Yhdysvallat ja Israel – kumpi vie, kumpi ei edes vikise

Yhdysvaltain rooli maailmanpolitiikassa on useimmille suomalaisille vääristynyt, koska suomalainen media on keskittynyt haukkumaan Venäjän ja kasvavassa määrin Kiinan ”roistomaista” kansainvälistä toimintaa. 

Yhdysvallat kyllä näkyy uutisoinnissa, mutta melkein aina konfliktien ratkaisijana, kaikkialla hääräävänä ”demokratian ja vapauden puolustajana”. Näin oli jo ennen Natoon liittymistä, mutta varsinkin sen jälkeen on linjana ollut kritiikitön ihailu, tai jos siihen ei ole löytynyt mitään tekosyytä, ratkaisuna on ollut vaikeneminen.

Kahdessa käynnissä olevassa aktiivisessa sodassa Ukrainassa ja Gazassa Yhdysvallat näyttäytyy kyllä toisen osapuolen aseistajana ja taloudellisena tukijana, mutta median näkökulma ei ole avata Yhdysvaltain roolia ja sen taustatekijöitä valtahegemonian säilyttämistoimina. Mieluummin luodaan mielikuvaa, että Ukrainaa oli ”pakko auttaa” Venäjän hyökkäyksen takia ja Israelia tuetaan, koska Israelia nyt täytyy kaikissa tilanteissa tukea. 

Todellisuudessa sota Ukrainassa on suurelta osin Yhdysvaltain suunnittelema, provosoima, aseistama ja rahoittama. Seuraavassa kiinnitän kuitenkin huomiota Yhdysvaltain keskeiseen rooliin Israelin aggressiivisessa sodassa palestiinalaisia vastaan.

Yhdysvaltain ja Israelin suhde ei ole lähelläkään normaalia kahden itsenäisen valtion kanssakäymistä. Yhdysvallat on viimeistään vuoden 1967 sodan jälkeen rahoittanut Israelin yhteiskunnallista infrastruktuuria suurilla summilla. Väitetään esimerkiksi, että Israelin valtio on pystynyt tarjoamaan kansalaisilleen maksutta monia palveluita, jollaisia ei ole tarjolla Yhdysvaltain omille asukkaille. 

Rauhanomaisiin kohteisiin siirtyvän rahan lisäksi Yhdysvallat rahoittaa suurelta osin Israelin sotilaalliset hankkeet. Myös merkittävä osa aseista, joita Israel ei pysty itse valmistamaan, tulee Yhdysvalloista. 

Israelin salaisen ydinaseistuksen rakentamisessa 1960-luvulla ratkaisevaa roolia esittivät kuitenkin Etelä-Afrikan rasistinen hallinto, joka maksoi Israelin toimittamat aseet uraanilla ja Ranska, joka auttoi vastavuoroisesti oman ydinaseohjelmansa kehittämisen rinnalla.

Maailman mahtavin lobbari jakelee miljoonia poliitikoille

Yhdysvaltain ja Israelin suhdetta on yleensä tarkasteltu kulloisenkin presidentin toimien kautta. On väitetty, että Barack Obaman kaudella välit olivat viileät, kun taas Donald Trump lämmitti suhteet niin kuumiksi, että Yhdysvallat siirsi suurlähetystönsä Jerusalemiin vuonna 2018. 

Joe Biden on monissa yhteyksissä vakuutellut ikuista ja rikkumatonta tukea, vaikka eräissä julkisuuteen vuotaneissa videoissa nykyinen pääministeri Benjamin Netanjahu puhuu pilkallisesti siitä, miten Yhdysvallat on Israelin taskussa ja tottelee hänen tahtoaan. Bidenin ehdottoman lojaaliuden taustalla ei kuitenkaan ole puhdas rakkaus Israelin valtiota kohtaan, vaan järjestö nimeltään AIPAC.

AIPAC eli American Israel Public Affairs Committee on ehkä vaikutusvaltaisin lobbausjärjestö koko maailmassa. AIPAC ei ole ensisijaisesti tiedonvälitystä Israelin puolelle painostava järjestö, vaan sen keskeisenä tehtävänä on ostaa mahdollisimman monta senaattoria ja kongressin jäsentä tukemaan ”ehdoitta” Israelia ja sen sionistista politiikkaa. Sama tavoite koskee kulloistakin presidenttiä ja tämän hallintoa. 

