Naapuriseura tekee hyvää työtä. USA yrittää tehdä Suomesta sijaissotijan Venäjää vastaan kuten Ukrainan. USA on paljastettava roisto- ja terroristivaltioksi, materiaalia löytyy historiasta paljon.
Kiitän tekstistä. Siinä on kaikki oleellisin tiiviissä paketissa.
Odotan silti edelleenkin vaalituloksia, koska kansalaisille oli jäänyt vain kaksi tapaa protestoida, ellei halunnut Nato puolueita äänestää.
Toinen oli jättää kokonaan äänestämättä ja toinen oli äänestää pienpuolueita, jotka selvästi ilmoittivat olevansa Natovastaisia. Heidän valtakunnallista vaalitulosta en vieläkään ole löytänyt mistään. Ja toisaalla kerrotaan, että yli toistasataa tuhatta annettua ääntä puuttuu.
Jossainhan ne ovat, mutta missä?
Mediapoolin takataskussa?