Wikipedian mukaan AIPAC on ilmoittanut tavoitteekseen ”vaikuttaa Yhdysvaltain kongressin päätöksiin seuraavissa asioissa: Palestiinalaishallinnon painostaminen kompromissiin Israelin kanssa sekä Yhdysvaltain ja Israelin liittolaissuhteen vahvistaminen ja sotilasavun lisääminen.”

Seuraavat tiedot ovat peräisin AIPAC Tracker -nimiseltä järjestöltä, joka on keskittynyt paljastamaan, millaisia summia AIPAC on jakanut yhdysvaltalaisille poliitikoille tai heidän vaaliorganisaatioilleen. Huomiota on hyvä herättää, että rahaa ovat saaneet ja ottaneet vastaan useammin demokraatit kuin republikaanit. AIPAC ei ole kiinnostunut puoluetaustasta vaan ostamansa poliitikon lojaaliudesta. Miljoonalistalle päässeiden osalta epäilyjä tuskin esiintyy.

Bob Menendez (D) 2,5 miljoonaa – Mitch McConnell (R) 1,95 miljoonaa – Chuck Schumer (D) 1,7 miljoonaa – Steny Hoyer (D) 1,6 miljoonaa – Ted Cruz ( R) 1,4 miljoonaa – Josh Gottheimer (D) 1,4 miljoonaa – Hakeem Jeffries (D) 1,3 miljoonaa – Ron Wyden (D) 1,3 miljoonaa – Brad Schneider (D) 1,2 miljoonaa – Ritchie Torres (D) 1,2 miljoonaa – Dick Durbin (D) 1,1 miljoonaa – Shontell Brown (D) 1,0 miljoonaa – Lindsey Graham (R) 1,0 miljoonaa.

Donald Trump on saanut AIPACilta vain miljoonan, millä ei välttämättä osteta Trumpin kaltaisen liikemiespoliitikon täyttä tukea. Aivan omassa luokassaan on istuva presidentti Joe Biden, joka on saanut AIPACilta 11,2 miljoonaa dollaria. 

Kun AIPAC ”ehdottaa” jotain, edustajainhuone, senaatti ja Valkoinen talo tekevät työtä käskettyä. Näillä summilla, joiden piirissä on enemmistö päättäjistä, ei ole odotettavissa ainuttakaan Israelin hallinnolle vastenmielistä päätöstä. Asiaa varmistavat vielä yksityisiltä, rikkailta juutalaistahoilta saatu tuki, jonka määristä ei liene tarkempia tietoja.

Gazan maakaasukentät tähtäimessa

Mutta tietenkään ei ole kysymys vain siitä, että Yhdysvaltain päätöksenteko on Israelin lobbareitten taskussa. Yhdysvalloilla on merkittäviä omia intressejä, jotka ovat sekä valtapoliittisia että taloudellisia. 

Gazan kaltaisella alueella ei olisi Yhdysvalloille muuten sinänsä merkitystä, ellei sen edustalla Välimeressä sattuisi olemaan merkittävän kokoinen ja kokonaan hyödyntämätön maakaasukenttä. Kansainvälisoikeudellisesti se kuuluu Palestiinan valtiolle. Yhdysvallat pyrkii kuitenkin käynnistämään sen hyödyntämisen nyt, kun Israel näyttää liittävän miehittämänsä palestiinalaisalueet Israelin valtioon. Tässä Yhdysvallat käyttäytyy samoin kuin Syyriassa, jonka öljyä se varastaa siekailematta miehittämällään alueella.

Lähi-Itä on energiapoliittisesti maailman tärkein alue, jonka hallinnassa Israelilla on keskeinen tehtävä. Tällä hetkellä myös Egypti ja Jordan ovat Yhdysvaltain uskollisia liittolaisia, mutta kuten Saudi-Arabian ja Turkin esimerkit ovat näyttäneet, arabimaiden lojaalius Atlantin takana olevalle suurvallalle on kiikkerää sorttia. Israel sen sijaan on luotettava, koska sen sisäinen vakaus on täysin Yhdysvaltain taloudellisesta avusta riippuvainen. Sotilaallinen tuki on vuosittain 3 miljardin dollarin luokkaa, mutta Gazan sodan aikana on hyväksytty ylimääräisiä tukipaketteja, viimeksi noin 14 miljardin luokkaa oleva kokonaisuus. 

Mainehaitat rasittavat suhdetta

Näyttää siltä, ettei sotilaallisesti vahvaa ja aggressiivista Israelia voisi olla olemassa ilman Yhdysvaltain pitkäjänteistä, mittakaavaltaan suurta ja muodollisesti vastikkeetonta tukea. Kaikella on tietysti hintansa, eikä siksi ole oletettavaa, että Israelin mikään hallinto ryhtyisi merkittävästi poikkeamaan Yhdysvaltain kulloisestakin kansainvälisestä politiikasta. 

Tiedetään kuitenkin, että muodollisesti maat ovat eri mieltä esimerkiksi Palestiinan tulevaisuudesta. Yhdysvallat tukee periaatteessa kahden valtion ratkaisua, kun taas Israel on ilmoittanut, ettei sellaista koskaan tule. 

Yhdysvallat ei myöskään pidä siitä kielteisestä huomiosta, jota Israelin raaka apartheid-politiikka ja Gazan sodan kaltainen arkisen alistamisen ylittävä palestiinalaisväestön terrorisointi synnyttävät. Todennäköisesti Yhdysvaltain poliittisessa johdossa myös tiedetään, miten halveksivasti Netanjahun kaltaiset poliitikot suhtautuvat lähimpään liittolaiseensa, eikä Israelille annettavaa tukea siksi pidäkään tulkita kiitokseksi tai tueksi juuri Netanjahun politiikalle ja uralle.

On kuitenkin selvää, että Yhdysvaltain ja Israelin liittoutuman pysyvyyttä edistäviä siteitä on enemmän kuin erottavia. Israelin julkisesti päävihollisekseen nimeämä Iran on myös Yhdysvaltain valtiollisen vihan kohteiden listalla kärkipäässä. 

Yhdysvallat on tärkeä israelilaisten tuotteiden ostajamaa, minkä lisäksi maan lukumääräisesti pienehkö (noin 6 miljoonaa eli noin 5,5 % koko väestöstä), mutta kokoaan paljon vaikutusvaltaisempi sionististen juutalaisten yhteisö varmistaa sen, ettei Yhdysvallat kylmene Israelille. Maassa on myös vaikutusvaltaisia äärioikeistolaisia, rasistisia ja avoimesti antisemitistisiä järjestöjä ja niiden jäsenistöä, mutta valtakunnalliseen politiikkaan sillä ei ole ollut vaikutusta.

Kallis ja arvaamaton liittolainen

Viekö siis Israel itseään paljon suurempaa Yhdysvaltain suurvaltaa, joka voi korkeintaan vikistä pyörityksessä? Tuskin, vaikka siltä voi ajoittain näyttää. Pidän varmana, että Yhdysvaltain hallinnossa ymmärretään Israel-suhteen julkisuuteen sopimattomat inhorealistiset faktat, päättäjien ostaminen ja vastikkeettoman tuen pumppaaminen uhkia liioittelemalla. 

Joe Biden on varmasti myös ehtinyt nähdä ja kokea sen, miten häikäilemättömästi Israelin salainen palvelu Mossad tarvittaessa toimii, vaikka se on pyrkinyt välttämään mm. salamurhia Yhdysvaltain maaperällä.

Yhdysvaltain näkökulmasta Israelin valtio on kalliiksi käyvä, mutta arvokas ja ajoittain korvaamaton liittolainen energia- ja liikennepoliittisesti tärkeässä Lähi-Idässä. 

Ulospäin melko järjettömältä vaikuttava kansanmurhasota Gazassa on em. kaasukentän hyödyntämisen näkökulmasta mielekäs, eikä Yhdysvalloilla ole tapana tuntea huonoa omaatuntoa tuhoamiensa kansakuntien takia. Se alkoi Amerikoiden alkuperäisasukkaiden tuhoamisella ja se on jatkunut milloin missäkin maailman kolkassa niiden alkuperäisten asukkaiden liiskaamisena, jos imperiumin intressit ovat sitä edellyttäneet, kuten vaikka Vietnamissa tai Irakissa.

Voimme turvallisesti olettaa, että Gazan sodan tukemisessa ja mahdollistamisessa Yhdysvallat näkee myös mahdollisuuden heikentää Iranin vaikutusvaltaa, mistä syystä se tukee ainakin julkisuudelta piilossa myös Suur-Israelin rakentamista naapurimaiden kustannuksella.

Yhdysvallat on maailman kapitalistisen imperialismin tärkein ja johtava maa. Israel on sille mitä sopivin ase, rasistisen ideologian riivaama sotilas- ja poliisivaltio, joka on valmis pelaamaan suurella riskillä voidakseen toteuttaa etnisesti puhdistetun unelmavaltion itseään paljon vanhemman Palestiinan alueelle.